Sports Lady®

Sports Lady®

25.10.2016

Kipua




Messuista on selvitty ja oli kyllä mieletön viikonloppu. Mua on vaivannut selkäkipu viimeiset kolme viikkoa. Omat treenit ja liikunnat on jääneet kokonaan. Viime viikolla kävin varovasti kävelemässä 30 minuuttia, mutta se oli ilmeisen liikaa selälle joka taas ärtyi. Olen parikymppisestä asti kärsinyt kroonisista selkävaivoista. Silloin kaaduin, ja mulla todettiin välilevynpullistuma. Selkä pysyy kunnossa oikeanlaisella liikunnalla ja myös tämä oli yksi syy, jonka vuoksi opiskelin Method Putkisto ja MP Pilates -ohjaajaksi.

Sunnuntaina aamulla parin päivän messuilun jälkeen jouduin peruuttaen ryömimään sängystä aamulla pois. Selkä ei kärsinyt yöllä edes vaihtaa asentoa ilman käsivoimia. Sunnuntaina sain onneksi levättyä ja nyt se on paljon parempi. Harmikseni olen usealta taholta saanut kuulla, miten nyt kannattaisi miettiä alanvaihtoa ja unohtaa rankat ohjaukset. Totuus on kuitekin se, että niitä rankkoja ohjauksia ei ole montaa viikossa ja huollan kuitenkin kehoa enemmän kuin kukaan tietämäni ihminen. Loukkaantumiset viime vuosien aikana ovat johtuneet täysin muista asioista kuin työstäni. Polvikierukka repesi pari vuotta sitten, koska koulun lattia oli superliukas missä vedin tuntia. Jalka luisti alta ja vahinko tapahtui. Sitten olkapään ja hauiksen repeäminen viime talvena johtuivat siitä, kun käänsin auton rattia kun ohjaustehostin hajosi. Muuten olisimme olleet ojassa lapsen kanssa.. Ja selkä taas jumahti pyörälenkin seurauksena. Useampi kymmenen kilometriä pienessä viimassa ja jäin pyöräilyasentoon lenkin päätyttyä. Sitä edelsi melkoinen istumisrupeama koneen edessä kun tein nettisivuja. Istuminen on kaikkein pahinta myrkkyä. Ja tuo selkäasia on perinnöllistä, valitettavasti. 



Pyörälenkin jälkeen tuli sitten nelikymppiset ja kipeän selän kanssa kävin kaupassa, raahasin tavaroita, siirtelin huonekaluja juhlapaikassa, tyhjensin autosta kilokaupalla kahvakuulia, että ruuat mahtuvat kyytiin.. Valmistelin juhlia. Sitten lopulta kun vieraat olivat lähteneet, jäin makaamaan lattialle selkä aivan romuna ja olisin mennyt vain nukkumaan. Ystävät, jotka mun kanssa jäivät juhlapaikkaan yöksi tsemppasivat mut kuitenkin lattialta ylös ja laulettiin lopulta Sing Staria kolmeen asti yöllä. Sitten oli seuraavana päivänä vielä juhlapaikan siivous ja kotiin tavaroiden roudaaminen. Syysloma lapsen kanssa ei ehkä antanut mahdollisuutta levätä. En hennonnut lapselle sanoa, että äidillä on nyt selkä vähän kipeä ja että syyslomahauskuudet on peruttu.. Käytiin uimassa, Kisiksellä EasySport päivää viettämässä, Lintsillä, leffassa ja vaikka mitä. Sitten olikin jo I Love Me -messut jossa kiersin aamusta iltaan ja paketti oli selvä. Nyt on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa rauhallisemmin ja selkä alkaa olla kunnossa. 

Kyllä terveyttä vain arvostaa silloin kun olet täysin toimintakyvytön ja kipu on mieletön. Itse en koskaan luovuta. Tulee sitten mitä loukkaantumista tahansa, päätän joka kerta että saan itseni kuntoon. Polvi tuli kuntoon ja kestää lasketteluakin vaikka lääkärit sanoivat, ettei se sitä koskaan tule kestämään. Tai juoksemista. Olkapään kanssa punnerran jo suorin jaloin, vaikka sekin oli vähällä joutua puukon alle ja vielä kesällä oli niin kipeä etten saanut nukuttuakaan. Paras lääke kaikkeen vaivaan on aina kylmä järvivesi ja sauna. Kylmä/kuuma hoito. Ja vesikävely tai uinti. Olkapään kanssa en ensin pystynyt uimaan ollenkaan, mutta vähitellen se alkoi sitä kestää. Selkä on joka kerta myöskin ollut parempi, kun olen käynyt vetämässä pienet vesikävelyt. Ja siihen päälle muutama pulahdus kylmäaltaaseen ja kunnon löylyt. Vesi vanhin voitehista sitä sanotaan. Ja se positiivinen ajattelu ja usko siihen, että kaikki järjestyy.

Moni alan ammattilainen ei omista kivuistaan ja loukkaantumisistaan yleisesti puhu ja kerro, mutta kun sitä juttelee kollegoiden kanssa, on selvää etten ole yksin näiden asioiden kanssa. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen huoltavammaksi treenien pitää muuttua. Jos treenaat tunnin, huollat tunnin. Sitä mieltä olen asiasta. Kehonhuolto on äärettömän tärkeää. Olen tässä ammatissa nähnyt paljon todella jäykkiä kehoja, myös todella nuorilla ihmisillä. Se on huolestuttavaa. Mutta hyvä on se, että he ovat hakeutuneet ohjaukseen ja saavat nyt apua tähän. Itse luen myös omaksi vahvuudekseni ohjaajana kaikki lukuisat loukkaantumiseni. Sitä kautta olen joutunut opettelemaan kuinka keho kuntoutetaan ja saadaan taas linjattua oikein.



Kipukin voi kroonistua ja kun huoli omasta terveydestä on kova, kipu vain jatkuu ja jatkuu. Usein kipuun auttaa myös se, että uskot parantuvasi. Uskot, että asiat eivät ole pahasti. Ja uskot siihen että elämä kantaa. Kivusta ja sen hallinnasta on kirjoitettu viime aikoina paljon. Myös tunnetilat, yksinäisyys, rakkauden puute, huoli taloudellisesta pärjäämisestä, monet asiat saattavat tehdä ihan fyysisiä kipuja kroppaan. Keho ja mieli toimivat yhdessä. Usein silloin kun luulee pään kestävän, kroppa sitten ilmoittelee stressistä tai vaikeasta elämäntilanteesta. Keho on ajatustemme ja uskomustemme tulkki. Jokainen kaipaa joskus tukea ja kannustusta, jopa se kaikkein "vahvin" tyyppi jolla on "asiat aina niin hyvin". 

Huomenna lisää vinkkejä selkävaivojen hoitoon. Jotenkin näin syksyn ja kylmien ilmojen yllättäessä ne tuntuvat olevan kovin yleisiä monella meistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti