Jännittääkö?

Istutaan kentällä ja odotellaan koneen lähtöä Varsovaan. Sieltä on vielä viiden tunnin bussimatka Mikolajkiin. Kun pääsemme perille, käymme syömässä ja varmasti myös käydään vähän kuvioita läpi huomista kisaa varten. Ajattelin tänä vuonna käydä testaamassa myös kylpyläosaston, viime vuonna siihen ei ollut aikaa. Jee, hieno reissu tulossa! Saa nähdä pääsenkö päivittämään siellä blogia, mutta kisaraporttia tulee viimeistään sitten kun saavumme takaisin Suomeen. Vielä ei jännitä, mutta huomenna varmasti kyllä viimeistään jännittää.


kuva lainattu hotel Golebiewskin sivuilta

Lepoa ja leipää

Back to basics... Viime viikolla väsytin taas itseni perusteellisesti. On tämä lepäämisen oppiminen vaikeaa. Tällä viikolla taas on korjattu tilannetta ja opeteltu miten sitä mennään aikaisin nukkumaan ja herätään aamulla eikä mennä lenkille. Nyt olen saanut korjattua tilanteen ja pe aamuna sitten herätys taas kukonlaulun aikaan ja lähtö kentälle Puolan reissua varten.


Kova on taas miettiminen mitä ottaa mukaan.. Kisavaatteet, evästä, gaalaillallisen vaatteet ja korkkarit ja käsilaukut ja muut kaunistautumisjutut... Lenkkivaatteet? Ehdinkö käydä tänä vuonna ihastelemassa Mikolajkin maalaismaisemia, viime vuonna en poistunut hotellista kertaakaan koko viikonlopun aikana (paitsi parvekkeelle ottamaan valokuvan)...

Ostin tänään muuten "Karppileipää". Teki mieli vaaleaa leipää ja vaikka tämä nyt miten huuhaata on, niin hyvää se on. Aiemmin olen lähinnä naureskellut näille kaupassa, mutta nyt sitten ostin. Ja tykkään kyllä. Olen sellainen leivänmussuttaja aina ollut, joten tämähän sopii minulle :) Eilen muuten sorruin itsenäisyyspäivän kunniaksi syömään lasten tekemiä pipareita ja sämpylääkin tuli syötyä kylässä. Nam. Eli tosi kova mun itsekuri.... Väsymys, väsymys, väsymys. Kaikki menee niin kauan hyvin syömisten kanssa kun lepoa tulee tarpeeksi. 


Itse aina jumiutuu tiettyihin juttuihin ja kun menee kylään niin siellä on vaikka mitä herkkuja aina toisten kaapeissa...Tänään kävin sitten kaupassa ihan uudella asenteella ja ostelin kaikkea sellaista herkkua mitä ei kaapistani ole aikoihin löytynyt: leipää (karppileipää), piimää (aah, mun herkkua) ja kunnon juustoa leivän päälle. Ja Eloveenan "omena, mustikka, vadelma" pikapuuroa. Kyllä pikapuuro, piimä, leipä ja polarin juusto vaan on hyvää :) Sellainen aamupala oli tänään, ei uponnut "Meat & nuts" -versio. 


Mitä olen syönyt tänään?


aamiainen: pikapuuroa, karppileipä ja pari palaa juustoa, iso lasi piimää ja kuppi kahvia kotona
välipala: cappuccino palaverissa
pakuriteetä CocoVi Bar'lla töiden lomassa
lounas: 100g paistettuja kananpaloja (autossa matkalla tukkuun)
välipala: smoothie (200g mustaherukoita, heraprotskua, lucumaa, macaa, opti MSM:ää) ja pari raakasuklaata (autossa matkalla toiselta baarilta toiselle)
töiden jälkeen kotona: leipä ja pari palaa juustoa
iltapala: munakas (2 valkuaista & 1 kananmuna ashwagandhalla kookosöljyssä paistettuna) ja pala leipää
(1342 kcal, P=36%, H=27% ja R=37%)


Ensi viikolla menen Annelle Biosignature mittaukseen kartoittamaan projektini alkutilanteen. Piakkoin saan testiin myös kaikkia ihania siistejä juttuja, jotka auttavat niin painonhallinnassa kuin kaamosmasennuksenkin torjunnassa. Mutta sitä ennen kuitenkin vielä trip to Poland! 

Kookosvesidrinksu ja itsenäisyyspäivän suklaa

Tässä mun itsenäisyyspäivän drinksu. Kookosvettä ja macaa blenderiin, nam. Kookosvedessä on paljon mm. mineraaleja, vitamiineja ja aminohappoja, mutta ei yhtään kolesterolia. Sitä voi hyvin käyttää urheilujuomana, sillä kookosvedellä on sama elektrolyytti-tasapaino kuin omassa veressämme. Kookosvedessä tämä tasapaino on luonnostaan ja se soveltuu erityisen hyvin kehon nestetasapainon palauttajaksi liikunnan jälkeen tai lämpimänä päivänä. Kookosjuomalla voi myös korvata maidon, koska siinä on yhtä paljon kalsiumia kuin maidossa ja se vahvistaa luustoa. Sopii myös lapsille (juoma sisältää laurinihappoa, jota saadaan äidinmaidosta). 

Ja suklaata tietysti piti tehdä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tähän satsiin tuli kaakaovoita, kookosöljyä, macaa, lucumaa, kaakaojauhetta, ripaus himalajan ruususuolaa sekä makeutukseen vähän hunajaa. Suklaan joukkoon laitoin kotimaisia vadelmia. Pakkasesta vadelmia muotin pohjalle, suklaa päälle ja takaisin pakkaseen. Ota esille hieman ennen tarjoilua niin vadelmat ehtivät vähän sulaa. 

Vadelmasuklaa. Huom: edessä keskellä suklaassa ei ole matoa vaikka se siltä kuvassa näyttää :)

Lukijan tarina ja "Lukijatarina"-arvonnan tulos

Aika menee ihan mieletöntä vauhtia, kohta on jo joulu. Tänä vuonna olen aloittanut onneksi jo jouluvalmistelut, toisin kuten viime vuonna. Kaikessa hässäkässä tämä arvonnan suorittaminen on nyt hieman myöhässä luvatusta marraskuusta. Pahoittelut siitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Syksyllä pyysin teiltä lukijoilta menestystarinoita urheilun ja liikkumisen ilon tiimoilta. Tässä viimeisenä vielä yksi tarina, joka on vielä jäänyt julkaisematta. Arvonta kaikkien tarinoiden lähettäneiden kesken on suoritettu. Koska 3 ihmistä lähetti kertomuksensa, haluan palkita heidät kaikki. Tämän ja tämän tarinan kirjoittajat sekä nyt julkaistavan tarinan kirjoittajat ovat voittaneet kaikki kahvakuulaohjelman sekä sen ohjauksen. Lähetättekö minulle meilitse vielä yhteystietonne niin sovitaan yksityiskohdista sitten tarkemmin :)


Tässä siis viimeinen lukijan tarina:

"Olen saanut kolme lasta ennen kuin täytin 30. Ennen esikoistani elämäntapani olivat kaameat ja painoin 163cm:n pituudessani 65kg eikä lihaksilla ollut osuutta asiaan. Lapsi opetti säännöllisen ruokailurytmin ja muutkin paheet vähenivät minimiin. Toisen lapseni jälkeen painoin n. 50 kg ja liikuntani koostui lähinnä satunnaisista kävelylenkeistä.

Kolmannen lapseni jälkeen siskoni sanoi kerran, että lähdetään pumppi-tunnille ja minähän lähdin... Suurin epäluuloin ja panikoiden mm.oikeanlaisista vaatteista. Jumppasin tunnin läpi pienimmillä painoilla ja meinasin kuolla mutta iloiten. Aloin käydä myös spinning-tunneilla ja pian huomasin kuntoilevani useita kertoja viikossa. Minulle omat tulokseni kaikessa näkyvät numeroina ja siksi esimerkiksi pumppi oli kovin palkitsevaa, koska painoja sai lisättyä ensimmäiseen kertaan nähden  paljon ja usein.

Aluksi tavoitteeni oli liikkua kerran viikossa mutta pian liikuntakerrat lisääntyivät ja jossain vaiheessa meinasi mennä vähän ylikin. Nyt tunnen olevani jossain tasapainossa, kun yli kahden päivän liikkumattomuus aiheuttaa pakottavan tarpeen päästä hikoilemaan. Painoni on viisi kiloa enemmän kuin toisen lapseni jälkeen mutta mieleni on tasapainoisempi ja uskon kehonikin voivan sata kertaa paremmin.

Liikuntaohjelmaani on tullut mukaan mm. juoksu/hölkkä ja sali. Teen sitä mikä huvittaa ja saatan vaikka pyrkiä hikeä irrottavaan toimintaan siivotessani jos ei muuhun aika riitä.

Juoksu oli aina inhokkini enkä uskonut koskaan voivani juosta enempää kuin pakolliset yläasteen 1500m. Kokeilinkin pari kertaa juoksua ensimmäisenä liikuntakeväänäni mutta polvet kipeytyivät niin kovasti ettei siitä tullut mitään. Viime talvena (eli toisena liikuntavuotenani) päätin yrittää uudelleen niin, että aloitin

kävelemällä 7-8km:n lenkkiä. kerta kerralta lisäsin juoksuaskelia lenkkiin ja pian jo juoksinkin koko lenkin. Polveni eivät enää kipeytyneet ja noin parin kuukauden harjoittelun jälkeen juoksinkin siskoni kanssa self-made puolimaratonin. Eli päätimme juosta reilun kymmenen kilometrin päähän kotoa ja niin pitkälle takaisin kuin vain jaksaisimme ja kotiin astihan sitä tultiin. Aika ei ollut huimaava mutta juoksuaskelta pidettiin yllä koko matka. Nälkä ja olo oli lenkin jälkeen hirveä mutta jotain koukuttavaa siinä oli , koska nyt otan hitaamman tavoitteen ja yritän juosta maratonin vuoden kuluttua. Tänä aamuna heräsin vahingossa kello 6 ja päätin lähteä lenkille. Jos voisin kuvailla ne tuntemukset joita matkalla tuli... Oli todella ihanaa ja koko päivän se olo vaan jatkui.

Kesän aikana on toki tullut jaksoja jolloin viikkoon on mahtunut vain yksi tai kaksi kunnon liikuntasuoritusta mutta en panikoi niistä, koska tiedän mistä rapakunnosta itseni nostin tähän ja tiedän sen olevan aina mahdollista.

Olen siis onnellinen ja urheilu on pääsyyllinen siihen!"


Minäkin olen onnellinen kaikista ihanista tarinoista ja siitä kuinka liikkumisen ilon voi löytää. Liikunta on niin parasta ja terapeuttista ja hauskaa. Itselläni on ollut liikunta ala-asteella 6. Olen inhonnut kaikkea mahdollista liikuntaa pitkälle aikuisikään asti ja nyt en voisi kuvitella elämää ilman sitä. 


Ja sitten vielä lopuksi: Sports Lady toivottaa oikein ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille! Se vietetään tänäkin vuonna linnanjuhlia katsellen hyvässä seurassa ja lasten kanssa. Ja leväten, huomenna taas urheillaan.