Kodin järjestys, vaatteet ja hyvinvointi

Mulle koti on ollut aina tärkeä paikka ja  rakastan myös kivoja vaatteita. Nyt kun olen tehnyt töitä paljon kotona, olen järjestänyt ja sisustanut kotia taas ja olen pitkästä aikaa järjestänyt ja käynyt läpi myös vaatekaapit. Koronan alussa kerroin teille siitä, että yksi tavoite on käyttää vaatekaapin sisältöä mahdollisimman monipuolisesti. Ja ensinnäkin käyttää niitä vaatteita, ei vain antaa niiden riippua siellä kaapissa.

Siivosin kaapit, otin turhan pois ja järjestin vaatteet niin että niitä on helppo käyttää ja ne löytyvät helpommin. Kuvasin myös eri asukokonaisuuksia ja sovittelin vaatteita. Tähän meni aivan valtavasti aikaa, mutta kun se oli tehty, oli valmiina lukematon määrä erilaisia asukokonaisuuksia. Nyt aikaa jäi enemmän, sillä asiakkaalta toiselle ajaminen on jäänyt pois suurimmaksi osaksi, osa valmennuksista kun on siirtynyt onlineen. Yleensä teen tätä vaatteiden yhdistelyä ja valmiiksi miettimistä vain ennen lomareissuun lähtöä kun pakkaan matkalaukkua, mutta nyt on asut mietitty koko kesäksi. Kun sovittelee eri vaatekappaleita yhdessä ja erikseen erilaisten laukkujen, kenkien ja lasien kanssa, on tyylejäkin lukemattoman paljon. Ja pukeutumisesta tulee monipuolisempaa. Ennen tätä laitoin aina samat vaatteet melkein päälle, kun en keksinyt mitä voisin laittaa enkä kiireessä ehtinyt miettiä. 

Koti ja pukeutuminen ovat mun mielestä fyysinen manifesti siitä, millaisia ajatuksia sinussa pyörii. Kun järjestät työpöydän tai vaatekaapin, antaa se sinulle rauhallisen ja hyvän fiiliksen ja tunnet että asiat järjestyy. Arvosta itseäsi, pukeudu lempivaatteisiin myös arkena. Arvosta itseäsi ja pidä koti siistinä. On todistettu ihan tieteellisestikin, että kun ympärilläsi vallitsee järjestys, voit paremmin.

Jokunen vuosi sitten kirjoitin blogissa kodin järjestämisestä osana hyvinvointia. Kun detoxaat kotisi tai vaatekaappisi, detoxaat myös mielesi joka vaikuttaa myös kehon hyvinvointiin positiivisesti. Tästä löytyy enemmän myös Sinä onnistut - tee elämäntapamuutos ja toteuta unelmasi -kirjastani.

Muutaman vuoden takaisen ”marituksen” jälkeen myös ostokäyttäytymiseni muuttui. Ostan todella harvoin enää mitään. Kauneus tulee ihmisestä sisältä. Eikä ostaminen pitkällä tähtäimellä tee onnelliseksi. On myös ekologisempaa olla ostamatta. Tänä keväänä tilasin muutaman jutun verkkokaupoista ja shoppailut on nyt tehty. En ole aiemmin tilannut juurikaan mitään, ehkä kodin sisustukseen liittyviä juttuja mutten vaatteita. Se olikin aivan super kätevää ja ymmärrän hyvin miten siihen joku voi helposti jäädä koukkuun. Se on jopa liian helppoa. 

Stooriin olen välillä laittanut eri asukokonaisuuksia, joita olen sovitellut valmiiksi kesää varten. Vaatteet ovat kaikki vanhoja, kengät ja laukut 10-20 vuoden takaisia. Se, että jättää jonkin lempilaukun kaappiin sen vuoksi, että se ei enää ole IN, ei kannata. Sitä pitää käyttää, ei pitää kaapissa! Pääasia on se, että sinä tykkäät vaatteista ja asusteista ja voit hyvin kun pukeudut niihin. Se on tyyliä! Ja se, että pukeudut itseäsi varten, tehdäksesi itsesi onnelliseksi, on se juttu. Et siksi, että yrittäisit tehdä muihin vaikutuksen tai miellyttää muita, tai sopia joukkoon. 

Jokainen vaate tai asuste omassa kaapissa muistuttaa jostain mukavasta, ja niiden käyttäminen tuntuu hyvältä. Aion laittaa kuvia myös vaatekaapin oviin, jotta kiireessä muistan ne paremmin.

Myös töihin olen alkanut pukeutua "omiin vaatteisiin", silloin kun en ohjaa liikuntaa. Uuden asiakkaan voi hyvin tavata normi vaatteissa, vaikka personal trainer olenkin. Ja luennot voi hyvin pitää mekko päällä. Huulipunaa huuliin ja mekko päälle, ja johan paranee sateinenkin päivä! Väriä pitää olla elämässä. Myös arkena. Miksi säästää mekkoja vain sellaisiin hetkiin kun on jokin meno? Niitä on nimittäin tosi harvoin. Etenkin nyt, mutta muutenkin, koska elämä itselläni on super rauhallista muutenkin. 

Muistatte ehkä jokin aika sitten kun kirjoitin, että lempivärini on musta. Treenivaatteet jotka omistan, ovat suurimmaksi osaksi mustia. Se on helppo, tyylikäs ja yksinkertainen. Mutta nyt olen kaivannut myös värejä, ja niitä tulee sitten muiden vaatteiden muodossa. Treenivaatteet mustana vaan on niin ihania, en voi sille mitään. 

Värikäs vaate kuitenkin näyttää kivemmalle, niin luonnossa kuin somessakin. Sen takia olen laittanut väriä päälle, kun pidän motivioivia luentoja valmennuksissa. Ja tämä hömpöttely on tuonut lisää onnellisuutta elämään. 

Kodin ja kaappien järjestäminen on tuonut todella paljon onnellisuutta taas elämään. Ja täytyy vielä sanoa, että jo monta vuotta ennen koronaa, on elämästä löytynyt se pysähtyminen ja asioiden priorisointi. Tämä tilanne ei juurikaan ole eronnut aikaisemmasta elämästäni. Mutta tämä on tehnyt sen lopullisen viilauksen siihen mitä haluan ja miten töitä tulevaisuudessa kannattaa tehdä, jotta oma onnellisuus ja hyvinvointi on maksimoitu. Täytyy kyllä myöntää, että odotan yhteisiä kahvihetkiä ystävän kanssa ja sitä että voimme nähdä kahvilassa tai mennä teelle. Matkakuumetta ei pahemmin ole. Tästä kesästä kun on muutenkin tulossa ihan tosi jännittävä, sillä tv-ohjelman kuvaukset alkaa ihan pian!

Ihanaa viikonloppua. Sadetta on luvattu, joten mikä mainio hetki laittaa koti ja kaapit järjestykseen!

Kodin ja mielen detox - KonMari projektin toivepostaus

Nyt on aika tullut tehdä tilinpäätös myös Marie Kondon metodin kanssa. Tämän puolentoista vuoden "maritusprojektin" aikana elämästä lähti paljon asioita ja tilalle tuli parempaa. Postauksessa kerron mitä konkreettista hyötyä siitä oli ja miksi se kannattaa tehdä. Materialistisia hyötyjä suuremmiksi yllättäen tulivat projektin myötä aivan muut jutut. Kuvat on napsittu kotoa tässä pitkin vuotta eivätkä ole mitenkään uptodate, mutta koti ja sisustusesineiden paikat tuntuvat muuttuvan niin tiheään, että ei niissä itsekään pysy perässä enää. Joten hieman jotain suuntaa millaista meillä on nykyään kotona. Mutta sitten se tärkein..

..voiko siivouksen taika tosiaan mullistaa elämäsi :) 

"Varsinainen elämäsi alkaa, kun olet saanut kodin järjestykseen", sanoo Marie Kondo kirjassaan

Kyllä, näin voi kyllä sanoa jossain määrin. Ainakin elämästä on tullut parempaa ja onnellisempaa. Omasta elämästä on tullut paljon syvällisempää, aidompaa, kiitollisempaa, onnellisempaa. En tiedä onko se siivouksen mullistava taika, vai muuten vain tämä viimeisten parin vuoden kasvaminen henkisesti. Kasvamista onneksi tapahtuu ja ihmiset muuttuvat. Joka tapauksessa muutos on ollut merkittävä. Jotain on tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana. Pysähtymistä, läsnäolon taidon oppimista, paljon hyviä asioita. Kotona on mukavampi olla kun kaapit eivät tursua tavaraa. On siistiä. On sellaista tavaraa tai esinettä mitä on ilo katsella ja käyttää. Ja sitä ei ole liikaa.

"Ihminen kykenee aidosti iloitsemaan vain rajallisesta määrästä asioita yhtä aikaa."

Kyllä. Myös tavaroista huolehtiminen on helpompaa. Mitä vähemmän sinulla on vaikka kenkiä kaapissa, sitä parempaa huolta niistä pidät ja sitä enemmän niitä tulee käytettyä. Vaatteitakin löytyy aina päälle, kun vaatteita tursuava kaappi sen sijaan ilmoittaa aina sinne katsoessa "ei mitään päällepantavaa".. Ja kauniita esineitä ja asioita kotona on mukava katsella, kun jokainen tavara mitä kodissa on, on jätetty sinne "tuottaa iloa" periaatteella. Projektin aikana tyhjensin Pelican -varastoni ja hankkiuduin eroon suurimmasta osasta tavaraa, myös valokuvista. Myin kotoa paljon tavaraa pois. En valehtele, jos sanon että olen saanut näistä yhteensä jopa 7000 eur. Varmaan enemmänkin. Olisi pitänyt pitää kirjaa..

"Koti vaikuttaa myös fyysisesti. Kun tilojen järjestäminen on päässyt vauhtiin, moni asiakkaani sanoo laihtuneensa. Ilmiö on hyvin omituinen, mutta kun karsimme tavaramäärää ja käytännössä panemme kotimme detox-puhdistuskuurille, kuuri vaikuttaa puhdistavasti myös kehoomme."

Tähän Marie Kondolla oli useampikin teoria, mutta kiinnostavin niistä on mielestäni tämä:

"Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeen. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä."

Kyllä, ostaminen on pakenemista. Tottakai on kiva hankkia jotain kaunista, mutta tarvitseeko sitä olla aina ja uutta ja koko ajan. Ostaminen ei tuo onnea. Itse uskon siihen, että kodin detox (kun maritat kotisi) vaikuttaa esim. painonpudotukseen itsetunnon ja itsensä arvostamisen kautta. Kun koti on siisti ja tavaraa on karsittu, ympärillä on niitä asioita mistä pidät. Tavaroita jotka tuovat iloa. Arjesta tulee mukavampaa ja onnellisempaa ja on helpompi olla. Ärsykkeitä on vähemmän ja koti on kaunis ja viihtyisä!

Itsellä esimerkiksi lukeminen on lisääntynyt paljon (kun karsin kirjoistakin pois 80%), samoin asioiden priorisointi ja nykyään teen myös sellaisia asioita enemmän mistä tulee hyvä olo. Koska koti on selkeämpi, on elämäänkin tullut enemmän selkeyttä. Olen enemmän panostanut varmasti asioihin, jotka ovat tuoneet lisää onnellisuutta. Oikeaa onnea, ei sellaista hetken onnea mitä materia vaikka tuo. Kun ihmisellä on hyvä olla, tunteita ei tarvitse turruttaa.

Oma teoriani on myös se, että kun käytät sellaisia vaatteita (niitä ei siis tarvitse olla montaa), missä näytät omasta mielestäsi hyvältä ja missä sinulla on hyvä olla, rakastat ja arvostat itseäsi. Kotona ei tarvitse tallustaa pieruverkkareissa ja vanhassa teepaidassa sen pelossa, että kaunis ja pehmoinen neuletakki kuitenkin saattaisi mennä piloille vaikka ruuanlaittopuuhissa. Toki pieruverkkarit tai hyggehousut tai miksi kukakin niitä kutsuu, ovat paras kotivaate ja niihin voi sitten yhdistää sen lempparineuleen ;) 

Mutta miten moni peiliin katsoessaan löytää jotain vikaa tai sättii itseään ties mistä. Ihan turhaan. Käytä kauniita tavaroita, älä vain säilytä niitä kaapissa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se toimii. Minullakin oli ihana torkkupeitto, jota en raaskinut käyttää koska se oli kallis ja olisi voinut mennä huonoksi. Mutta olipa ihana ottaa se käyttöön. Kaapissa oli myös ihania viinilaseja, joita en myöskään raaskinut käyttää etteivät mene rikki. Mitä niillä siellä kaapissa tekee, käyttöön vaan! Arjesta voi pienillä asioilla saada luksusta ja tätä kautta olo paranee ja arvostus itseä kohtaa kasvaa. Painonpudotuskin on helpompaa kun tykkäät itsestäsi. En suosittele ikinä laittamaan jääkaapin oveen jotain kamalaa kuvaa itsestä siinä toivossa, että ruoka jäisi ottamatta kuvaa katsoessasi. Homma toimii päinvastoin. 

"Takertuminen menneisyyteen ja tulevaisuudenpelko.. Heitä menemään kaikki, mikä ei tuota iloa. Jos valintaprosessin aikana kohtaat jotain, mikä ei tuota iloa mutta josta et silti henno luopua, pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi: Onko minun vaikea heittää tätä pois, koska takerrun menneisyyteen vai koska pelkään tulevaisuutta?"

Tämä tuntui alkuksi vaikealta ja sydäntä raastoi jokaisesta vaatekappaleesta tai asiasta luopuminen. Oikeasti se oli alussa ahdistavaa. Kun myin esimerkiksi "entisen elämäni" aikaiset jakkupuvut ja kengät ja laukut sekä korut.. Jätin kaappiin enimmäkseen vain sporttivaatteita koska niitä käytän päivittäin. Ja niiden lisäksi muutaman vaatekappaleen, joita pitää töiden ulkopuolella. Mekkoja ei tarvitse olla kahtakymmentä, muutama riittää. Samoin t-paitoja jätin ehkä viisi tai kuusi. Farkkuja muutamat jne.. Mutta mitä enemmän myin, sitä enemmän olo keveni ja sitä kovemmalla kädellä taas laitoin tavaraa eteenpäin. Kuin taakka olisi pudonnut sydämeltä. 

kaappi saatu isältä, pikkupöytä tädin perintöä, keittiönpöytä lapsuudenkodista, matto on hankittu 2010 ja tuolit ovat uudet

Aikaisemmin marituksesta kirjoittaessani kerroin myös miten hankkiuduin eroon vanhoista papereista ja mapeista, kymmenistä valokuva-albumeista, monista muistoesineistä.. Valokuvien ja papereiden läpikäynti oli vaikeaa ja tunteita herättävää. Siinä vilisee edessä koko elämä. Projektin aikana kävin läpi kaikki vanhat paperit (poltin niistä kaksi Ikean kassillista), valokuva-albumit (heitin puolet pois otettuani niistä ensin muutaman kuvan talteen). Papereiden ja valokuvien läpikäynti kannattaa tehdä. Siinä vilisee silmissä koko tähänastinen elämäsi, kun ensin käyt jokaisen paperin läpi ja mietit pitääkö se säästää, lopulta sitten nuotiolla poltat vanhan kodin kauppakirjoja tai remonttisuunnitelmia tai luottokorttilaskuja missä on mitä älyttömämpiä ostoksia joskus tehty.. 

sängynpääty on hankittu myös maritusrahoilla

Maaret Kallio kirjoitti tällä viikolla Hesarin kolumnissaan siitä, miten käyttäisi aikansa jos tietäisi että kuolee viikon kuluttua. Kyllä sitä itsekin on viime vuosien aikana miettinyt näitä samoja asioita, läheisten menetysten myötä. Pyrin elämään sellaista elämää, kuin eläisin jos tiedän että kuolen pian. Vietän aikaa rakkaiden kanssa, kerron että välitän ja rakastan, pyörin vähemmän kaupoissa ja ostan vähemmän, käytän aikani johonkin oikeasti merkitykselliseen. Aikaa sain joskus kulumaan myös erilaisiin hoitoihin, kynsihuoltoihin, ripsihuoltoihin, shoppailuun..  Myös turha ravaaminen viikonloppuisin ulkona on loppunut, samoin erilaisissa kissanristiäisissä käyminen. Kaikki se on jäänyt ja elämän ovat täyttäneet paljon merkityksellisemmät asiat. Sellaiset asiat jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Sitten joskus jos tekee jotain spessumpaa, siitä todellakin nauttii kun se ei ole normaalia. Vaikkapa se, että ostaa smoothien mukaan. Eilen tein sen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Huomaan, että jotkin asiat mitkä ennen olivat itsestäänselvyys, ovat nyt harvinaista herkkua ja silloin niistä nauttiikin eri tavalla. Se Hanna mikä oli silloin seitsemän vuotta sitten, on todella kadonnut johonkin ja tilalle on tullut ihan eri ihminen. 

Toki kaapissa on vielä niitä käsilaukkuja, mihin olen aikoinani tuhlannut. Enää en tuhlaisi, mutta olen toisaalta iloinen että silloin sen tein. Chanelin laukku on aina ikuinen ja itse asiassa sellaisen laukun arvokin on vielä hyvä kun aika minusta joskus jättää. Vaikka eipä silläkään mitään merkitystä ole. Ja tuo laukku on hankittu silloin, kun jäin Pörssistä pois. Niillä rahoilla. Ikuinen muisto siitä silloisesta elämäntyylistä, joka ilostuttaa nykyäänkin joka kerta kun sen otan olalle. 

No jos nyt listaan vielä konkreettiset asiat, mitä iloa tai hyötyä projektista oli kaiken tuon henkisen hyvänolon ja onnellisuuden ja muun lisäksi.

Mitä konkreettista saavutin marittamalla kodin?

• sain hyvin rahaa kun myin käyttämättömät tavarat pois
• rahoilla hankin joitain uusia huonekaluja kotiin (uuden sohvan, keittiön tuolit, lapselle sängyn, pelipöydän ja -tuolin, pitkään himoamani sängynpäädyn), sellaisia jotka tuottavat iloa ja ovat kauniita ja joita olin pitkään toivonut. 
• olin todella terve koko vuoden (niin flunssien kuin loukkaantumisten osalta)
• paino putosi 5 kiloa 1,5 vuoden aikana
• kuukausimenot vähenivät, kun varastokoppia ei tarvinnut enää maksaa
• minulla on paljon päällepantavaa kaapissa, vaikka siellä todellisuudessa on vaatteista enää murto-osa
• luen enemmän, koska hyllyssä on sellaisia kirjoja enää mitä voin lukea uudestaan ja uudestaan. Sitä kautta myös lukeminen ja kirjojen lainaaminen kirjastosta on lisääntynyt. Kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi. 
• kukat viihtyvät kotonani loistavasti (ennen onnistuin tappamaan kaikki viherkasvit..?)
• koti on helpompi pitää puhtaana, kun tavaraa ei ole liikaa ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa
• projektia tehdessä ja edelleen sen jälkeen, ostokäyttäytymiseni on muuttunut. Harkitsen tarkkaan ja pitkään mihin rahani laitan, tarvitsenko tavaraa todella ja onko se NIIN ihana että se on pakko saada. Eli: rahaa meneekin paljon vähemmän kun en juuri osta mitään itselle
• Ja lopulta, kun tämä iso urakka oli ohi, tuli elämään pieni tyhjiö. Maritukseen saa aikaa nimittäin kulumaan todella paljon kun kuvaat ja myyt ja postitat vaatteita ja tavaroita. Tyhjiön tilalle astui sitten viime kesänä golf, kun minulle ojennettiin mailat lainaksi ja siitä se sitten lähti.

Paljon paljon hyviä asioita tapahtui. Ilman maritusta niitä tuskin olisi tapahtunut, ainakaan näitä konkreettisia ja mitattavia asioita. Henkistä kasvua varmasti on tapahtunut vuosien mittaan ja viimeistenkin vuosien aikana, ilman maritustakin. Mutta pakko vielä loppuun todeta, että tuo golfin peluu on todella tunteita herättävä laji. Viime kesänä ihan pelkästään lajin takia, omien hermojen hillitsemisen takia ja koko tunneskaalan takia mitä kyseinen laji aiheuttaa, olen joutunut käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani ja itseäni ihmisenä taas uudestaan ja uudestaan. Ratsastuksen lopetettuani (20 vuotta sitten), ajattelin että se tempperamenttinen ja tunteellinen minäni oli se nuoruuden minä, mutta sieltä se sama tunteellisuus taas tulikin esiin kun sain mailat käteen. Hahah! 

Mutta vielä tuosta ajasta pitää mainita, tai ajankäytöstä. Usein ihmiset valittavat miten kiireistä elämä on. Minunkin elämäni oli vielä pari vuotta sitten. Nyt se on paljon rauhallisempaa ja seesteisempää. Työt eivät ole vähentyneet, päin vastoin. Lapsen harrastuksiin kuskaaminen ei ole vähentynyt. Oma treenaamiseni ei ole vähentynyt, päin vastoin. Unet ovat pidentyneet ja päiväuniinkin riittää aikaa. Ja golfiin on riittänyt myös aikaa, vaikka sehän vie aikaa aika paljon kun siihen hurahtaa. Ainoa mitä olen vähentänyt on ehkä ne sellaiset "omat menot" joihin saa yllättävästi uppoamaan aikaa. Kiirettä on siis turha syyttää. Kyse on priorisoinnista. Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, kyse on kuitenkin lopulta siitä mitä pidät tärkeänä. Sille löytyy aina aikaa. 

Ja kyllä, vielä yksi konkreettinen juttu. Paidat ovat kaapissa värijärjestyksessä edelleen ja sukat pystyviikattuna. Kirjaa aloittaessani vannoin, että tähän en lähde, mutta vannomatta paras.

Jos et vielä ole "maritusurakkaan" ryhtynyt, suosittelen ryhtymään. Monta hyvää syytä miksi se kannattaa tehdä. Vaikka ensin vähän hymyilyttäisikin kirjaa lukiessa ;) Olisi myös kiva kuulla onko siellä puolen kanssamarittajia ja mitkä teidän fiilikset ovat kirjoista ja tästä metodista. Ja tottakai olisi kiva kuulla teidän ajatuksia mitä postaus teissä herätti. 

Täältä voit lukea vielä ensimmäisen KonMari postaukseni, jos se on jäänyt lukematta! Sieltä selviää myös miten kaikki alkoi.

Ihanaa viikonloppua,
Hanna

Litteämpi vatsa -kotitreeni

Tämä lomaviikko on mennyt ihan kotitunnelmissa. Oon päässyt vähän lenkkeilemään. Kävelylenkkiä ja niitä intervallejakin, joista postasin maanantaina. Ja kotitreeniäkin. Ja venyttelyä. 

Jos jollekin ei vielä ole tullut selväksi, niin rakastan kotitreenejä. Niitä olen harrastanut viimeiset kymmenen vuotta. Lasten kanssa se on kätevää, kun ei tarvitse poistua salillle. Yhtenä päivänä oli lapsen kaveri yökylässä, joten en aamulla viitsinyt karata pitkälle kävelylle. Jumppasin olohuoneessa. 

Salaisuus litteään vatsaan piilee oman kehon painolla harjoittelussa ja Pilateksessa. Käytän paljon niitä liikkeitä myös kotitreenissä, mutta myös tuntilaisten kanssa tunneilla. Tässä nopea ja tehokas, vatsaa litistävä treeni kotona tehtäväksi. Tein sen eilen aamulla ja kyllä tuntuu.. 

Tee seuraavia liikkeitä kutakin 30 sek, siirry seuraavaan ja kierroksen lopussa pidä pieni tauko. Tee 2-3 kierrosta.

1. linkkuveitsi (helpotettu versio polvet koukussa)
2. tähän tarvitset käsipainon tai kahvakuulan: asetu selinmakuulle jalat suorana. Laske kädet pään taakse lattiaan suorana, nosta ylös ja nosta toista jalkaa samalla koukussa ylös
3. haaraperushyppy lankussa: lähtöasento lankku --> hyppää jalat käsien viereen, samalla takapuoli nousee ylös --> hyppää takaisin lankkuun
4. linkkuveitsi (helpotettu versio polvet koukussa)
5. "satasen pumppaus" jalat ylhäällä 90 kulmassa
6. jalkojen nosto suorana kohti kattoa niin että takapuoli nousee ylös
7. selinmakuulla, kädet pakaroiden alla, nosta pää ylös lattiasta, laske jalat suorana lähelle lattiaa ja saksaa
8. sama aloitusasento, mutta pidä jalat yhdessä suorana lähellä lattiaa, pysy tässä asennossa
9. sama aloitusasento, saksaa jalkoja ylös alas
10. sama kuin 8
11. päinmakuulla uintiliike: kädet ja jalat suorana nosta vastakkaista kättä ja jalkaa ylemmäs niin, että kädet ja jalat ovat koko ajan ilmassa

Tää päivä on mennyt kyllä täysin asioita hoitaessa. Niitä onkin ollut paljon. Tai aamulenkillä kävin ensin ihan rauhassa ja aamupalan sain syötyä kai 11 aikaan. Hitaita aamuja on meidän kotona lomalla. Sain pakastettua myös laatikollisen mansikkaa. Pussitin ne 150g pusseihin, sieltä ne on kätevä ottaa smoothieen tai puuroon. Piti mennä alkuviikosta poimimaan mansikkatilalta tämän vuoden mansikat, mutta lapsi on sen verran toipilas vielä meidän reissulla sairastuttuaan, joten poimin mansikat Mustapekasta. Olivat tosi hyviä! Jos sitten ensi vuonna. 

 Lisäksi olen taas syöttänyt kierrätysryhmiin tavaraa ja jotain saanut kaupasikin :) Itsepalvelukirppistä varten hinnoittelin myös tavaraa, osan uudelleen mitä oli jäänyt aiemmilta kerroilta ja yhden Ikean kassillisen verran lisää. Vaatekaapista lähti tosi kovalla kädellä vaatteita. Mulla ei ole ikinä ollut näin vähän vaatteita. Mutta jokainen niistä on lempivaate. Mekkojakin jäi vain muutama.. T-paitoja on 2 mustaa, 2 valkoista ja yksi harmaa..jne.. Ei tarvitse ikinä miettiä yhdestäkään vaatteestani kaapissa haluanko laittaa sitä ylleni. Kun kaapissa ei ole muita kuin lempivaatteita enää. Tähän 333:een en kuitenkaan vielä pysty. Ehkä vielä joskus..? Toisaalta arjen pukeutuminen ei taida olla oikeasti kauhean kaukana tästä. Katsotaan mihin tämä loma vielä johtaa. Ja taitaa siellä kaapissa ainakin jokunen treenivaate olla vielä mistä voisin hyvin luopua.. Joka tapauksessa tämän KonMaritus -vuoden aikana on ollut ihana huomata miten paljon turhaa kodissa on ollut ja miten paljon ihanampaa elämä on nyt, kun turha kama on poistettu kotoa.  

Tällaista lomailua tänne. Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikon alku!

Thursdays wellbeing

Tänään (ja eilen) oon taas vaihteeksi laittanut kotia. Makuuhuoneesta lähti eilen vihdoin mun inhokki Lack hylly, ja jouduin järjestämään sen sisällön muihin kaappeihin. Siinä oli käsilaukut ja meikit. Piti taas tehdä tilaa niille muualta. Päätin, että hylly makkarista lähtee siinä vaiheessa kun itsepalvelukirppiksellä on kerääntynyt raha toista yöpöytää varten. Summa tuli täyteen. Laitoin yöpöydän tilaukseen ja hylly sai lähteä. Ihana fiilis :) Siinä sitten innostuin ja aloin tyhjentämään muitakin kaappeja, tekemään tilaa treenikamoille. Tämä eteisen kaappi oli täynnä kenkiä ja takkeja. Nyt siinä on kotitreeneissä käyttämämme välineet niin, että ne on helppo ottaa sieltä. Painavammat kahvakuulat on varastossa.. KonMaritus on varmasti jokin sairaus, sitä ei pysty näköjään lopettamaan :) Hyllystä saamallani rahalla ostin Stadiumista uuden topin. 

Kaapista löytyy hyppynaru, eri vahvuisia kuminauhoja, tasapainolauta, Pilates -rengas, jumppamatot, kahvakuulia, TRX, piikkipalloja, trikkeripalloja, Pilates -pallo, foam rollerit, ja näköjään mun ihanan presto pumpun olen sinne myös saanut mahtumaan. On muuten aivan paras pyörän kumien täyttämiseen! 

Aamulenkkejä oon tehnyt joka aamu tälläkin viikolla. Niitä tarkoitus tulla viiteen aamuun. Huomenna lähtee viikon neljäs lenkki. Lihaskuntoharjoittelupuolella itsellekin tuli hyvä treeni tänään kun vedin toiminnallisen treenin tunnin. Keskityttiin jalkoihin, käytettiin vähän isompia painoja treenissä. 

Aamulla taas tuttu rutiini: metsän kautta aamumehulle ja aamupalalle. Ja töihin. Viikonloppu on luvassa taas fudista molemipina päivinä. Lauantaina myös Kumpula juoksu! 

KonMari projektini

KonMari projekti 

Nyt tulee toivepostaus: loppuraportti mun KonMari projektista. Se alkoi melkein vuosi sitten, ja nyt sen voisi sanoa tulleen tiensä päähän. Melkein jo oon koko KonMarin unohtanut, mutta postaus on koko ajan kyllä ollut mielessä kun sitä silloin toivottiin.

Mistä kaikki alkoi?

Koko "maritus" varmaan alkoi mun autosta. Muistatte ehkä kun Volvo hajosi viime kevään aikana pahasti ja monta kertaa. Kaikki kesää varten säästetyt rahat menivät auton korjauksiin. Kesä on liikunta-alan yrittäjällä hiljaista aikaa ja laitan kesää varten aina rahaa sivuun. No silloin käsi oli rikki (hauiksen pitkä pää repesi alkuvuodesta juuri auton rattia kääntäessä kun ohjaustehostin hajosi) ja rahatilanne näytti kesää kohti todella huolestuttavalta kun auto nieli rahat. Lääkärit uhkailivat vielä alanvaihdolla. Koska en ole luovuttajatyyppiä, päätin selvitä tästäkin vastoinkäymisestä. Yhden aikuisen talous on aina herkkä kaikenlaisille heilahteluille, mutta aina sitä selviää kun niin päättää.

KonMari -metodi käyttöön

Olin sattunut alkukesästä hankkimaan KonMari kirjan. Sen pinkin. Luin kirjaa ja vähän naureskelin miten sekopäiseltä kuulostaa pystyviikata sukkia kaappin :D Samalla kuitenkin innostuin marituksesta, turhan tavaran karsimisesta, sillä oon aina tykännyt siivota ja järjestää. Ideana on pitää vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa, ja sitten hankkiutua eroon lopusta tavarasta. Ajattelin, että jos nyt vähän katsoisi tavaroita järjestykseen, mutta pystyviikkaamaan en kyllä alkaisi. Mutta oli se luopuminen ensin yllättävän vaikeaa. Laitoin ensimmäisen tavarani kierrätysryhmään.. Aloin myydä KonMarin innoittamana kaapissa turhanpanttina lojuvia merkkivaatteitani. Ylimääräisiä treenivaatteita.. Ne menikin todella hienosti kaupaksi. Kävin Hietsun kirppikselläkin myymässä yhtenä kesäisenä lauantaina ja siellä juttelin muiden myyjien kanssa. Sain hyviä vinkkejä minne kannattaa viedä vanhat Kalevalakorut (joo en ole käyttänyt niitä 20 vuoteen..), astiat ja lasitavara. Myin korutkin. Aluksi tavaran myyminen oli tosi ahdistavaa, mutta mitä enemmän sitä teki sen kevyemmäksi olo kävi. Itsepalvelukirppiksellä oli pöytä kesän aikana useamman viikon ja talvellakin vielä. Kirppiksellä naiset kysyivät, että joko teillä kaikuu :D

Huomasin, että kun kaapit olivat tyhjemmät ja jokaisella tavaralla oma paikkansa, tuli jäljelle jääneitä vaatteita ja tavaroita käytettyäkin paljon enemmän. Kaappien uumenista löytyi myös mitä erilaisempia juttuja, mitkä olin sinne unohtanut. Ollessani vielä toimistossa töissä, olin kai melkoisen kova ostelemaan asioita. Ja ostamalla sitä helposti paikkaa elämässään jotain puuttuvaa aukkoa. Ihminen voi olla onneton, vaikka kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Onnellisuus tulee kuitenkin ihan jostain muusta kuin materiasta. Kun elämä ei ole ihan kohdallaan, on helppo hakea onnellisuutta ostamalla uusi vaate tai kengät.. Ilo on valitettavasti kovin lyhytaikainen. Onnellisuus lähtee itsestä, omasta mielenrauhasta. Siitä kirjoitin myös vuoden ekassa postauksessa, sisäisen rauhan löytämisestä. Siltikin kyllä rakastan kauniita tavaroita ja juttuja. Mutta niihin ei ole enää samanlaista tunnesidettä, edes niihin jotka ovat jäljellä. Eikä harmitukseen ole pakko lähteä ostamaan uusia kenkiä..

No syksyn tullen olin päässyt vasta vauhtiin. Ja en oikeasti valehtele, jos sanon että kotona on lojunut useamman tuhannen euron edestä tavaraa. Siis sen verran olen luultavasti saanut kaikesta myymästäni tavarasta. Pois ovat saaneet lähteä tämän projektin aikana ensinnäkin kaikki turha sälä (itsepalvelukirppikselle jossa mulla on ollut pöytä yhteensä ehkä 6 vkon ajan viime kesän jälkeen), ylimääräiset korut, käyttämättömät astiat, merkkivaatteet, kengät ja laukut, kellot ja asusteet (kierrätysryhmiin).. Vanha sohva (joka oli jo valkoisesta värjätty myyränharmaaksi) sai sekin lähteä. Ja muutama muu huonekalu.

Marie Kondo kehoittaa käymään tavarat läpi ryhmä kerrallaan ja suosittelee tiettyä järjestystä niiden karsimisessa. Vaatteista on helpoin aloittaa, valokuvat suositellaan käymään taas läpi viimeisenä. Valokuva-albumeita meni roskiin kassikaupalla. Otin niistä muutamia kuvia ja loput heitin menemään. Siinä sitä elämä taas vilisee silmissä kun käy jokaisen albumin läpi.

Kirjahyllynkin maritin. Aikaisemmin kirjoja oli ison kirjahyllyn verran. Loput saivat lähteä, 3 Ikean kassillista. Myös vino pino treenikirjoja. Lahjoitin kirjat Niemikotisäätiölle. Aluksi vähän ahdisti niistäkin luopuminen, sillä olen aina rakastanut kirjoja. Ja ahdisti vielä viikonkin kuluttua, mutta eipä onneksi enää. Nyt hyllyssä olevia kirjoja tulee otettua käteen useammin, kun ne ovat selkeästi esillä ja kaikki sellaisia mitä voi lukea useaan kertaan. Antikvariaatithan kehoittavat heittämään vanhat kirjat roskiin. Niitä ei osta kukaan, myöskään niitä ei moni halua edes ilmaiseksi. Mutta heittää nyt hyviä kirjoja roskiin?

Varastokopin Pelican varastosta tyhjensin myös. Siellä oli paljon muistoja, lapsen leluja ja vaatteita, valokuva-albumeita ja kirjeitä. Toin sieltä kolme autokuormaa tavaraa kotiin. Kaikki on käyty läpi. Suurin osa on heitetty roskiin, osa säästetty. Valokuva-albumien ja kirjeiden läpikäyminen on melko rankkaa, sen vuoksi se kannattaa tehdä viimeisenä. Viime kesänä kävin myös kaikki mapit läpi. Mappeja oli kotona yläkaapeissa ties kuinka monta. Poltin mökillä kaksi ikean kassillista paperia nuotiolla siskon kanssa. Se osoittautui pahimmaksi koko projektissa. Elämä vilisi silmissä aikajanana kun irroitin papereita mapeista alkukesästä kotona. Siellä olivat aikaisempien asuntojen kauppakirjat, remonttisuunnitelmat, papereita avioliiton ajalta, äidin kuolinpesästä, kuitteja ja sopimuksia. Kaikkea. Säästin joitan papereita, muut poltin. 

Vaatteet (sukkia ja alusvaatteita myöden) ja liinavaatteet olen pystyviikannut myös Kondon oppien mukaan. Kokeilin huvikseni yhtenä päivänä kun oli aikaa, ja huomasin miten paljon tämä säästää tilaa ja miten paljon helpommin vaatteet ovat esillä. Kuitenkin siis pystyviikkasin.. Ja liinavaatekaapit kävin läpi. Lakanat karsin niin, että pussilakanoita on kolme settiä (eli kuusi lakanaa yhteensä) ja aluslakanoita sekä tyynyliinoja vastaavasti saman verran. Pyyhkeitä jätin myös vain kolme settiä.

Käsilaukut ovat makkarin hyllyssä. Kondon suosituksesta olen laittanut laukkuja sisäkkäin. Paljon olen niitä myös myynyt pois ja jokunen vielä odottaa lähtöään. Sängynalunen oli täynnä mattoja, tauluja.. Kamala homma siivota aina. Nyt siellä ei ole mitään. 

Lastenhuone

Lapsen huoneesta myin hänen parvisänkynsä, periaatteella ostaja purkaa (en olisi saanut sitä yksin ikinä purettua). Joku sen kävi sitten ostamassa. Purki ja vei mennessään. Ostimme uuden, "isonpojansängyn" hänelle, 120 leveän. Maritettiin yhdessä myös lapsen leluja ja tavaroita. Hän sai rahat niistä itselleen ja hankki jouluna vihdoin joululahjarahojen ja omien säästöjensä avulla pitkään himotun tietokoneen. Ja myös annoimme tavaroita ja vaatteita tuttujen lapsille. Ja järkättiin huone muutenkin mieluisammaksi hänelle.

Keittiö

Keittiön tavarat olen käynyt jo kahteen kertaan läpi. Kaapeissa on vielä kyllä myytävää. Lähinnä Mariskoolit, Iittalan tuikut ja ylimääräiset muumimukit. Ne lähteköön sitten jossain vaiheessa. Mutta aika monta Ikean kassillista on keittiöstä lähtenyt tavaraa. Lapsi oli jo huolissaan, että hänelle ei jää mitään kun muuttaa pois kotoa. Ehkä siihen on 10-vuotiaalla vielä aikaa.. Kaapeissa on jokaiselle tavaralle oma paikkansa, ja mitään ylimääräistä ei juuri ole. Blenderit, vohveliraudat, vihannessorvit ja muut ovat kaapeissa omilla paikoillaan. Pöydällä on vain mehuprässi ja vedenkeitin. Vanhat hopealusikat otin käyttöön, samoin kaikki muut "hienot" astiat, jotka ovat levänneet vain kaapeissa. Miksi säästää niitä käytettäväksi vain kerran vuodessa kun joka päivä voi olla juhlaa?

Mitä kaikkea kivaa olen maritusrahoilla hankinnut? 

Sohvan, muutaman maton, tyynynpäällisiä, makkarin lampun, Kartellin Ghost -tuolin, Kartellin jakkaran, Smegin vedenkeittimen, viherkasveja (näitäkään mulla ei aiemmin ollut kotona lainkaan), ruukkuja, kukkamaljakkoja, sängynpäädyn, Sielunmuotokuvan, parit uudet lakanat, parvekkeen sisustusjutut, lapselle sängyn, ja jotain pientä sisustussälää.. 

Projektin aikana olen myös antanut valtavan paljon tavaraa pois. Lapsen vaatteita ja leluja olen antanut eteenpäin sisarusten ja ystävien lapsille, joitain vaatteita lahjoitin MLL:lle. Nyt on ollut pieni tauko kierrätyksestä, mutta vielä täällä jotain riittää mikä lähtee eteenpäin. Perjantaina täytän vielä itsepalvelukirppiksen pöydän ja tätä juttua kirjoittaessa innostuin laittamaan kierrätysryhmiin tavaraa. Kesäjuttuja kun ei viitsi myydä talvella ja päinvastoin. Eli kausittain ajateltuna on ollut pakko jättää tavaraa aina mitä myydä sitten seuraavaan vuodenaikaan. Näistä saadut rahat aion käyttää makuuhuoneen käsilaukkuhyllyn uusimiseen. Ostan siihen jonkin kivan vitriinin laukuille. Motivaatiota riittää vielä kierrätykseen. 

"Ostolakko"

Mitä enemmän luovuin tavarasta, sitä "aheemmaksi" tulin sen suhteen. Teki mieli päästä koko ajan enemmän ja enemmän eroon kaikesta.. Eikä tehnyt mieli ostaa mitään. Vähän kuin vahingossa laitoin samalla viime kesänä rahahanat kiinni. Ei ollut tarkoitus elää mitenkään "älä osta mitään" periaatteella, mutta edellisestä vuodesta todella tuli sellainen. En ostanut kotiin kukkia, en lehtiä, en ostanut kahvia ulkona, tai syönyt juuri ulkona. En käyttänyt rahaa mihinkään muuhun kuin pakollisiin menoihin ja lapsen hankintoihin. Ei tehnyt mieli ostaa edes mitään. Yhtäkkiä olin maksanut luottokorttilaskut tyhjiksi, mutta samalla saanut kotiin kaikkea uutta ja mieluista. Ja tämä asenne on jäänyt päälle. Rahankäyttöni on järkevöitynyt. Kaikki uudet sisustusjutut olen rahoittanut myymistäni tavaroista saadulla rahalla. Silloin kaikesta myös nauttii jotenkin enemmän ja niitä osaa arvostaa. 

Mitä hyötyä ja iloa tästä oli?

Rahallisen puolen ja kauniin kodin lisäksi suurin ilo kuitenkin on ollut henkinen puoli, jota en olisi aavistanut sitä aloittaessa. Aloitin projektin enemmänkin siivotakseni kotini, mutta samalla siivosin mieleni. Tämän vuoden aikana tuli oma tähänastinen elämä käytyä aika huolella läpi papereita ja valokuvia selatessa, vaatteita ja tavaroita karsiessa. Mieli on puhdas ja kotona on helpompi ja ihanampi olla ja elää kun kaapit ei tursua turhaa tavaraa. Osaan luopua asioista ja olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Kotia on helpompi myös pitää puhtaana ja tiedän missä mikäkin tavara on.  

Kondo sanoo, että elämä alkaa sitten kun projekti on viety päätökseen. Sen jälkeen alkaa hyviä asioita tapahtua. Sen olen ainakin huomannut, että tietoisuus yksinkertaisesta läsnäolosta on olemassa vahvemmin kuin ennen. En koe tarvetta hakea merkitystä tai tarkoitusta elämälle tavaran tai matkustamisen avulla. Jotenkin tuntuu, että sitä on tullut juostua vain eteenpäin viime vuodet, pysähtymättä. Nyt se pysähtymisen tunne on löytynyt. On hyvä olla, tässä ja nyt. Kotona on ihana olla ja onnea ei tarvitse lähteä etsimään muualta. Myös ajatus- ja arvomaailma ovat menneet taas eteenpäin tämänkin projektin myötä. Sanotaan, että tämä on ollut enemmän myös henkinen matka kuin mitä osasin odottaa. 

Home sweet home <3

Vapaapäivää

Ihanaa alkavaa viikonloppua! Mulla on ollut tänään vapaapäivä. Herättiin aamulla yhdessä lapsen kanssa. 9 tuntia viime yönä, oli ihanan virkeä ja hyvä olo. Hän lähti kouluun ja mä jäin tekemään paperihommia. Ajattelin, että vapaapäivä on hyvä aloittaa kuitenkin maksamalla laskut, tilittämällä smartumit, vastaamalla sähköposteihin ja tekemään muutenkin kaiken mitä nyt voi tehdä, jotta voi sitten rentoutua lopun päivää.  

Lenkillä kävin aamupäivällä. En vaan millään olisi malttanut lähteä (vaikka noin upea ilma ulkona!), kun mieli tekee vaan järjestää kotia. Mulla on joku super kuherruskuukausi nyt meneillään tän kotihomman kanssa. Tai kuherruskuukausi, joka on venynyt kohta vuodeksi. No lähdinhän mä sitten lenkillekin. Ihana nauttia auringosta, luonnon tuoksusta ja raikkaasta ilmasta.

Varmasti onnellisimmillani olen luonnossa. Ja kun vielä aurinko paistaa. Voiko tämän rentouttavampaa enää olla. Tän päivän kävleylenkki oli rauhallinen. Pysähtelin välillä vaan ihastelemaan maisemia, ottamaan aurinkoa, venyttelemään ja vain hengittämään raitista ilmaa. Enemmän ulkoilua ja fiilistelyä kuin mitään reippailua.

Mun KonMaritetusta kodista toivottiin postausta ja keräilen rohkeutta täällä ehkä tehdä sen vaikka blogi ei mikään sisustusblogi olekaan. Aloitan tuolla olohuoneen kuvalla ;) Ehkä sitten myöhemmin esittelen mun pystyviikatut vaatteet ja värijärjestykseen järjestetyt kynsilakat. Life styleä blogi toki on, eli meneehän se siihen piikkiin. Mutta ennen kaikkea KonMaritus on lisännyt omaa hyvinvointia valtavasti (ei sen takia, että olen jotenkin järjestänyt tavarat tietyllä tavalla, vaan lähinnä niiden väheneminen). Pidätte vielä mua ehkä sekopäisenä näiden juttujen kanssa, mutta odottakaas sitä raporttia niin innostutte ehkä itsekin! Mä oon aina rakastanut järjestämistä ja siistiä kotia. Ja voin todella huonosti jos joudun jakamaan kodin jonkun sotkuisen ihmisen kanssa. Siitäkin on valitettavasti kokemusta :D

Keräsin tänään muuten lenkiltä metsästä havuja kotiin. Oli niin ihana tuoksu kuusien vierellä, että oli ihan pakko viedä sitä ihanuutta palanen myös omaan kotiin. 

Hiuksetkin olen "marittanut". Lopetin niiden värjäämisen viime keväänä. Keskiviikkona kävin Birgitalla Hiushuone Dreamissa leikkauttamassa tukkaa ja hän totesikin, että hyvin olen jaksanut tukan kanssa. Melkoista kasvattamistahan tää on. Ihan blondista vaihtaa omaan väriin. Luonnon oma liukuvärjäys.. Olisi tehnyt mieli leikata vähän lyhyemmäksi tukkaa, mutta aika jännältä se olisi sitten näyttänyt jos olisin pätkäissyt sen noiden lyhimpien mittaiseksi. 

Ohjelmassa viikonloppuna ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Lapsen kanssa vietetään aikaa yhdessä. Kirjastosta ajattelin lainata jonkin uuden kirjan, mennään sinne koulun jälkeen lainaamaan lukudiplomia varten kirjoja. Ja illalla toimin taas kuskina harrastuksiin, käyn vesikävelemässä ja saunomassa treenien aikana. Huomenna fudispelit ja kaverisynttärit. Saan notkua synttäreillä ja peleissä muiden vanhempien kanssa höpöttäen. Ja muuten meillä on kyllä sitten erittäin relax äiti-poika meininki.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Perjantain siivouskukkaset x3

Se ois sitten perjantai! Mikä tarkoittaa sitä, että huomenna saa nukkua taas. Tää aamu olisikin ollut aika katastrofaalinen ilman eilisen illan etukäteisvalmisteluja. En ikinä torkuta kelloa, mutta nyt olin niin uninen (tottunut lomalla ja kipeänä nukkumaan pitkään..) ettei tahtonut kroppa ymmärtää puoli kuuden aikaan että pitäisi nousta ylös. Onneksi olin painanut torkkua, enkä herätystä kokonaan pois :D 

5.55 tajusin onneksi että se on noustava. Parikymmentä minuuttia aikaa lähteä ovesta ulos. Selvisin hienosti, ei tullut edes kiire. Ja mehut sekä aamupalat kahveineen ehdin nauttia lehden kanssa. Ja töissä olin etuajassa. Huh. Ja vaatteetkin oli oikeinpäin päällä. Eikä ahdistusta aamuruuhkassa. 

Töiden jälkeen kävin kaupassa ja palkitsin itseni pitkästä aikaa kukkasilla. Rakastan kukkia ja yleensä ostan niitä aina kun olen siivonnut kodin (tosin viime aikoina olen vähän pihistellyt niiden ostamisessa). Mulla on ollut tapana ostaa siivouskukkia itselleni, kun ei ole ollut ketään joka kukkia mulle toisi. Tällä viikolla on tullut vähän siivottuakin, joten kukkani olin ansainnut. Ja miehille vinkiksi, että niitä kukkia voi viedä kotiin ihan muuten vaan vastakkaista sukupuolta ilostuttamaan. Vaikka ei olisi mikään juhlapäivä tai erityinen syy siihen ;) 

10 tulppaanin nippu oli Prismassa 4,80 eur ja tällä kertaa niitä lähti mukaan kaksi nippua. KonMaritetulle  ja siivotulle kodille sekä selätetylle influenssalle. Kolmannetkin kukat olisin siis ansainnut :) Tai taisin mä sellaisetkin oikeastaan ostaa.. 

..nimittäin tämän maljakon H&M Home:sta (joka toimii kuulemma myös kynttilälyhtynä ja kynttilä loistaa kauniisti läpi). Eli tämä olkoon sen selätetyn influenssan "kukkanen".  

Kotiprojektia on jäljellä vielä kahden viikon itsepalvelukirppispöydän täyttäminen sunnuntaina. Sen lisäksi pitäisi hakea varastosta vielä yksi kuorma tavaraa ja jotenkin käydä se läpi ja jäljelle jäävät aarteet säilöä kotiin. Kun tammikuu on on ohi, olen yhtä varastoa kevyempi ja kirppikselle menevät tavarat eivät enää takaisin alakerran varastoon mene. Ne sitten lahjoitan jonnekin. 

Tätä projektia on takana nyt 7 kuukautta... Ja sen aikana olen myynyt ja lahjoittanut pois hirveästi tavaraa, ostanut en oikeastaan mitään. En oikein niitä kukkiakaan... Sitä tulee niin tarkaksi siitä, että tarvitseeko oikeasti jotain. En oo kyllä ikinä elämssäni ollut puolta vuotta ostelematta, enkä ole ollut edes missään ostolakossa. Tänäänkin näin kivat Niket Stockan alessa, oli vielä hyvä ale ja hienot kengät. Mietin kahdesti. En ostanut kun en tarvinnut. Vuosi sitten olisin ostanut. Näin paljon muutakin kivaa, mutta ei vain tehnyt mieli ostaa. Sen sijaan saattaa olla että laitan vaatekaapista muutaman jutun vielä pois tämän viikonlopun aikana. Tämä maljakko sitä vastoin teki mieli ostaa. Mun mielestä se on ihana! Eikä todellakaan hinnalla pilattu, alle kaksikymppiä!

Jälleen kotipainotteinen postaus.. Mutta sitäpä se tässä viime aikoina on ollut, kotona olemista. Ja siisti koti ja kukat tuovat sitä hyvinvointia. Odotan innolla myös itse niitä sporttisempia postauksia. Nyt kuitenkin huilitaan vielä sunnuntaihin asti ja nautitaan näistä kodin kukkasista ja ehkä vähän vielä karsitaan tavaraa. Sitten lähtee taas kuulat lentoon Kumpulassa ja muutkin tunnit käynnistyvät ensi viikolla.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! Harmi kun Helsingissä ei ole tapana nuutipukkeilla, tänään on Nuutin päivä ja joulu lopullisesti ohi. Onneksi talvisesta tunnelmasta voi nauttia kynttilöitä polttaen ja vilttiin käpertyen.

Love

Hanna