Isosti ajattelemisesta, vuorovaikutuksesta ja palautteen antamisesta

 

Lokakuu on alkanut työteliäissä merkeissä. Perjantaina kuvasimme työviikon päätteeksi koko päivän uuden kuvaajan kanssa. Työllistin yritykseeni harjoittelijan, jonka kanssa teemme videoita ja kuvaamme still kuvia. Kuvausprojektin lisäksi Sports Ladyssa on meneillään muitakin projekteja, on tullut aika ajatella isommin. Isomminajattelusta päätin jo viime keväänä. Minun piti NLP Master Practitioner koulutuksen lopputyömallitukseen mallittaa Hjallis Harkimoa isosti ajattelemisesta. Asiasta oli jo sovittu, mutta sitten tuli korona ja kaikki tapaamiset piti perua, videon kautta on hyvin hankala mallittaa vierasta ihmistä. Onneksi tämän vuoden aikana tieni varrelle on tullut ihmisiä, jotka ovat toimineet ikäänkuin mentoreina ja ovat tulleet tähän elämänvaiheeseen ja yrittäjyyden vaiheeseen kuin lahjana. Niin kuin muutenkin koko tämän kymmenen vuoden yrittäjyyden taipaleen aikana. Tuntuu kuin tietyt ihmiset tulisivat elämään aina kuin heitä tarvitaan, eikä heitä osaa edes odottaa ja toivoa. Ja yhtäkkiä huomaat olevasi taas menossa uuteen suuntaan pienen tönäisyn ansiosta. 

Yrittäjyydessä tarvitaan rohkeutta ja isosti ajattelemista. Ja myös "editontia". Mitä enemmän pystyy omaa toimintaansa editoimaan ja asioita karsimaan, sitä paremmin päästään asian ytimeen. Sitä olen vuosien mittaan jatkuvasti tehnyt, nyt on aika tehdä sitä vieläkin tarkemmin. 

Elämääni olen editoinut muutenkin todella rankalla kädellä viime vuosina. Muuten ei kaikkea jaksa. Samalla tavalla kun mietit mikä vaatekaapissa tai kodin tavaroissa tuottaa iloa, voit miettiä mikä omassa kalenterissa tuottaa iloa. 

Mikä on onnellisuutta ja menestystä? Se että voi elää itselle merkityksekästä elämää, se ei tarkoita varallisuutta ja rahan tekemistä. Aika on kallisarvoisinta mitä meillä on. 

Itselle on tärkeää olla joka päivä parempi versio itsestäni. Eihän se tietenkään aina kirjaimellisesti toteudu. On päiviä jolloin on fiilis siitä että on huono äiti tai muuten vaan paska kaikessa, mutta joka päivä on mahdollista kehittää itseään. 

Se, että työskentelen yhdessä muiden kanssa, on laittanut minut myös katsomaan peiliin jälleen kerran. Aloin tänään miettiä palautteen antamista. Haluan antaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Itsellä on tosi tarkka visio asioista ja vahvat mielipiteet. Olen myös luonteeltani nopea, tykkään että asiat tapahtuvat nopeasti ja tehokkaasti. Jotta saa sen mitä haluaa, pitää sanoa se suoraan mutta toista arvostaen ja kunnioittaen. Palautteen voi antaa monella tavalla, sen voi tehdä hyvin, tai erittäin hyvin tai huonosti ja joskus erittäin huonosti. Monesti elämäni aikana olen töksäyttänyt palautteen melko suoraan. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat hyviä antamaan palautetta. Muistan ikuisesti lapseni fudiksen kehityskeskustelun missä valmentaja antoi hänelle niin upeasti palautteen, että mykistyneenä kuuntelin vieressä. Palautteen sisältö oli hieman antaa kritiikkiä ja tsempata lasta parempaan suuntaan, ja kuinka hienosti valmentaja sen antoi. Positiivisesti ja kunnioittaen. Työnanajana haluan olla myös hyvä palautteen antamisessa. Mikä siinä on tärkeää? 

Palautteen antamisessa tärkeintä on oma ajattelutapa, ennakkoasenne ja fiilis sekä samauttaminen. Niin kuin vuorovaikutuksessa muutenkin nämä asiat ovat todella merkitseviä. Saman asian voi sanoa monella tavalla. 

Toisen ihmisen on helpompi hyväksyä neuvoja kuin kritiikkiä. Toisaalta taas on helpompaa hyväksyä ehdotuksia kuin neuvoja ja toivomuksia taas on helpompi hyväksyä kuin ehdotuksia. Pahin vuorovaikutuksen este on neuvominen. Koskaan ei pitäisi mennä neuvomaan muita ellei ihminen sitä itse pyydä. Toista ei myöskään saisi analysoida tai verrata muihin. Vertaamisen lisäksi analysointi on aivan kauheaa. Se että toinen kertoo sinulle millainen sinä olet oman mielikuvansa perusteella, joka on muodostunut hänen oman maailmankuvansa ja menneisyytensä ja kokemustensa perusteella.. Se kertoo tosin analysoijasta enemmän kuin analysoitavasta. Se kertoo huonosta itsetunnosta.. 

Ihmisen on helpompi muuttua hyvästä vielä paremmaksi kuin huonosta hyväksi.

Hyvää palautetta ja kehuja on helppo antaa ja sitä tulee paljon tehtyä, itse haluan tulla myös erinomaisen hyväksi kritiikin/palautteen antamisessa. Tai voisiko sanoa palautteen antamisessa kehittämisen suhteen. Palautteen antamisessa niin ystäville, perheelle kuin työnkin puolesta. Siinäpä sunnuntain ajatuksia.  

Mitä muut sinusta ajattelevat?

Tv-ohjelmaa kuvatessa olen pitkästä aikaa saanut itseni kiinni ajattelemasta sitä, mitä muut minusta ajattelevat kun ohjelma tulee ulos. Ja kuinka moni meistä miettii näitä samoja asioita: sitä mitä muut meistä ajattelevat? Olen jopa öisin miettinyt miten saan tuotua siellä esiin sen kuka minä olen, millainen olen ja miten ajattelen? Millaiset arvot minulla on? Olen niin usein vuosien aikana kuullut sen, miten minusta saa erilaisen kuvan ulkokuoren perustella kuin mitä oikeasti olen. Nyt olen taas uuden äärellä, joten haluan ajatella asiaa (mitä muut meistä ajattelevat) ääneen jos joku teistä siitä hyötyisi myös. 

Kerron teille miten minä olen asian viime vuosien aikana ajatellut. Ihan nuoresta asti olen yrittänyt miellyttää muita, miettinyt mitä he minusta ajattelevat. Isoäitinikin aina sanoi: "mitä ihmisetkin nyt ajattelevat?". Ohjelman kuvausten alkaessa hänen äänensä on usein yrittänyt tulla kuulluksi.

Vuosien aikaan olen oppinut sen, että jos omia unelmiaan haluaa toteuttaa, muiden mielipiteitä ei kovasti kannata kuunnella. Tietyissä asioissa kyllä, mutta kukaan ei lopulta tunne sinua ja sinun elämääsi niin hyvin, että olisi kykenevä sinua neuvomaan. Sen mitä itse olen elämässä oppinut, on se että toisia ei pitäisi analysoida eikä neuvoa. Elleivät he itse sitä pyydä. Jos olisin kuunnellut muiden mielipiteitä alusta asti, en olisi tässä. En olisi myöskään tässä, jos olisin antanut toisten ihmisten analyysien minusta vaikuttaa itseeni. Olisin varmasti edelleen samalla alalla kuin ennen enkä olisi päässyt kokemaan kaikkea tätä upeutta, itseni kehittämistä ja kymmenen vuoden yrittäjyyden tuomia asioita. Pitkään, vuosia, minulta kysyttiin jatkuvasti että "onko nyt ollut töitä". Nykyään kysely on loppunut. Olen todistanut ilmeisesti kymmenen vuoden taipaleen aikana, että tällä todella tulee toimeen ja tämä on aivan oikeaa työtä. Ja sitähän se on, täyttä työtä. Helpommalla olisin varmasti päässyt "edellisessä elämässä", mutta ihmisenä en ole sellainen joka menisi sieltä mistä aita on matalin. 

Silloin kun itsellä on luottavainen olo, ei ole merkitystä mitä muut ihmiset ajattelevat. Sinun pitää määritellä itsesi ennen kuin muut sen tekevät. Ei pidä tehdä asioita sen takia, että muut haluavat. Niin moni meistä häpeää sitä mitä on. Tuntee syyllisyyttä siitä, että on tietynlainen ihminen. Tämän olen kuullut ihmisiltä niin monesti. Hävetään omaa intohimoa johonkin itselle rakkaaseen asiaan, koska pelätään mitä muut ajattelevat. Ihan kuin meissä olisi jotain vikaa jos haluamme jotakin itselle rakasta asiaa. Tämä häpeä estää meitä sitten tekemästä meille tärkeitä ja rakkaita asioita, joskus isojakin päätöksiä: alanvaihtoa tai mitä tahansa. Joskus voi auttaa se, että kirjoitat itsellesi listan "siitä mitä muut ajattelevat" eli mitä uskot heidän ajattelevan. Sillä useimmat näistä ovat vain meidän omia uskomuksiamme.

Minulle oli hyvin selvää 10 vuotta sitten, että vaihdan alaa kun tiesin mistä intohimoni tekemiseen syttyy. Mutta minäkin häpesin yrittäjyyden alussa. Sitä, että "kunnollisessa työpaikasssa" työskennelleestä minusta tuli yhtäkkiä "vain jumppa Hanna tai kahvakuula Hanna". Että ihminen määritellään ihmisenä jotenkin sen mukaan mitä hän tekee, paljonko hän tienaa tai missä hän asuu. Millaisella autolla hän ajaa, miten hän pukeutuu? Näistä tuli itselleni toisarvoisia asioita, minua kiinnosti vain se että sain tehdä rakastamaani työtä ja kehittää itseäni valmentajana ja ihmisenä. Mennä eteenpäin. Olin tavallaan junnannut paikallani liian pitkään. 

On kahdenlaisia mielipiteitä. Niitä jotka sanotaan sinulle suoraan päin naamaa, tai niitä joita kuvittelemme itse ihmisten meistä ajattelevan. Jos joku on niin ilkeä, että sanoo rumasti päin naamaa sinulle jotain, emme voi muuta kuin toivoa tälle ihmiselle kaikkea hyvää ja ymmärtää sen, että hän ei ole meidän ongelmamme. Toiset mielipiteet ovat sitten niitä omia uskomuksiamme. Tähän asiaan voit päästä kiinni, jos mietit ovatko toisten mielipiteet sinulle suoraan päin naamaa sanottuja vai ovatko ne uskomuksiasi. Toinen juttu mitä voi miettiä on se, milloin tunnet häpeää tai huonommuutta jostain ja mikä sen aiheuttaa. On oltava ylpeä siitä mitä on ja siitä mitä tekee. 

Miten sitten toisten ihmisten mielipiteet sinua kontrolloivat? 

Jollain on sinusta mielipide. Ensin voit miettiä sitä, kuulitko hänen sanovan sen? Jos et, niin älä välitä. Jos kuulit, niin voit seuraavaksi miettiä tarjosiko hän sitä kaikella rakkaudella? Jos ei, niin älä välitä siitä! Jos taas vastaus on kyllä: hän tarjosi sitä kaikella rakkaudella, voit miettiä oliko mielipiteestä apua? Jos oli, niin mieti asiaa ja päätä itse mikä on parasta. Jos taas mielipiteestä ei ollut apua, siitä ei tarvitse välittää. Jos taas et mielipiteen antajaa tunne ollenkaan, silloin ei mielipiteestä tarvitse todellakaan välittää. Hän ei voi ikinä tuntea sinua täysin. Eli lopputulos on joka tapauksessa: älä välitä!

Tällä hetkellä välitän muutaman ihmisen mielipiteistä, tai oikeammin sanottuna kuuntelen heitä. He ovat ihmisiä, jotka antavat mielipiteensä juurikin sillä rakkaudella. He ajattelevat minun parastani, ja otan heidän mielipiteensä tosissaan. He uskaltavat sanoa mielipiteensä ja tietävät että arvostan niitä, enkä ota itseeni niistä. Mutta lopulta kuitenkin ratkaisen asian aina itse. 

Ohjelman kuvauksista pitää vielä sanoa se, että se on yksi parhaimmista asioista mihin elämässäni olen lähtenyt mukaan. Olen jo näiden parin kuvausrupeaman jälkeen niin kiitollinen siitä millaisten ihmisten kanssa olen saanut viettää aikaa, mitä kaikkea olen oppinut ja mitä olen päässyt kokemaan. Ohjelma on myös mahdollistanut minulle sen ajatuksen, että voin enemmän ajatella myös itseäni. Olen viimeiset kymmenen vuotta panostanut niin täysillä äitiyteen ja yrittäjyyteen, mutta myös omaan hyvinvointiin, että minulla ei ole ollut aikaa parisuhteelle. On ollut pakko levätä, palautua ja saada oma keho tervehtymään ennen kuin saattoi edes ajatella treffeillä juoksemista oman terveyden uhalla. Se aika olisi kaikki ollut pois palautumisestani. Mutta lopulta kyse on arvoista ja siitä mitä pidämme tärkeänä. Kun asia on sinulle tärkeä, löydät sille aikaa. Nyt on aika parisuhteelle ja rakkaudelle. Siihen ei voisi enää olla valmiimpi. Tunnen oman oloni loistavaksi, lapsella on asiat upeasti ja yritys pyörii hyvin. Suurin juttu on varmaankin se henkinen matka minkä olen kuluneiden vuosien aikana tehnyt, se on mahdollistanut niin fyysisen hyvinvoinnin kuin yrityksen menestyksenkin ja ennen kaikkea sen tasapainon ja onnellisuuden arjessa. 

Sunnuntaina sain NLP Master Practitioner paperit käteen ja NLP:ssä yksi parhaimmista oppimistani asioista on ehkä se, että jokainen meistä käsittelee "totuuden" oman maailmankuvansa perusteella. 10% asiasta poimitaan todellisuudesta ja loput 90 % omaa totuuttaan ihminen täydentää oman kokemuksensa, menneisyytensä ja kuulopuheiden perustella. Eli se miten joku sinut kokee, on pitkälle hänen oman kokemuksensa ja menneisyytensä ja hänen uskomustensa mukainen kuva. 

Torstaina jatkuu taas kuvaukset ja niitä odotan aivan innolla!

Ihanaa päivää ja viikon alkua ja annan sinulle mietittäväksi vielä myös seuraavan asian: 

Mitä jos tänään antaisit positiivista palautetta ympärillä oleville ihmisille vielä enemmän? Sinun kauniit sanasi voivat parhaassa tapauksessa pelastaa jonkun päivän, tai jopa elämän. 

Ihana kamala marraskuu

Marraskuu, se on todellakin pimeää aikaa. Kirjoittelinkin vinkkejä kuinka kaamosmasennusta voisi välttää, ja kyllä täälläkin on tehty kaikenlaista sen eteen. Aamuisin olen venytellyt ja meditoinut. Ne ovat tuoneet hyvää oloa ja hyvää mieltä arkeen ja aamuihin. 

Olen laittanut paljon myös erilaisia kasvisruokia. Sellaisia ruokia mitkä lämmittävät, missä on vahvat maut. 

 Mutta totuushan on se, että töitä on ollut kovasti, arjen pyörittämiseen on mennyt oma aikansa. Kirja ja siihen liittyvät jutut ovat tuoneet paljon tehtävää myös kaiken ohelle. Tänä syksynä on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, ja lähes jokainen näistä kirjailijoista on todennut saman: arjen pyörittäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman puolison tukea ja apua. Täällä ei ole ollut vaihtoehtoja, ja sitä voi oikeasti kyllä nostaa hattua itselleen. Täytyy myöntää, että odotan tosi paljon meidän tulevaa lomaa. Kyllä. Lasken päiviä. 

Viime perjantaina kuvattiin Sport lehden juttuun kuvia, tammikuun numerossa on minusta juttua. Siinä on tarinaa elämäntapamuutoksesta ja tarinaa myös minun elämästäni. Kun mietin kahdeksan vuoden takaisia aikoja, tämän syksyinen väsymys on kyllä tiessään, mietin lähinnä sitä miten jaksoin silloin. Mutta tässä ollaan. Ja mitä ihania juttuja ja unelmia on toteutunut tämänkin vuoden aikana. 

Viime viikolla aloitin keskustelut myös todella todella jännittävän projektin osalta ja olen miettinyt tosi paljon lähdenkö mukaan siihen. Se on todella upea juttu, mutta jokaisessa asiassa on aina se yksi puoli: mitä olet valmis antamaan vastineeksi saavuttaaksesi unelman. Asioita ei vain tapahdu eikä niitä suoda toisille enemmän kuin toisille, eivätkä ne aina ole helppoja. Melkein mistä tahansa ihanasta asiasta onkin kyse, on oltava aina valmis miettimään sitä mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen tämän kyseisen asian. Mitään ei saa ilmaiseksi, jos voi niin sanoa. Paljon on pohdittavaa vielä ennen lomalle pääsyä. 

Viime viikonloppuna istuin myös koko päivän lauantaina ja sunnuntaina NLP Master Practitioner koulutuksessa. Käsittelimme sosiaalipanoraamaa ja olin odottanut sitä tosi paljon. Sosiaalipanoraama malli on NLP-viitekehykseen sovellettua sosiaalipsykologiaa. Tämä on hollantilaisen psykoterapeutti Lucas Derksin kehittämä malli, joka on ihmissuhteistamme omassa tiedostamattomassa mielessämme. Se on ikään kuin 3D-kartta mielemme avaruudessa ihmissuhteistamme. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi demohenkilöksi, jolla kouluttajamme Tuula sai demota harjoituksen tekemistä parille. Viikonlopun aikana tuli käsiteltyä siis todella omat suhteeni omiin perheenjäseniin, myös edesmenneisiin. 

Sosiaalipanoraamaa tarkastelemalla voidaan nähdä suoraan mitkä ihmissuhteet ovat ongelmallisia ja saamme tietoa siitä mikä näissä suhteissa ei toimi. Mallin avulla voidaan muuttaa sosiaalisen kokemuksen rakenteita yksilöä ja koko ryhmää paremmin palvelevaksi. Sosiaalipanoraama rakentuu mielessä oman kokemuksen kautta ja se on eri asia kuin todellisuus, tämä ei ole millään tavalla realistinen malli. Opimme viiteen ikävuoteen mennessä kuka ja mikä olen ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Opimme tutut tunteet ja tutut roolit, joita pyrimme toteuttamaan vielä aikuisiälläkin. 

Sosiaalipanoraama työskentelyssä töitä tehdään itsen ja oman mielen ja alitajunnan kanssa. Kun muutos tapahtuu itsessä, se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja siihen miten ne koemme. Eli opittua on jo aikaisemmin se, että vaikuttaa voin vain itseeni ja omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Aiempaa oppia on myös se, että jokaisella ihmisellä oma totuutensa ja todellisuutensa, oma karttansa, elämästä ja kaikesta mitä tapahtuu. Tämä työskentely jotenkin kruunasi kaiken sen mitä NLP koulutuksissa olen oppinut tähän mennessä vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Kun omia alitajuisia malleja lähtee muuttamaan voi parantaa omia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustilanteita. Kun tiedostan miten asiat ja ihmiset ovat mielessäni, voin vaikuttaa omaan olooni ja elämääni. Näitä asioita olen toki työstänyt koko vuoden, mutta tämä oli kyllä mieletöntä. Huh mikä viikonloppu. Eli tässä tuli pureskeltavaa vielä lisää tähän marraskuun meininkiin.

Ensi viikonloppuna on sitten vapaata ja perjantaina pääsen ystävän kanssa viettämään iltaa kultuurin pariin. Muuten onkin sitten tämän viikon jokainen vapaa hetki mennyt levätessä ja kerätessä voimia. Tami söpöläinen on ollut mun kainalossa sohvalla ja nukkunut vieressä. Ihana suloinen koirani joka ilostuttaa meidän lisäksemme myös kaikki vastaantulijat. 

Mitä ovat uskomukset? Entä millaiset tunteet lisäävät elinikää ja vähentävät sairastelua?

Ihanaa alkanutta viikkoa! Täällä on työt lähteneet täydellä tohinalla käyntiin. Loma on enää pelkkä ihana muisto ja töitä on painettu tauotta ehkä neljä viikkoa putkeen, ilman vapaapäiviä. Postauksen kuvat ovat kesälomalta, kun ajeltiin ihanan ystävän ja Tamin kanssa Fiskarsiin. Onneksi luvassa on kyllä vuorokauden irtiotto pienen miniloman muodossa viikonloppuna. Tällä viikolla jo tunnit pyörivät täydellä teholla ja viimeinenkin PT-asiakas on palannut arkeen kesän jälkeen. Auto kulkee asiakkaalta toiselle ja tunneilla soi uudet musat. Eilen alkoi myös Aineenvaihdunta käyntiin verkkovalmennus. Ja siitä olen tosi innoissani. Ihana porukka tsemppaamassa toisiaan ja jakamassa fiiliksiään ja kysymässä kysymyksiä, joihin minä sitten päivittäin vastailen ja tsemppailen heitä!

Viime viikonloppu meni taas NLP Practitioner koulutuksessa ja ensi kerta, elokuun lopussa on vika kerta. Sitten saadaan todistukset. Päätin jatkaa opintoja vielä NLP Masterille sillä koulutus on enemmän kuin mitä ikinä olisin voinut odottaa ja toivoa. Sieltä olen saanut niin paljon työkaluja omaan työhöni, ja tietysti omaan arkeeni, että en olisi voinut koskaan edes kuvittella tällaista. Miten upea juttu.

Ajattelin kirjoitella uskomuksista tänään. Ne liittyvät todella paljon hyvinvointiimme ja onnelisuuteemme. Aikaisemmin olen kirjoittanutkin siitä, miten totuutemme kullakin meistä muodostuu. Jokaisella meillä on oma maailmankuvamme, joka muodostuu sen mukaan mitä asioita todellisuudesta poimit tietoiseen mieleen. Uskomatonta mutta totta on se, että todellisuudesta poimitaan VAIN 10% tietoiseen mieleen ja loput 90 % täydentyy omasta maailmankuvasta eli omasta kokemuksesta. Siihen taas vaikuttaa se miten yleistämme asioita, mitä asioita mahdollisesti poistamme mielestämme kokonaan tai kuinka itse muunnamme asioita. Kokemus jostain asiasta voi muuttua, kun ihminen kertoo asiaa eteenpäin. Hän kertoo sen eteenpäin oman maailmankuvansa perusteella ja sen kuullut henkilö taas käsittelee asian oman maailmankuvansa perustella. Eli 90% jälleen omien kokemustensa ja ajatustensa pohjalta. Filtteröimme myös tietoa jota keräämme, ja yksi filttereistä onkin uskomukset. Energiahan virtaa huomion suuntaan. Nappaamme todellisuudesta asioita mitä itse näemme, kuulemme ja tunnemme. Arvomme vaikuttavat siihen mitä todellisuudesta poimimme ja myös uskomuksemme. Tämä on niin herkullinen aihe edelleen, että en voi olla siitä kirjoittamatta. 

Jokaisella on sen oma totuutensa. Joku voi ajatella tätä asiaa niin, että oma käsitys on totta ja oma mielipide paras ja oikea. Tälläiseen TOTUUS -puite ajatteluun kuuluu myös mustavalkoinen joko-tai ajattelu, voittamisen ja oikeassa olemisen tarve sekä käsitys siitä kuka voittaa ja kuka ei. Keskustelua käydään usein VALTA -perusteella esim. tällainen keskustelu voidaan käydä lasten ja vanhempien välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa käydään keskustelua tähän tyyliin. 

Sitten taas jos katsotaan asiaa henkilön kannalta jolla on MAAILMANKUVA -puite, on keskustelu aivan erilaista. Hän ymmärtää tuon edellisen. Eli sen miten kunkin "totuus" muodostuu. Keskustelu on VALTA -keskustelun sijaan hyvää. Silloin kaikkien mielipiteet ja näkemykset ovat tärkeitä, keskustelu on monipuolista ja maailmankuvaa lavennetaan. Osataan tarkastella erilaisia näkökulmia. Tätä keskustelua voidaan yhtä lailla käydä vanhempien ja lasten välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa voitaisiin enemmän käydä keskustelua tähän tyyliin. 

Mutta uskomukset vaikuttavat meihin todella vahvasti. On sitten kyse uskomuksista itsensä suhteen tai toisten suhteen. Ja aina se mitä toistat vahvistuu. On sitten kyse treenistä ja kehon vahvistamisesta, tai omista uskomuksista. Jokaisella on aina aivan erilainen näkökulma omaan elämään ja tämä näkemys voi olla toisella aivan erilainen sinusta. 

Mutta voidaanko ajatella niin että kaikki ajatukset ovat uskomuksia? Mikä on faktaa ja mikä on uskomus? Uskomuksemme mielessämme ovat aina TOTTA. Uskomukset syntyvät kokemuksista. Ne ovat myös yleistyksiä ja sisäisiä sääntöjä itsestä ja muista. Ja uskomukset vahvistavat aina itse itseään. 

Koska uskomukset.. 

- luovat nykyisyyttä

- jäsentävät menneisyyttä

- luovat tulevaisuutta

..ovat ne todella tärkeitä asioita myös hyvinvoinnissamme. Ihminen usein rajoittaa itse itseään ja luulee syyn olevan jossain ulkopuolisessa tekijässä. Esimerkikisi "ei ole aikaa liikkua koska minulla on perhe huolehdittavana", tai joku muu asia estää. Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja luo maailmankuvan jonka mukaan elää.

Uskomukset ovat ajatuksia, käsityksiä ja mielipiteitä, joita pidämme totena ja jotka ohjaavat tunteitamme, toimintaamme, valintojamme, päätöksentekoamme ja elämäämme. Uskomukset voivat olla myös yleistyksiä muista ihmisistä, asioista, maailmasta, tapahtumista, seuraukista tai asioiden merkityksistä. 

Kun ihminen pitää jotain totena,

hän havaitsee vain ne seikat, 

jotka tukevat uskomusta.

Tähän on ihan pakko jakaa teille yksi harjoitus josta voi olla valtavasti hyötyä!

Voit miettiä muutamaa asiaa ja miettiä kuinka ne sinua rajoittavat:

1. MINULLE ON MAHDOLLISTA

2. MINULLE EI OLE MAHDOLLISTA

3. MITÄ SAAN TEHDÄ?

4. MITÄ ON PAKKO TEHDÄ?

Voit myös miettiä:

Millainen minä olen?

Millainen joku toinen henkilö tai muut ihmiset ovat? 

Minkälaista minun elämäni on?

Kaikki nämä uskomuksesi ohjaavat sinun elämääsi tälläkin hetkellä. Sinun jokaista tekoasi ohjaa se, mitä ajattelet siitä mihin pystyt. Tai sinun käytöksesi jotain ihmistä kohtaa riippuu täysin omista uskomuksistasi. Tai päinvastoin. Harjoitukseen ei mene kovin paljon aikaa, mutta se voi olla hyvinkin avartava. Kun huomaat omia uskomuksiasi, on sinun paljon helpompi lähteä muuttamaan niitä ja sitä kautta muuttamaan myös omaa elämääsi ja parantamaan omaa hyvinvointiasi. 

Joku voi omistaa (tai monikin meistä) uskomuksen, että minä olen sokerikoukussa. Tähän uskomukseen nojaten saamme tekosyyn olla välttämättä herkkuja. Koska, sokerikoukku.. Tai en pysty koskaan pudottamaan painoa. Tai en pysty siihen tai tähän tai minun on pakko tehdä sitä tai tätä. 

Joskus taas toisten ihmisten uskomukset sinusta, voivat hallita elämääsi ihan liikaa jos annat siihen mahdollisuuden. Ihmiset usein muuttuvat vuosien myötä, ja joku toinen on saattanut muodostaa sinusta uskomuksensa aivan todella vanhojen asioiden perusteella. Pahimmillaan tällaisten ihmisten kanssa ajan viettäminen myrkyttää sinun hyvinvointiasi, etenkin jos he ovat enemmän TOTUUS -puitteella kuin MAAILMANKUVA -puitteella elämää katsovia ihmisiä ja keskustelu heidän kanssaan ei ole yleensä rakentavaa tai mahdollista ylipäätään. 

Tästä päästään sitten seuraavaan aiheeseen (joka seuraa usein edellä mainitusta tilanteesta).. Tutkimusten mukaan on nimittäin kolme tunnetta, jotka pitkäaikaisina vähentävät hyvinvointia ja lisäävät sairastamista

toivottomuus

keinottomuus/avuttomuus

arvottomuus

Nämä tunteet, etenkin pitkäaikaisina, tuottavat kehoon kielteistä fysiologiaa ja kemiaa. Näiden tunteiden vastakohdat puolestaan lisäävät hyvinvointia, vähentävät sairastavuutta ja LISÄÄVÄT ELINIKÄÄ. 

Tähänkin on olemassa oma harjoituksensa, jolla voit oikeasti parantaa hyvinvoinitasi! Kirjoittelen siitä tosi mielelläni lisää jos aihe teitä kiinnostaa? Itselleni siitä on ollut valtavasti apua. 

Ihmettelettekö vielä miksi pidän NLP:tä niin mahtavana juttuna? Juuri tuo ajatusten ja fysiologian yhteys hyvinvoinnissa oli se tärkeä pointti miksi aloin tätä opiskella. On valitettavasti aina ihmisiä, jotka eivät osaa käydä hyvää keskustelua (jos ovat siihen kykeneväisiä ollenkaan) vaan käyvät sitä valta-periaatteella, ja omien uskomustensa perusteella. Jotta et sairastuta itseäsi tällaisten ihmisten vuoksi, voit aina muuttaa omaa ajatteluasi ja opetella katsomaan asiaa laajemmin. Ei siksi että "luovuttaisit" eikä siksi että sen toisen pitäisi muuttua, vaan siksi että parantaisit omaa hyvinvointiasi ja elämäsi laatua ajattelemalla asioista laajemmin. Ihanaa tiistaita kaikille! Mä lähden nyt töihin takaisin ohjaamaan PT-asiakkaita ja vetämään illan Pilates-tunnin!

Muuta ajatteluasi, muuta fysiologiaasi ja voi paremmin

Töiden alku lähenee vähitellen, mutta yrittäjänä olen toki tehnyt kesäloman aikanakin töitä. Talousasiat pitää hoitaa ja samoin moni muu asia. Pitkän kesäloman aikana pää ja kroppa ovat nollautuneet hyvin ja uusia juttuja onkin nyt kehitteillä sen myötä. On ollut aikaa tehdä, kirjoittaa, ideoida ja olla luova. Yrittäjälle loma on tosi tärkeää ja vaikka yrittäjä ei loman aikana palkkaa saa, lomarahoista puhumattakaan, olen silti pitänyt pitkät kesälomat jo monta vuotta. Lomailen myös syksyllä, joulun aikaan, hiihtolomalla ja pääsiäisenä. Joku ihmetteli sitä kuinka minulla on varaa pitää niin paljon lomaa. Vastasin hänelle, että minulla ei ole varaa sairastua. Olen kantapään kautta yrittäjyyden aikana oppinut nämä asiat ja todennut sen että terveydellä ei ole hintaa. Miksi raataa itseään siihen pisteeseen että terveys menee. Sen sijaan olen nähnyt mahdollisuutena sen, että pidän enemmän lomaa ja kulutan vähemmän. Sitä selviää yllättävän pienellä budjetilla kun on rahan käytöstään tarkka. 

Hyvinvointiin liittyy niin moni asia. Myös talousasiat. Voit syödä vaikka kuinka terveellisesti, liikkua hyvin ja levätäkin, mutta jos raha-asiat painavat mieltä, et voi hyvin. Voidaan ajatella, että hyvinvointi jaetaan kolmeen eri osa-alueeseen:

1. Mieli

2. Kehitys

3. Faktat

Mieleen liittyy esimerkiksi kaikki motivoitumiseen liittyvät asiat, faktoihin taas esim. uni, raha, ruokavalio ja kehitykseen puolestaan liittyy kaikki oppiminen ja treenaaminen. Jos yksi osa-alue ei ole kunnossa, ei haluttuun lopputulokseen päästä. Tarkoitan sitä, että vaikka motivoituminen ja treenipuoli olisi kunnossa, mutta syöt huonoa ruokaa tai tuhlaat liikaa, et löydä tasapainoa elämään. 

Mutta se mihin suuntaat ajatuksesi, sinne virtaa energiasi. Puhuin eilen instan stoorissa siitä, miten muutama vuosi sitten ei kaikki mennyt niin hyvin. Oli kipuja, loukkaantumisia ja raha-asiatkin tuntuivat menevän vähän huonosti. Ajatteluani muuttamalla pääsin lopulta eroon niin kivuista kuin rahahuolistakin. Kroppa tuli kuntoon ja liikevaihto parani seuraavana vuonna 25%. Ajatteluani ja sisäistä puhetta muuttamalla sain kropankin toimimaan paremmin silloin muutama vuosi sitten. Koska oikeasti tämä vaikuttaa fysiologiaan, sen olen nyt oppinut ihan käytännön harjoitusten kanssa. Se ei ole huuhaata. 

NLP Practitioner koulutuksessakin teimme ihan ensimmäisillä kerroilla harjoituksen, jossa tarkoitus oli tutkia sitä miten huomio kiinnittyy niihin asioihin mihin suuntaamme ajatuksemme. Saimme tehtäväksi kulkea ympäri tiloja ja etsiä kaikkea vihreää. Sitä löytyi paljon. Kun kouluttaja kysyi näimmekö mitään sinistä, kukaan ei muistanut nähneensä.

Ja siinä missä on suuri merkitys ajattelulla, on myös sanoilla. Sitäkin tutkimme NLP koulutuksessa juuri kuinka sanat joita käytät, vaikuttavat jopa omaan fysiologiaan. Aivan todella mielenkiintoista ja upeaa kyllä! Käytin esimerkkinä henkilöä, josta kuvaava adjektiivi oli "raskas". Tämän henkilön seurassa minulla oli aina todella raskas olo ja tuntui että kaikki energiani hänen näkemisensä aikana katosi jonnekin. Adjektiivia muuttamalla löysin lopulta häntä kuvaavaksi adjektiiviksi opettavainen ja maailmankuvaani avaratava henkilö. Jos ja kun joskus hänet tapaan, uskon että olo on varmasti kevyempi hänen seurassaan. Kuten se muuttui jo ihan harjoituksen aikana. Harjoitus oli nimeltään adjektiiviprosessi harjoitus. 

Viimeiset kolme päivää olen viettänyt siis koulutuksessa taas ja isoin ja paras juttu oli varmasti motivaation tutkiminen. Kävimme läpi erilaisia motivaatiostrategoita ja harjoituksia siihen, kuinka motivaation voi löytää ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. Se on todella hyödyllinen myös työni kannalta. Isoin juttu lopulta motivaation löytymiseen on itsetuntemus, jos pitäisi jokin suurin asia siitä opitusta kaivaa mitä koulutuksessa tuli esille. NLP Practitioner koulutusta on jäljellä vielä pari kuukautta. Ja sen verran siitä ehkä vielä mainitsen miksi sen aloitin. 

Vuoden vaihteessa löysin Tony Robbinsin ja luin hänen kirjansa ja kuuntelin äänikirjat. Tonya ei suotta sanota maailman suosituimmaksi henkiseksi valmentajaksi. Hänen valmennustapansa perustuu NLP:hen ja hän on menestyksekkäästi valmentanut yli 4 miljoonaa ihmistä. Mukaan lukien monta arvostettua julkisuudenhenkilöä, yritysjohtajaa ja urheilijaa. Hänen opeistaan sain todella paljon voimaa ja apua. Loppuvuodesta jouduin nimittäin kokemaan pahoja pettymyksiä muutaman henkilön taholta ja surin asiaa niin paljon, että loplta jouduin soittamaan ambulanssin loppiaisena. Sydän ei saanut happea ja sitä tutkittiin, mutta mitään ei sydämen hapenpuutteen vuoksi löytynyt. Pohjalla oli myös paha keuhkoputkentulehdus. Sellaisestakaan en ole kärsinyt varmasti 20 vuoteen. Kiinalaisen lääketieteen mukaan suru menee keuhkoihin ja länsimainen lääketiede puolestaan tunnistaa särkyneen sydämen syndrooman. Sydämen särkyminen muuttuu henkisestä fyysiseksi. Mutta kun lopulta toivuin, aloin laittaa vieläkin enemmän kaikkea mahdollista elämässä siihen kuntoon etten koskaan joutuisi katumaan sitä että olisin jättänyt jotain tekemättä. Samalla ilmottauduin NLP koulutukseen, koska halusin ymmärtää paremmin ihmisten käytöstä, oppia itse paremmaksi vuorovaikutustaitojeni osalta ja ennen kaikkea oppia ymmärtämään syvemmin kehon ja mielen yhteyttä, välttääkseni sairastumiset tulevaisuudessa sen vuoksi että sallin tunteiden sairastuttaa kehoni. 

Olen saanut valtavasti mahtavia työkaluja omaan valmennustyöhön ja tutustunut upeisiin ihmisiin. Itsevarmuuteni on kasvanut siinä, että teen kuin teenkin asioita oikein ja tietynlainen rauha ja läsnäolo ovat elämässäni voimakkaamin kuin koskaan aikaisemmin. Tieto siitä miten erilaiset maailmankuvat ihmisillä on ja miten heidän "totuudestaan" vain 10 % on poimittu todellisuudesta ja loput 90 % miodostuu oman menneisyyden, uskomusten ja oman maailmankuvan perusteella, on ollut avartavaa. Totuus on kuitenkin se, että toisia et voi muuttaa, vain itseäsi. 

Huh mikä alkupuhe, mun piti kirjoittaa oikeastaan aivan muusta asiasta. Harjoittelusta ja siitä miten saat terveen, toimivan ja vahvan kehon. Mutta tämä olkoon seuraava postaukseni. Ja ajattelulla on oma osansa siinä että keho alkaa toimia. Asiaa on paljon ja instan stooria (otin myös Facebookin stoorin käyttöön) kannattaakin seurata, sillä siellä on paljon niin ajatuksen virtaa kuin treenivinkkejä ja vinkkejä terveellisesti syömiseen. Niin paljon olisi kaikkea kerrottavaa teille, mutta aikahan on rajallista. Huomaan myös sen, että puhelin on enemmän täynnä liikkuvaa kuvaa kuin valokuvia. Selvästi olen innostunut viestimään sen avulla. 

Ihanaa torstaita teille ja nyt täällä menee kone kiinni ja lähden ulos ja aurinkoon!

Neljän viikon kesälomakuulumisia

Heippa ja terkkuja kesälomalaiselta. Täällä lomaviikot ovat menneet aivan mielettömän nopeasti. Instagramin Stoori onkin päivittynyt lomamenoilla ahkeraan ja sieltä olette kuulumisia varmaan nähneet ja kuulleetkin. Stoorin päivitys on niin helppoa ja nopeaa ja mukavaa. Ja loman aikana blogi onkin elänyt vähän hiljaiseloa. Olen myös halunnut keskittyä kaikkeen muuhun kuin someen tai työntekoon. Töitä on kuitenkin vähän pitänyt tehdä ja koulutustakin on ollut kesän aikana pariin otteeseen. 

Edellisviikolla oli taas NLP-koulutusta 3 päivää putkeen. NLP Practitioner -koulutus on nyt puolivälissä. Koulutuspäivät ovat tiiviitä, aamusta iltapäivään asti uuden opiskelua ja harjoituksia. Harjoituksista on (ja tulee olemaan vastaisuudessakin) ollut valtavasti hyötyä, kun mietin omia vuorovaikutustaitojani ihmisten ja asiakkaiden kanssa ja myös sitä millaisia työkaluja saan NLP:stä käyttööni valmennustyössä. 

Yksi harjoituksista oli todella rankka kun päätin rohkeasti laittaa itseni peliin. Edellisessä kirjoituksessa kirjoitin haavoittuvuudesta joten päätin tehdä itsekin kuten kirjoitan. 

Yksi NLP:ssä käytettävä työkalu on ankkurointi. Jokainen meistä tunnistaa varmasti tilanteen jossa jokin ääni, tuoksu, maku, tietynlainen kosketus tai ihan jokin tilanne tuovat mieleesi jonkun henkilön tai tilanteen. Kokemus voi olla positiivinen tai negatiivinen, vuosien takaa tai lähimenneisyydestä. Se voi olla surullinenkin ja tulee hyvin kirkkaana yhtäkkiä mieleesi. Joskus tuollainen tunne saa aikaan kehossamme oudon olon, eikä sitä oikein osaa yhdistää mihinkään. Se vaikuttaa sinuun jotenkin ja ääni tai tuoksu tai asia tuntuu vain kovin tutulta. 

Yksi helppo esimerkki ankkurista on vaikka Suvivirsi. Sen kuullessasi palaat heti lapsuuden kevätjuhliin. Tätä tunne-aisti- yhdistelmäketjua kutsutaan NLP:ssä ankkuroimiseksi. Suuri osa ankkureistamme syntyy tiedostamatta, ikäänkuin salaa. Mutta ankkureita voi asentaa myös tietoisesti. Jos tarvitset tietyssä tilanteessa vaikka itsevarmuutta tai sinnikkyyttä, voidaan tämä asentaa sinuun ihan fyysisesti painamalla ankkuri vaikkapa tiettyyn kohtaan kädessäsi. Näitäkin olemme koulutuksessa harjoitelleet. 

Siinä missä ankkureita voidaan asentaa, voidaan niitä myös poistaa. Tätä kutsutaan ankkureiden luhistamiseksi. Ja tässä harjoituksessa laitoin itseni lopulta todella likoon. Olisin voinut valita jonkin helpon teeman tai esimerkin omasta elämästä. Vaikkapa "liikenneraivon" tai jonkin arkisen tilanteen. Mutta valitsin minua koskettavan ja surettavan tilanteen. Halusin laittaa itseni likoon, mutta tarvitsin siihen todella paljon rohkeutta, sillä tiesin että haavoittuvuuteeni vääjäämättä tulisi esiin. Tiesin, että en pystyisi mitenkään tekemään harjoitusta itkemättä. Mutta päätin tehdä sen siitä huolimatta. Silloin siitä olisi myös oikeasti hyötyä itselleni ja kuten edellisen postauksen viimeisin kommenttikin toteaa, on uskalluksessa antautua haavoittuvuudelle on aitouden ydin. 

Neljä viikkoa on lomaa tosiaan nyt mennyt ja pari on vielä jäljellä. Salikortin olin laittanut tauolle kesäksi, mutta kävin sen aktivoimassa melkein heti juhannuksen jälkeen. Lomapäivät ovat muuten menneet tosi rennosti. Kävin ystävän kanssa Tuusulan kesäteatterissa. Museokortilla on ollut hyvä käydä katsomassa erilaisia näyttelyitä ja lapsen ja pikkukoiran kanssa tehtiin Saariston Rengastien kierros. Kiersimme autolla Turun saaristossa ja yövyimme kolmessa erilaisessa paikassa. Tästä on työn alla oma postauksensa kun sitä on kovasti toivottu. Saariston kiertäminen on aina ollut mun haave ja olihan se upea kokemus. Ja sitten on otettu ihan rennosti. Lomaa ei tarvitse suorittaa ja riekkua ympäriinsä vain sen takia että on mahdollisuus. On ollut ihana rauhoittua ja levätä ja parin viikon päästä on taas ihana mennä töihin!

lähdössä NLP koulutukseen

NLP Practitioner koulutus on nyt puolivälissä

Helsingin taidemuseo HAM:ssa Ellen Thesleff'n näyttelyssä

lähdössä ystävän kanssa museokierrokselle

Hakasalmen huvilassa oli kiva näyttely "Suruton kaupunki"

Tamin kanssa aika menee kävelylenkillä ja puistossa

mansikat on koko perheen herkkua ja niitä on myös pakastettu reippaasti

viiden euron alelöytö, gebardipaita

Järvenpäässä Villa Cooper (peilikuva Ainolasta ilman laudoitusta)

Sibeliuksen Ainola

Ainolan kaunis puutarha

oli ihana päivä tädin kanssa 

kahvihetki Ainolassa äidin siskon kanssa

Halosenniemen laituri

taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi

loman aikana on ehditty leipoa myös herkkuja lapsen kanssa

ja nukuttu päiväunia

..ja lähdetty aamulla salille 

aurinkoa en ole ottanut tänä kesänä joten värikin on sen mukainen :)

Ihanaa viikkoa kaikille ja seuraavaksi postaus saaristoretkestämme. Siitä toivottiin postausta kovasti Instan Stoorin puolella. 

Haavoittuvuus, tunteiden vastaanottaminen ja hyväksyminen

tässä herätty eilen päikkäreiltä Tamin kanssa

Kesälomasta on mennyt kohta pari viikkoa ja en ole tehnyt oikeastaan mitään ihmeellistä. Lomaillut kotimaisemissa ja suunnitellut tulevien viikkojen lomajuttuja ja toteuttanut erästä salaista projektiani, unelmaani, kun siihen on ollut aikaa. Ei siis mitään ihmeellistä sen vuoksi että on loma ja mahdollisuus lähteä jonnekin tai suorittaa lomaa. Onnelliseksi minut nykyään tekee ihan tavalliset asiat. Se, että voin ottaa päikkärit sohvalla keskellä päivää ja koira köllöttää vieressä. Se, että istutaan lapsen kanssa leffaa katsomassa vieri vieressä sohvalla ja syödään karkkia. Se, että voin yllättää lapsen iloisesti kun hän tulee pihalta tai se että kävelen sateessa pikkukoiran kanssa.

tämä väsäämäni välipala-asetelma yllätti lapsen iloisesti eilen :)

Tami oli innoissaan aamun vesisateesta

Rohkeutta on tullut myös mietittyä todella paljon. Olen tehnyt paljon asioita menneen puolen vuoden aikana, joihin olen tarvinnut rohkeutta. Vielä kun luin Nooran blogista "Tällä hetkellä inspiroi rohkeus -postauksen, oli sen kuin piste I:n päälle. Se, että joku saa blogistani ja instastani inspiraatiota, on aina parasta kiitosta tälle työlle mitä teen. Olemme tavanneet Nooran kanssa somen kautta, nähneet livenä facetimessa kun ohjasin hänelle treeniohjelmia ja vihdoin oikeasti livenä kun hän kesäkuun alussa tuli tuomaan taulun meille kotiin. Noora on maalannut minulle kaksi taulua ja toinen niistä, tämä uudempi, symbolisoi nyt minulle rohkeutta. Tilasin sen nimittäin tässä kaiken tekemisen hässäkässä häneltä. Taulu koristaa olohuonettani ja muistan sanan rohkeus aina katsoessani sitä. Sen merkitys minulle on tullut niin omista tekemisistäni kuin Noorankin tekemisistä, hän toteuttaa unelmaansa rohkeasti. Käykäähän katsomassa Nooran sivuilta hänen kauniita maalauksiaan. Niissä yhdistyvät kauneus, osaaminen ja myös sielun kauneus, jos näin voi sanoa. Nooran omin sanoin teokset ovat kuin elämä, useista kerroksista muodostunut kokonaisuus. 

taustalla Nooran maalaukset, lähdössä piknikille Tamin kanssa

Rohkeudesta kun puhutaan, niin pakko mainita teillekin: katsoin eilen Netflixistä Brené Brownin The Call to Courage -dokumentin. Hän on tutkinut 20 vuotta rohkeutta, haavoittuvuutta ja häpeää. Hänen TED-puheensa on yksi suosituimmista puheista. Hänen mukaansa ei voi olla rohkea ilman haavoittuvuutta. Hän oli kokenut ison oivalluksen törmätessään presidentti Rooseveltin puheeseen, jota hän dokumentissaki siteerasi. 

Theodore Roosevelt,1910

"Kriitikolla ei ole väliä, eikä sillä, joka osoittaa vahvan ihmisen murtuvan tai sen kuinka tekijä olisi voinut toimia toisin. Kiitos kuuluu areenalla olevalle, jolla on kasvoillaan pölyä, hikeä ja verta, ja joka yrittää urhoollisesti, ilmaisee itseään, epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ja lopulta, kenties tietoisena saavutuksensa tuomasta riemusta, voi epäonnistua uskaltavaisesti haavoittuen."

Minä elän sillä areenalla, olen rohkea elämässäni, tulen esiin ja otan riskejä. Kun elää näin, on sanomattakin selvää että kokee takaiskuja. On sitten kyse työstä tai ihmissuhteista. Kun on rohkea, on selvää että epäonnistuu. Rohkeuteen ei liity pelkkä epäonnistumisen uhka vaan se, että epäonnistuminen tulee vääjäämättä eteen jossain vaiheessa. Moni sanoo, että ei välitä muiden mielipiteistä. Mutta me kaikki välitämme niistä silti. Neurobiologiamme vuoksi välitämme mitä muut ajattelevat. Mutta pitää vain olla tarkka sen suhteen kenen mielipiteistä välittää. Ei pidä siis tyrmätä kaikkien mielipiteitä, vaan ainoastaan joidenkin. Kenen mielipiteitä kannattaa kuunnella? Niiden jotka rakastavat sinua, ei huolimatta haavoittuvuustasi vaan juuri sen vuoksi. Heidän palautteellaan on väliä. Ei mielistelijöiden tai kateellisten ihmisten.  

Haavoittuvuus ei ole voittamista tai häviämistä vaan rohkeutta olla mukana kun lopputulokseen ei voi vaikuttaa. On ihmisiä, jotka puhuvat asioita mutta eivät pysty selvittämään niitä ja ottamaan niistä vastuuta, kohtaamaan toisia ihmisiä joita ovat kohdelleet huonosti. Mutta haavoittuvuus on sitä, että uskaltaa sanoa mitä tuntee, silläkin uhalla että lopputulos ei ole mieleinen itselle. Uskaltaa sanoa ensin toiselle että rakastaa, tai uskaltaa puhua syvimmistä tunteistaan, peloistaan tai ajatuksistaan. Tai yksinkertaisesti lähteä toteuttamaan unelmaansa ilman että tietää mitä tuleman pitää. Olen itse elänyt tällaisen filosofian mukaan kymmenen vuotta. Olen tehnyt asioita joita olen pelännyt silläkin uhalla, että epäonnistun. Olen onnistunut mutta myös epäonnistunut. 

Brene Brown sanoo, että haavoittuvuus ei ole heikkous vaan itse asiassa tarkimpia tapoja mitata rohkeutta. Ja vielä jos ei toteuta rohkeasti unelmiaan ja ota silloin tällöin rohkeana vastaan epäonnistumisia, silloin ei tarvitse olla kiinnostunut muiden palautteesta omaa työtään kohtaan. 

Minkä takia sitten pitäisi olla haavoittuvainen? Haavoittuvuus on kuin kovan tunteen pehmeä sisus. Häpeä, pelko, katumus, pula. Miksi tuntea näitä tunteita ja antaa vielä muiden nähdä ne itsessään? Ihmiset eivät halua olla haavoittuvaisia, haluamme suojata itsemme. Haluamme pysyä turvassa. Suojan kanssa on se ongelma, että haavoittuvuus on niin rakkauden, yhteenkuuluvuuden kuin ilonkin keskipiste, mutta myös niiden syntymäpaikka. Ihmiset yhä enemmän nykypäivänä eivät uskalla rakastaa tai ole kykeneviä selvittämään asioita koska pelkäävät haavoittuvuutta. He mieluummin tuntevat tuskaa tai katumusta kuin uskaltavat laittaa itsensä peliin. 

myöhäinen iltaulkoilu lapsen ja koiran kanssa yksi parhaita hetkiä lomalla

Olen miettinyt paljon tällä viikolla onnellisuutta ja sitä mikä tekee onnelliseksi, sillä olen ollut todella onnellinen. Pienistä asioista. Olen kirjoittanut paljon blogissakin aiemmin onnellisuudesta ja mikä siihen johtaa. Tämän päivän Hesarissa oli myös juttua hyvästä elämästä. Onnellisuuteen liittyy yhteenkuuluvuuden tunne, ja tuossa "On rohkeuden aika" -dokumentissa puhuttiin siitäkin mielestäni aivan mielettömän upeasti. Yhteenkuuluvuus tulee sisimmästämme. Me haluamme yhteenkuuluvuutta. Brownin tutkimuksen mukaan yhteenkuuluvuuden vastakohta on joukkoon sopiminen. Se on arviointia ja sopeutumista. "Näin minun pitää puhua ja olla. Näin pitää välttää sanomasta. Tältä pitää näyttää." Se on joukkoon sopimista. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa ensin itsensä hyväksymistä. Puhumista omin sanoin, ja ettei petä ikinä itseään muiden tähden. Todellinen yhteenkuuluvuus ei vaadi itsensä muuttamista, vaan itsenään olemista. Se on haavoittuvuutta. Olen päättänyt olla jatkossakin sellainen. Kaiken uhalla. Ja tämän pitkän listan perällä on ilo.

Minun mielestäni on joka kerta niin mahtavaa kun ihmiset kuuntelevat sydäntään ja alkavat toteuttaa unelmiaan rohkeasti. Mutta usein heidän puheistaan paistaa pelko siitä, että voiko sitä hyvää fiilistä näyttää ja saako iloa onnistumisestaan tai mistä tahansa tuntea. Pelkäämme tuntea iloa. Vanha sananlaskukin sanoo: Se kel onni on, se onnen kätkeköön. Pelkäämme sitä, että kun annamme itsemme tuntea iloa, jokin riistää sen meiltä tai jotain pahaa tapahtuu. Voisi sanoa, että hienojen asioiden keskellä olemme kuin tragedian kenraaliharjoituksessa. Olen itsekin miettinyt viime aikoina sitä, miten taipuvainen on ajattelemaan, että nyt kun sitä on elämänsä parhaassa kunnossa, varmasti kohta tapahtuu jotain. Se on meille luonnollista. Tai kun rakastamme kovin lastamme tai lemmikkiämme, pelkäämme että heille tapahtuu jotain tai heidät riistetään meiltä. Tai ajattelemme, että kun perheellä on kaikki hyvin ja koti on kunnossa, kohta varmasti sattuu jotain. Ihminen on taipuvainen tällaiseen ajatteluun, tutkimusten mukaan 95 prosenttisesti. 

Mietin itse asiassa tätä asiaa tämän kevään aikana paljon. Olin ikionnellinen ottamastani koiranpennusta, mutta taustalla oli jatkuva huoli siitä että koiralle sattuu jotain. Okei, Tami on ollut selvästi keskivertokoiraa hasardimpi versio ja alku hänen kanssaan oli tapahtumarikkaampaa kuin monella muulla koiranomistajalla. NLP-koulutuksen tutustumisillassa ollessani siellä tehtiin harjoitus. Piti valita jokin tunne, negatiivinen tai positiivinen. Valitsin itselleni tunteeksi huolen koirasta joka oli silläkin hetkellä kotona yksin. Olin miettinyt sitä miksi koen niin valtavaa huolta hänestä. Harjoituksessa tämä tunne piti hyväksyä ja sitten odottaa seuraavaa tunnetta joka itseen tulisi hyväksyttyään ensimmäisen tunteen. Seuraava tunne mikä minulle tuli oli menettämisen pelko. Pelkäsin menettäväni tämän rakkaan otuksen koettuani jo muitakin menetyksiä, menettäessäni rakastamiani ihmisiä. Seuraava tunne tämän jälkeen mikä mieleeni tuli oli se tunne mitä tarvitsen, rakkautta. Miksi koin menettämisen pelkoa? Koin sitä sen vuoksi koska pelkäsin menettäväni sen viimeisenkin (kärjistetysti) joka minusta välittää. Kun ymmärsin tämän asian, hävisi huoli koiran selviämisestä lähes kokonaan. Mutta ylipäätään se, että myöntää itselleen jotain mitä tarvitsee ja uskaltaa kohdata kokemansa tunteet mitä kokee ja tuntee. Tämän kirjoittamistakin mietin pitkään tänne, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa siitä. Tuon harjoituksen myötä olen osannut olla vieläkin aidompi ja haavoittuvaisempi ja huomannut saavani enemmän rakkautta tai olen osannut vastaanottaa sitä paremmin. 

Laitan myös teille tämän harjoituksen mallin tänne blogiin tunteiden vastaanottamisesta ja hyväksymisestä. Tämä oli nimittäin itselleni todella avartava kokemus. Tunteen voi aina painaa pois tai sivuuttaa. Kuinka moni meistä torjuu tunteensa? Voimme myös vatvoa, pohtia ja analysoida asiaa ja näin kasvattaa tunnetta ja pahentaa oloa. Tai voimme ottaa tunteen vastaan ja joskus päällimmäinen tunne ei olekaan se, mistä on kysymys. Voi olla vaikka ensin väsymys, väsymyksen takaa voi tulla huolestuminen ja lopulta vastuunkantaminen. Omassa tapauksessani ensin oli huoli, sitten menettämisen pelko ja sitten rakkauden vastaanottaminen. 

Parasta harjoitus on tehdä niin, että saat jonkin toisen ihmisen lukemaan sinulle tämän jotta voit keskittyä itse harjoitukseen. 

Tunnemeditaatio:

1. Ota mukava istuma-asento ja havainnoi omaa kehoasi. Huomaa, mikä tunne sinulla on päällimmäisenä ja missä kohtaa se tuntuu. Se voi olla jokin tuttu tunne tai sitten jokin epämääräinen, jota et välttämättä edes osaa nimetä. 

2. Anna tunteelle lupa tulla. Voit sanoa sille mielessäsi että "Mä huomaan sut. Sä saat olla siellä. Tervetuloa." Voi olla, että sulle nousee mieleen jokin kuva, asia, henkilö tai tilanne. Voit antaa sen tulla ja sitten liukua pois. Keskity tunteeseen ja huomaa se analysoimatta. On mielenkiintoista huomata, miten se tulee ja millaiselta se tuntuu. 

3. Kun olet ottanut tunteen vastaan, anna sen astua syrjään, liueta, haihtua, laimentua ja huomaa mikä tunne tulee seuraavaksi. se voi olla jokin tuttu tunne tai epämääräinen tuntemus. Voit nimetä sen väljästi, mutta sekään ei ole välttämätöntä. 

4. Anna sillekin lupa tulla täysin, kokonaan. Jos mieleesi nousee jokin asia, anna sen haihtua pois analysoimatta tai pohtimatta sitä. Kun tunne taas laimenee tai alkaa siirtyä syrjään, voit taas huomata millainen tunne tulee seuraavaksi. 

5. Jatka tunteiden vastaanottamista niin kauan, kunnes tulee jokin myönteinen tai rauhallinen tunne. Yleensä sellainen on 4-5 tunne. Voit lopettaa siihen. 

Tunnemeditaatio (lähde Tuula Masalin NLP Practitioner 2019 ja psykologi, psykoterapeutti ja NLP-kouluttaja Veli-Matti toivonen, NLP Practitioner koulutus, Marja Kokkonen: Jyväskylän yliopisto, väitöskirja: aikuisiän tunteiden säätely ja fyysinen terveys).

Tällaisissa fiiliksissä täällä torstaita. Ihanaa viikkoa ja lomaa teille jotka lomailette myös. Aina ei tarvitse tehdä ja suorittaa vaan voi myös pysähtyä ja nauttia pienistä asioista. 

P.S. Ota Instasta talteen eilinen postaus: kesäinen kahvakuulatreeni @sportsladyh