Raindrops and thursday thoughts

Tänään tuli käytyä aamulenkillä. Ensin piti vain saattaa lapsi kouluun, mutta sitten mun lenkki venähti vähän pidemmäksi. Teki mieli kävellä ja tuulettaa ajatuksia. Tää sade ei ole varsinaisesti houkutellut liikkumaan ulkona, vaikka pukeutumiskysymys se vain on. Viimeksi oon käynyt kävelyllä maanantaina. Hyötyliikuntakin on tällä viikolla jäänyt, joten oon vaan ajellut autolla paikasta A paikkaan B ja seisonut vieressä ja rökittänyt mun asiakkaita. Toki on tuntejakin ollut, missä itselle on tullut liikuntaa. Se on kuitenkin pieni osa aktiivisuutta. Jos viime viikolla sitä tuli paljon, on tällä viikolla tullut vähän vähemmän. Oon taas keskittynyt palautumaan ja lepäämään.

No täällä sitä vetisten polkujen keskellä oli hyvä myös nollata ajatuksia. Luonnossa kävely on tietynlaista meditaatiota ja siellä on paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Muut asiat unohtuvat silloin. Viimeisen viikon aikana olen miettinyt aika paljon asioita, lähinnä joidenkin ihmisten arvomaailmasta. Mikä toisia ihmisiä ajaa eteenpäin? Ja millä kustannuksella. Toisilla tuntuu vain olevan niin erilaiset arvot kuin itsellä, sitä joutuu välillä pettymään. Ja koska itse olen ehkä sen verran idealisti, että haluan aina ajatella kaikista hyvää ja haluan ihmisille hyvää, en voi vain aina ymmärtää joidenkin ihmisten kovuutta ja itsekeskeisyyttä. Kaikki eivät ajattele muita, enkä väitä että tarkoittaisivat sillä pahaa. Me vain olemme niin erilaisia. Mua vaan aina satuttaa sellainen joka kerta tosi paljon, vaikka se ei itseeni suoraan kohdistuisikaan. Mutta ei me kaikki vain voida olla samanlaisia, se on hyväksyttävä. Pystyykö ihminen laittamaan arvot kohdalleen vasta sen jälkeen kun menettää itselleen läheisen ihmisen? Kun tajuaa, että elämä on rajallinen? Jotkut pystyvät ilman sitä ja toiset eivät sellaisen jälkeenkään. Välillä musta tuntuu, että raha ja materia ja kunnianhimo vain ajavat ihmisiä ihan älyttömään käytökseen. Maailma on mennyt ihan hulluksi. Pitää itse vain uskoa kaikkeen hyvään. 

Lenkkipolut tulvivat tänään vettä ja välillä oli vain pakko kääntyä takaisin, vettä olisi ollut polviin asti. Joistain "lätäköistä" tosin kävelin läpi, tiesin että siinä ei upota kovin syvälle. Mieli tämän litisevän ja lätisevän lenkin jälkeen oli mitä mainioin. Nollaus tuli tarpeeseen.

tässä olisi ollut polviin asti vettä, jos olisin jatkanut eteenpäin

sorsatkin on siirtyneet joesta pellolle

Pitkään katselin myös tuota "vesiputousta", joka löytyi meidän kodin takaa melkein. Vesi virtasi pieneksi puroksi alaspäin. Jos olisin ollut lapsi, olisin kerännyt tikkuja ja pudottanut niitä puroon. Seurannut kun ne ajelehtivat eteenpäin. Oli vähällä etten tehnyt sitä nyt. Mahtavia flashbackeja lapsuuteen kun oli kevät. Silloin oli pakko mennä ottamaan puljut talon nurkalle, kun viemäri meni tukkoon ja katu lainehti. Kumpparit hörppäsi vettä jossain vaiheessa aina ja piti käydä vaihtamassa kengät. Kevättakkikin piti laittaa päälle ja oli niin tosi kylmä. Mutta kun oli kevät. Hauskaa se oli, eikä siinä leikissä kuivana säilynyt koskaan. Nyt tosiaan tuntui keväälle. 

Aamulenkkeilyn jälkeen kävin tekemässä kahden asiakkaan kuntosaliohjelmat ja ohjaamassa ne heille. Sitten olikin taukoa loppupäivä ennen illan tuntia ja käytiin lapsen kanssa uimassa. Mäkelänrinteessä oli päivällä rauhallista ja oli kiva polskia rauhassa. Päivällä on myös siitä kiva aika käydä uimassa tai asioilla, että liikenteessä ovat yleensä muut kiireettömät ihmiset ja on kiva jutella ventovieraitten kanssa kaikesta :) Alkuviikko oli tosi kiireinen, tänään olen ollut kiitollinen että olen yrittäjä. Nyt oli vapaata päivällä ja aikaa viettää se lapsen kanssa. Huomenna on vapaapäivä. Pääsen kampaajalle ja letti laitetaan kuntoon. Ehkä jotain kivaa perjantai-illan viettoakin on luvassa :) Vähän vaihtelua taas tähän verkkarielämään. Ihanaa torstai-iltaa teille!