Sports Lady®

Sports Lady®

27.6.2019

Haavoittuvuus, tunteiden vastaanottaminen ja hyväksyminen


tässä herätty eilen päikkäreiltä Tamin kanssa
Kesälomasta on mennyt kohta pari viikkoa ja en ole tehnyt oikeastaan mitään ihmeellistä. Lomaillut kotimaisemissa ja suunnitellut tulevien viikkojen lomajuttuja ja toteuttanut erästä salaista projektiani, unelmaani, kun siihen on ollut aikaa. Ei siis mitään ihmeellistä sen vuoksi että on loma ja mahdollisuus lähteä jonnekin tai suorittaa lomaa. Onnelliseksi minut nykyään tekee ihan tavalliset asiat. Se, että voin ottaa päikkärit sohvalla keskellä päivää ja koira köllöttää vieressä. Se, että istutaan lapsen kanssa leffaa katsomassa vieri vieressä sohvalla ja syödään karkkia. Se, että voin yllättää lapsen iloisesti kun hän tulee pihalta tai se että kävelen sateessa pikkukoiran kanssa.

tämä väsäämäni välipala-asetelma yllätti lapsen iloisesti eilen :)
Tami oli innoissaan aamun vesisateesta
Rohkeutta on tullut myös mietittyä todella paljon. Olen tehnyt paljon asioita menneen puolen vuoden aikana, joihin olen tarvinnut rohkeutta. Vielä kun luin Nooran blogista "Tällä hetkellä inspiroi rohkeus -postauksen, oli sen kuin piste I:n päälle. Se, että joku saa blogistani ja instastani inspiraatiota, on aina parasta kiitosta tälle työlle mitä teen. Olemme tavanneet Nooran kanssa somen kautta, nähneet livenä facetimessa kun ohjasin hänelle treeniohjelmia ja vihdoin oikeasti livenä kun hän kesäkuun alussa tuli tuomaan taulun meille kotiin. Noora on maalannut minulle kaksi taulua ja toinen niistä, tämä uudempi, symbolisoi nyt minulle rohkeutta. Tilasin sen nimittäin tässä kaiken tekemisen hässäkässä häneltä. Taulu koristaa olohuonettani ja muistan sanan rohkeus aina katsoessani sitä. Sen merkitys minulle on tullut niin omista tekemisistäni kuin Noorankin tekemisistä, hän toteuttaa unelmaansa rohkeasti. Käykäähän katsomassa Nooran sivuilta hänen kauniita maalauksiaan. Niissä yhdistyvät kauneus, osaaminen ja myös sielun kauneus, jos näin voi sanoa. Nooran omin sanoin teokset ovat kuin elämä, useista kerroksista muodostunut kokonaisuus. 



taustalla Nooran maalaukset, lähdössä piknikille Tamin kanssa
Rohkeudesta kun puhutaan, niin pakko mainita teillekin: katsoin eilen Netflixistä Brené Brownin The Call to Courage -dokumentin. Hän on tutkinut 20 vuotta rohkeutta, haavoittuvuutta ja häpeää. Hänen TED-puheensa on yksi suosituimmista puheista. Hänen mukaansa ei voi olla rohkea ilman haavoittuvuutta. Hän oli kokenut ison oivalluksen törmätessään presidentti Rooseveltin puheeseen, jota hän dokumentissaki siteerasi. 

Theodore Roosevelt,1910
"Kriitikolla ei ole väliä, eikä sillä, joka osoittaa vahvan ihmisen murtuvan tai sen kuinka tekijä olisi voinut toimia toisin. Kiitos kuuluu areenalla olevalle, jolla on kasvoillaan pölyä, hikeä ja verta, ja joka yrittää urhoollisesti, ilmaisee itseään, epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ja lopulta, kenties tietoisena saavutuksensa tuomasta riemusta, voi epäonnistua uskaltavaisesti haavoittuen."

Minä elän sillä areenalla, olen rohkea elämässäni, tulen esiin ja otan riskejä. Kun elää näin, on sanomattakin selvää että kokee takaiskuja. On sitten kyse työstä tai ihmissuhteista. Kun on rohkea, on selvää että epäonnistuu. Rohkeuteen ei liity pelkkä epäonnistumisen uhka vaan se, että epäonnistuminen tulee vääjäämättä eteen jossain vaiheessa. Moni sanoo, että ei välitä muiden mielipiteistä. Mutta me kaikki välitämme niistä silti. Neurobiologiamme vuoksi välitämme mitä muut ajattelevat. Mutta pitää vain olla tarkka sen suhteen kenen mielipiteistä välittää. Ei pidä siis tyrmätä kaikkien mielipiteitä, vaan ainoastaan joidenkin. Kenen mielipiteitä kannattaa kuunnella? Niiden jotka rakastavat sinua, ei huolimatta haavoittuvuustasi vaan juuri sen vuoksi. Heidän palautteellaan on väliä. Ei mielistelijöiden tai kateellisten ihmisten.  


Haavoittuvuus ei ole voittamista tai häviämistä vaan rohkeutta olla mukana kun lopputulokseen ei voi vaikuttaa. On ihmisiä, jotka puhuvat asioita mutta eivät pysty selvittämään niitä ja ottamaan niistä vastuuta, kohtaamaan toisia ihmisiä joita ovat kohdelleet huonosti. Mutta haavoittuvuus on sitä, että uskaltaa sanoa mitä tuntee, silläkin uhalla että lopputulos ei ole mieleinen itselle. Uskaltaa sanoa ensin toiselle että rakastaa, tai uskaltaa puhua syvimmistä tunteistaan, peloistaan tai ajatuksistaan. Tai yksinkertaisesti lähteä toteuttamaan unelmaansa ilman että tietää mitä tuleman pitää. Olen itse elänyt tällaisen filosofian mukaan kymmenen vuotta. Olen tehnyt asioita joita olen pelännyt silläkin uhalla, että epäonnistun. Olen onnistunut mutta myös epäonnistunut. 

Brene Brown sanoo, että haavoittuvuus ei ole heikkous vaan itse asiassa tarkimpia tapoja mitata rohkeutta. Ja vielä jos ei toteuta rohkeasti unelmiaan ja ota silloin tällöin rohkeana vastaan epäonnistumisia, silloin ei tarvitse olla kiinnostunut muiden palautteesta omaa työtään kohtaan. 

Minkä takia sitten pitäisi olla haavoittuvainen? Haavoittuvuus on kuin kovan tunteen pehmeä sisus. Häpeä, pelko, katumus, pula. Miksi tuntea näitä tunteita ja antaa vielä muiden nähdä ne itsessään? Ihmiset eivät halua olla haavoittuvaisia, haluamme suojata itsemme. Haluamme pysyä turvassa. Suojan kanssa on se ongelma, että haavoittuvuus on niin rakkauden, yhteenkuuluvuuden kuin ilonkin keskipiste, mutta myös niiden syntymäpaikka. Ihmiset yhä enemmän nykypäivänä eivät uskalla rakastaa tai ole kykeneviä selvittämään asioita koska pelkäävät haavoittuvuutta. He mieluummin tuntevat tuskaa tai katumusta kuin uskaltavat laittaa itsensä peliin. 

myöhäinen iltaulkoilu lapsen ja koiran kanssa yksi parhaita hetkiä lomalla
Olen miettinyt paljon tällä viikolla onnellisuutta ja sitä mikä tekee onnelliseksi, sillä olen ollut todella onnellinen. Pienistä asioista. Olen kirjoittanut paljon blogissakin aiemmin onnellisuudesta ja mikä siihen johtaa. Tämän päivän Hesarissa oli myös juttua hyvästä elämästä. Onnellisuuteen liittyy yhteenkuuluvuuden tunne, ja tuossa "On rohkeuden aika" -dokumentissa puhuttiin siitäkin mielestäni aivan mielettömän upeasti. Yhteenkuuluvuus tulee sisimmästämme. Me haluamme yhteenkuuluvuutta. Brownin tutkimuksen mukaan yhteenkuuluvuuden vastakohta on joukkoon sopiminen. Se on arviointia ja sopeutumista. "Näin minun pitää puhua ja olla. Näin pitää välttää sanomasta. Tältä pitää näyttää." Se on joukkoon sopimista. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa ensin itsensä hyväksymistä. Puhumista omin sanoin, ja ettei petä ikinä itseään muiden tähden. Todellinen yhteenkuuluvuus ei vaadi itsensä muuttamista, vaan itsenään olemista. Se on haavoittuvuutta. Olen päättänyt olla jatkossakin sellainen. Kaiken uhalla. Ja tämän pitkän listan perällä on ilo.

Minun mielestäni on joka kerta niin mahtavaa kun ihmiset kuuntelevat sydäntään ja alkavat toteuttaa unelmiaan rohkeasti. Mutta usein heidän puheistaan paistaa pelko siitä, että voiko sitä hyvää fiilistä näyttää ja saako iloa onnistumisestaan tai mistä tahansa tuntea. Pelkäämme tuntea iloa. Vanha sananlaskukin sanoo: Se kel onni on, se onnen kätkeköön. Pelkäämme sitä, että kun annamme itsemme tuntea iloa, jokin riistää sen meiltä tai jotain pahaa tapahtuu. Voisi sanoa, että hienojen asioiden keskellä olemme kuin tragedian kenraaliharjoituksessa. Olen itsekin miettinyt viime aikoina sitä, miten taipuvainen on ajattelemaan, että nyt kun sitä on elämänsä parhaassa kunnossa, varmasti kohta tapahtuu jotain. Se on meille luonnollista. Tai kun rakastamme kovin lastamme tai lemmikkiämme, pelkäämme että heille tapahtuu jotain tai heidät riistetään meiltä. Tai ajattelemme, että kun perheellä on kaikki hyvin ja koti on kunnossa, kohta varmasti sattuu jotain. Ihminen on taipuvainen tällaiseen ajatteluun, tutkimusten mukaan 95 prosenttisesti. 

Mietin itse asiassa tätä asiaa tämän kevään aikana paljon. Olin ikionnellinen ottamastani koiranpennusta, mutta taustalla oli jatkuva huoli siitä että koiralle sattuu jotain. Okei, Tami on ollut selvästi keskivertokoiraa hasardimpi versio ja alku hänen kanssaan oli tapahtumarikkaampaa kuin monella muulla koiranomistajalla. NLP-koulutuksen tutustumisillassa ollessani siellä tehtiin harjoitus. Piti valita jokin tunne, negatiivinen tai positiivinen. Valitsin itselleni tunteeksi huolen koirasta joka oli silläkin hetkellä kotona yksin. Olin miettinyt sitä miksi koen niin valtavaa huolta hänestä. Harjoituksessa tämä tunne piti hyväksyä ja sitten odottaa seuraavaa tunnetta joka itseen tulisi hyväksyttyään ensimmäisen tunteen. Seuraava tunne mikä minulle tuli oli menettämisen pelko. Pelkäsin menettäväni tämän rakkaan otuksen koettuani jo muitakin menetyksiä, menettäessäni rakastamiani ihmisiä. Seuraava tunne tämän jälkeen mikä mieleeni tuli oli se tunne mitä tarvitsen, rakkautta. Miksi koin menettämisen pelkoa? Koin sitä sen vuoksi koska pelkäsin menettäväni sen viimeisenkin (kärjistetysti) joka minusta välittää. Kun ymmärsin tämän asian, hävisi huoli koiran selviämisestä lähes kokonaan. Mutta ylipäätään se, että myöntää itselleen jotain mitä tarvitsee ja uskaltaa kohdata kokemansa tunteet mitä kokee ja tuntee. Tämän kirjoittamistakin mietin pitkään tänne, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa siitä. Tuon harjoituksen myötä olen osannut olla vieläkin aidompi ja haavoittuvaisempi ja huomannut saavani enemmän rakkautta tai olen osannut vastaanottaa sitä paremmin. 

Laitan myös teille tämän harjoituksen mallin tänne blogiin tunteiden vastaanottamisesta ja hyväksymisestä. Tämä oli nimittäin itselleni todella avartava kokemus. Tunteen voi aina painaa pois tai sivuuttaa. Kuinka moni meistä torjuu tunteensa? Voimme myös vatvoa, pohtia ja analysoida asiaa ja näin kasvattaa tunnetta ja pahentaa oloa. Tai voimme ottaa tunteen vastaan ja joskus päällimmäinen tunne ei olekaan se, mistä on kysymys. Voi olla vaikka ensin väsymys, väsymyksen takaa voi tulla huolestuminen ja lopulta vastuunkantaminen. Omassa tapauksessani ensin oli huoli, sitten menettämisen pelko ja sitten rakkauden vastaanottaminen. 

Parasta harjoitus on tehdä niin, että saat jonkin toisen ihmisen lukemaan sinulle tämän jotta voit keskittyä itse harjoitukseen. 

Tunnemeditaatio:

1. Ota mukava istuma-asento ja havainnoi omaa kehoasi. Huomaa, mikä tunne sinulla on päällimmäisenä ja missä kohtaa se tuntuu. Se voi olla jokin tuttu tunne tai sitten jokin epämääräinen, jota et välttämättä edes osaa nimetä. 

2. Anna tunteelle lupa tulla. Voit sanoa sille mielessäsi että "Mä huomaan sut. Sä saat olla siellä. Tervetuloa." Voi olla, että sulle nousee mieleen jokin kuva, asia, henkilö tai tilanne. Voit antaa sen tulla ja sitten liukua pois. Keskity tunteeseen ja huomaa se analysoimatta. On mielenkiintoista huomata, miten se tulee ja millaiselta se tuntuu. 

3. Kun olet ottanut tunteen vastaan, anna sen astua syrjään, liueta, haihtua, laimentua ja huomaa mikä tunne tulee seuraavaksi. se voi olla jokin tuttu tunne tai epämääräinen tuntemus. Voit nimetä sen väljästi, mutta sekään ei ole välttämätöntä. 

4. Anna sillekin lupa tulla täysin, kokonaan. Jos mieleesi nousee jokin asia, anna sen haihtua pois analysoimatta tai pohtimatta sitä. Kun tunne taas laimenee tai alkaa siirtyä syrjään, voit taas huomata millainen tunne tulee seuraavaksi. 

5. Jatka tunteiden vastaanottamista niin kauan, kunnes tulee jokin myönteinen tai rauhallinen tunne. Yleensä sellainen on 4-5 tunne. Voit lopettaa siihen. 

Tunnemeditaatio (lähde Tuula Masalin NLP Practitioner 2019 ja psykologi, psykoterapeutti ja NLP-kouluttaja Veli-Matti toivonen, NLP Practitioner koulutus, Marja Kokkonen: Jyväskylän yliopisto, väitöskirja: aikuisiän tunteiden säätely ja fyysinen terveys).

Tällaisissa fiiliksissä täällä torstaita. Ihanaa viikkoa ja lomaa teille jotka lomailette myös. Aina ei tarvitse tehdä ja suorittaa vaan voi myös pysähtyä ja nauttia pienistä asioista. 

P.S. Ota Instasta talteen eilinen postaus: kesäinen kahvakuulatreeni @sportsladyh


24.6.2019

3 tekosyytä jotka estävät muutoksen - ja ratkaisut tekosyiden voittamiseen

kuinka löydän aikaa unelmilleni?

Tekosyy 1 - aika

Tekosyitä ja esteitä päätöksen tekemiselle löytyy aina. Yleisin niistä on aika. Minulla ei ole aikaa. On pyöritettävänä lapsiperheen arki, on työt ja tuntuu että aikaa ei riitä muutenkaan mihinkään. Aikaa on aina, eri asia on mihin sen käytät. Ja kun tarpeeksi kovasti jotain haluat, löydät varmasti sille aikaa. Olet valmis järjestämään asiat niin, että aikaa löytyy. 

Jos oikeasti olet sitä mieltä, että aikaa ei ole, suosittelen tekemään suunnitelman ja pitämään ensin päiväkirjaa ajankäytöstäsi. Samalla tavalla kun pitäisit ruokapäiväkirjaa parilta päivältä, voit pitää aikapäiväkirjaa. Meneekö sinulta tunti treenaamiseen? Kirjaa se ylös! Entä kuluuko aikaasi instan tai somen selaamiseen päivän aikana kuinka paljon? Kirjaa sekin ylös. Kävitkö tekemässä tunnin lenkin? Laita sekin ylös! Kirjaa kaikki tekemisesi muutaman päivän aikana, näin hahmotat sen mihin aikaasi kuluu. Huomaat lopulta, että aikaa saattaa mennä melko turhiin asioihin. Mitä jos niiden sijaan alkaisit toteuttaa unelmaasi, alkaisit tekemään töitä tavoitteesi eteen?

Kun määrittelet itsellesi tavoitteen, varaa sen toteuttamiseen aikaa viikosta esimerkiksi viisi tuntia. Se ei ole paljon, mutta siinä saa jo valtavasti aikaiseksi. Sen ajan saat varmasti karsittua vähän turhemmasta tekemisestä. Laita nämä ajat kalenteriin. Viisi tuntia viikossa ei ole paljon, mutta se on riittävästi jotta pääset kohti tavoitettasi. Jos olet päättänyt juosta puolimaratonin, kirjaa itsellesi kalenteriin viikolle treenit tätä varten. Jos olet päättänyt panostaa puhtaaseen ruokaan, kirjaa itsellesi ylös kalenteriin koska aiot valmistella ruokia. Jos olet päättänyt kirjoittaa kirjan, varaa itseltäsi aikaa sen kirjoittamiseen. Tai jos olet päättänyt vaihtaa alaa, varaa aikaa kalenteristasi uuden opiskeluun. 

Itse tein alanvaihtoni päivätyön ohella. Alussa tein kahta työtä, se ei todellakaan ollut helppoa. Olin töissä CocoVi Bar:lla ravintolapäällikkönä ja pyöritin omaa yritystä kaiken liikenevän vapaa-ajan. Luovuin unelmani takia monesta asiasta. Pitää aina muistaa, että kun jotain lähdet tavoittelemaan on sinun luovuttava myös jostain. Käytin aikaani itseni kehittämiseen ja yrityksen perustamiseen, asiakkaiden ohjaamiseen. Tein yrittäjyyden alussa satoja tunteja töitä pilkkahintaan, osan ilmaiseksi. Tein töitä, kävin koulutuksia ja kursseja. Opettelin itse. Esimerkiksi käymääni Method Putkisto ja Pilates ohjaaja -koulutukseen kuului kymmeniä ja kymmeniä tunteja observointia ja avustamista Method Putkisto studioilla. Istuin salin nurkassa seuraamassa miten muut ohjaajat ohjaavat ja tein havaintoja heidän ohjaustyöstään. Olin tunneilla avustajana, auttamassa varsinaista ohjaajaa tuntilaisten liikkeissä. Niistä en saanut ollenkaan palkkaa. Ja tähän päälle tuli tietysti se kaikki muu: lähiopetuspäivät, oma harjoittelu sekä tehtävät ja tentit. Ja tämä oli vain yksi käymistäni koulutuksista. 

Mutta kun kyse on alanvaihdosta tai yrityksen perustamisesta ja sinulla ei ole alkupääomaa, ei ole tarpeeksi osaamista alussa, mutta on maksettava lainat ja elätettävä perhe ja on hoidettava arki. Ainoa resurssisi mikä sinulla on on aika. Silloin pitää tehdä kovasti töitä ja joistain asioista on luovuttava. Minulla ei ollut muhevaa säästötiliä jonka turvin vaihtaa alaa. Ei ollut suhteita, valmista asiakaskuntaa, rikasta puolisoa tai vanhempia jotka olisivat auttaneet, ei nimeä, ei kuuluisuutta. Oli vain aikaa. Aikaa pystyin käyttämään muutoksen ja alanvaihdon tekemiseen, mutta tietysti oli luovuttava jostain asioista. Yksi asia mistä valitettavasti luovuin, oli lepo. En ymmärtänyt sen merkitystä. Tein niin kovasti töitä unelmani eteen, että unohdin pitää itsestäni huolta. 

Tulevissa unelmissani olen muistanut aina levon ja palautumisen merkityksen ja olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota opeteltuani asian kantapään kautta. Etenkin jenkeissä ihanteena on herätä aikaisin, viideltä aamulla, toteuttamaan unelmiaan, tekemään töitä. Ja Suomessa myös. Mutta valitettavasti tämä kostautuu vähitellen ja keho sairastuu jos et saa tarpeeksi unta. Väsyneenä et myöskään osaa nauttia saavutuksistasi samalla tavalla. Minulle aamu on kuitenkin ollut aina sitä tehokkainta aikaa. Mutta nyt en herää liian aikaisin tai toteuta unelmiani terveyteni kustannuksella. Osaan myös pysähtyä kun huomaan, että innostun liikaa. 

Aamulla olen tehokkaimmillani ja aamut ovat ehdottomasti sellaista aikaa jolloin saan eniten aikaan. Olen koittanut tehdä töitä myös iltaisin, mutta saman lopputuloksen aikaansaamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa. Ajankäytöllisesti on siis tehokkaampaa tehdä asiat silloin kun sinä olet parhaimmillasi. Ei siis ole sama meneekö aikaa tähän kaksi tuntia vai tunti. Viisi tuntia viikossa vai kymmenen. Tällä on jo iso ero. Joten olen tehnyt töitä ja toteuttanut unelmiani aamuisin. Mieti siis mikä on sinulle parasta aikaa vuorokaudesta, milloin olet virkeimmilläsi ja tehokkaimmillasi. Toteuta itseäsi silloin, kun vuorokaudessa on paras hetki sinulle. Toiset ovat enemmän iltaihmisiä ja toiset taas aamuihmisiä. 

Mutta kaikelle löytyy aina aikaa, kyse on vain priorisoinnista ja siitä mitä haluat. On puhdas tekosyy, että aikaa liikkumiselle ei löydy. Sitä varmasti löytyy. Muutosta ei nimittäin tapahdu ennen kuin ryhdyt toimeen, aikaa pitää vain tehdä unelmaa varten. Varaa aikaa kalenteristasi silloin kuin olet parhaimmillasi. Jos olet edelleen sitä mieltä, että aikaa ei ole, et pidä tavoitetta todennäköisesti tarpeeksi tärkeänä. Ja vielä suosittelen suunnittelemaan etukäteen kaikki omat ajat, jolloin unelmaa tai tavoitettasi toteutat. Jos alat miettiä viikon keskivaiheilla milloin sinulla olisi tähän aikaa, todennäköisesti aikaa ei löydy. Suunnittele siis jokainen viikko erikseen ja jokainen kuukausi erikseen. Koska jos nyt et ehdi sitä tekemään, niin koska sitten? Aina on asioita joita pitää tehdä ja sitten omille unelmille ei löydykään aikaa. Jos ei nyt niin koska?

tekemisiämme ohjaavat niin mielihyvä kuin kipukin

Tekosyy 2 - kipu

Kipu voi olla todellista tai se voi olla vertauskuvallista. Useimmat meistä tiedämme sen, että haluamme muutosta. Miksi emme kuitenkaan ryhdy toimeen? Mikä meitä estää? Tarvitsemme motivaatiota. Vertauskuvallisesti voitaisiin sanoa, että joku osoittaisi sinua aseella ja sanoisi: ”Nyt loppuu tämä syöminen ja laiskottelu, ala hommiin!”. Olosuhteiden pakosta varmasti alkaisit noudattaa terveellisempää elämäntyyliä ja lähtisit lenkille. Monella ihmisellä suuret elämänkriisit ovat portteja muutokseen, ainakin minulla itselläni on ollut. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, ymmärtää myös sen, että olemme täällä vain kerran. Jos jotain haluat, sinun pitää se tehdä. Ongelma meillä on nimittäin se, että muutoksesta puhutaan enemmän konditionaalissa. Pitäisi syödä terveellisemmin, pitäisi liikkua enemmän. Joskus siitä toivomisesta tulee meille pakko. Siinä vaiheessa kun keho tai terveys pettää. Se millä muutokseen päästään, voi olla hyvinkin yksinkertaista. Luo itsellesi pakko tai tarve lähteä toteuttamaan unelmaasi. Jokainen tietää, että voi tehdä asialle jotain mutta haluaako tehdä asialle mitään. Mikä luo sinulle motivaation ryhtyä toimeen? 

Kipu ja nautinto ovat toistensa vastakohtia. Kun joudut luopumaan entisestä elämäntyylistäsi johon kuuluu vaikkapa punaviini, juustot ja herkulliset ruuat, joudut kärsimään. Joudut syömään ”ankeaa ruokaa” sen sijaan että nauttisit elämästä hyvän ruuan avulla. Tiedämme keskivartalolihavuuden vaarat. Tiedämme että epäterveellinen elämä altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, diabetekselle ja niin edelleen. Miksi emme sitten tee asialle jotain? Meidän pitää muuttaa ajatusmaailmaamme siitä mikä lopulta aiheuttaa kipua ja mikä ei. Viimekädessä kipua aiheuttaa enemmän sairastuminen epäterveellisen elämäntyylin vuoksi. 

muutokseen tarvitaan rohkeutta

Tekosyy 3 - pelko

Pelkäämme muutosta. Saatat miettiä: mitä jos muutan elämäntyyliäni, alan syödä terveellisemmin, mutta siitä huolimatta minua kohtaa jokin toinen sairaus. Mitä iloa on siitä, että lopetan herkuttelun jota rakastan, jos minulle kuitenkin käy jotain? Mitä jos pudotan nyt painoa, mutta lihon kuitenkin takaisin. Tällaisiin kysymyksiin olen törmännyt paljon valmennettavieni kanssa. Tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia kun pitäisi ryhtyä toimeen ja muutokseen. Tunteisiin liittyy sekä kipua että mielihyvää. Tämä aiheuttaa aivoissamme sen reaktion, että emme tiedäkään enää mitä pitäisi tehdä. Se taas johtaa siihen, että emme lähde muutokseen täydellä höyryllä tai meidän on vaikea sitoutua tavoitteeseen. 

Kuinka pelosta sitten voisi päästä eroon? Kuinka aivoille pitäisi kertoa että muutos pitää nyt tehdä? Uskon, että pitää saavuttaa tietty piste kivulle ja tuskalle jotta pystyy voittamaan oman pelkonsa. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa en ollut onnellinen, mutta yritin sinnitellä siitä kaikesta huolimatta. Järkeilin, että tilanne vielä muuttuisi. Miksi tällaisesta suhteesta on vaikea lähteä? Miksi haluamme järkeillä että kaikki muuttuisi vielä hyväksi, vaikka tuskaa ja piinaa ja pahaa oloa olisi jo kestänyt liian kauan? Pelkäämme tuntematonta? Mitä tapahtuu sitten jos lähden suhteesta? Muuttuuko kaikki vielä huonompaan suuntaan?

Jätämme usein asioita tekemättä, koska pelkäämme epäonnistumista. Mitä jos kaikki menee pieleen? Mitä jos tämä ei olisikaan hyvä juttu? Pelko ohjaa päätöksiämme yllättävän paljon, jopa pienissä asioissa. Tarvitaan rohkeutta voittaa oma pelkonsa ja sinä pystyt siihen! 

Kun kivun suhteen saavutetaan tietty huippu, joka on suurempi kuin pelko tuntemattomasta, lähtee muutos käyntiin. Tapahtuu jotain, joka on lopulta piste i:n päälle. On kyse sitten parisuhteesta tai painonpudotuksesta, jossain vaiheessa tulet tilanteeseen jossa huomaat että tämä ei yksinkertaisesti voi enää jatkua näin. Sysäys elämäntapamuutokseen ja painonpudotukseen voi lopulta olla se, että et enää mahdu vaatteisiisi tai joku huomauttaa sinulle painostasi. Tai menetät kenties läheisen ihmisen tai koet itse vakavan sairastumisen. Minulle hyviä sysäyksiä muutokseen on aina ollut toisten ihmisten taholta minuun kohdistuva arvostelu. Kun minua arvostellaan, vähätellään tai suoraan sanottuna kiusataan, saan siitä lisää voimaa ja päätän näyttää näille ihmisille. Moneen muutokseeni on ollut sysäyksenä juuri tuollainen ulkoapäin tullut, toisten ihmisten arvostelu jota olen joutunut kokemaan. Mutta moneen muutokseen on ollut sysäyksenä kuitenkin ja vielä eniten oman rajallisuuteeni ymmärtäminen. Olemme täällä vain kerran. Mitä haluan elämältäni ja mikä tekee minut onnelliseksi. Onnellisuutta pitää tavoitella ja meistä jokainen ansaitsee onnen. Meistä jokainen ansaitsee tulla sellaiseksi kuin on aina unelmoinut. 

Kun eliminoi päätöksen tieltä pois kaikki tekosyyt, on muutoksen tekeminen paljon helpompaa. Ihanaa viikkoa kaikille, täällä käynnistyy lomaviikko numero 2.

20.6.2019

Kesäjuttuja ja vinkkejä hyvinvointiin lomalle



Sunrise Avenuen keikalla ennen lomalle jääntiä

Täällä on vihdoin loma alkanut. Olen jo muutamana kesänä pitänyt ihan kunnon pitkän kesäloman. Vaikka työ on rakasta ja teen sitä mielelläni ja intohimolla, on siitäkin hyvä pitää vähän taukoa. Tämä viikko on mennyt oikeastaan vielä vähän töitä tehden, sillä syksyyn on jo tunkua. Tunneille ilmoittaudutaan ja uudet PT-asiakkaat ovat olleet ahkerasti yhteydessä ja kyselleet onko tilaa. Syyskuulle pystyn ottamaan yhden uuden treenatttavan, eli nyt kannattaa olla nopea.




 Viime viikolla kuvattiin Sport -lehteen kolmen treenin juttusarja, joka ilmestyy elo-lokakuussa. Suunnittelin kolme erilaista treeniä lehteen ja liikkeet kuvattiin vielä ennen lomaa. Amanda Aho oli tosi taitava kuvaaja ja kuvaukset meni tosi sutjakasti. Kuvattiin Elielin Elixiassa ja siellä olen joskus itsekin treenannut, silloin kun odotin lasta 13 vuotta sitten. Tuli mukavia muistoja mieleen niistä lopun raskausajan treeneistä ja tuli mietittyä sitä miten erilaista oma harjoittelu silloin oli. Nyt vuosia myöhemmin sitä voi ilokseen todeta, että on paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta vaikka vuosia on tullut muutama lisää mittariin. Oikeanlaisen harjoittelun ja kaiken muun ansiosta. Ikä ei todellakaan merkitse sitä millaisessa kunnossa sitä voi olla.



Vaikka lomalla ollaan, ei ruokailutottumukset nyt muutu mihinkään. Samoja ruokia teen ja syön kuin arkenakin, herkkujenkin määrä on yhtä vakio kuin arjessa. Nyt tulee ehkä vähän vähemmän vielä liikuntaa kun tunnit ovat tauolla, mutta se on hyvä. Kroppa saa levätä. 

porkkana/inkivääri mehu

kurkku/sitruuna/inkivääri mehu

luomukahvia kauramaidolla ja suklaata

mustikka/banaani smoothie veteen

täysjyväriisiä, lohta, vihanneksia

 Lepäämisen lisäksi lomalla on aikaa ystäville, rakkaille ihmisille, pikkukoiralle, perheelle ja kaikelle mahdolliselle. Ja liikkua saa ja voi juuri sen verran kuin oma fiilis sanoo, tunnit kun ovat tauolla. 





Kesä on parasta aikaa pitää itsestään huolta. On ihania ilmoja lenkkeillä luonnossa, löytyy ihania marjoja ja kasviksia mitä syödä ja on aikaa itselle. On aikaa nukkua ja huoltaa kehoa. 

Laitan muutaman mun lemppareita luonnonkosmetiikasta tähän. Osan tuotteista olen saanut blogin kautta ja osan ostanut, mutta enemmän ostan niitä kuin saan ja nämä tuotteet päätyvät esittelyyn koska ne ovat todella hyviä. Noita Biarritzin tuotteita ostin viime kesänä jo. Ehdottomasti paras kaikista testaamistani aurinkorasvoista. Suihkutettava 30 suojakertoimen aurinkovoide joka ei tee ihosta tahmaista. Kasvoille taas kevyesti sävyttävä aurinkovoide on ihan huippu!


Tami väijyy aina mun vartalovoiteita ja tämän tuoksu saa hänet ihan villiksi. Tämän rasvan ostin Ruohonjuuresta. Aivan ihana. Hyvä tuoksu, imeytyy hyvin ja kesälle tosi kiva. 


Cattierin rasvat ovat vähän parempia verrattuna moneen muuhun luonnonkosmetiikkamerkkiin ja näistä olen tykännyt todella paljon. Saatuani tuotteet, jäivät muut putelit hetkeksi vallan. Ja erityismaininta shampoolle ja hoitoaineelle. Kesähius ei ollenkaan laita pahakseen vähän tuhdimpaa hoitsikkaa kun aurinko kuluttaa hiusta. 



Sitten kirjatilaukseni kesälomalle. Tuon Tony Robbinsin kirjan olen jo lukenut aikaisemmin, mutta aion lukea sen vielä kesällä uudestaan. Tällä hetkellä luen "Palata sinne missä on" -kirjaa. Se on NLP:tä käsittelevä kirja ja NLP-harjoituksissahan periaatteessa mikään ei muutu, mutta kaikki on sen jälkeen kuitenkin toisin. Mun NLP-opinnotkin jatkuvat kesällä ja parin viikon kuluttua on taas seuraava jakso luvassa!


 Ihania ja aurinkoisia kesäpäiviä tähän viikkoon ja huippua juhannusta teille kaikille <3

Xo
Hanna

12.6.2019

7+7 vinkkiä turvonneen ja "jyrän alle jääneen olon" poistamiseen


Tiedätkö sen olon kun jalat tuntuvat raskaille, keskivartalon kohdalla tuntuu olevan vain höttöä ja jotain kummallista taikinaa ja vähintään kymmennen senttiä ylimääräistä jotain ja olo tuntuu niin jäykälle ja raihnaiselle? Väsyttää ja askel on hidas.. Näin voi todella joskus käydä, mutta annan omat vinkkini siihen miten pääset eroon tällaisesta turvotuksesta ja "jyrän alle jääneestä olosta". Hätä ei ole tämän näköinen. Yksinkertaiset ja edulliset konstit toimivat ja seuraavana päivänä heräät uudesti syntyneenä!

Tiistaiaamuna heräsin lähes 11 tunnin yöunien jälkeen todella väsyneenä ja tuntui kuin joku tai jokin olisi ajanut ylitseni. Takana oli reilu viikon putki töitä ja kolmen päivän koulutus, ilman yhtäkään vapaapäivää. Vähän ehkä liian vähän vielä unta viikonloppuna (kesällähän ei malta olla kotona ja ainakaan mennä ajoissa nukkumaan kun on hienot kelit!). Summa summarum olo oli aivan väsyneen kauhea. Koska olen itseni niin monet kerrat ylirasittanut ja oppinut tulkitsemaan merkkejä jo niiden ilmaannuttua, päätin heti pysäyttää tämän alkaneen olotilan. 

Mutta viikonloppu oli ihana. Oli NLP-koulutusta taas kolme päivää. Perjantaina ennen koulutusta kävin ohjaamassa PT-asiakkaat Kaivarissa 7 aamulla ja koulutuksen jälkeen olimme piknikillä ja Tamia uittamassa Tervasaaressa, lauantaina kävimme Tamin kanssa Kallion Skifferissä terdellä syömässä koulutuksen jälkeen. Ja sunnuntain koulutuspäivän jälkeen menimme kuulatunnille. Eli siinä sitä painettiin menemään perjantai-aamusta sunnuntai-iltaan. 

koulutusta oli pe-su

Tervasaari kutsuu!

Tami rakastaa mansikoita
terdelle lauantaina

syömässä Skifferissä Kalliossa


Tamille oli nakkeja eväänä

Joten tiistaina piti alkaa huolehtia omasta hyvinvoinnista paremmin, tai palautumisesta ja levosta. Maanantai oli nimittäin aamusta iltaan asti töitä. Aamutreenin jätin suosiolla väliin ja koiran kanssa tultuani ulkoa, join edellisenä päivänä tekemäni vihermehun kaikessa rauhassa. Sitten tein kasvohoidon itselleni laitteella, jonka olen vuosia sitten hankkinut. Kasvon lihakset ja kudokset aktivoituivat pyörivien liikkeiden ansioista ja tuntui heti, että ilme alkoi kirkastua. Seuraavaksi kaivoin kaapista piikkipallon, trikkeripallon, pilatespallon, kuminauhan sekä rullan.



Aloitin pyörittelemällä jalkapohjat piikkipallolla, sitten trikkeripallolla. Sen jälkeen venytin pohkeet dynaamisesti pilatespallon kanssa. Rullasin nopeasti ja kevyesti koko kehon läpi, tein selinmakuulla takareisivenytykset kuminauhan kanssa, jatkoin aurinkotervehdyksillä ja venytin rintakehää seinää vasten. Pakara kaipasi vielä venytystä, joten nostin jalan pöydälle ja tein pakaraveytyksen siinä. Kaikkeen tähän meni 15 minuuttia. 



Illemmalla menin lapsen uimahyppytreenien ajaksi itsekin altaaseen. Ensin sauna, sitten kaulaa myöten kylmäaltaaseen, tunnin vesikävely (rauhallinen liike jalkoja ojentaen eteen ja taakse) ja kylmäaltaan kautta saunaan.  

Seuraavana aamuna olo oli täysin erilainen, vaikka aamuyöstä lapsi vähän herättelikin kun ei saanut nukuttua kuumuuden vuoksi. Vaakakin näytti kilon vähemmän ja kaikki turpeus keskivartalosta oli kadonnut, olo oli kevyempi, jalat kevyemmät ja koko olemus heti paljon pirteämpi. 

Omaa olotilaa olen oppinut kuulostelemaan vuosien varrella. Palautumiseen ja turvotuksen poistamiseen, väsymykseen ja kipeisiin lihaksiin ei tarvita mitään ihmeellisiä tai kalliita toimenpiteitä. Yksinkertaiset jutut on parhaita. 

1. Nuku hyvin
2. Tee vihermehu
3. Tee kasvohoito
4. Venyttele ja rullaa
5. Vesikävele
6. Sauno ja pulahda kylmäaltaassa
7. Juo runsaasti vettä


Loppuviikko on täynnä vielä ihania töitä ja huomenna kuvataan yhteen lehteen treenijuttuja. Sitten sunnuntain kuulatunti onkin vika ohjaus ennen lomaa! Ja ennen lomaa olen ehtinyt kirppistellä vanhoja tavaroitakin pois ja laittaa kotia, joten lomalla voi keskittyä sitten ihan vain olemiseen!


5.6.2019

Blogikuulumisia ja porrastreeniä



Heippa pitkästä aikaa! Täällä on eletty niin työntäyteisiä päiviä, että blogin päivitys on jäänyt hieman hunningolle. Olen aloittanut postausta monta kertaa, mutta jotenkin kuvat eivät lataudu koneelle ja muutama postaus on jo jäänyt kesken ja "vanhentunut" siinä samalla. Mutta Sports Ladyn® Insta täyttyy joka päivä treeniaiheisilla jutuilla ja treenivinkeillä. Siellä olen ollut ahkerana. 

Tänään oli taas Herttoniemessä porrastreenit ja siitä inspiroituneena linkkaan teille muutaman postauksen koskien porrastreenejä, ne löydät täältä! Porrastreeni on parasta kuntoilua kesällä. Siellä kannattaa muistaa kyllä hattu, aurinkorasva ja Herttoniemessä myös hyttysmyrkky. 

Viime kesänä oli myös Cosmopolitanissa mun suunnittelema porrastreeni:



Tää alkuvuosi on mennyt niin mielettömän nopeasti, että tajusin juuri sen tosiasian että mulla on töitä enää tämä viikko ja ensi viikko. Pidän kuuden viikon kesäloman. Haluan säilyttää oman jaksamisen, terveyden ja innon työn tekemiseen. Maanantainakin mietin sitä miten ihana on mennä töihin. 


Kaikkea kivaa on tulossa vielä ennen lomaa töiden puolesta ja oikeastaan en osaa edes odottaa lomaa vielä. Töitä on paljon ja ensi viikolla kuvataan vielä yhden lehden treenijutut jotka olen luvannut suunnitella vielä ennen lomalle jääntiä. Menen päivä kerrallaan nautin aina jokaisesta päivästä. 


Viikonloppuna on taas NLP -koulutusta, joten tässä mennään nyt lomaan saakka ihan ilman mitään vapaapäiviä. Mutta sittenhän niitä riittää! Ihanaa viikkoa ja nautitaan nyt näistä keleistä!