Minulle lankesi kuukauden mittainen haaste – noudattaa Paleo –ruokavalioita. Lupasin olla teille rehellinen ja nyt tulee loppuraporttia.
Ensimmäisen kerran aiheesta keskustellessani totesin että minä en ikinä voisi luopua maitotuotteista. Viljoista ehkä vielä mutten ikinä maitorahkasta.
Paleo dieettejä on erilaisia ja ne ovat saaneet innoituksensa varhaiskivikauden ihmisen ruokavaliosta. Paleoliittinen kivikausi päättyi 10 000 vuotta sitten jääkauden päättyessä. Paleoajan ihmisen ruokavalio oli keräilijä-metsästäjän. Maanviljelystä ei vielä ollut.
Paleo dieeteissä kehoitetaan ruokkimaan geenejä niin että ne toimivat ”parhaalla mahdollisella tavalla”. Geenit tarvitsevat tuhansia vuosia sopeutuakseen muutoksiin. Voidaankin olettaa että kaikkien ihmisten geenit eivät kaikkialla ole vielä sopeutuneet viljan syömiseen. Tosin on poikkeuksia. Mm persialaiset ovat hyvinkin sopeutuneet viljan syöntiin kun taas eskimot saattavat reagoida viljaan hyvinkin voimakkaasti. Olemme siis erilaisia ja kaikille eivät samat asiat ole hyväksi.
Miten haasteeni eteni?
Ensimmäiset 5-7 päivää menivät loistavasti. Olin pirtä ja elinvoimainen ja treeni kulki! Noudatin pilkun tarkasti ohjeita ei viljoja ei maitotuotteita ei palkokasveja ei palautusjuomaa eikä heraprotskua. Treenit kulkivat hyvin ja palautusjuomaa en ottanut kun se ei ollut sallittua (en tosin ottanut niitä keitettyjä kananmuniakaan tai tonnikalaa öljyssä mitä minulle oltiin neuvottu koska ajatus oli vastenmielinen). Kaikki meni kuitenkin hyvin. Sitten viikon jälkeen tuli ”krapula”. Joka paikkaa särki ja oli aivan jyrän alle jäänyt olo. Minua neuvottiin syömään enemmän ja söin ja ällötti. Taas mentiin neljä päivää kunnes tuli sama olotila. Tämä olotila oli vielä edellistä pahempi. Tällä kertaa särki joka paikkaa vielä enemmän. Polvet sattuivat niin paljon että ihan itketti (aivan kuin lapsuuden kasvukivut) jalanpohjat särkivät niin että en pystynyt autolla ajamaan.
Yritin kuitenkin jatkaa (vakuuttelin itselleni että tämä on aivan normaalia ja nyt se rasva sitten palaa). Eräänä aamuna seisoin keittiössä ja tuijotin jääkaappiin. Seisoin paikallani varmasti 5 minuuttia. Päätin edelleen jatkaa ja tein kauniin aamiaisen ja vuodatin tuntojani tänne teille. Sain ihania ohjeita ja tsemppiä.
Seuraavana aamuna kananmunat tökkäsivät täysin ja tein tuorepuuron. Sekin tökkäsi ja jouduin heittämään sen roskiin. Otin fitness muroja ja ne maistuivat taivaalliselle. Oli huono omatunto ja soimasin itseäni siitä että olin pettänyt lupaukseni ja kaikkien odotukset. Edeltävinä päivinä olin paljon miettinyt asiaa onko järkevää jatkaa kun tuntuu niin pahalta ja sattuu. Olin tullut siihen tulokseen että typerää olisi jatkaa vain sen vuoksi mitä muut minulta odottavat. Jos en voi hyvin ja ruoka tökkii niin tyhmyyttä olisi jatkaa. Sen jälkeen päätin että Paleo yritykseni saa loppua. Viikonloppuna näiden parin viikon jälkeen söin Tahkolla pizzaa (pitkästä aikaa!)
Sanotaanko että muutama päivä haasteen jälkeen tuli syötyä niin paljon leipää että en muista ikinä syöneeni. Leipää en ole koskaan karttanut vaan syönyt ehkä palan pari viikossa. Lomamatkoilla joka päivä mutta arkisin harvemmin. Haasteen jälkeen tuli muutenkin syötyä kaikkea sellaista mitä en ollut aikoihin syönyt karkkia pizzaa muroja hampurilaisateria munkkia just name it. Muutaman päivän mässäyksen jälkeen palasin omaan ”turvalliseen ruokavaliooni” (tästä alempana lisää).
Paleossa on muutenkin muutama ”ongelma”. On havaittu että paleo –urheilijat saavat normaalia vähemmän kalsiumia. Kivikaudesta on myös sen verran aikaa (10 000 vuotta) että emme voi tietää siitä kaikkea. Paleoliittinen ruokavalio on ollut erilainen eri puolilla maapalloa (esimerkiksi Tyynenmeren saarilla kookos on ollut pääravinto siten siis tyydyttynyt rasva ja Pohjois-Afrikan paimentolaiset puolestaan joivat myös kamelinmaitoa jne). Ruoka oli villinä kasvanutta ja täysin jalostamatonta ja sen ravinteikkuus oli kokonaan toisella tasolla kuin nykyruuan. Esim A ja D vitamiinin saanti luonnollisista lähteistä oli alkuperäiskansoilla moninkertaista nykyiseen verrattuna. Ja minkä kokoisia kivikauden ihmiset olivat? Mikä oli heidän keskimääräinen elinikänsä?
Oma mielipiteeni ja päätelmäni paleosta ja omasta yrityksestäni
Koska minun ei ole pakko noudattaa mitään mitä en halua noudattaa ja en voi mitenkään huonosti pienestä määrästä viljoja ja maitotuotteita niin aion toistaiseksi syödä niin kuin hyvältä tuntuu eli
- - mahdollisimman puhdasta ruokaa mahdollisuuksien mukaan
- - kaurapuuroa marjoja ja raejuustoa aamuisin (kestosuosikkini vuodesta toiseen)
- - riisiä/pastaa toisella aterialla kasvisten ja kalan/kanan kanssa
- - rasvoja sopivasti (noin kolmasosa energiasta) mutta ei liikaa
- - paljon marjoja ja vähän hedelmiä joskus kun tekee mieli
- - maitorahkaa välipalaksi
Mitä minä ajattelen ravitsemuksesta?
Ravitsemus on monipiippuinen juttu ja se on myös elämäntapa. Ruokavalio myös määrittelee identiteettimme eikä ole yhtä oikeaa tapaa syödä eikä yhtä oikeaa tahoa sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Yhdelle sopii jokin tapa ja toiselle toinen. Ravitsemus ja ruokavaliot otetaan välillä niin vakavasti ja tosissaan ja niihin suhtaudutaan tunteella. Joskus voisi melkein verrata niitä uskontoihin. Jokaiselle löytyy jossain vaiheessa oma hyvä tapa syödä milloin voit hyvin ja olet hyvässä kunnossa. Ja siinä missä kunnioitamme toinen toistamme ja ihmisten erilaisuutta muutenkin niin meidän pitäisi kunnioittaa myös toisen tapaa syödä ja elää.
Minun mielestäni on turha ottaa asioita lopulta niin vakavasti. Elämästä pitää myös nauttia! Olen tämän kokeilun tuloksena vahvistanut kantaani siihen että kohtuus kaikessa ja minä en voi kieltää itseltäni loppuelämäksi pullaa tai irtokarkkeja. Raakasuklaa ja mulperitoffee ovat mainoita ja terveellisiä herkkuja mutta kyllä niitä Makuunin irtsareitakin joskus on saatava. Sinun pitää löytää tapa syödä jota voit noudattaa lopun elämääsi.
Tämän kokeilun myötä olen taas montaa kokemusta rikkaampi ja viisaampi. Se kannatti ja opin paljon! Minulle tämä ei sovi mutta toiselle se taas on juuri se paras vaihtoehto. Kokeilkaa erilaisia tyylejä syödä jos ette vielä omaanne ole löytäneet!
Kiitos ja anteeksi!
xoxo
Sports Lady
Kiitos!! (Äläkä suotta anteeksi pyytele :))
VastaaPoistaOlen aikuinen nainen ja kärsin jonkinasteisesta syömishäiriöstä; hoidettu on epätyypillistä ahmimista. Syön iloon, suruun, ahdistukseen, onneen ja palkitsemiseen. Olen karpannut, laskenut kaloreita, syönyt kaalisoppaa ja ateriankorvikkeita jne.. Mihin se on johtanut? Painoa on enemmän kuin koskaan ennen.. Olisinko itkenyt vai nauranut kun työpaikallani kollegani ilmoitti puhuvansa minulle jonain päivänä vähän rasvoista kun hän kerran näki minun syövän marjoja ja turkkilaista jogurttia, jep..
Kirjoituksestani taisi hävitä pointti, mutta olen vihdoin saanut kuutioitua itselleni että ruoka on ravintoa ja ihan jees juttu. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle ja lainatakseni entisen työkaverini sanoja; jos minä nälkääni olisin syönyt en olisi tämän kokoinen. :)
Joka vuosi julistetaan joulurauha, joukkoliikenteessä on julistettu matkarauha miksi emme julistaisi myös ruokarauhaa :)
Terveisin, Kati
Moi Kati!
VastaaPoistaKiitos hyvästä kommentista! Ei se vain kaikilla olekaan niin helppoa ja yksinkertaista syömisten kanssa! Ja hienoa että olet löytänyt sen oman hyvän tavan! Kyllä ravitsemus useimmilla on koko elämänmittainen taistelu
Tuo ruokarauhan julistaminen on loistava idea :) Voiko asiaa enään tuon paremmin sanoa!
Mullakin on ollut nuoruudessa bulimiaa/ahmimishäiriötä. Aikuistuttuani löysin tasapainon ja laihduin nykyiseen painooni.
VastaaPoista4 lapsen jälkeen se on edelleen sama.
Olen myös sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Yritän nyt löytää itselle sopivan ruokavalion ja luulen, että päädyn 20/80 "metodiin" eli 80% ruokavaliosta on terveellistä ja loput 20% saan syödä epäterveellisesti. Minun heikkous on kaikki makea!
Liikun paljon, joten tarvin myös hyviä hiilareita.
Minäkin olen sitä mieltä, että jos joku karppaa tai on paleolla, hyvä hänelle, mut mulle ei kans sovi jokin totaaliruokavalio.
Hienoja ajatuksia! Ihanaa kun suhtaudut niin avarakatseisesti ruokailuun, se tosiaankin on saanut uskonnolliset mittakaavat monien elämässä. Itsekin valikoin ruokani hyvin kriittisesti, mutten ole silti onnistunut vähentämään painoani yhtään. Toisaalta onko se sitten mikään terveyden mittari?
VastaaPoistaHeippa Minni!
VastaaPoistaTuo 80 ja 20 kuulostaa hyvälle! Kyllä mäkin olen tosi makean perään ja tarvitsen myös hiilareita (tai en vain jaksa arjessa ja urheillessa)
Lasten kanssa muutenkin se on koko ajan sellaista säätämistä että sohvalla ei kyllä tule löhöttyä :)
Moi Henrica!
VastaaPoistaKiitos :) Niinpä mikä se mittari sitten on? Mun mielestä tärkeintä on että itsellä on hyvä olo eikä sillä painollakaan ole niin merkitystä tai sillä miten ne lihakset sieltä erottuu
Itsellä paino alkoi nousta kun aloin syödä "terveellistä/puhdasta" ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta Liikaa energiaa - yksinkertainen yhtälö lopulta
Moi Henrica!
VastaaPoistaKiitos :) Niinpä mikä se mittari sitten on? Mun mielestä tärkeintä on että itsellä on hyvä olo eikä sillä painollakaan ole niin merkitystä tai sillä miten ne lihakset sieltä erottuu
Itsellä paino alkoi nousta kun aloin syödä "terveellistä/puhdasta" ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta Liikaa energiaa - yksinkertainen yhtälö lopulta
Jokaisen pitäisi löytää juuri itselleen toimiva elämäntapa niin ruokailujen kuin liikunnankin suhteen, jota pystyy ja voi noudattaa koko elämänsä. Ja itse sanoisin, että sanonta "merkitystä on sillä mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä, ei sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä". Se että syö 80-90% hyvin antaa mahdollisuuden niihin huonompiinkin valintoihin.
VastaaPoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta. Totuus ravitsemusasioissa varmasti on, että se mikä on toiselle parasta, ei välttämättä itsellä toimi. Jokaisen on löydettävä oma toimiva ruokovalionsa. Liikafanaattisuus ei missään asiassa ole hyvästä, ei ruokavalioissakaan!