Itsensä kehittäminen - tie onnellisuuteen ja menestykseen

Olen lapsesta asti suorastaan imenyt tietoa asioista joista olen ollut kiinnostunut. Minulle on jäänyt mieleen, miten lapsenhoitajamme Jaana, minulle kerran aikuisena sanoi miten olin jo lapsena kuunnellut ja kuunnellut hänen juttujaan ja imenyt tietoa itseeni. Ja se ei ole kadonnut vuosien mittaan minnekään. Kuuntelen paljon vieläkin, muilta oppii niin paljon. 

Se mikä tässäkin työssä pitää minut "aivan liekeissä" (tätä sanontaa tunnun käyttävän nykyään paljon), on jatkuva uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen. Se tuo hyvää mieltä ja antaa tosi paljon. 

Uuden oppimisen ja itsensä kehittämisen ei tarvitse tarkoittaa kallista kurssia eikä seminaaria. Tietoa on saatavilla vaikka kuinka ja lukeminen on kuuntelemisen lisäksi yksi hyvä tapa ammentaa itseensä tietoa. Netti tarjoaa myös paljon hyvää kun on siinä valikoiva. Yksi tiedon muru johtaa toiseen, ja yhtäkkiä huomaat että luettavia kirjoja olisi vaikka kuinka! Jos perinteinen kirja ei uppoa, on äänikirjoja. Kotona rakastan lukea tavallisia kirjoja, niiden tuoksu ja niiden sivujen kääntäminen.. Autossa taas kuuntelen äänikirjaa. Sen sijaan, että lukisin dekkareita tai kaunokirjallisuutta, kallistuvat kirjavalinnat usein jollain tavalla itseni kehittämiseen. Mutta lukeminen ja kirjoittaminen ovat tällä hetkellä se oma juttu.

Käytän juuri tätä ajatusta (jatkuva uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen) niin yritykseni kehittämiseen kuin oman itseni kehittämiseen niin fyysisesti kuin mentaalipuolellakin. Silloin kun parannat jatkuvasti osaamistasi eri osa-alueilla, sinun ei tarvitse olla huolissasi siitä menetätkö työsi tai rahasi tai terveytesi. Turvallisuuden tunnetta tulee elämään, kun kehität itseäsi jatkuvasti. On kyse sitten siitä, että syöt terveellistä ravintoa joka vahvistaa ja hellii kehoasi tai siitä että vahvistat omaa positiivista ajatteluasi tai osaamistasi ammatillisesti. Ja esimerkiksi terveyteen ajatuksilla on suurempi merkitys kuin ravinnolla, uskoisiko sitä?

Sanonkin aina, että olen juuri niin hyvä kuin viimeisin ohjaukseni on ollut. Muistan kuinka yrittäjyyden alkuaikoina olin todella väsynyt ja kroppa oli sekaisin. Sijaista en ole montaa kertaa yrittäjyyden aikana tunneillani käyttänyt, mutta kerran olin todella kipeä ja minua Toimelan Opiston tunneilla tuurasi jokin toinen ohjaaja. Kaikki olivat minun palatessani onnellisia että saatiin oma ohjaaja, Hanna takaisin, mutta yksi vanhempi mies totesi että sijainen oli hänen mielestään ollut parempi. Kysyin häneltä minkälaisen tunnin sijainen oli pitänyt, otin asiasta opikseni ja kehitin sen pohjalta myös omaa ohjaamistani. Otan aina asian vakavasti kun saan palautetta, se on kehittymisen paikka silloin. Varsinaisesti muuten en ole tällaista palautetta saanut, mutta ehkä tietyt asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Olen sen itse huomannut, ja siitä sisuuntuneena aina parantanut osaamistani ja tekemistäni. Tämä kyseinen herra seurasi minua seuraavaan paikkaan kun myöhemin sitten lopetin tunnit Toimelan Opistolla ja aloin vetää omia tunteja Aleksanterin Teatterilla. 

"Edellisessä elämässäni", Nasdaq OMX:ssä, uskalsin sanoa esimiehelleni asioita joista muut vaikenivat. Hän oli siitä kiitollinen (ehkä ja toivottavasti..) ja opin myös siellä, että myös itse saamani kriittisen palautteen voin käyttää hyödyksi. Ja käytän itse joka kerta. Se on vain lahja. Pyrin antamaan myös itse rehellistä palautetta ja mielestäni olen kehittynyt sen antamisessa melkoisesti. Mutta on ihmisiä, jotka eivät sellaista kestä ollenkaan. Itse ajattelen aina, että se on oppiläksyn paikka. 

Tänään olimme sushilla lapsen kanssa. Olimme saaneet kyseiseen ravintolaan lahjakortit hyvityksenä siitä, että sushissani oli ensimmäisellä kerralla ollut ruoto. Tällä kertaa lapsen sushissa oli ruoto. Vein hänen lautasensa tiskille ja kerroin asiasta. Sanoin, että olimme täällä hyvityksenä saamillamme lahjakorteilla (koska annoksessani oli ollut ruoto) ja pyysin heitä kiinnittämään huomiota laatuun, jotta eivät menetä enempää asiakkaita. Meidät he valitettavasti menettivät. 

Aina on annettava parastaan ja teen sen mielelläni. Yrittäjänä olemisen hyvä puoli on se, että saat jatkuvasti ylläpitää tiettyä tasoa ja vielä parantaa palvelujasi päivä päivältä, silloin asiakkaat tulevat ja pysyvät. Ajattelen myös niin, että jos en ole ylpeä omasta käytöksestäni jossakin tilanteessa, on aika katsoa peiliin ja arvioida asioita uudelleen. 

Hyvää palautetta saadessani olen aina joka kerta niin kiitollinen. En ota mitään itsestäänselvyytenä, enkä voi aina välttyä kyyneliltä kun joku sanoo minulle kauniita sanoja. Se tekee tosi kiitolliseksi ja samalla nöyräksi ja pistää yrittämään ja antamaan vielä enemmän. 

Mutta todella iso merkitys on kaikkeen sillä miten ajattelet asioista ja millaisia sanoja vaikkapa käytät puhuessasi ihmisille. Esimerkiksi tänään tein itselleni harjoituksen, jossa mietin kolme sanaa joita toistuvasti käytän kuvaamaan negatiivisia tunteitani. Negatiivisia tunnetiloja tulee kaikille. Sitten mietin sanoille vaihtoehdot, jotka ovat näille vaihtoehtoja. Jotka saavat minut muuttamaan myös mielentilani. Sen sijaan, että sanon olevani jostain asiasta v..tuuntunut, käytän sanaa huvittunut. Eihän sellaisen toteamisessa voikaan muuta kuin naurahtaa ja olla huvittunut. Tai sen sijaan, että koen olevani surullinen, ajattelen että "järjestelen ajatuksiani". Se miten asiat ilmaiset, näin ne myös koet. Tästä hetkestä eteenpäin sitoudun käyttämään vain näitä korvaavia sanoja ja katson miten se tulee parantamaan elämäni laatua. 

Otetaan vaikka esimerkiksi henkilö, jonka usein puheessa toistuva sana on viha. Hän käyttää sitä usein. Miten ihmiset puhuvat pahaa tai vihaavat tai "ovat oikeasti negatiivisia vaikka esittävät muuta". Millainen ajatusmaailma on tällaisella henkilöllä? Sanat joita valitsemme vaikuttavat kommunikointiin itsemme kanssa ja etenkin siihen miten asiat koemme. Mikä on siis "meidän totuutemme". Kiinnittämällä huomiota usein käyttämiin sanoihin (viha, negatiivisuus, pahan puhuminen...), voi muuttaa oman elämänsä suuntaa. Sanoille voi keksiä korvaavia sanoja, jotka voivat olla jopa vähän huvittavia. Silloin kielteisestä tunnetilasta pääsee pois. Mieltään voi jumpata paljon, ihan itsekin. 

Mutta positiivisuus ja innostus tarttuvat, ja niitä haluan tartuttaa niin valmennettaviin kuin ystäviinkin. Ja tämä menee tietysti molemmin päin. Eilenkin mietin miten onnekas olen kun minulla on (ja on ollut!) niin mahtavia ohjattavia. En voi välttyä kyyneliltä kun sanon puolen vuoden jälkeen treenattavalle hyvästit, mutta monen kanssa onneksi kuitenkin olemme törmänneet aina uudelleen ja uudelleen. Niin somessa kuin tunneilla tai valmennusten muodossa muuten. Tai se fiilis, kun minulla aloittaa uusi valmennettava jonka kanssa on heti alusta jo sellainen fiilis, että tästä tulee mahtavat seuraavat puoli vuotta! On iso asia millaisiin ihmisiin sitoudut. Sen takia sanon aina potentiaalisille valmennettaville, jotka pyytävät minua treenarikseen, että tavataan ja hän näkee jaksaako minua sitten katsella seuraavan puolen vuoden ajan. Se on meidän molempien etu. Vielä en ole kieltäytynyt kenestäkään ohjattavasta, sillä heillä on tietty käsitys minusta somen perusteella ja ilmeisesti olen täyttänyt ja ehkä ylittänytkin odotuksent valmennuksen edetessä. Eikä ole kukaan potentiaalinen asiakaskaan kävellyt maksuttomasta ensitapaamisesta pois kanssani keskusteltuaan. 

Ihanaa viikonloppua!

/Hanna