Syömällä ja nukkumalla laihtuu

Viikonloppuna tuli levättyä ja nyt taas jaksaa. Perjantai ja lauantai oli treeneistä lepoa. Päätin maanantaina ottaa eilen aikaa myös itselleni, ja tehdä myös jotain omia juttuja. Käydä kävelyllä ja vesijuoksemassa illalla tuntien jälkeen. Kävelyn yhdistin aamulla lapsen kouluun saattamiseen. Saatan hänet joka aamu kouluun, kävellen. Maanantaina se oli sitten jääkävelyä. Onneksi on icebugit, ei tullut paljon ihmisiä joen rannassa vastaan. Ei yhtäkään. Päivällä oli muutama ohjaus ja illalla pari tuntia. Niiden jälkeen ajoin Mäkelänrinteeseen. Vesijuoksin 30 min, saunoin ja ramppasin välillä kylmäaltaassa. En tajunnut, että uimahalli on 10 asti auki! Nyt siellä pitää käydä, sillä 22.3 on vika uintipäivä ja halli avautuu sitten lokakuussa. No lokakuuhun asti ui helposti ulkona :D Niin kuin viime syksynäkin. Tiistaina ei omaa liikuntaa ehtinyt tekemään ohjausten vuoksi, mutta aamun ensimmäisen valmennettavan jälkeen tulin jättämään auton kotiin ja jatkoin matkaa julkisilla ja kävellen. Päivän aikana askelia kertyi 12,5 kilsan edestä. Osan kävelin ja osan menin bussilla. Siinä oli tiistaipäivän liikunta, niin ei mennyt autossa istumiseksi ja asiakkaiden vieressä seisomiseksi. No pari Pilates -tuntia ohjasin myös eilen. Tänään vähän sama juttu. Varsinaisesti kävelemään ei pääse/ehdi, ellei ymppää sitä taas hyötyliikuntaan. Tsemppaan itseäni nyt jättämään auton kotiin ja liikkumaan kävellen ainakin seuraavalle asiakkaalle :D

Läskiä on lähtenyt pari kiloa, maanantaina oli mittauspäivä. Kolmessa viikossa. Hyvä tahti. Energiamäärät mulla pyörii 1600 ja 1900 tietämillä. Parikin tonnia saa syödä kun liikkuu enemmän, niinä päivinä. Vesijuoksemassa ja kävelyllä en käy sen takia, että polttaisin rasvaa, vaan koska pidän siitä. Se on mun tapa nollata ja palautella kehoa. Olo on oikeasti paljon kevyempi, kun kävelee. Oli se sitten hyötyliikuntaa tai oma lenkkinsä. 

Syömällä ja nukkumalla laihtuu

Viime tammikuussa taisin pudottaa myös joulukuussa kertyneitä paria kiloa. Kirjanpitoni mukaan silloin neljässä viikossa lähti vain kilo. Söin huomattavasti vähemmän (en syönyt herkkuja lainkaan.. mitään koko kk aikana!), liikuin about saman verran. Tein vielä aamulenkkejä tyhjään vatsaan.. Se mikä eroaa viime tammikuusta tähän tammikuuhun, on unen määrä (enemmän nyt) ja syödyn ruoan määrä (enemmän nyt). ja herkkujen määrä (niitä on nyt ollut vähän) ja aamulenkkien määrä (niitä ei ole ollut nyt ollenkaan). Olen nukkunut makeasti ja hyvin. Pitkiä yöunia, päikkäreitäkin välillä jos on ollut mahdollisuus. Täältä voit lukea vanhan kirjoitukseni "Nukkuminen apuna painonhallinnassa". Joo ja olen mä tässä painoa pudottaessa herkkujakin vähän syönyt, eli syönytkin vielä makeasti. Vähän raakasuklaata ja joku viinilasillinenkin tainnut mennä jonain viikonloppuna. Sokeria ja vehnäjauhoja ja sen sellaista mömmöä ei kyllä tee mieli. Keho voi siitä niin huonosti. Mieluummin lasi punaviiniä ja vähän raakasuklaata. Mutta homma on kuitenkin miinuksella ja balanssissa liikkumisten, unen ja syömisten kanssa. 

Aamulenkille vai peiton alle? Suoritammeko elämää?

Sitten aamulenkkien nimeen itsekin joskus vannoneena, voin todeta nyt että tärkeämpää on nukkuminen. Näiden kahden vuoden tammikuun (tai oikeastaan muutaman vuoden) ihmiskokeen jälkeen. Jos et saa 8 tuntia unta putkeen, ei kannata lähteä aamulenkille. Sen lenkin voi tehdä joskus muulloinkin. Töiden jälkeen.. Hyötykävelynä päivän mittaan.. Hyötykävelynä töihin? Onko sitä pakko aina vettä hampaat irvessä? Stressin päälle ei kannata ottaa stressiä. Jos nukut huonosti ja arki on stressaavaa, tee leppoisia lajeja. Venyttele, vesijuokse, kävele, tee oman kehon painolla treeniä, pilatesta, joogaa, tee jotain muuta mieleistä.. Kuuntelin pari päivää sitten uimahallin saunassa mielenkiintoista keskustelua siitä, miten me suomalaiset tehdään kaikki niin "hampaat irvessä ja täysillä ja tosissaan", työmatkapyöräilykin. Jos Tanskassa työmatkojen osalta on normaali tapa siirtyä paikasta A paikkaan B fillarilla kaikessa rauhassa, niin Suomessa se tehdään täysillä. Ajetaan täysillä paikasta A paikkaan B, niin että hiki valuu ja vaatteet menee vaihtoon ja suihkuun on päästävä. Matkalla ei paljon jalankulkijoita tai autoja väistellä.. tai muita pyöräilijöitä. Vähemmänkin riittäisi. Jumpassa ja salilla vedetään niin täysillä. Suorittamista ruokkivassa yhteiskunnassa voi olla vaikea vain olla hetkestä nauttien. Mä haluisin nähdä asian niin, että ravinto ja liikunta eivät olisi suorituksia muiden joukossa. Jotka sitten yliviivataan päivän to do -listalta.. Ihmiskeho ei ole kone, joka jaksaa vetää täysillä jokaisella osa-alueella aamusta iltaan. Terveellinen ruokavalio pitäisi olla osa arkea ilman että touhotetaan kaikkea detoxia ja peehoota ja ties mitä sitten kun ensin keho on kyllästetty erilaisin lisä- ja säilöntäainein... Samoin liikkumisen pitäisi olla. Odotan sitä hetkeä kun pehmeät asiat tulevat enemmän muotiin ja ymmärretään, että vähemmän on enemmän. Ja että kaikkea ei tarvitse tilastoida ja suorittaa, vaan että arkiset asiat, lapsen kanssa peuhaaminen on myös mainiota liikuntaa. Ja jos paikat on kipeänä treeneistä, silloin pitää palautua. Jos nukut huonosti, treenaat paljon, raadat töissä itsesi uuvuksiin, missä vaiheessa palaudut? Palautumiseen liittyy myös hyvä mieli, sosiaaliset suhteet, ystävät, perhe.. Niin, että elämä tuntuu tasapainoiselta. Muistetaanhan myös elää!

Helmikuu siis menee samalla kaavalla kuin tammikuu. Tarpeeksi puhdasta ruokaa, paljon unta ja sopivasti liikuntaa. Helmikuun haasteina kohtuuden pitämisessä ovat serkun häät ja hiihtolomareissu Rovaniemelle. 

Tästä se lähtee taas, uusi kuukausi! Pirteää viikkoa!