Ystävällisyys lisää hyvinvointia

 Kirjahyllystäni löytyy enää sellaisia kirjoja, mihin palaan uudelleen ja uudelleen. Yksi niistä on nimeltään "Ystävällisyys - hyväntahtoisuuden voima". Kirjasta on hyvä hakea tukea ja näkökulmaa silloin, kun joutuu sellaiseen seuraan missä ihmiset eivät ole välttämättä aina niin ystävällisiä. Omassa lähipiirissä todellinen ystävyys on vahvaa, aitoa ja lämmintä olemista. Ei toisen tuomitsemista tai negatiivista ajattelua. 

Me varmasti kaikki tiedämme sen miltä tuntuu kun meidät nähdään vähempänä kuin mitä olemme. Meistä voi tuntua, että meitä kohdellaan kuin olisimme joku muu - suorastaan kelvoton versio, josta emme itseämme edes tunnista. Eivätkä omat, hyvät ystävätkään tunnistaisi. Oikeita ominaisuuksiamme ei havaita ja syyksemme luetaan vikoja jotka eivät ole omiamme. Miksi tällaista usein niin monelle tapahtuu? Uskon, että se johtuu siitä että ihmiset ovat liian laiskoja. Liian laiskoja kuuntelemaan, tutustumaan aidosti. Harvat jaksavat. Se ei ole helppoa aina. On helpompi luokitella muita ihmisiä ja se on kunnioituksen puutetta. Tuomitseminen on helppoa ja ruokkii tuomitsijan ylemmyyden tunnetta. 

 Sitten on myös niitä ihania ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa ja tutustua meihin. Ja kohtelevat meitä juuri sellaisina kuin olemme. He tunnistavat meidät todellisina ja ainutlaatuisina. Heidän seurassaan voit olla juuri sellainen kuin olet. Sellaisten ihmisten seurassa tuntuu, että meillä on arvoa omana itsenämme, ei vain jonkin tarpeen täyttäjänä. Saamme olla omia itsejämme ja meidät toivotetaan tervetulleiksi juuri sellaisina kuin olemme. Sitä kutsutaan kunnioitukseksi. Ja kunnioitus on aina kaikkien ristiriitojen ratkaisemisen edellytys. Kunnioitus myöskin voi olla kuuntelemisen ohella olla aikansa elänyt ominaisuus monen mielestä. 

Itse kohdatessani "ikäviä ihmisiä", yritän aina kuunnella ja antaa mahdollisuuden. Olla ystävällinen aina. En oikeasti usko, että kukaan olisi luonnostaan paha vaan käytökselle löytyy aina oma syynsä joka ei edes johdu meistä. Paha olo joka velloo ihmisessä, jonka hän päättää purkaa sillä hetkellä juuri meihin. He lokeroivat sinut johonkin tiettyyn lokeroon ja päättävät jo heti ensi hetkestä inhota sinua. Ehkä siksi, että olet huoliteltu tai nätti. Onko se inhmillisyyden puutetta, että näytät jollekin? Ulkokuori on vain yksi osa meistä. Ehkä se ihminen näyttää nätille juuri siksi, että häntä on aina pidetty rumana tai kiusattu nuorempana ulkonäön vuoksi. Ne jotka eivät vaivaudu tutustumaan toisiin, näkevät vain sen ulkokuoren. 

 Jos suhtaudumme paremmin muihin ihmisiin, meistä tuntuu paremmalta. Viime vuosien aikana olen todella huomannut sen miten ystävällisyys ja ystävät ovat iso ja tärkeä tekijä elämässämme. Ystävällisyys lisää aidosti hyvinvointia ja voisin väittää, että hyvillä ihmissuhteilla on suurempi merkitys hyvinvoinnin näkökulmasta kuin sillä mitä syöt ja miten liikut. Jos olisimme enemmän läsnä ja nykyhetkessä, näkisimme edessämme olevan ihmisen todellisena, eikä pelkkänä kuvatuksena. Voisimme nähdä onko hän huonosti levännyt vai hyvässä vireessä. Onko hän onnellinen vai onko hänen olonsa epämukava. Silloin on helpompi suhtautua ihmisiin. 

Kiltti ja ystävällinen saa olla, mutta ei hölmö. Joustava ja sopeutuvakin, mutta jostain pitää vetää raja, jos ystävyys tai tiettyjen henkilöiden seura eivät enää tuo sitä hyvää oloa. Kiitos omille ihanille ystävilleni ja kaikille teille ihanille ihmisille joita olen saanut kohdata. Teidän seurassanne voin nauraa vedet silmissä tai itkeä ilosta tai surusta, joskus olla vain hiljaa, olla oma itseni. Kunnioitus, luottamus, lämpö, kärsivällisyys ja kiitollisuus ovat todellisen ystävyyden merkkejä. 

Love

Hanna

Kaamosväsymys & ystävällisyys

Nyt olisi taas kyllä niin paljon sanottavaa ja vaikka mistä. Taidan aloittaa kaamosväsymyksestä. Väsymys oikeastaan linkittyy ihan kaikkeen. Otetaanpa siis vähän erilainen lähestymiskulma tähän asiaan.. Moni on somessa valitellut, miten pahalta erityisesti tänä vuonna kaamosväsymys tuntuu ja kaikki se pimeys ja ankeus. Mulla taas puolestaan tämä syksy on ollut varmaan paras vuosiin. Se johtuu siitä että olen nukkunut. Olen panostanut lepoon ja riittävään uneen viimeiset pari vuotta. Kuulkaas uni on se taikasana! Hyvin levänneenä asiat näyttävät aina ihan erilaiselta. Elämä on mukavampaa. Sitä vain ihminen tarvitsee unta, sen 8-10 tuntia. Ja jos on pitkään mennyt jo vähillä unilla, niin varmasti vielä enemmän väsyttää kun pimeys on laskeutunut Suomen ylle. Nyt tarvitsemme vielä enemmän unta. Silloin on nukuttava. Väsyminen voi olla myös henkistä. Vastoinkäymiset väsyttävät ja laittavat mielen matalaksi. Onnellisuutta ja hyvää mieltä lisää ehdottomasti postiviinen suhtautuminen asioihin ja elämään sekä kiitollisuus. Siitäkin huolimatta, että niitä ei niin ikäviä asioita väistämättä tapahtuu. Paskan määrä ei ole vakio, vaan sitä vaan sattuu ja tapahtuu aina ja kaikesta selviää. On hyvä olla kiitollinen niistä asioista, mitkä elämässä ovat hyvin. Ja niitä löytyy paljon!

Myös silloin kun tänä syksynä on tapahtunut ikäviä asioita, jotka ovat syöneet omaa jaksamista, on siihenkin auttanut uni ja positiivinen suhtautumien asioihin. Helposti saa itselleen huonon kierteen aikaiseksi, jos alkaa velloa näissä ikävissä jutuissa. Ja sitten niitä ikäviä juttuja vain tuntuu tulevan lisää ja lisää. Usein ne ovat kuitenkin vain asioita ja kaikesta selviää. Tänä syksynä väsymys selvästi on ottanut monesta ihmisestä vallan, ja itsekin olen valitettavasti törmännyt melkoisiin "ruttuturpiin", ihmisiin jotka tahallaan tekevät kaikesta vaikeaa ja jaksavat valittaa kaikesta. Sitten kun tällainen ruttuturpa törmää iloiseen ja positiiviseen ihmiseen, ärsyyntyy tämä ihmistyyppi vielä yleensä lisää ja koittaa lannistaa iloisen ihmisen. Vaikka näille valittajille ja hankalille ihmisille tekisi mieli sanoa suorat sanat (etenkin jos itselle on juuri tapahtunut vaikka mitä ikävää), pitää heitä kuitenkin kohdella mitä suurimmalla ystävällisyydellä, vaikka se vaikealta itsestä sillä hetkellä tuntuisikin. Mutta juuri nämä tyypit tarvitsevat sitä ystävällisyyttä ja rakkautta, vaikka energiaa heidän kanssaan kuluu ihan valtavasti... Uskon että se silti kantaa hedelmää, vaikka joutuisi tsemppaamaan todella paljon. Ystävällisyys kannattaa aina. 

Ja mikä ihme siinä on, että positiivisuus voi niin ärsyttää ihmisiä. Tottakai itsenikin on oltava iloinen ja positiivinen, tsempattava muita. Olkoon se positiivisuus ja ystävällisyys aina mukana työssäni tai täällä blogissa, mutta eihän se sitä tarkoita että oma elämä olisi jotenkin todella helppoa ja ruusuilla tanssimista. Kun on iloinen eikä somessa turhia valita... Siitä huolimatta, ystävällisyys ja positiivisuus toimii aina. Ja on myös paljon myös ihmisiä, jotka eivät turhaan valita tai pyydä apua vaikka sille olisi tarvetta, eivätkä kohtele toisia huonosti vaikka itseä harmittaisi. Joskus on ihan paikallaan kysyä ystävältä, että mitä oikeasti kuuluu. Tai miten hän oikeasti jaksaa, vaikka miten vaikuttaisi olevan varsinainen supernainen. Supernaisetkin tarvitsevat tsemppiä ja huolenpitoa. 

Silloin kun itse osoittaa toiselle ystävällisyyttä, tekee se yhtä hyvää kuin ystävällisyyden vastaanottaminen. Ystävälliset ihmiset ovat myös terveempiä, elävät pidempään, ovat suositumpia ja tuotteliaampia ja ovat tottakai onnellisempia. Hyvä tulee aina hyvän luo kuitenkin. Ystävällisyys kaikissa muodoissaan voi olla mahtava sisäinen seikkailu, joka voi muuttaa niin ajatteluamme kuin koko olemustamme. Ystävällisyys myös vauhdittaa kulkuamme henkisen ja henkilökohtaisen kasvun tiellä. 

Uni ja ystävällisyys voivat olla avainsanat onnellisempaan elämään ja myös siihen kaamosväsymyksen selättämiseen! Ihanaa torstai-iltaa teille <3

Xo

Hanna