Wednesdays affirmation

Maaliskuun ekaa päivää on vietetty eilen. Tuntuu tosiaan keväälle. Aamulla on ihana herätä, kun on valoisaa ja tää alkuviikon auringonpaiste on tehnyt ihmeitä. Maanantai oli melkoisen rankka päivä ja aktiivisuusranneke ilmoitteli päivän tavoitetta jossain 230 % paikkeilla. Aktiivisuus ylittyi jo päivällä. Aamulla kävelylenkki, kahvakuulatunti, sieltä vetämään Pilatesta ja illalla sama setti paitsi Pilateksen sijaan tunti Method Putkistoa. Ihan hullu päivä :D Menin töiden jälkeen avantoon. Olisi ollut muuten ihan ruoskittu olo :) Pohjalla painoi sunnuntain kuulatunti ja pulkkailu. 

Loman jälkeen homma pärähti taas kunnolla käyntiin. Lomalla en tosiaan treenannut varsinaisesti. Kävelin, venyttelin, tein Pilatesta. Sunnuntaina kun menin vetämään tuntia, oli kroppa niin elastinen ja keveä. Viikko teki hyvää ja vetreytti. Mutta kyllä taas tuntuu. Lapsi meni isälleen ja mä olen keskittynyt taas työntekoon. Eilen oli kyllä paljon rauhallisempi työpäivä. Ohjaukset olivat vain Pilatesta ja venyttelyä. Mutta aamuisin aloitan työt ja illalla vasta lopetan. Kävelyt jätin väliin suosiolla, eilen ja tänään. Hyötyliikuntaakaan ei ole tullut. Avannossa on tullut käytyä taas pitkästä aikaa, maanantaina ja tiistaina. Oon kyllä niin koukussa kylmään veteen. Tiistaina piteni aikakin vedessä maanantaihin verrattuna, kyllä teki niin hyvää. Kolme kertaa ehdin käydä uimassa, sitten meni saunan ovet kiinni ja piti alkaa lopettelemaan. Tänään oli taas aika rankka päivä ja paljon ohjauksia. Huomenna sitten kevyempää. Niin rankka alkuviikko ollut, että en ole jaksanut pahemmin yhteyttä pitää keneenkään ystäviinkään. Oon ollut niin epäsosiaalinen loman jälkeen. Tälläkin viikolla olisi mahis mennä ja tehdä, mutta töiden jälkeen iltaisin kyllä sohva kutsuu. Välillä olen haaveillut taas normaalista työstä. Jolloin pääsisi viideltä kotiin ja olisi koko pitkä ilta aikaa tehdä omia juttuja. Urheilla ja nähdä ystäviä. Aikaa ei menisi ympäriinsä viuhtomiseen ja energiaa olisi omiin treeneihin. Toisaalta en tiedä mitä tapahtuisi jos istuisin aamusta iltapäivään toimistossa, kun on tottunut olemaan liikkeessä koko ajan. Onko ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella?

treenihommat on täyttäneet tän viikon

Mitäs muuta viikkoon kuuluu.. Aloin katselemaan taas tavaraa kirppikselle. Haluaisin kodin, jossa olisi kaikki turha karsittu pois. En kylläkään sellaista avaraa, kliinistä ja minimalistista kotia missä ei elämän jäljet näy eikä tavaraa ole ollenkaan esillä.. Mutta kaapeissa on kyllä tavaraa, joita en ole käyttänyt enää hetkiin. Pitäisikö osasta vain luopua taas? Toisaalta rakastan muistoja ja tavaroita, ja vaatteitakin tuntuu tylylle laittaa pois jos niitä vielä tarvitsee joskus. Mutta vuoden verran olen karsimisprojektia tehnyt ja koko ajan tuntuu paremmalle ja paremmalle. Vaatekaappi alkaa näyttää nyt tähän ammattiin liittyvälle ja pois ovat jo kaikki jakkupuvut ja toimistovaatteet. Turha tavara on vähitellen lähtenyt pois ja rikkinäiset menneet korjaukseen. Katsotaan miten karsintaprojekti etenee tällä viikolla. Ennen kaikkea musta on tärkeää kodissa se, että siellä on helppo olla ja elää. Ja että jokaiselle asialle olisi oma paikkansa. Vaikkapa venyttelylle olisi se oma riittävä tila, jossa suorastaan tekee mieli venytellä vaikkapa joka aamu kun sängystä nousee ylös. Ja tärkeintä tietysti on, että kodin asukkaat viihtyvät, että on kotoisaa ja mukavaa. 

Ja keväällä tekee mieli vain karsia ja raivata. Kevät on muutenkin uusiutuimisen ja kasvun aikaa. Ja kevään tullessa tuntuu vielä enemmän, että kaikki on mahdollista. Omiin unelmiin on jaksettava uskoa ja ajateltava asiat positiivisen kautta. Kaikki todellakin on mahdollista! 

Päivän ajatus:

"Choose only positive thoughts to describe your home, career, and finances, as your words determine your outcome"

Ostin muuten tämän sisustustarran kolme vuotta sitten. Se on ollut monta vuotta kiinnittämättä, mutta viikonloppuna se vihdoin pääsi seinälle. Mä olen aina uskonut siihen, että kaikki on mahdollista kun vain suuntaat ajatuksesi oikein. Etenkin yrittäjyyden alkutaipaleella homma oli yhtä positiivisuuden hehkutusta ja suitsutusta. Mutta voiko olla niin, että kiireen keskellä ne omat unelmat kuitenkin vähän voivat unohtua? Unelmatyökin voi mennä suorittamiseksi ja siitä tulee ennemmin tai myöhemmin arkea. Siitä huolimatta rakastan mun työtä. Pari unelmaa on toteuttamatta ja niihin yritän nyt kevään aikana myös suunnata ajatusta ja energiaa ;)