Painonpudotusjuttuja

 

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja niin myös verkkovalmennukset. Tällä hetkellä käynnissä on Aineenvaihdunta käyntiin 1 verkkovalmennus. Osa 2 alkaa marraskuun 16.11.

Kehitin valmennuksen muutama vuosi sitten. Sen avulla olen itsekin pudottanut loput, kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä tulleet kilot pois. Nyt olen samoissa mitoissa kuin parikymppisenä. Tämä koko ja paino on minulle ominainen. Voin hyvin, olen voimakas ja jaksan. Enkä todella näe nälkää yhtenäkään päivänä, päin vastoin. Ihmiset yllättyvät kun kuulevat paljonko herkkuja välillä syön. 

Oma ajatukseni hyvinvoinnista on muuttunut todella paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se 30+ Hanna oli kova suorittamaan asioita, laskemaan syömisiään, "unohti" nukkua tarpeeksi, meni liian kovaa töiden ja arjen kanssa eikä osannut pysähtyä ollenkaan. Eikä osannut oikein olla kiitollinen aina siitä kaikesta mitä hänellä oli. Tuntui että oli liikaa vastoinkäymisiäkin. Paljon on muuttunut. Keho tulkitsee kaikki tunteemme ja ajatuksemme ja varmaan ihan ensimmäinen asia mitä hyvinvointinsa eteen voi tehdä on pysähtyä, ja katsoa peiliin. Katsoa peiliin armollisesti ja nähdä sieltä ihanan ihmisen, jolla on vain tämä yksi keho. Siitä pitää pitää hyvää huolta ja sitä kohtaan saa olla lempeä. Ja pysähtyä. Huomata elämän pienet asiat ja nauttia siitä mitä sillä hetkellä on. 

Oma liikkuminen on tällä hetkellä koiran kanssa luonnossa tallustelua. Pysähdytään paljon juttelemaan ihmisten kanssa. Ei suoriteta lenkkiä. Kävellään ja ihmetellään, ollaan läsnä. Koirakin vaistoaa heti, jos mulla on kiire tai ärsytys päällä. Se on hyvä ilmanpuntari niin sanotusti. Viimeistään silloin osaan taas pysähtyä. Olen aina kokenut toisten ihmisten kuuntelemisen äärimmäisen tärkeänä. Ja joka päivä sitä oppii uutta kun on asioille avoin. 

Ulkoillaan kolme kertaa päivässä ja keskinopeus on noin 3km/h. Sen lisäksi venyttelen päivittäin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pilatesta teen kerran viikossa, samoin kahvakuulaa kerran viikossa. Lisäksi saatan tehdä pallotreenin kun siltä tuntuu. Ja talven tullen on ollut taas ihana aloittaa talviuinti. Viime viikolla käytiin lapsen kanssa Kuusijärvellä. Savusaunaan pääsee naiset ja miehet, joten sinne on hyvä mennä pojan kanssa yhdessä. Hän kestää jopa minua paremmin kylmää vettä ja kuumia löylyjä. Ja Porissa viime viikonloppuna vein lapset uimahalliin, samalla tuli uitua matkaa vähän itsekin, heidän kanssaan oleilun lomassa. 

Elämä on tosi yksinkertaista ja tavallista. Ulkoilua, unta, kehosta huolehtimista ilman suorittamista, meditointia ja kasvispainotteista ruokaa. Mutta sitten kun lähden "ulos" tai reissuun, tykkään mennä johonkin kivaan paikkaan. Se on harvinaista herkkua ja todella poikkeaa omasta tavallisesta "lähiöelämästä". Ja silloin siitä todella nauttii. Hotellissa fiilistelen jokaisesta aamupalasta, muhkeista tyynyistä, tai siitä että ylipäätään saa vain olla. Olemme ystävän kanssa varanneet kulttuurimatkan Tallinnaan. Yövytään Telegraafissa, käydään oopperaassa, Fotograafiskassa ja Kumussa ja syödään hyvin. Vähän jännittää päästäänkö lähtemään ja koronan takia jännittää myös, mutta maskit päässä kun turvallisesti kulkee niin eiköhän se siitä.  

Mun oli tarkoitus kirjoittaa teille painonpudotuksesta (otsikko Painonpudotusjuttuja), mutta teksti lähti nyt tähän suuntaan sillä ehkä oikeasti koen että näillä asioilla on merkitystä. Ehkä se tavallaan pohjustaa sitä painonpudotusasiaa. Silloin kun lopetat suorittamisen, alkaa tapahtua. Painonpudotuksessa epäonnistumisesta voit lukea Sports Ladyn instasta ja samoin vuoden viimeisistä alkavista valmennuksista!

"Lupaa, että muistat aina: Olet urheampi kuin uskot, vahvempi mitä vaikutat ja viisaampi kuin tiedätkään." - Nalle Puh