Aamulenkki venahti tänään vähän pidemmälle. Tein sen yhteydessä vähän treeniä samalla. Askelkyykkykävelyä edestakaisin rantabulevardia, punnerruksia, ojentajapunnerruksia.. Näin unta askelkyykyistä. Se on varmaan sen merkki, että kroppa on jälleen vastaanottavainen treenille :)
Oon myös miettinyt miksi kerroin teille mun selkä/kaularanka -ongelmista. Tai ylipäätään isommista krempoista mitä tulee. Yleensä ihmiset salaa tuollaiset asiat, ettei menetä töitään. Tai ettei kukaan pääse sanomaan, että nyt olet tehnyt kaiken päin honkia ja sen takia sinulla on kaularangan ongelmia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Tai vaativammissa toimistoduuneissa ihmiset joutuvat salaamaan ongelmiaan, etteivät menetä töitään nuoremmille ja vetreämmille. Kilpailu on kovaa ja selkäänpuukottaminen myös. Ihmiset ovat sitten sen takia hiljaa, ettei kukaan pääse käyttämään mitään heitä vastaan.
Kun puhutaan tukirangan ongelmista, en ole todella ainoa joka niistä kärsii. Mitä enemmän sitä on muuttanut omaa treeniään ja tullut enemmän osaamista, ja keho alkanut muuttua, sitä enemmän asioita löytyy. Tulee sensitiivisemmäksi oman kehonsa suhteen. Toiset saattavat elää ongelmiensa kanssa aina, eivätkä pääse niistä ikinä eroon. Oikeaa syytä ei välttämättä edes löydetä. Tai saatat kärsiä vuosia kilpparin vajaatoimasta, kun et vain ole löytänyt oikeaa valmentajaa tai lääkäriä. Omaan ohjaustyöhön ja osaamiseen on ollut valtava apu omista loukaantumista ja vastoinkäymisistä. Ajatellaan vaikkapa sitä, että hain aikoinaan Method Putkisto -ohjaajakoulutukseen, koska halusin juosta taas. Selkäni sanoi aina stopin, kun olin juossut enemmmän. Kun sitten sain sen "ongelman" selvitettyä (lisää voimaa keskivartaloon ja enemmän liikkuvuutta ja lihastasapainoa kroppaan), sanoi polvi sopimuksen irti kun liukastuin tuntia vetäessä. Samalla kun polvi kuvattiin, löytyi sieltä kierukan repeämän lisäksi myös vanha rustovaurio. No hyvästi siis juoksu joka tapauksessa.
Nyt eletään tämän ranka-asian kanssa. Mutta tässä yhteydessä on selvinnyt myös sellaista, että lapojen aktivointi ei ole ollut kunnossa. Ja tähän törmään työssäni päivittäin. Puhutaan aina lapatuesta, mutta sitä ei osata opettaa. Ei mulle ole sitä kukaan opettanut. Lavat ei aktivoidu sillä, että työnnetään käsillä ja käytetään olkapäiden lihaksia ja pyöristetään rintarankaa. Ja voin vannoa, että aika harva treenarikaan osaa sitä asiaa opettaa. Tai opettaa sitä, miten kehon eri kerroksia aktivoidaan ja luodaan oikeasti vahva ja toimiva keskivartalo. Niin, että lankutat helposti 10 minuuttia. Mun yksi asiakas on aivan loistava esimerkki siitä, miten rapakunnosta pääsee ihan mahtavaan kuntoon. Puolessa vuodessa ero on kuin yöllä ja päivällä. Ollaan treenattu myös pallon päällä treenaamista polviseisonnassa. Ja ilokseni hänen facebookissa oli maalta kuva, missä mun asiakas upeasti seisoo polvillaan pallon päällä. Se ei ole oikeasti ihan helppoa. Tai helppoa alkaa vielä heilua pallon päällä painojen kanssa.
Niin usein luullaan, että osataan ja tiedetään hirveästi asioista. Mutta kyllä sitä aina viisastuu ja usein omien vastoinkäymisten kautta. Silloin voi olla myös parempi valmentaja omille asiakkailleen. Tällaisia mietteitä aamulenkillä.
Lenkin jälkeen taas aamupalaa partsilla. Chirimoya on tuo vaalea hedelmä oikealla. Ostettu torilta. Aivan ihanaa. Maistuu kanelipullalta. Muutoin aamupalana oli hedelmäsalaattia: banaania, kiiwiä, mansikoita, granaattiomenaa.. Ja pieni jugurtti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti