Extreme Run 2013

Huh huh mikä juoksu! Täydet pisteet tälle tytölle, joka parilla hassulla 3-7 km lenkillä lähtee juoksemaan 19 kilsan maastojuoksun esteineen! On niin hyvä fiilis! Niin että miten se meni - lahjattomat treenaa? No ehkä mäkin alan nyt vähän treenata! Haluun mä sen puolikkaan tänäkin kesänä juosta! 

Heidin kaa mentiin kisapaikalle noin puolitoista tuntia ennen lähtöä. Ehdittin hakea numerot ja kierrellä kisa-alueella! Sitten me törmättiin Steffiin, joka bongasi mut ihmisjoukossa ja olipa kiva nähdä livenä! Steffillä on ihana blogi!

Bloggaajaposekuvia ja jutustelua! Oli kiva vaihtaa ajatuksia ja fiilistellä juoksua Muutenkin kisapaikalla oli jälleen niin paras tunnelma. Tää vaan on paras kaikista juoksukisoista.

Heidi ja puputamineet

Sitten noin 20 minuuttia ennen lähtöä mentiin lähtöpaikalle. Mahtava meininki ja hyvää musaa. Naamiaisasuisia joukkueita ja projuoksijoita. Kaikilla hyvä fiilis. Lähdossä kun yli 4000 juoksijaa lähti liikkeelle, mentiin ensimmäinen kilometri lähes kävelyvauhtia kunnes porukka sitten hajaantui vähitellen.

Ensimmäiselle esteelle oli pari kilsaa matkaa ja siitä se sitten lähti. Mä suoriuduin esteistä nopeasti ja hyvin, mutta juoksuosuuksilla hyydyin ylämäissä. Ihme juttu. Jos mäkitreeniä ei ole takana (tai juoksua ylipäätään), niin voiko siitä kevyesti edes selvitä. Maasto oli tosi mäkistä ja haastavaa. Jokaisen esteen ylitin tai alitin. Oli ne goljatin portaat, heinäpaalikasoja (tallityttö osaa ottaa paalinaruista kiinni ja pääsee nopsaan yli!), autonrenkaita, autonromuja, lannalta haisevaa mutaa jossa piti ryömiä 10 min pitkän esteen ali, korkea verkko mitä pitkin kiivetä ylös tai verkko korkealla esteiden välissä, lumieste ja vaahtoa.

Ensimmäinen kierros mudassa ryömintää meni lankkuasennossa kyynärpäihin asti mudassa ja toinen kierros oli pakko kontata kun voimat alkoi hyytyä. Putket joista ryömittiin meni jo rutiinilla. Jokeenkin hyppäsin rohkeasti ja kun jalat ei yltäneet pohjaan, niin oli uitava (koiraa kun sammakkoa ei mahtunut uimaan vieressä menevien ihmisten vuoksi). Vesi oli hyytävää ja likaista ja kylmää. Pumppu hakkasi miljoonaa. Sukeltajat olivat vahdissa joella, joten oli turvallinen olo kuitenkin mennä sinne. Joku sut noukkii sieltä ylös jos alat upota. Kisa meni tosi nopeasti ja kevyestikin lopulta ajateltuna. 19 kilometriä ja kaikki ne esteet! Mutta kun oli hyvää seuraa niin mikäs siinä! Ja nyt on vaan alettava juoksemaan! Tää on yksinkertaisesti niin mahtavaa osallistua näihin tapahtumiin ja seuraavan juoksun aion juosta parempikuntoisena! 

Maaliin käsi kädessä - kiitos Samille kuvasta

Likainen mutta onnellinen juoksija

Puput Heidi Sonja ja minä

Vaihtovaatteet onneksi mukana (kaikki oli läpimärät uinnista)

Ja voi järkky sitä mudan ja lian määrää vaatteissa! Ja mikä "ihana" tuoksu huh! Mutta hyvillä mielin ajeltiin kotiin ja illemmalla käytiin nauttimassa Nuevossa "Ihana-Helsinki" menu ja lasillinen hyvää Rieslingiä. Hyvä fiilis ja mahtava päivä! Kyllä tulee uni. Nyt on pakko vielä venytellä, että pääsee aamulla sängystä ylös ja hot joogaan. Hyvää yötä ja kiitos kaikille kanssajuoksijoille!