Täällä viikonloppu on mennyt leppoisasti. Aktiivisuusrannekkeesta on hauska seurata omaa aktiivisuutta. Oon määritellyt siihen tavoitteeksi tason 3, mikä on korkein taso. Se tarkoittaa liikkumista korkealla intensiteetillä noin 1,5 h päivässä tai noin 3,5 tunnin keskitehoisella intensiteetillä liikkumista (kävely tms.). Polar suosittelee tasoa, jos työ on fyysisesti vaativaa, harrastat liikuntaa, tai olet muuten paljon aktiivisesti liikkeellä. Oon tykännyt seurata erityisesti myös unen määrää. Sitä kuinka levollista tai levotonta uni on. Töiden taas alkaessa, on levollisen ja levottoman unen osuus pysynyt samana kuin lomallakin. Mä todella yritän keskittyä nukkumiseen ja palautumiseen. Nukun yössä nyt keskimäärin 8 tuntia, lomalla nukuin 10. Enemmän pitäisi nukkua nytkin. Mieluusti 9 tuntia arkisin. Mutta niin se kello vain aamuisin soi ja on noustava ylös.
Aikuinen tarvitsee unta 8-9 tuntia yössä. Moniko nukkuu niin paljon? Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa enemmänkin ylpeyden aihe on se, että selviää viiden tunnin yöunilla (kukaan ei selviä pimahtamatta tai sairastumatta näin vähillä unilla kovin pitkään) tai ei pidä lomaa juuri lainkaan. Pitää olla niin hemmetin tehokas koko ajan. Ja jos sattuu vähän sluibailemaan toimistolla, niin pitää ainakin esittää kiireistä. Kun joku kysyy mitä kuuluu, on usein vastaus "kiirettä on pitänyt". Mietin perjantaina tehokkuutta. Olisinko ollut parempi ihminen, tehokkaampi yrittäjä, jos olisin paiskinut töitä koko päivän. Sen sijaan, että lähdin jo 1 jälkeen pulkkamäkeen lapsen kanssa. Ehkä sitä työtä tulee ja on tullut tehtyä, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen vaan. Olin iloinen, että lähdettiin pulkkailemaan. Sitä lapsen riemua kun oli lunta, ja pääsi keskellä päivää laskemaan.
Perjantaina ja lauantaina mulla oli lepopäivä treeneistä. Tai ohjauksista. Tuli käveltyä kuitenkin aika paljon, koululle, kauppaan, postiin. Nyt kun sitä autoakaan ei ole. Perjantaina myös käytin tunnin kehonhuoltoon. Rullailin ensin ja sitten venyttelin. Tuli tarpeeseen. Lisää liikuntaa tuli kun käveltiin pulkkamäkeen, mäkeä ylös ja alas.. Ja vielä iltapäivällä fudistreeneihin, julkisilla. Eli taas hyötykävelyä. Perjantaina varsinaista liikuntaa ei tullut, mutta sen 3,5 tunnin verran kuitenkin keskitehoisella intensiteetillä puuhailua. Mittari hurisi ranteessa jo tavoitteen saavuttamista kun potkittiin palloa ennen treenien alkua. En ole pitkään aikaan seurannut omia sykkeitä tai mitannut aktiivisuutta, mutta lähinnä havainnollistaakseni työn raskautta ja omaa fyysistä aktiivisuutta, vaikka en muka "tee mitään", on ollut mielenkiintoista seurata millaisessa rasituksessa sitä on kuitenkin vaikka ei varsinaisesti treenaisikaan. Lauantaina seikkailtiin julkisilla katsomaan siskon pientä vauvaa. Lauantai oli taas aktiivisuuden puolesta paljon rauhallisempi. Viikonloppu teki tosi hyvää ja tänään alkoi taas työt, kuulatunnilla Kumpulasta. Tänään oli myös fyysisesti reippaampi päivä kun luisteltiin, pulkkailtiin ja ulkoiltiin. Ja se reipas kahvakuula vielä :D
Autotottomana on ihanan vapaa fiilis. Vaikka joutuu lähtemään vähän aikaisemmin, odottamaan bussia ja vähän palelemaankin.. On se silti aika hienoa. Ollaan tanssittu valssia ja halittu lapsen kanssa, että pysytään lämpimänä. Autottomuus on jo senkin takia hyvä juttu :) Mä varmaan luopuisin autosta jos työ ei olisi näin liikkuva. Sen ylläpitokustannukset on valtavat, autoilu ei ole kovin ekologista ja hyötyliikuntakin mulle jää vähiin. Jospa tästä nyt oppisi sen, että jätän autoa käyttämättä niin paljon kuin mahdollista. Mutta miten helppo on istahtaa rattiin, sen sijaan että lähtisi aiemmin julkisilla. Ja ehkä huonoon keliin.. Tästä voi ainakin ottaa opikseen, ja mennä niin paljon julkisilla kuin mahdollista.
Eilen oli muuten Hesarissa Aki Hintsasta juttu. Mä luin hänen kirjansa, "Voittamisen anatomia" viime kesänä. Todella hyvä kirja ja viisaita ajatuksia. Suosittelen lukemaan. Vaikka muakaan ei sinällään Formulat kiinnosta (Hintsahan on valmentanut niin Häkkistä kuin Räikköstäkin ja montaa muuta kuskia), mutta kirjasta oppii niin paljon. Yhtä lailla kun sain monta hyvää vinkkiä ja ajatusta omaan tekemiseen edellisviikonloppuna Hartwall Arenalla meidän Methdo Putkisto ohjaajapäivillä Jokereiden fysiikkavalmentajalta. Urheilijoiden lisäksi Hintsa on valmentanut montaa yritysjohtajaa, ja hänen filosofiansa hyvinvoinnista on mun mielestä todella hyvä. Kaikki osa-alueet ratkaisevat. Ja kiinnostavaa Hintsan mallissa mun mielestä on juuri ydin, core. Ydin muodostaa vastauksen kolmeen kysymykseen:
- Tiedätkö, kuka olet?
- Tiedätkö, mitä haluat?
- Hallitsetko omaa elämääsi?
Jos nyt hieman referoin kirjaa.. Ensimmäisen kysymyksen tarkoitus on hahmottaa ihmisen identiteetti. Toisen vastauksen tulisi kertoa jotakin oman elämän tarkoituksesta. Kolmas kysymys puolestaan tutkii mahdollisia esteitä omien pyrkimysten mukaiselle elämälle. Isoja ja vaikeita kysymyksiä, mutta Hintsan mielestä ehdottoman olellisia hyvinvoinnin kannalta. Itse voisin vastata vaikkapa ensimmäiseen kysymykseen näin: "Olen 39-vuotias helsinkiläinen yrittäjä. Minulla on lapsi. Harrastan lukemista, matkustamista, luonnossa liikkumista, treenaamista. Olen ulospäinsuuntautunut, iloinen ja pirteä jne... Tämä on tyypillinen vastaus, mutta se ei kuitenkaan kerro mitään siitä kuka tämä 39-vuotias nainen on. Ainoastaan iän, ammatin jne. Monien identiteetti nojaa työpaikkaan ja koulutukseen. Tai menestys kertoo saavutukset ja varallisuus taas rahan määrän. Ne kertovat ulkoiset puitteet, mutta eivät mitään ihmisestä itsestään. Hintsan mukaan olosuhteet voivat olla tärkeitä. Esimerkiksi intohimoinen suhtautuminen omaan työhön on yleensä positiivinen asia. Auto, koulutus, vaatteet tai harrastukset voivat olla itseilmaisun väline, eikä siinä ole mitään väärää. Vahvalla pohjalla oleva identiteetti ei voi kuitenkaan koskaan perustua pelkästään ulkoisiin seikkoihin tai olosuhteisiin. Minuudelta katoaa perusta, jos vaikka menettää työnsä.. Normaali perhe-elämä saatetaan lyödä laimin vaikka työn tai harrastusten vuoksi. Jos työt loppuu tai tulee loukkaantuminen, mitä jää jäljelle.. Pudotaan usein tyhjän päälle. Mm. unen määrän tärkeyden ja nukkumisen bongasin itse kirjasta. Kyllä mä sen itsekin tiedän miten paljon ihmisen pitää nukkua, mutta eipä ole tullut viime vuosina vain toteutettua omia ohjeita. Ja olen voinut ja jaksanut paljon paljon paremmin kuin aikoihin, kun aloin nukkua tarpeeksi. Viikolla vähintään 8-9 tuntia ja viikonloppuisin 10 tuntia, joskus jopa kellon ympäri.
Tällä hetkellä tiedän mitä haluan ja myös hallitsen omaa elämääni melko hyvin. Tottakai "ruuhkavuosia" elävän ihmisen elämä ei aina tunnu hallitulta, kun pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Mutta siitä huolimatta. Aina ei näin ole ollut. Uskon, että sen jälkeen kun on kokenut läheisen menetyksen, oma arvomaailma muuttuu. Kaikki on katoavaista. Kun kuolet, kukaan ei muistele sinua millaisen auton omistit ja mikä tittelisi oli vaan millainen ihmisenä olit. Yhteiset hetket lasten ja läheisten kanssa. Silloin muistosi elää aina. Toki omaan arvomaailman muuttumiseen on vaikuttanut myös alanvaihto ja yrittäjäksi ryhtyminen. Oma arvomaailma on muuttunut myös sen myötä, ei pelkästään suhteessa ruokaan, liikuntaan ja hyvinvointiin, vaan myös suhteessa moniin muihin asioihin. Tällä hetkellä oma arvomaailma on humaanimpi, pehmeisiin arvoihin enemmän keskittyvä. Kun on vähään tyytyväinen, selviää yrittäjänäkin hyvin. Ylipäätään elämä voi olla parempaa vaikka on niin sanotusti vähemmän, materiaa. Se jokin muu voi olla niin paljon tärkeämpää. Se tekee rikkaammaksi.
 |
| aamun mehussa porkkanaa, veriappelsiinia ja inkivääriä |
Oma suhtautuminen myös ruokaan on muuttunut täysin. Syön enemmän oikeaa ruokaa, puhdasta ruokaa. Valitsen ennemmin luomua ja reilun kaupan tuotteita, kotimaisia tuotteita. Suhtautumien työntekoon, asiakaspalveluun, yrittämiseen on muuttunut myös täysin. Olisin vienyt autonkin mieluummin meidän lähikorjaamolle, pienyrittäjälle sen sijaan että vein sen Biliaan (jossa on ison talon piittaamaton ja tyly palvelu), mutta ei riittäneet pienen korjaamon laitteet vianmääritykseen. Suosin pienyrittäjiä silloin kun ostan jotain. Ostan mieluummin ystäviltä ja tuen tuttuja yrittäjiä.
 |
| sunnuntain aktiviteetteja |
Loppupeleissä kaikkein tärkeintä on oma ja läheisten hyvinvointi, terveys, hetkessä eläminen ja oleminen. Olen kiitollinen siitä mitä minulla on. Ihana lapsi jonka kanssa on aivan erityinen ja läheinen suhde, jonka kanssa voi puhua kaikesta. Jonka kanssa tehdään asioita, ja välillä nauretaan ihan vedet silmissä. On kaikkea tarpeeksi, mahdollisuus syödä terveellisesti ja liikkua omien rajojen puitteissa, on ystäviä, on läheisiä. Mitä voi enää enempää toivoa?
Love
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti