Kirjoitin Instaan postauksen rajoista. Pari vuotta sitten asetin itselleni tavoitteen, muiden tavoitteiden lisäksi, se koski rajoja. Kuinka annan itseäni kohdella ja millaista käytöstä muilta hyväksyn. On nimittäin ihmisiä, joissa ei ole koskaan vikaa. Syy on aina muissa. Sellainen tekee muut ihmiset ympärillä onnettomaksi, se huonontaa hyvinvointia ja sotkee kropankin. Se miten mieli voi, vaikuttaa myös kehoon: miten se toimii ja mitä se kestää. Oman pääkoppansa hallitsemisella on isompi merkitys painonhallintaan kuin uskommekaan. Kun asetin tuon tavoittteen, mietin myös mikä siinä on minulle tärkeää että se toteutuu? Mitä se antaa ja mahdollistaa? Se mahdollistaa minulle paremman mielen, paremman hyvinvoinnin sekä paremman itseluottamuksen ja tuo lisää onnellisuutta.
Omien rajojen kunnioittaminen ja niistä kiinnipitäminen on tärkeää. Se voi olla kuitenkin myös vaikeaa. Etenkin kiltille ihmiselle tulee huono omatunto ja ajattelemme että vika on meissä itsessämme. Saat kuulla olevasi hankala, kun ilmaiset oman näkemyksesi. Ja alat miettiä olenko hankala? Ehkä vika kuitenkin on minussa?
Keneltäkään ei pitäisi sietää huonoa kohtelua. Itse olen sellaiselle nykyään aivan allerginen. On tervettä itsekkyyttä olla jämäkkä, sillä on monia asioita joissa ei tarvitse joustaa. On oikeus sanoa miten asiat kokee. Toista ihmistä ei kuitenkaan pitäisi lähteä analysoimaan tai neuvomaan, saatikka haukkumaan. Yksi suurimmista vuorovaikutuksen esteistä on toisen analysointi. On ok sanoa mitä tuntee ja miten kokee asiat, mutta toista ei pitäisi alkaa ikinä analysoimaan.
Nykyään jos kerron toiselle miten asiat koen, asetun välittömästi ns. tarkkailijan asemaan jos henkilö alkaa esim. analysoida minua (muitakin keskustelun esteitä on, niitä alempana tekstissä). En päästä häntä tulemaan rajojeni läpi, kuuntelen häntä ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta. Kun henkilö on kyvytön keskustelemaan, on homma niin helppoa kääntää sen toisen "syyksi". Kun asetut tarkkailijaksi tilanteessa, on etu siinä että saat etäisyyttä ja pääset irti sekä minänäkökulmasta että toisen ihmisen näkökulmasta ja voit kuulostella tilannetta neutraalisti ja puolueettomasti. Tarkkailijana pääset eroon tunteista. Kuitenkin tunteet jotka tähän liittyvät ovat sen sijaan hämmästystä ja ihmetystä, uteliaisuutta ja oivallusta. Silloin pystyn olemaan järkevämpi, minulla on tilanteeseen erilainen näkökulma. Näen enemmän ja ymmärrän enemmän, ja näin voin tuoda uutta ymmärrystä tilanteeseen. Tämä on ollut itselleni todella hyvä oivallus ja auttanut paljon elämässä. Ei ole kauaakaan aikaa kun olin tällaisessa tilanteessa erään ihmisen kanssa. Kerroin kuinka koin jonkin asian ja toinen alkoi tykittää välittömästi omaa analyysiaan minusta. Sitä oli mielenkiintoista kuunnella.
Rajat voivat olla
Terveet - ne suojaavat sisällä olevaa mutta eivät estä vuorovaikutusta
Heikot - silloin henkilö on yliherkkä ympäristön vaikutuksille
Muurit - muuri ei läpäise, se eristää (vihan, arkuuden tai hiljaisuuden muuri)
Osittain toimivat rajat - Toisten ihmisten kanssa sujuu hyvin, mutta toiset tulevat suoraan sisään
Jokainen luo itse omat tunteensa, ajatuksensa ja käytöksensä. Ja kaikki me olemme niistä itse myös vastuussa. Jokaisen mieliala on jokaisen omalla vastuulla, ei ole muiden syytä että on huonolla tuulella.
Toista voi kuunnella suuttumatta ja syyllistymättä, voi kysyä tarkennuksia ja kuunnella vain mitä toinen sanoo.
Esteitä keskustelulle analysoinnin lisäksi ovat myös tuomitseminen, moittiminen, vähätteleminen, mitätöiminen, kieltäminen, kuulusteleminen, vertaileminen, komentaminen, varoittaminen, moralisoiminen tai hyvien neuvojen antaminen. Näitä on todella paljon.
Palautetta saa toki toiselle antaa, sekin on oma taitolajinsa. Sanotaan että ihminen muuttuu helpommin hyvästä vielä paremmaksi kuin huonosta hyväksi.
Kuvat Lisa Nikula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti