Pikku herkku silloin tällöin - olenko sokerikoukussa vain onko kyseessä bliss point

Aloitin herkkulakon. Miksi ihmeessä? Liikun riittävästi, syön terveellisesti eikä painon kanssa ole ongelmaa. Mutta: rakastan herkkuja. Pikku herkku kerran päivässä ei varmaan elämää haittaa, näin ajattelin. Tämä oli yllättävä tieto monelle instan stoorien seuraajalle. Postaanhan siellä aina terveellisiä ruokia. Kyllä. Jätän vain postaamatta ne epätervelliset asiat, onhan tarkoituksena kuitenkin tsempata muita voimaan hyvin eikä kehottaa syömään jäätelöä..

Kesällä herkkuja meni enemmänkin. Kun kuvattiin Sinkkuäidille Sulhanen ohjelmaa, söin epäsäännöllisesti, söin herkkuja ja alkoholiakin tuli käytettyä tänä kesänä ja syksynä normaalia enemmän. Tuntui olevan aina jokin syy kilistää. 

Viime viikonlopun kyläilyn jälkeen päätin, että aloitan herkkulakon. En ole sellaista pitänyt kun hiihtolomalla viimeksi. Silloin olin viisi päivää mehupaastolla. En ole jotenkin ajatellut, että sokeri tai herkut olisi mulle ongelma. Ja viime vuosina en ole edes tykännyt siitä ajatuksesta, että väkisin kieltäisin itseltäni jotain. Se on yleensä varma tie siihen, että "sortuu" koska ei voi ajatella muuta kuin sitä mitä EI saa tehdä. Enkä tiedä mistä ajatus edes lähti. Kylässä ei tullut syötyä yhtään enempää herkkuja kuin kotonakaan. Ehkä kun löysin itseni maanantai-iltana sohvalta nauttimasta taas Dajm-tuuttia, ajattelin että nyt saa riittää.. 

Mutta mitä sitten tapahtui tällä viikolla? Maanantaina söin vielä "viimeisen Dajm-tuutin", tiistaina aloitin herkkulakon. Keskiviikkona pää alkoi vähän jomottaa, torstaina kroppa "jumahti" täysin ja vaakakin näytti 1,5kg enemmän kuin yleensä. Torstaina päässä vielä tuntui oudolle. Join tosi paljon vettä, en ottanut jätskiä vaikka mieli teki. Huomaan että jokaisen aterian jälkeen tekee mieli jotain hyvää, vaikka ateria olisi riittävän kokoinen ja sisältäisi myös tarpeeksi hiilareita. 

Kun mietin taaksepäin, on suklaata ja jätskiä mennyt aika paljon. Ollaan myös leivottu.. Ei varmaan yhtäkään päivää (en muista koska viimeksi?), etten olisi syönyt jotain hyvää. Herkkujen syöntiä ennen mulla oli "taco addictio". Kun koira tuli meille, huomasin että tacot on helppoa ja nopeaa syötävää kun tulee jumpasta ja lähtee viemään koiraa ulos.. Olin silloin todella väsynyt. Yöunet putosi moneksi kuukaudeksi kolmella tunnilla per yö, keskimäärin. Kun luet eteenpäin, ymmärrät mistä "addiktioni" nachoihin johtui. Niiden syönnin lopetin keväällä, kun "lyötiin vetoa" lapsen kanssa asiasta. Hän huomautti mulle, että niitä menee aika paljon. 

Puhutaan paljon sokeriaddiktiosta, mutta jotenkin en usko, että se pelkkä sokeri on ongelma. Uskon, että ongelmana on sokerin ja rasvan (ja suolan) oikeanlainen yhdistelmä. Sillä on nimikin: bliss point. Sillä tarkoitetaan sitä kaikista ihaninta makunautintoa, joka tietyllä tuotteella voidaan saavuttaa, kun siinä on juuri oikeasssa suhteessa sokeria, rasvaa ja suolaa. Elintarviketeollisuus käyttää miljoonia kehittääkseen juuri tällaisia tuotteita, joihin ostaja lopulta jää koukkuun. Juuri tuo täydellinen yhdistelmä näitä aiheuttaa aivoissamme palkitsemisefektin ja antavat pienen dopamiiniboostin. Silloin olemme koukussa. Tällaiset "bliss point" ruuat ovat lisäksi sellaisia, että et millään "voi lopettaa" niiden syömistä. Syöt kunnes jäätelöpaketti on tyhjä tai tacopussin pohja jo häämöttää. Kun olet väsynyt tai stressaantunut, nämä ruuat tekevät sinut hetkeksi onnelliseksi ja rentoutuneeksi. Minulle koukuttavimmat tuotteet tacojen lisäksi ovat olleet Ihana mocca unelma tai Ihana maitosuklaa, Dajm-tuutit ja Suklaa Nougat Pingviini jäätelö. Tiedän mitä kamalaa huttua nuo ovat, mutta silti olen niitä syönyt. 

Irtokarkkeja en ole syönyt oikeastaan vuosiin, niissä on niin valtava määrä lisä- ja väriaineita että saan niistä suorastaan krapulan ja morkkiksenkin vielä. Siis ihan oikean henkisen krapulan, pahemman kuin alkoholista ikinä. 

Minun tapani syödä on syödä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Teen kaiken itse ja syön super terveellisesti, mutta samalla olen tullut huijanneeksi itseäni herkkujen osalta. Koska eihän pikkuherkku haittaa mitään kun syö terveellisesti..? Tämän postauksen kirjoittaminen oli samalla hyvää "terapiaa" itselle ja toimii mainiosti motivaattorina siihen, että ei tee mieli edes ottaa näitä koukuttavia herkkuja. En kuitenkaan ajatellut alkaa "absoutiksi" herkkujen suhteen. Voin kuitenkin myöntää, että herkkujen avulla olen saanut sen onnellisuusannoksen, pienen dopamiiniboostin, päivääni piristämään. 

Uskon siihen, että kun suhtautuu syömiseen ja ravintoon terveellä tavalla, on se parasta. Ruokavalioista ja ravinnostakin voi tehdä itselleen tietynlaisen "uskonlahkon" ja sillä voi sairastuttaa itsensä (syömällä epäterveellisesti tai tarkkailemalla liikaa mitä syö). Ainakin itse koen liian ehdottomat jutut aina vähän huonoina. Maalaisjärki kunniaan, ja tavallinen terveellinen kotiruoka. Paljon vettä ja vihanneksia. Ja sitten jossain kohtaa sopivasti sellaisia herkkuja mikä ei itselle ole sitä "bliss point" ruokaa. 

Täällä alkaa viikonloppu Aineenvaihdunta käyntiin ruokavaliota noudattaen. Se on paras keino päästä eroon sokeririippuvuudesta tai tällaisesta "addiktiosta". Aineenvaihdunta 2 verkkovalmennus alkaa 16.11. Se on täysin uudistettu versio 1:stä ja muutetussa ruokavaliopaketissa on aivan ihania reseptejä!

Ihanaa viikonloppua teille!