Mun eka puolimaraton - tunnelmia aurinkoisesta Hangosta

Eicca Toppinen juoksi smokkijuoksijoiden kanssa hyvän asian puolesta ja toimi tapahtuman suojelijana
(ja mun kahvakuulatunneilla muuten soi aina Apocalyptica)

Huippu päivä! Heidi ja Janne tuli hakemaan mua kotoa ja oltiin Hangossa tasan klo 12.00. Kilpailunumeroiden haku loppui tasan samaan aikaan koululla ja oltiin juuri ajoissa paikalla. Sitten kamat narikkaan ja vähän venyttelyä. Ulkona oli tosi kova tuuli (kylmä) mutta aurinko paistoi . Alkulämmittelyä ryhmässä ei tehnyt mieli mennä heti alusta asti vetämään pihalle ja mentiin vasta 15 min ennen lähtöä. Väkeä oli sopivasti ja tunkua ei ollut mihinkään. Siirryttiin rauhassa lähtöpaikalle ja sitten kuului lähtölaukaus. ½ ja ¼ maraton juoksijat lähtivät klo 13.00 ja koko maratonin juoksijat olivat lähteneet matkaan jo klo 12.00.

Lähdettiin tosi rauhallisesti liikkeelle ja vauhti oli juuri hyvä. Midnight Runissa lähdin liian lujaa ja iski hyytyminen heti parin kilsan jälkeen. Siitä oppineena päätin ottaa rauhassa ja kiristää tahtia loppua kohden. Juostiin Heidin kanssa  yhdessä melko pitkään. Sitten jossain vaiheessa jättäydyin Heidistä taaemmas tarkoituksella sillä takanani juoksi joku melkein minussa kiinni. Omaa tilaa kun halusin niin tein tämän päätöksen ja päätin juosta yksin loppumatkan.

2 kilometrin vesipisteen ohi juostiin pysähtymättä ja vasta 5 km pisteellä otin vettä ja muutaman rusinan. Juoksu kulki hyvin. 8 kilsan kohdalla oikea pohje alkoi ilmoitella olemassaolostaan. Koko reitti oli ollut asfalttia ja jaloissa alkoi tuntua se (juoksen yleensä pehmeämmällä pohjalla). Sitten 9 kilometrin kohdalla otin ensimmäisen energiageelin ja puhtia tuli taas lisää. Kympin juomapisteellä urheilujuomaa ja matka jatkui taas. Alkumatka oli kaunista ja idyllistä merenrantanäkymää mutta sitten ehkä 6-7 kilometrin jälkeen juostiin tien viertä ja pääsi vähän pehmeämmällekin alustalle välillä.

Tietä pitkin oli tylsä juosta ja mä jotenkin kaipaan niitä ”aah mikä maisema” elämyksiä ja kympin kohdalla tuli jo melkein ikävä mun puhelinta ja sosiaalisia medioita. Hehe. No matka jatkui edelleen tietä pitkin ja 13 kilometrin kohdalla mulle yllätti aivan mieletön NÄLKÄ! Olisin voinut lopettaa siihen ja mennä pizzalle. Jalat oli tässä vaiheessa vielä ok vaikka vasen pohje koko ajan ilmoitti olemassaolostaan. Vähän ehkä tuntui polvissa kyllä.

Sitten 15 kilsan mehupisteellä otin mehua ja vettä ja suolakurkkua! Ai nam! Ja tämä auttoi! Nälkä hävisi! Jes! Matka jatkui taas uusin voimin. Matkan varrella oli ihania tsemppaavia katsojia ja tuli tosi hyvä mieli ja puhtia juoksuun kun ihmiset hymyillen huusivat ”Heja heja!”. 15 kilometria on paljon juostu mutta jäljellä olisi melkein vielä 1/3 matkasta. Päätin että nyt en hyydy vaikka jalat olivat ihan muusia. Yritin ajatella että voisi lauantain huonommikin viettää eikä tässä nyt ole mikään hätä mihinkään. Vauhti jota piti loppua kohden kiristää ei meinannut millään kiristyä ja välillä se tippui jopa alle 9km/h nopeuteen. Jossain vaiheessa juoksin 8 km/h vauhdilla.

18 kilometrin kohdalla toinen energiageeli suuhun ja sitten päätin kiristää tahtia. Nostin väkisin nopeuden yli 9 kilometriin tunnissa. Kaksi kilometriä ennen maalia vanhempi rouva tsemppasi minua niin kauniisti että itku siinä jo tuli. Jatkoin hölköttelyä ja yritin hillitä itseni etten itke koko loppumatkaa. Jalat sattui niin paljon. Olin jo aika loppu ja ajattelin että hitto tää on mun eka puolimaraton ja matkaa jäljellä enää kilsa! Viimeinen kilometri meni nopeasti ja sitten olin jo maalissa. Siellä maalia lähestyessäni kuuluttaja kuulutti minut nimeltä ja maaliviivan ylitettyäni sain mitalin ja suklaata. Oi että mikä fiilis! Tää oli mun eka puolimaraton! Jeeeeee!!!!

Hyvä Heidiii!!

Meitsi voittajafiiliksellä

Siis mun eka puolimaraton! Minun joka olen aina inhonnut juoksua ja vasta parin viime vuoden aikana sitä vähän harjoitellut ja oppinut siitä jollain tavalla tykkäämään. Ja miettikää en oo juossut kuin 7 kilsan lenkkejä muutaman kerran. Ja Midnight Runissa 10 kilsaa ja testilenkkinä viime lauantaina 14 kilsaa. Alku kannatti kuitenkin ottaa rauhassa sillä viimeisen 4 kilsan aikana ohitin aika monta juoksijaa! Se on ihan parasta se! Mennä jonkun ohi! Jee! Yleensä minä olen se jonka ohi joku menee!

Kisan jälkeen käytiin koululla suihkussa ja sitten meidän hovikuljettajamme (huom meidän ei Heidin kanssa tarvinnut ajaa itse) & valokuvaajamme oli varannut meille pöydän ihanasta På Kroken –ravintolasta. Kiitos Janne! Loistava paikkavalinta! Tässä vaiheessa ei oikein ollut nälkä mutta olo oli ihan ok. Syötiin kuitenkin ihana päivällinen ja sitten takaisin kohti kotia.

Aivan loistava fiilis ja juoksut varmasti jatkuu! Huomenna relaa ja venyttelyä! Kiitos Heidille loistavasta ideasta lähteä tänne! Mun aika oli 2.30.28 ja  energiaa paloi oman perusaineenvaihdunnan verran (1238 kcal)! Oon super tyytyväinen ja soooo happy happy happy!