Sports Lady®

Sports Lady®

7.6.2012

"Pidä kiinni omasta jutustasi"



Lueskelin tänään Hesarista juttua ulkonäköpaineistaMannerheimin lastensuojeluliiton tutkimuksen mukaan tyytymättömyys omaan vartaloon on voimakkaasti yhteydessä heikkoon itsetuntoon. Myös radiosta kuuntelin asiaa samaiseen aiheeseen liittyen - ulkonäön/painon arvostelemisestaSanotaankoettä viimeaikoina on tullut pohdittua näitä asioita myös itse tosi paljonMun paino on nyt muutaman kilon enemmän kuin pari vuotta sittenmutta en varmasti koskaan ole ollut iloisempi ja onnellisempi kuin nyt. Niinja tykkään itsestäni nykyään! Onnellisuus ei ole kiloista kiinniTottahan on hienoa että on pieni rasvaprosentti tai upeat lihakset mutta onko se "se juttu"? Mun mielestä eiOnko silloin muuta elämää kuin se ulkonäön miettiminen?


Silloin kun itsellä on hyvä olla niin silloin olet parhaassa olotilassa. Pari vuotta sitten ja hoikempanaen ollut yhtään onnellisempi päin vastoinItseään kontrolloimalla usein yritetään ratkaista jotain muita ongelmia ja onnellisuutta ei saavueta vaikka vaaka näyttäisikin kuinka vähänKuvittelinettä se tekisi minut onnelliseksi jos olen laihaKenenkään elämäntapaa sen enempää tuomitsematta voin todeta että elämässä on muutakin kuin neuroottinen syömisten tarkkailu ja treenaaminen


Mun motivaatio treenaamisessa nykyisin on arjessa jaksaminenKyllä kauppakassit ja kannettavat ja joskus jopa lapsikin kulkevat käsivarrella helpommin kun on hyvä pohjakuntoKyllä mä yhtenäkin aamuna kannoin lapsen ja 3 laukkua ja autonistuimen 4 kerroksesta autoon kun "pikkuista" (19kg) väsyttiPitkiä lenkkejä on kiva juosta ja huvikseni saatan jopa juosta vielä sen puolikkaan tänä kesänä jossainMutta en ota siitä stressiäEn myöskään aio jättää jäätelönautintoa jätskikiskalla lapsen kanssa sen vuoksi väliinettä jäätelö olisi jotenkin "epäterveelistä tai lihottavaa" (jos mieli tekee sitä ottaa)No way! En tarkoita että pitäisi alkaa "possuttelemaan"vaan sitä että herkuista voi nauttia hyvällä omallatunnolla joskus!


Toisten kiusaaminen ulkonäöstä alkaa jo tarhan pihalla"Sä oot ruma!"pojat huutavat tytöille kun harmittaa jokin juttuSama jatkuu koulussaMä olen ollut pullea lapsenaMulle maistuivat munkit ja ranskanleipäja kyllä mua kiusattiin ulkonäön vuoksi koulussaOlen aina osannut pitää puoleni ja sanonut kiusaajille takaisinOlen myös aina pitänyt oman pääni asioissa jotka uskon oikeiksiKuten Hesarin jutussakin sanottiin "Älä ikinä kuuntele mitä muut sanovatPidä kiinni omasta jutustasi!" Se on hyvin sanottu ja toimii myös aikuisenaAina on niitä kateellisia ja negatiivisia ihmisiä (huonon itsetunnon omaavia?) jotka nauttivat toisten latistamisesta ja yrittävät sitä kaikin keinoinLiittyy se sitten ulkonäköön tai johonkin muuhunIhmiset eivät aina vanhemmiten valitettavasti edes viisastu ja päiväkotitasoisia kommentteja kuulee ihan aikuisiltakin ihmisiltäUlkonäön arvostelu voi olla pahinta varsinkin naisilleKukaan ei halua kuulla "vähän lihonneensa" tai mitään muutakaan kielteistä kommenttia ulkonäköön liittyenNiillä on hyvä aina sivaltaa kun muutakaan ei keksi


Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se rasva-% ja vaakalukemaEsimerkiksi se että on ja elää ja hengittää.

10 kommenttia:

  1. Hyvä postaus.

    - Paula

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on.
    Minä olen ollut lapsena normaalipainoinen, mut murrosiässä lihoin n. 10 kg. Sitten rupesin taas jumppaamaan ja laihduin nykyiseen painooni 61 kg.
    4:n lapsenkin jälkeen painan tuon saman. Nyt olen tyytyväinen painooni=itseeni. Oltuani murrosiässä pullukka, minua ahdisti enkä ollut ITSE tyytyväinen. Nykyään liikun paljon, yritän syödä terveellisesti mutta herkuttelen myös joka päivä!
    Varmaan hyvän peruskunnon ansiosta jaksan myös tätä perheen pyörittämistä, vaikka lapset alkavat olla jo isoja. Nuorinkin 9v.
    Tiedän, että voisin olla laihempi, mutta se tietäisi kaikkien herkkujen jättämistä ja silloin elämästä häviäisi yksi suurta nautintoa tuova elementti ja onko se sen väärti? Ei ole!
    Mutta mikä tarkeintä: olla terve ja viihtyä omassa kehossa!

    VastaaPoista
  3. Ihan loistava kirjoitus kyllä, täytyy sanoa.

    VastaaPoista
  4. @Minni
    Ihan totta ja eikö ole ihanaa kun voi nauttia elämästä ja silti tuntea olonsa hyväksi!

    VastaaPoista
  5. Osui ja upposi tuo kirjoitus! Vaikka minulla on ikää vasta 22 vuotta, olen huomannut samanlaisen muutoksen itsessäni. Pari vuotta sitten painoin lähes 10 kg vähemmän. Olin alipainoinen ja mielestäni onnellinen - tai ainakin kuvittelin olevani. Kun masennus taas palasi ja ahmimishäiriö samalla, kiloja tuli tietenkin lisää. Sosiaalisuuteni väheni minimiin ja parisuhde kärsi paljon. Viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut hyväksymään itseni tällaisena kun olen. Olen normaalipainoinen ja melko terve nuori nainen. Minulla on uusi ihana parisuhde ja pystyn muokkaamaan kehoani liikunnan avulla, mutta en enää tavoittele pienempää painoa. Tärkeintä on, että olen tyytyväinen itseeni ja minulla on hyvä olla. Olen jopa oppinut ottamaan kehujakin vastaan :)

    VastaaPoista
  6. @Lintunen
    Ihana kuulla! Ihan loistavaa! Voi että on mahtava lukea teidän kaikkien hyviä kommentteja ja tarinoita! Kiitos niistä!

    VastaaPoista
  7. Toimin itse liikunta-alalla, kuten sinä, ja olen saanut jos jonkinmoista kommenttia siitä miltä minun pitäisi näyttää ollakseni uskottava ammatissani. Se tuntuu aina todella pahalta, kaikki eivät tykkää samanlaisesta ulkonäöstä ja terve sekä hyväkuntoinen voi olla monenkokoisena. Itse olen aina ollut melko laiha luonnostaan enkä yhtään lihaksikas ja siitä saan kuulla, että miksei sinulla lihakset näy vaikka liikut...No se ei ole oma ideaalini.
    Oli hyvä aihe ja hienoa kun uskalsit ottaa esille :)

    Peppi

    VastaaPoista
  8. @Peppi
    Niin on hyvä tehdä kun itsestä parhaalle tuntuu! Ei kaikkien tarvitse näyttää lihaksikkaille! Pääasia on että itse on tyytyväinen!

    VastaaPoista
  9. Jep kyllä.. :) Totta toi että elämässä on tärkeipiäkin asioita kun rasvaprosentti ja vaakalukema :)

    VastaaPoista