KonMari projektini

KonMari projekti 

Nyt tulee toivepostaus: loppuraportti mun KonMari projektista. Se alkoi melkein vuosi sitten, ja nyt sen voisi sanoa tulleen tiensä päähän. Melkein jo oon koko KonMarin unohtanut, mutta postaus on koko ajan kyllä ollut mielessä kun sitä silloin toivottiin.

Mistä kaikki alkoi?

Koko "maritus" varmaan alkoi mun autosta. Muistatte ehkä kun Volvo hajosi viime kevään aikana pahasti ja monta kertaa. Kaikki kesää varten säästetyt rahat menivät auton korjauksiin. Kesä on liikunta-alan yrittäjällä hiljaista aikaa ja laitan kesää varten aina rahaa sivuun. No silloin käsi oli rikki (hauiksen pitkä pää repesi alkuvuodesta juuri auton rattia kääntäessä kun ohjaustehostin hajosi) ja rahatilanne näytti kesää kohti todella huolestuttavalta kun auto nieli rahat. Lääkärit uhkailivat vielä alanvaihdolla. Koska en ole luovuttajatyyppiä, päätin selvitä tästäkin vastoinkäymisestä. Yhden aikuisen talous on aina herkkä kaikenlaisille heilahteluille, mutta aina sitä selviää kun niin päättää.

KonMari -metodi käyttöön

Olin sattunut alkukesästä hankkimaan KonMari kirjan. Sen pinkin. Luin kirjaa ja vähän naureskelin miten sekopäiseltä kuulostaa pystyviikata sukkia kaappin :D Samalla kuitenkin innostuin marituksesta, turhan tavaran karsimisesta, sillä oon aina tykännyt siivota ja järjestää. Ideana on pitää vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa, ja sitten hankkiutua eroon lopusta tavarasta. Ajattelin, että jos nyt vähän katsoisi tavaroita järjestykseen, mutta pystyviikkaamaan en kyllä alkaisi. Mutta oli se luopuminen ensin yllättävän vaikeaa. Laitoin ensimmäisen tavarani kierrätysryhmään.. Aloin myydä KonMarin innoittamana kaapissa turhanpanttina lojuvia merkkivaatteitani. Ylimääräisiä treenivaatteita.. Ne menikin todella hienosti kaupaksi. Kävin Hietsun kirppikselläkin myymässä yhtenä kesäisenä lauantaina ja siellä juttelin muiden myyjien kanssa. Sain hyviä vinkkejä minne kannattaa viedä vanhat Kalevalakorut (joo en ole käyttänyt niitä 20 vuoteen..), astiat ja lasitavara. Myin korutkin. Aluksi tavaran myyminen oli tosi ahdistavaa, mutta mitä enemmän sitä teki sen kevyemmäksi olo kävi. Itsepalvelukirppiksellä oli pöytä kesän aikana useamman viikon ja talvellakin vielä. Kirppiksellä naiset kysyivät, että joko teillä kaikuu :D

Huomasin, että kun kaapit olivat tyhjemmät ja jokaisella tavaralla oma paikkansa, tuli jäljelle jääneitä vaatteita ja tavaroita käytettyäkin paljon enemmän. Kaappien uumenista löytyi myös mitä erilaisempia juttuja, mitkä olin sinne unohtanut. Ollessani vielä toimistossa töissä, olin kai melkoisen kova ostelemaan asioita. Ja ostamalla sitä helposti paikkaa elämässään jotain puuttuvaa aukkoa. Ihminen voi olla onneton, vaikka kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Onnellisuus tulee kuitenkin ihan jostain muusta kuin materiasta. Kun elämä ei ole ihan kohdallaan, on helppo hakea onnellisuutta ostamalla uusi vaate tai kengät.. Ilo on valitettavasti kovin lyhytaikainen. Onnellisuus lähtee itsestä, omasta mielenrauhasta. Siitä kirjoitin myös vuoden ekassa postauksessa, sisäisen rauhan löytämisestä. Siltikin kyllä rakastan kauniita tavaroita ja juttuja. Mutta niihin ei ole enää samanlaista tunnesidettä, edes niihin jotka ovat jäljellä. Eikä harmitukseen ole pakko lähteä ostamaan uusia kenkiä..

No syksyn tullen olin päässyt vasta vauhtiin. Ja en oikeasti valehtele, jos sanon että kotona on lojunut useamman tuhannen euron edestä tavaraa. Siis sen verran olen luultavasti saanut kaikesta myymästäni tavarasta. Pois ovat saaneet lähteä tämän projektin aikana ensinnäkin kaikki turha sälä (itsepalvelukirppikselle jossa mulla on ollut pöytä yhteensä ehkä 6 vkon ajan viime kesän jälkeen), ylimääräiset korut, käyttämättömät astiat, merkkivaatteet, kengät ja laukut, kellot ja asusteet (kierrätysryhmiin).. Vanha sohva (joka oli jo valkoisesta värjätty myyränharmaaksi) sai sekin lähteä. Ja muutama muu huonekalu.

Marie Kondo kehoittaa käymään tavarat läpi ryhmä kerrallaan ja suosittelee tiettyä järjestystä niiden karsimisessa. Vaatteista on helpoin aloittaa, valokuvat suositellaan käymään taas läpi viimeisenä. Valokuva-albumeita meni roskiin kassikaupalla. Otin niistä muutamia kuvia ja loput heitin menemään. Siinä sitä elämä taas vilisee silmissä kun käy jokaisen albumin läpi.

Kirjahyllynkin maritin. Aikaisemmin kirjoja oli ison kirjahyllyn verran. Loput saivat lähteä, 3 Ikean kassillista. Myös vino pino treenikirjoja. Lahjoitin kirjat Niemikotisäätiölle. Aluksi vähän ahdisti niistäkin luopuminen, sillä olen aina rakastanut kirjoja. Ja ahdisti vielä viikonkin kuluttua, mutta eipä onneksi enää. Nyt hyllyssä olevia kirjoja tulee otettua käteen useammin, kun ne ovat selkeästi esillä ja kaikki sellaisia mitä voi lukea useaan kertaan. Antikvariaatithan kehoittavat heittämään vanhat kirjat roskiin. Niitä ei osta kukaan, myöskään niitä ei moni halua edes ilmaiseksi. Mutta heittää nyt hyviä kirjoja roskiin?

Varastokopin Pelican varastosta tyhjensin myös. Siellä oli paljon muistoja, lapsen leluja ja vaatteita, valokuva-albumeita ja kirjeitä. Toin sieltä kolme autokuormaa tavaraa kotiin. Kaikki on käyty läpi. Suurin osa on heitetty roskiin, osa säästetty. Valokuva-albumien ja kirjeiden läpikäyminen on melko rankkaa, sen vuoksi se kannattaa tehdä viimeisenä. Viime kesänä kävin myös kaikki mapit läpi. Mappeja oli kotona yläkaapeissa ties kuinka monta. Poltin mökillä kaksi ikean kassillista paperia nuotiolla siskon kanssa. Se osoittautui pahimmaksi koko projektissa. Elämä vilisi silmissä aikajanana kun irroitin papereita mapeista alkukesästä kotona. Siellä olivat aikaisempien asuntojen kauppakirjat, remonttisuunnitelmat, papereita avioliiton ajalta, äidin kuolinpesästä, kuitteja ja sopimuksia. Kaikkea. Säästin joitan papereita, muut poltin. 

Vaatteet (sukkia ja alusvaatteita myöden) ja liinavaatteet olen pystyviikannut myös Kondon oppien mukaan. Kokeilin huvikseni yhtenä päivänä kun oli aikaa, ja huomasin miten paljon tämä säästää tilaa ja miten paljon helpommin vaatteet ovat esillä. Kuitenkin siis pystyviikkasin.. Ja liinavaatekaapit kävin läpi. Lakanat karsin niin, että pussilakanoita on kolme settiä (eli kuusi lakanaa yhteensä) ja aluslakanoita sekä tyynyliinoja vastaavasti saman verran. Pyyhkeitä jätin myös vain kolme settiä.

Käsilaukut ovat makkarin hyllyssä. Kondon suosituksesta olen laittanut laukkuja sisäkkäin. Paljon olen niitä myös myynyt pois ja jokunen vielä odottaa lähtöään. Sängynalunen oli täynnä mattoja, tauluja.. Kamala homma siivota aina. Nyt siellä ei ole mitään. 

Lastenhuone

Lapsen huoneesta myin hänen parvisänkynsä, periaatteella ostaja purkaa (en olisi saanut sitä yksin ikinä purettua). Joku sen kävi sitten ostamassa. Purki ja vei mennessään. Ostimme uuden, "isonpojansängyn" hänelle, 120 leveän. Maritettiin yhdessä myös lapsen leluja ja tavaroita. Hän sai rahat niistä itselleen ja hankki jouluna vihdoin joululahjarahojen ja omien säästöjensä avulla pitkään himotun tietokoneen. Ja myös annoimme tavaroita ja vaatteita tuttujen lapsille. Ja järkättiin huone muutenkin mieluisammaksi hänelle.

Keittiö

Keittiön tavarat olen käynyt jo kahteen kertaan läpi. Kaapeissa on vielä kyllä myytävää. Lähinnä Mariskoolit, Iittalan tuikut ja ylimääräiset muumimukit. Ne lähteköön sitten jossain vaiheessa. Mutta aika monta Ikean kassillista on keittiöstä lähtenyt tavaraa. Lapsi oli jo huolissaan, että hänelle ei jää mitään kun muuttaa pois kotoa. Ehkä siihen on 10-vuotiaalla vielä aikaa.. Kaapeissa on jokaiselle tavaralle oma paikkansa, ja mitään ylimääräistä ei juuri ole. Blenderit, vohveliraudat, vihannessorvit ja muut ovat kaapeissa omilla paikoillaan. Pöydällä on vain mehuprässi ja vedenkeitin. Vanhat hopealusikat otin käyttöön, samoin kaikki muut "hienot" astiat, jotka ovat levänneet vain kaapeissa. Miksi säästää niitä käytettäväksi vain kerran vuodessa kun joka päivä voi olla juhlaa?

Mitä kaikkea kivaa olen maritusrahoilla hankinnut? 

Sohvan, muutaman maton, tyynynpäällisiä, makkarin lampun, Kartellin Ghost -tuolin, Kartellin jakkaran, Smegin vedenkeittimen, viherkasveja (näitäkään mulla ei aiemmin ollut kotona lainkaan), ruukkuja, kukkamaljakkoja, sängynpäädyn, Sielunmuotokuvan, parit uudet lakanat, parvekkeen sisustusjutut, lapselle sängyn, ja jotain pientä sisustussälää.. 

Projektin aikana olen myös antanut valtavan paljon tavaraa pois. Lapsen vaatteita ja leluja olen antanut eteenpäin sisarusten ja ystävien lapsille, joitain vaatteita lahjoitin MLL:lle. Nyt on ollut pieni tauko kierrätyksestä, mutta vielä täällä jotain riittää mikä lähtee eteenpäin. Perjantaina täytän vielä itsepalvelukirppiksen pöydän ja tätä juttua kirjoittaessa innostuin laittamaan kierrätysryhmiin tavaraa. Kesäjuttuja kun ei viitsi myydä talvella ja päinvastoin. Eli kausittain ajateltuna on ollut pakko jättää tavaraa aina mitä myydä sitten seuraavaan vuodenaikaan. Näistä saadut rahat aion käyttää makuuhuoneen käsilaukkuhyllyn uusimiseen. Ostan siihen jonkin kivan vitriinin laukuille. Motivaatiota riittää vielä kierrätykseen. 

"Ostolakko"

Mitä enemmän luovuin tavarasta, sitä "aheemmaksi" tulin sen suhteen. Teki mieli päästä koko ajan enemmän ja enemmän eroon kaikesta.. Eikä tehnyt mieli ostaa mitään. Vähän kuin vahingossa laitoin samalla viime kesänä rahahanat kiinni. Ei ollut tarkoitus elää mitenkään "älä osta mitään" periaatteella, mutta edellisestä vuodesta todella tuli sellainen. En ostanut kotiin kukkia, en lehtiä, en ostanut kahvia ulkona, tai syönyt juuri ulkona. En käyttänyt rahaa mihinkään muuhun kuin pakollisiin menoihin ja lapsen hankintoihin. Ei tehnyt mieli ostaa edes mitään. Yhtäkkiä olin maksanut luottokorttilaskut tyhjiksi, mutta samalla saanut kotiin kaikkea uutta ja mieluista. Ja tämä asenne on jäänyt päälle. Rahankäyttöni on järkevöitynyt. Kaikki uudet sisustusjutut olen rahoittanut myymistäni tavaroista saadulla rahalla. Silloin kaikesta myös nauttii jotenkin enemmän ja niitä osaa arvostaa. 

Mitä hyötyä ja iloa tästä oli?

Rahallisen puolen ja kauniin kodin lisäksi suurin ilo kuitenkin on ollut henkinen puoli, jota en olisi aavistanut sitä aloittaessa. Aloitin projektin enemmänkin siivotakseni kotini, mutta samalla siivosin mieleni. Tämän vuoden aikana tuli oma tähänastinen elämä käytyä aika huolella läpi papereita ja valokuvia selatessa, vaatteita ja tavaroita karsiessa. Mieli on puhdas ja kotona on helpompi ja ihanampi olla ja elää kun kaapit ei tursua turhaa tavaraa. Osaan luopua asioista ja olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Kotia on helpompi myös pitää puhtaana ja tiedän missä mikäkin tavara on.  

Kondo sanoo, että elämä alkaa sitten kun projekti on viety päätökseen. Sen jälkeen alkaa hyviä asioita tapahtua. Sen olen ainakin huomannut, että tietoisuus yksinkertaisesta läsnäolosta on olemassa vahvemmin kuin ennen. En koe tarvetta hakea merkitystä tai tarkoitusta elämälle tavaran tai matkustamisen avulla. Jotenkin tuntuu, että sitä on tullut juostua vain eteenpäin viime vuodet, pysähtymättä. Nyt se pysähtymisen tunne on löytynyt. On hyvä olla, tässä ja nyt. Kotona on ihana olla ja onnea ei tarvitse lähteä etsimään muualta. Myös ajatus- ja arvomaailma ovat menneet taas eteenpäin tämänkin projektin myötä. Sanotaan, että tämä on ollut enemmän myös henkinen matka kuin mitä osasin odottaa. 

Home sweet home <3