Raha-asiat ja hyvinvointi - miten tämä liittyy motivoitumiseen liikkumisen tai syömisen suhteen?

Kirjoitin edellisessä postauksessa asiakkaan muutoksesta ja valmennusmetodistani. Koska kokonaisuutta pitää tarkastella vain parin asian sijaan (liikkuminen ja ruokavalio), on peiliin katsominen ja oman elämän palasteleminen tarpeellista jotta voisit voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Hyvinvoinnin olen jakanut kolmeen eri osaan, jokaisella on vaikutusta (katso edellinen postaus). Toiseen kohtaan (faktat) olin kirjoittanut yhdeksi osa-alueeksi myös raha-asiat. 

Raha on sellainen asia, että siitä ei kauheasti puhuta, ääneen ainakaan. Tai kyllä, puhutaan, valitetaan sen puutetta. Jos ei hallitse omaa talouttaan (yrityksen taloudesta puhumattakaan), tuo se pahimmillaan ahdistusta ja lamaantumista. Tämä taas saattaa estää muun hyvinvoinnin. Haluan kirjoittaa teille nyt tästä aiheesta. 

Kirjoitin raha-asioista myös kirjassani. Turvaamalla oman taloudellisen tilansa, saa elämäänsä turvallisuudetunnetta. Jokainen on oman taloutensa herra. Joskus on helpompaa ja joskus on vaikeampaa, mutta nämä ovat asioita joihin sinä itse voit vaikuttaa, ei kukaan muu. Kannattaa tehdä rehellinen arvio oman taloutensa tilasta, ei arvailua, ei oletusta vaan faktoja pöytään. Mitä sanoo pankkitilin saldo, paljonko ovat menot ja mihin rahaa menee. Paljonko eläkettä on kertynyt? Onko säästöjä?

Jokaisen ongelman pystyy ratkaisemaan, kun ensin suostuu näkemään sen. On sitten kyse painonpudotuksesta tai raha-asioista. Usein jätämme asiat huomiotta kunnes on liian myöhäistä. Pitää nähdä asiat niin kuin ne ovat, ei negatiivisesti, ei kaunistellen, vaan katsoa asiaa suoraan silmiin. Ennen kuin Visalasku on jo tapissa ja huomaat, että rahat eivät enää riitä. 

Vuonna 2014 jouduin itse taloudelliseen ahdinkoon. Olkapääni repesi auton rattia kääntäessä. Olin periaatteessa työkyvytön (lääkäri kirjoitti kuukauden sairausloman) ja auton korjaamiseen meni valtavasti rahaa. Kaikki se raha minkä olin kesää varten laittanut sivuun selvitäkseni kiinteistä kuluista kun ohjauksia ei ollut, meni auton korjaamiseen. Olin ottanut myös vapaa-ehtoisen vakuutuksen eräästä vakuutusyhtiöstä tällaisten tilanteiden varalta. Mutta arvaatteko mitä kävi vakuutuksen kanssa? Olin oikeasti ja kiltisti kotona sairaslomalla ja postasin instaan motivoivia kuvia sinä viikkona. Parin viikon päästä vakuutusyhtiöstä tuli kirje: vakuutuseni irtisanottaisiin, koska olin ollut töissä (olin päivittänyt instaa). Maksamaani vakuutusmaksua loppuajalta ei palautettaisi ja korvausta sairauslomastakaan ei tulisi. Olin minimi YELlin varassa, joka on tuskin satasta viikossa. Mitä tekee yrittäjä tässä tilanteessa turvatakseen toimeentulonsa ja lainanmaksut ja mistä lapselle ruokaa. Ahdistuu tietysti. Käsi oli kipeä ja auto hajalla, ja olin muka tehnyt "petoksen". Olin kipeä ja vihainen ja epätoivoinen. Jatkoin töitä. Vedin kuulatunnit ja ohjaukset, en vain käyttänyt vasenta kättäni. 

Auton korjaamiseen menevää rahaa ja "vararikkoa" tältä osin tämä ei kuitenkaan täysin poistanut, joten ainoa keino oli karsia kaikki kulut. Lopetin ostamisen. En ostanut vuoteen vaatteita, kukkia, lehtiä, en mitään turhaa. En käynyt ulkona syömässä, en hakenut edes kahvia. Karsin kaikki. Ei harrastuksia, ei hierojaa, ei ulkona käyntiä. Lisäksi myin meiltä kotoa kaiken ylimääräisen. Tuolloin se oli vielä helppoa kun kaikki eivät konmarittaneet. 

Koronan alkaessa PT-ohjaukset ja ryhmäliikunnat stoppasivat. Se ei ollut enää turvallista. Tiesin mitä tehdä. Tässä oli oltu monta kertaa ennenkin. Karsin myös kaiken mahdollisen kulun yritykseltä ja laitoin ajatustyötä kehiin. Miten voisin muuttaa liiketoimintaani, jotta tässä tilanteessa pysyisimme lapsen kanssa leivän syrjässä kiinni. Uskon siihen, että kun taloudellisesti on vaikeaa, on kuitenkin aikaa. Ja kaiken voi aina selvittää ja opetella. Maailman menestyneimmätkään ihmiset eivät ole saaneet asioita ilmaiseksi, he ovat opetelleet taitonsa. 

On oltava rehellinen itselleen siitä, missä mennään taloudellisesti. Mitä jos menettäisit työsi 9 kuukaudeksi? Mitä tekisit? Kevään jälkeen on ollut valtavasti ihmisiä lomautettuna ja moni on joutunut työttömäksi. Pitää olla suunnitelma, pahojen päivien varalle. Koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu. Pitää olla valmis hankkiutumaan eroon kaikista sellaisista kuluista, mitkä eivät ole välttämättömiä. Koti, ruoka ja terveys ovat välttämättömiä asioita. Netflixit, Bookbeatit, erillaiset sovellukset, lehtitilaukset, Jungle Juicen mehut, kukat, harrastusmaksut (omat, ei lapsen) jne. ovat ylelllisyyksiä. Tiedän että niistä luopuminen ei tunnu kivalle, olen tehnyt sen itsekin, vieläpä monta kertaa. Avioeron jälkeen kaikki kodin kulut tulivat tietenkin minun maksettavakseni yksin, koska muutimme erillemme omiin koteihimme. Käden loukkaantumisen ja auton hajoamisen myötä karsin niitä taas, koronan myötä uudelleen. Kuitenkin enemmän haittaa se, että joudut taloudelliseen ahdinkoon sen vuoksi ettet raaski luopua näistä asioista. Se ei ole ikuista. Hierojallakaan en käynyt viiteen vuoteen. Opettelin venyttelemään niin, että se riitti. Nykyään kun menen hierojalle, on se todellista luksusta. Ja edelleen harvinaista herkkua. Minulla ei ollut vuosiin kallista harrastusta. Vasta 2017 aloitin golfin ja tänä vuonna ratsastuksen. Niistäkin olen luopunut vuosien varrella kuluja karsiakseni. Ratsastuksen aloitin uudelleen 2010, mutta jouduin lopettamaan sen koska ei ollut rahaa kun erosin. Sen jälkeen harrastukseni ovat olleet ulkona liikkuminen, uiminen tai avanto. Ne eivät ole kalliita harrastuksia. Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita. Tällä hetkellä lempiasioideni tekeminen ei maksa mitään.

Hyvä vinkki oman budjetin karsimiseen on pyytää ystävää katsomaan budjettiasi, koska hänellä ei ole siihen mitään tunnesidettä. Itsestä voi tuntua, että todella tarvitset jotain, mutta ystävä saattaa nähdä sen aivan eri tavoin. Raha-asioiden hoitamisella mahdollistat itsellesi kontrollia omasta elämästä, turvallisuuden tunnetta ja rauhallisen mielentilan. Tiedät missä mennään. Pahinta on keskittyä siihen että ei ole rahaa, kun sen sijaan pitäisi keskittyä siihen mitä voi tehdä: eli katsoa omaa kulutustaan suoraan ja rehellisesti ja sitten karsia menoja. 

Raha-asioiden hallitseminen tuo turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunne on yksi perustarpeistamme. Se liittyy myös motivaatioon Maslown tarvehierarkian mukaan. Jokainen on varmaan tästä kuullut joskus psykologian tunnilla koulussa ainakin? Maslow käsitteli sitä kuinka ihminen motivoituu psykologisesta näkökulmasta katsoen. Motivaation ja tarpeiden yhteyttä, kehittymistä ja järjestystä Maslow tarkasteli fysiologisten tarpeiden (nälkä ja jano), turvallisuuden, sosiaalisten (yhteenkuuluvuus, rakkaus), arvostuksen sekä itsensä kehittämisen ja -toteuttamisen kautta. Jotta pystyt motivoitumaan esim. itsesi kehittämiseen ja asioiden toteuttamiseen, pitää muut palikat saada kohdalleen ennen sitä. Kun syöt terveellisesti, muistat juoda vettä, lepäät ja koet olosin turvalliseksi, on helpompi lähteä toteuttamaan muita asioita. Jostain pitää aina lähteä. 

Taloudellisesti riippumaton

Hyvinvoinnin polulla yksi asia seuraa aina toista ja vähitellen huomaa muuttaneensa elämässään vaikka mitä. Jossain vaiheessa sitä huomaa miettivänsä myös tulevaisuutta.. Oman tulevaisuuden turvaaminen on tärkeä asia. Eläke ei isoksi töitä tekemällä kerry, joten on hyvä ajoissa miettiä asioita eteenpäin. Sijoittaminen voi olla järkevää jo silloin kuin sitä vähiten miettisi..

Sijoitamista voi verrata oikeastaan painonpudotukseen. Kummankin aloittaminen voi tuntua haasteelliselle, ja on tehtävä päätös asiasta ennen kuin ryhtyy toimeen. Kumpaakin ohjaa pelko ja samalla mielihyvä..

Pörssissä osakkeet nousevat ja välillä laskevat. Se on kuin painonpudotusta: tielle tulee esteitä, mutta kun pysyy tiukkana ja suunnitelmassaan, odottaa lopussa palkinto. 

Kun olin lapsi, meillä ei koskaan puhuttu rahasta. Tai puhuttiin sen puutteesta. Äiti oli yksin kahden pienen lapsen kanssa ja meillä ei ollut paljoa rahaa. Kaikkea hyvää meillä kyllä oli, mutta elämä oli todella tiukkaa. Opin jo lapsena, että raha ei tule ilmaiseksi. Opin jo pienenä säästämään, menin kesätöihin heti kun mahdollista ja aikuisempana olen aina arvostanut ansaitsemiani rahoja. 

New York 2004

Ja lopulta löysin itseni töistä vuonna 2000 Helsingin Pörssistä, NASDAQ OMX:stä. Siellä raha oli arkipäivää ja rahasta puhuttiin kuin mistä tahansa asiasta. Onnekseni minulla oli esimies joka kannusti minua ottamaan kaikki mahdolliset kurssit, myös pörssimeklaritutkinnon. Kyllä. Suoritin aikanani myös sen. Olisin saanut meklarin oikeudet. Pidin kuitenkin silloisen työni ja tein muita hommia. Olin tosi kiitollinen kuitenkin siitä, että minuun uskottiin. Ja uuden tutkinnon turvin olisin voinut myös hakea toisia tehtäviä, pörssimeklarina. Opin paljon.

Raha on kuitenkin jonkinlainen tabu. Siitä ei puhuta samalla tavalla kuin muista asioista. Mutta kuitenkin on pelkästään järkevää miettiä tulevaisuuttaan. On totta, että raha tuo onnellisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Mutta se tuo myös turvallisuutta. Silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole, vaikuttaa se ilman muuta myös onnellisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Mutta pienistä asioista säästämällä voi saada ison summan aikaiseksi. Sama asia kuin painoa pudottaessa jätät pienet napostelut väliin, kertyy siitä lopulta iso määrä ja vaaka alkaa vähitellen näyttää vähemmän. 

Miksi useammat meistä eivät sitten sijoita, vaikka se on tehty nykyään helpoksi ja myös kustannustehokkaaksi? Pelko. Se sama pelko, mikä meillä on elämänmuutoksien (työpaikan vaihtaminen, uusi elämäntapa) tulevaisuudesta ja muuttumisesta on yleensä tiellämme kun aletaan miettiä raha-asioita ja sijoittamista. Olen jostain lukenut, että sijoittamiseen kohdistuvaa pelkoa voi verrata jopa kuolemanpelkoon. Mitä jos menetät kaikki rahasi?

Onko sijoittaminen helpompaa kun olet kohdannut pelkosi kuoleman kanssa?

”I learned that courage was not the absence of fear, but the triumph over it. The brave man is not he who does not feel afraid, but he who conquers that fear.” –Nelson Mandela

Viime viikolla tein omalla arvo-osuustililläni muutoksia kuukausisijoittamiseeni. Lapseni kysyi mitä teen ja selostin hänelle mitä sijoittaminen on. Hän kysyi: "Miksi kaikki eivät tee noin? Tuohan on tosi järkevää." Juuri niin. Mikä meitä estää? 

Tällä hetkellä sijoitan joka kuukausi pienen summan ja parinkymmenen vuoden päästä se on todella enemmän kuin tilille säästetty raha. 

Rahoitusmarkkinat ovat arvaamattomat eikä niitä kukaan voi lopulta ennustaa, mutta jos odotat sijoittamisen aloittamiseen oikeaa hetkeä, sitä ei tule ikinä. Uutiset maalailevat kauhukuvia laskusuhdanteista, kannattaako nyt sijoittaa jos vaivalla säästetty omaisuus sulaakin murto-osaksi? Lainaakin kilpailuttaessa virkailija uhkailee koron nousulla.. Sama asia on myös ensimmäisen asunnon ostamisen kanssa. Lainan ottaminen on pelottavaa, onko minulla varaa maksaa sitä joka kuukausi? Kuitenkin jossain on asuttava ja siinä missä maksan vuokraa, voin yhtä hyvin maksaa lainanlyhennystä itselleni. Kun tästä pelosta pääsee yli, huomaa vuosien kuluttua että oman asunnon hankkiminen olikin aivan mahtava juttu. 

Sijoittamisessa tietysti kannattaa hajauttaa riskiä eikä kaikkia munia pidä laittaa samaan koriin. Kuukaudessa voi säästää pienelläkin summalla, sekin on aina parempi kuin ei mitään. Ei minullakaan yrittäjyyden alkuaikoina ollut varaa laittaa, edes sitä pientä summaa, sijoittamiseen. En halunnut edes ajatella sitä. Arki oli yhtä selviytymistä ja elimme kädestä suuhun. Kaikkea varjosti myös pelko toimeentulosta ja kaikesta, selviänkö yksin lapsen kanssa? Eikä minulla ollut aikaa ja energiaa edes ajatella näitä asioita. 

Sitten vuonna 2014 ymmärsin lopulta sen miten tulen todella vähällä toimeen.  Sinä vuonna tapahtui paljon ikäviä asioita, jotka veivät myös rahaa. Auto hajosi, käsi hajosi..  Kesälomaa varten säästämäni rahat hupenivat yhtäkkiä auton korjaamiseen. Vuosi oli samalla myös taloudellisesti yritykselleni heikompi. Mutta kun jättää kaiken ylimääräisen ostamatta, säästää pitkässä juoksussa ison rahan. Silloin jätin ostamatta kaiken mahdollisen, hankin vain pakollisen. Ja myin kaiken ylimääräisen. Ja selvisimme tästä tiukasta vuodesta.

Jokaisella on varmasti laittaa 15 eur tai muutama kymppi kuukaudessa (jos luovut muutamasta mehusta tai kahvista kuukauden aikana.. ja se käy helposti...) sijoittamiseen vaikka rahaa ei paljon olisikaan, jos oikein tarkistaa rahankäyttöään. Siihen ryhtyminen vaatii vain hieman perehtymistä asioihin ja pelosta irti päästämiseen. Kun pelosta pääsee yli ja käsittää, että sijoittaminenhan on lopulta järkevää, on muistettava vielä pitää pää kylmänä. Rahoja ei kannata realisoida paniikin ja markkinoiden laskusuhdanteen tullessa. Pitää sitoutua pidempään ajanjaksoon, jos siis kyse on eläkepäivien turvaamisesta. Kymmenen vuoden aikana saattaa olla todella hyviä pörssipäiviä ja jos olet juuri näiden ajan poissa pelistä, voit menettää paljon. Aina on huonompia ajanjaksoja, mutta kuten sanotaan, talvea seuraa aina kevät. Sadan vuoden aikana suunta on ollut vain ylöspäin. 

Näytän pari esimerkkiä, kuinka voit säästämällä saada rahasi tuottamaan. 

Helsingin pörssin keskimääräinen vuotuinen tuotto viimeiseltä 15 vuodelta (30.12.2002–29.12.2017) on 7,76 %, mukaan lukien osingot ja korkoa korolle -efekti. Sanotaan, että pystyt kuukaudessa laittamaan sivuun 250 eur jonka sijoitat joka kuukausi 30 vuoden ajan. Säännöllinen säästäminen voi saada rahasi kasvamaan ajan myötä. 30 vuoden kuluttua sinulla on noin 131 000 euroa. Oletuksella, että tuotto on 7 %. Jos taas tuollaista summaa ei ole, mutta hieman tarkistelet talouttasi ja rahankäyttöäsi. Esimerkiksi luovut säännöllisestä tavasta ostaa mehu tai kahvi viikoittain. Sanotaan että säästät joka kuukausi 40 euroa, jonka sijoitat joka kuukausi 20 vuoden ajan, on sinulla 9 000 eur sijaan yli 20 000 eur (jos oleteaan että tuotto-odotus on vaikka 7%). 9 000 euroa taas  olisi kertynyt tilillesi ilman sijoittamista, pelkällä säästämisellä.

Kuinka tämä yllä oleva esimerkkini on sitten laskettu? Se on yksinkertaistus todellisuudesta eikä tätä tule pitää sijoitussuosituksena eikä –neuvona. Siinä on käytetty apuna sijoituslaskuria ja laskelmassa on huomioitu rajallinen määrä muuttujia: kuukausittainen säästösumma, sijoitusaika vuosina sekä vuotuinen tuotto-odotus. On tietenkin mahdotonta sanoa, miten suuri tuotto tulee todellisuudessa olemaan ja esimerkkilaskelman tuottoprosentti on vain oletus. Laskelmassa ei ole huomioitu kaikkia säästösummaan todellisuudessa vaikuttavia tekijöitä, kuten inflaatiota, veroja, valuuttakurssimuutoksia ja rahastoihin liittyviä kuluja eikä se perustu mihinkään tiettyyn säästötapaan.

Raha ei kuitenkaan kasva tilillä. Sijoitettaessa se kasvaa aina. Se kasvaa korkoa ja korko kasvaa korkoa. Sen sijaan, että sinulla on sama summa tilillä kymmenenkin vuoden kuluttua, voit yhtä hyvin moninkertaistaa sen sijoittamalla järkevästi. Etenkin jos sijoittamisen aloittaa parikymppisenä, on rahasummalla aikaa kerääntyä ja moninkertaistua. Ei sijoittamisen aloittaminen myöhäistä ole enää keski-ikäisenäkään. Pitkässä juoksussa sijoittaminen on aina kannattavaa. Maaliakaan ei voi tehdä jos et mene kentälle. Joten rahoilleenkaan ei voi saada tuottoa, jos ei tee mitään asian eteen. 

”Every day, think as you wake up, ”Today I am fortunate to be alive, I have a precious human life, I am not going to waste it.” –Dalai Lama

Mutta entä kun saavutat taloudellisen riippumattomuuden etkä siltikään ole onnellinen? Tästä minun on vaikea kertoa sinänsä, sillä en ole koskaan rikastunut vielä taloudellisesti. Säästän, sijoitan, ja nautin hedelmistä sitten parin kymmenen vuoden kuluttua. Mutta vertailupohjaa on sinänsä, että minulla on tosin ollut välillä helpompi elämä taloudellisesti ja autot ja talot ja muut kuorrutukset ovat olleet ”astetta paremmat”. Tekikö se minut onnelliseksi? Ei. Onnellisimpia aikoja olen elänyt silloin kun olen ymmärtänyt kiitollisuuden ja onnellisuuden merkityksen muulla tasolla. Siihen ei tarvita materiaa tai hienoja asioita. 

On helpompi olla riippumaton taloudellisesti kuin henkisesti. Se, mitä todellisuudessa haluamme ja mihin ajattelemme rahan auttavan, ovat tunteet jotka liitämme rahaan. Vapauden tunne, turvallisuus tai kaikki mukavat asiat joita rahan avulla voi tehdä sekä ilo joka tulee siitä että meillä on mahdollisuus tukea myös muita rahallisesti. Mutta todellinen rikkaus on kuitenkin henkistä, psyykkistä ja hyvä tunne itsensä kanssa. Mielentila, jota ei arjen vastoinkäymiset hetkauta. 

Moni voi olla taloudellisesti riippumaton, mutta siitä huolimatta painii tunteidensa kanssa vuodesta toiseen. Millainen elämä sinut tekee onnelliseksi? Mitä sinä haluat elämältä? Onnellisuus muodostuu mielestäni siitä, että voi elää omannäköistään elämää. Mutta kuinka saavutat sen? Miten voit päästä sinne? Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

”Money is only a tool. It will take you whereever you wish, but it will not replace you as a driver.” – Ayn Rand