Esiintymisjännityksestä - ihanat kahvakuulatunnit

Huh pääsin juuri kotiin ja miten ihana ilta oli Snellun koululla! Vuoden viimeiset tunnit tuli vedettyä ja ette voi uskoa miten hyvä mieli nyt on. Miten paljon se merkitsee kun saa hyvää palautetta ja ihmiset on tykänneet tunneista. Oon aivan todella onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä ihanasta palautteesta. Oikeasti superkiitos Teille Kaikki Ihanat Tuntilaiset!

Minä joka olen aina ollut esiintymiskammoinen olen vihdoin kuin kotonani ihmisten edessä. Tuntuu hyvältä. Koulussa inhosin ja pelkäsin aina esiintymistä ja töissä ollessankin vielä jännitin kamalasti jos piti puhua suuremmalle porukalle "virallisesti". Tuo esiintymisjännitys on yksi peloistani jonka onneksi olen onnistunut jotenkin voittamaan viime vuosina ja täytyy sanoa että sitä ei nykyään aina edes muista että sellaistakin joskus on ollut. Vielä PT-kurssille osallistuessani olin sitä mieltä että "Musta ei mitään ryhmäliikuntaopea tule - ei oo mun juttu". Mutta miten kävi! Never say never! Ihanaa!

Olen aina sanonut että opettaja musta viimeiseksi tulisi. En voisi ikinä mennä luokan eteen kaikkien "pällisteltäväksi ja arvosteltavaksi". Pelkkä ajatuskin siitä joskus oli aivan todella kaukainen.Ja nyt sitten teen sitä työkseni Ihanaa! Tottakai sitä mokia sattuu aina mutta moka on lahja Ja itselle on osattavaa nauraa ja antaa anteeksi Parhaat naurut mä oikeasti nykyään saankin kun mietin mitä itse on tullut "mokattua" tai möläytettyä Ihmisiä me kaikki ollaan Niin tuntilaiset kuin vetäjäkin 

No niin Tällaiset torstai-illan ajatukset tänään! Mulla on järjettömän hyvä mieli! Tänään saatiin lunta jouluostokset on tehty ja kaikki on vaan niin ihania! Pus pus ja öitä!

Lisää kuvateksti