Lokakuu on alkanut työteliäissä merkeissä. Perjantaina kuvasimme työviikon päätteeksi koko päivän uuden kuvaajan kanssa. Työllistin yritykseeni harjoittelijan, jonka kanssa teemme videoita ja kuvaamme still kuvia. Kuvausprojektin lisäksi Sports Ladyssa on meneillään muitakin projekteja, on tullut aika ajatella isommin. Isomminajattelusta päätin jo viime keväänä. Minun piti NLP Master Practitioner koulutuksen lopputyömallitukseen mallittaa Hjallis Harkimoa isosti ajattelemisesta. Asiasta oli jo sovittu, mutta sitten tuli korona ja kaikki tapaamiset piti perua, videon kautta on hyvin hankala mallittaa vierasta ihmistä. Onneksi tämän vuoden aikana tieni varrelle on tullut ihmisiä, jotka ovat toimineet ikäänkuin mentoreina ja ovat tulleet tähän elämänvaiheeseen ja yrittäjyyden vaiheeseen kuin lahjana. Niin kuin muutenkin koko tämän kymmenen vuoden yrittäjyyden taipaleen aikana. Tuntuu kuin tietyt ihmiset tulisivat elämään aina kuin heitä tarvitaan, eikä heitä osaa edes odottaa ja toivoa. Ja yhtäkkiä huomaat olevasi taas menossa uuteen suuntaan pienen tönäisyn ansiosta.
Yrittäjyydessä tarvitaan rohkeutta ja isosti ajattelemista. Ja myös "editontia". Mitä enemmän pystyy omaa toimintaansa editoimaan ja asioita karsimaan, sitä paremmin päästään asian ytimeen. Sitä olen vuosien mittaan jatkuvasti tehnyt, nyt on aika tehdä sitä vieläkin tarkemmin.
Elämääni olen editoinut muutenkin todella rankalla kädellä viime vuosina. Muuten ei kaikkea jaksa. Samalla tavalla kun mietit mikä vaatekaapissa tai kodin tavaroissa tuottaa iloa, voit miettiä mikä omassa kalenterissa tuottaa iloa.
Mikä on onnellisuutta ja menestystä? Se että voi elää itselle merkityksekästä elämää, se ei tarkoita varallisuutta ja rahan tekemistä. Aika on kallisarvoisinta mitä meillä on.
Itselle on tärkeää olla joka päivä parempi versio itsestäni. Eihän se tietenkään aina kirjaimellisesti toteudu. On päiviä jolloin on fiilis siitä että on huono äiti tai muuten vaan paska kaikessa, mutta joka päivä on mahdollista kehittää itseään.
Se, että työskentelen yhdessä muiden kanssa, on laittanut minut myös katsomaan peiliin jälleen kerran. Aloin tänään miettiä palautteen antamista. Haluan antaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Itsellä on tosi tarkka visio asioista ja vahvat mielipiteet. Olen myös luonteeltani nopea, tykkään että asiat tapahtuvat nopeasti ja tehokkaasti. Jotta saa sen mitä haluaa, pitää sanoa se suoraan mutta toista arvostaen ja kunnioittaen. Palautteen voi antaa monella tavalla, sen voi tehdä hyvin, tai erittäin hyvin tai huonosti ja joskus erittäin huonosti. Monesti elämäni aikana olen töksäyttänyt palautteen melko suoraan. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat hyviä antamaan palautetta. Muistan ikuisesti lapseni fudiksen kehityskeskustelun missä valmentaja antoi hänelle niin upeasti palautteen, että mykistyneenä kuuntelin vieressä. Palautteen sisältö oli hieman antaa kritiikkiä ja tsempata lasta parempaan suuntaan, ja kuinka hienosti valmentaja sen antoi. Positiivisesti ja kunnioittaen. Työnanajana haluan olla myös hyvä palautteen antamisessa. Mikä siinä on tärkeää?
Palautteen antamisessa tärkeintä on oma ajattelutapa, ennakkoasenne ja fiilis sekä samauttaminen. Niin kuin vuorovaikutuksessa muutenkin nämä asiat ovat todella merkitseviä. Saman asian voi sanoa monella tavalla.
Toisen ihmisen on helpompi hyväksyä neuvoja kuin kritiikkiä. Toisaalta taas on helpompaa hyväksyä ehdotuksia kuin neuvoja ja toivomuksia taas on helpompi hyväksyä kuin ehdotuksia. Pahin vuorovaikutuksen este on neuvominen. Koskaan ei pitäisi mennä neuvomaan muita ellei ihminen sitä itse pyydä. Toista ei myöskään saisi analysoida tai verrata muihin. Vertaamisen lisäksi analysointi on aivan kauheaa. Se että toinen kertoo sinulle millainen sinä olet oman mielikuvansa perusteella, joka on muodostunut hänen oman maailmankuvansa ja menneisyytensä ja kokemustensa perusteella.. Se kertoo tosin analysoijasta enemmän kuin analysoitavasta. Se kertoo huonosta itsetunnosta..
Ihmisen on helpompi muuttua hyvästä vielä paremmaksi kuin huonosta hyväksi.
Hyvää palautetta ja kehuja on helppo antaa ja sitä tulee paljon tehtyä, itse haluan tulla myös erinomaisen hyväksi kritiikin/palautteen antamisessa. Tai voisiko sanoa palautteen antamisessa kehittämisen suhteen. Palautteen antamisessa niin ystäville, perheelle kuin työnkin puolesta. Siinäpä sunnuntain ajatuksia.
Minäkin olen sellainen, että kun ajatus tulee mieleen, niin haluan, että se heti toteutetaan. Olen opetellut siihen, että aina en saa heti hommia tehtyä, vaikka hitsit kovasti haluaisin :)
VastaaPoistaKritiikin antaminen onkin todella vaikeaa. Olen ajatellut sen niin, että anna positiivista palautetta heti kun siihen on aihetta (pienikin hyvä palaute on aina hyvä), silloin kritiikin antaminen oikealla tavalla ei tunnu yhtään niin ikävältä.
Ihanaa uutta viikkoa sinulle Hanna <3
Kyllä, se on juuri näin :) Ihanaa viikkoa Outi!
VastaaPoista