Perjantai täällä lähtenyt letkeästi käyntiin. Muuten vapaapäivä, mutta tapasin uuden treenattavan vapaapäivän lomassa. Vai onko yrittäjällä sittenkään vapaapäivää koskaan :) No mä puhun vapaapäivästä ehkä silloin, kun ei ole ohjauksia.
Oon miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten hyväksyttävää ja ei-hyväksyttävää on vain olla. Kun tavallaan pitäisi olla todella tehokas ja tehdä ja menestyä. Kuitenkin nykyajan trendi on osata vain olla, samalla kun toinen trendi on tehdä ja menestyä väsymättä. Osa meistä arvostaa sitä tehokkuutta, jolloin vapaapäiviä ja lomia ei pidetä. Toinen taas katsoo tällaista elämäntyyliä kieroon. Miksi turhaan tapattaa itsensä työllä. Oon ollut kokopäivätoimisena yrittäjänä nyt kolme ja puoli vuotta. Ja siitä puolitoista vuotta on ollut onnellisen tasapainon hakemista. Kaksi ensimmäistä vuotta oli sitä itsensä piiputtamista. Tasapainoa olen opetellut hakemaan työnteon ja levon välillä nämä viimeiset vuodet. Erityisesti se lepääminen ja höllääminen on ollut todella opettelua. Kun lepäämiseksi olen aikaisemmin lukenut kaiken sen aktiivisen ajan, joka ei ole työtä. Eli oman treenaamisen, lapsen kanssa ympäriinsä viipottamisen.. Eihän se lepoa ole. Toisaalta en olisi tässä ilman sitä puurtamista. Mulla ei olisi ehkä Method Putkisto -ohjaajan titteliä jos olisin vain levännyt laakereillani. Tuo osaaminen on tuonut järjettömästi hyvää oloa. Niin työhön kuin omaankin hyvinvointiin..
Jonkun mielestä tyytyväisyys omaan nykyiseen elämäntilanteeseen voi olla laiskuutta. Tai tyytyväisyys omaan vartaloon. Tekeekö se ihmisestä laiskan ja huonon jos painoa on vähän enemmän kuin ohje sanoo? Tai jos et saavuta sitä tai tätä? Pitääkö aina olla tavoittelemassa jotain? Mun mielestä on tärkeää se, että osaa olla myös tyytyväinen itseensä. Jos on taipumusta perfektionismiin, ja mikään saavutus ei tuo sitä tyydytystä ja onnellisuutta, on aika miettiä asioita todella ja tarkkaan.
Kun toisen mielestä ei ole hyväksyttävää koko ajan höyrytä eteenpäin, toinen taas arvostaa sitä että osaa relata ja pysähtyä ja olla läsnä. Niin montaa on mielipidettä kun on meitä ihmisiäkin. Mä olen tällä hetkellä sitä mieltä, että on osattava löytää tasapaino elämään. Se ei ole helppoa. Ensinnäkin löytää sellainen työ, sellainen arki, mikä tekee sinut tyytyväiseksi. Tottakai työ on aina työtä ja muuttuu rutiiniksi osittain, vaikka olisikin unelmatyö. On myös osattava löytää se sopiva unen määrä ja löytää ne oikeat ruuat mitkä pitävät sinut pirteänä ja jaksat arjessa. Kaikkea tätä olen etsinyt vuosia ja vähitellen löytänyt näitä oikeita asioita. ja puhun nyt vuosista. Elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä. Vuoden Personal Training asiakkuus on pieni aika elämässä, kun mietitään niitä tuloksia ja sitä lopullista kokonaisuutta. Toivoisin, että ihmiset rohkeammin investoisivat omaan itseensä. Omaan hyvinvointiinsa. Terveydellä ja hyvinvoinnilla ei ole hintaa. Se on mittaamattoman arvokasta. Hyvä olo.
Kivaa viikonloppua kaikille <3
xo
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti