Tiistai valkeni kauniina aamuna. Tätä oli kyllä odotettu. Oon mennäviipottanut pitkin rannikkoa, ja tuntuu että se minkä takia tänne tulin on jäänyt. No okei, tulin lomailemaan, mutta ennen kaikkea reissu kulkee nimellä työloma. Tarkoitus on tämän viikon aikana saada pari isompaa kuviota paperille, joita olen aloittanut ja aloittanut, mutta ne ovat aina jääneet töiden takia. Ne ovat kotona jääneet sellaisten töiden takia, mitkä pitää hoitaa heti: ohjaukset, tunnit, kirjanpito, meilit... Ja ihan se perus arki tietysti. Lapsen kuskaaminen treeneihin, ruuanlaitto etc.. Toinen tärkeä tehtävä on täällä lukea kirjoja. Rakastan lukemista, mutta kotona en ikinä ehdi tehdä sitäkään. Tai en oikeastaan pysty keskittymään kirjaan. Löydän aina jotain "tärkeämpää tekemistä". Rannalla on siitä hyvä olla, että siellä et pääse nettiin. Sen takia olenkin ollut rannalla sen sijaan, että olisin maannut huoneiston altaalla ja roikkunut netissä.
Sanon aina, että elän tietynlaista taiteiljaelämää. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä tai ympäristöä, missä luovuus alkaa kukkia. Luovuus ei kuki kotona kiireessä. Sen takia lähden reissuun. Mutta toivoisin, että olisi mökki järven rannalla. Luonnossa tulee aina parhaat fiilikset. Ei sitä silti kovin kauaksi tarvitse lähteä, kun rentoutuu tarpeeksi ja sitä seuraa luovuus. Yleensä Porin reissut on siihen ihan huippuja. Sen takia sanonkin aina, että Pori ja Yyteri on Suomen Riviera. Pääasia, että on lomaa ja saa olla. Ja sitten alkaa ajatuksia virrata.
No, aamulenkille lähdin taas samaan aikaan kuin muinakin aamuina. Sisäinen kello herättää mut 8 jälkeen ja sitten 8.45 olen ovesta ulkona. Tunnin lenkki. Tuttu lenkki pitkin rantaa. Ja koska tänään oli upea aamu ja mulla oli todella kuuma, päätin pulahtaa altaaseen lenkin jälkeen. Siihen altaaseen, jota ei ollut lämmitetty. Olipas kylmää. Heh. No ei ollut. Mutta paremmalle se tuntui, kuin lämmitetty allas. Ja kuvitelkaa, että täällä ihmiset kitisee lämmitetystäkin altaasta, että vesi on kylmää :D Kuusijärvellä vesi on kuulemma +5. Että sinne sitten ensi viikolla. Katsotaan miten tän tytön taas käy siellä. Oikeasti odotan sitä tosi paljon! Kylmä/kuuma -kontrasti on siellä vähän eri.
Oon kyllä ihan järjettömän hidas näiden aamujen kanssa. Aamupala on syöty yleensä vasta 11 jälkeen ja rantsussa olen juuri ennen puoltapäivää. Mutta aamupalan tekemiseen menee aina se oma aikansa. Tietysti olisi helppoa kävellä aamiaiselle ravintolaan, mutta onko ruoka sitten sitä mitä kaipaan? Sellaista millä voin hyvin? Viimeisin reissu jossa söin ihan holtittomasti, on ollut 1,5 vuotta sitten Pariisissa, jossa söin kaikkea sontaa aamiaisella. Hilloa, croissanttia, vaaleaa leipää... Kaikkea "hyvää", mutta sellaista ravintoa mistä väsähdän ja tulen vihaiseksi. Liian hiilaripitoista ruokaa.
Parempi siis laittaa ruoka itse :) Varmaan jollain menisi hermo tähän mun hitauteen, mutta on vaan niin mahtavaa kun ei ole kiire minnekään. Ei ole aikatauluja. Ja ehtii rauhassa pähkäillä mitä sitä tänään laittaisi päälle, ja mitkä aurinkolasit ottaa rannalle :D Mutta toisaalta täällä herää kyllä muutkin aika myöhään. Naapurikämppien sedät ja tädit availee verhoja siinä vaiheessa kun tulen lenkiltä. Yksi setä tosin on heti auringon noustua partsilla maalaamassa. Heti kun aurinko nousee.
Puolilta päivin siis beachille. Rannalla sitten ensimmäiseksi istahdin alas. Otin kirjan käteen. Ja samantien alkoi runosuoni kukkia. Heitin kirjan laukkuun ja aloin kaivella sieltä kynää ja paperia. Ajatukset oli jo piirtyneet mun päähän, ja oli pakko saada ne paperille. Kirjoitin pienellä tekstillä 4 aanelosta täyteen, hotellin karttojen ja muiden turistipapereiden taakse. Oli ympyröitä, nuolia, laatikoita, numeroita. Visuaalisena ihmisenä hahmotan paremmin asiat, kun kirjoitan ja piirrän ne paperille. Olin ajatellut löhötä päivän ja kirjoittaa illan kämpillä, mutta jotenkin se inspiraatio iski nyt rannalla. Eilen ei vielä tullut tätä inspiraatiota. Luin vain kirjaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että asioiden pitää tulla sydämestä. Niitä ei voi pakottaa. On se ihan mikä asia tahansa. Ne tulevat kun niiden aika on.
Jatkoin kirjoittamista lounaalla. Tarjoilijat kyseli opiskelenko jotain, kun pöytä oli täynnä paperia ja pientä pränttiä. Piti siivota ne pois, että simpukat mahtui pöytään. Lounaan jälkeen oli monta aurinkoista tuntia rannalla, ja kävin meressäkin uimassa taas. Lämmintähän se oli. Ja liian kuuma olisi ollut ilman uintia. Mutta pieniä meduusoita oli aivan liikaa vedessä. Niitä joutui vähän väistelemään.
Good night!
xo
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti