Sain aivan mielettömän ihanan palautteen tänään kirjastani. Palaute oli tosi pitkä ja itsellekin tosi ajatuksia herättävä, inspiroiva ja jotenkin voimaannuttava. Aloin miettiä omaa elämääni taaksepäin. Selasin puhelimen kuvia. Mietin mitä olin milloinkin tuntenut, mitä olin ajatellut, millaisessa seurassa olin viettänyt aikaa, millainen kehoni minäkin vuonna on ollut. Ja mitä täytyi tapahtua että se lähti muuttumaan. Tervehtymään. Voimaan paremmin. Olin todella monta vuotta kehoni vanki. Fyysisesti ehkä neljä, mutta henkisesti vielä pidempään.
 |
| 2014 alkuvuodesta |
2014 päätin karistaa kilpirauhasen vajaatoiminnan tuomat kilot. Olo ei tuntunut omalle, väsytti, oli paha mieli, surullinen ja yksinäinen olo ja tein kaiken hyvinvointiin tähtäävän "väärin". Sitten kuitenkin päätin, että tämän täytyy onnistua ja minä pystyn. Pysyin todella tiukkana tekemäni suunnitelman kanssa. Paino putosi muutamassa kuukaudessa viisi kiloa. Olin päättänyt. Toimin heti. Tein suunnitelman, pysyin siinä ja onnistuin. Olo parani. Painonpudotukseen ei lopulta tarvita mitään suurta ja ihmeellistä, ei nälässä kitumista tai treenejä henkihieveriin.
 |
| 2014 kesällä |
Seuraavat vuodet olivat jotenkin kellumista elämässä ihan uudella tavalla. Tuli uudenlaisia ajatusmalleja, luin paljon ja ymmärsin vähitellen mikä merkitys on tunteilla, ajatuksilla ja henkisellä puolella. Kehonhuollolla. Ja sillä, että pitää huolta itsetään vetämällä muille ihmisille rajoja. Olin pitkään antanut kohdella itseäni huonosti. Alistuin muiden käytökseen koska olin niin yksin. Jälkeenpäin miettiessäni asiaa, ihan suututtaa. Sitten kun aloin vetää itselleni rajoja, se ei sitten kaikille sopinutkaan. Sain vielä kylmempää kyytiä, mutta nyt minulla oli aivan eri tavalla voimavaroja ottaa se käytös vastaan. Ja siltikään ei ollut. Jouduin opettelemaan lisää. Oman terveytensä voi menettää suremalla liikaa. Nykypäivänä rajat on ja pitää. On surullista miten jotkut ihmiset putoavat elämästä pois, mutta oman hyvinvointinsa kustannuksella ei voi sietää aina kaikkea huonoa käytöstä vaikka kyseessä olisi kuinka läheinen ihminen.
Oman kehoni ja tunteiden kanssa elämä on edelleen jatkuvaa tasapainottelua. Niin kuin meillä kaikilla. Se on inhimillistä. Kun korona alkoi, kroppa jumahti. Aineenvaihdunta tilttasi. En syönyt enempää, en liikkunut enempää tai vähempää. Mieli sanoi keholle jotain, ja se alkoi pysäyttää. Ensimmäisten "korona viikkojen" aikana koin tunteita laidasta laitaan. Vasta nyt, viime viikon jälkeen, kun sain ajatukseni kuntoon, alkoi kehokin toimia. Tämä on joka kerta niin ihmeellistä ja käsittämätöntä. Tällä tavalla kroppa ei ole pitkään aikaan pysäyttänyt. Unet olivat ensimmäisten viikkojen aikana tosi huonot, vasta nyt olen saanut nukuttua taas kunnolla. Tottakai sitä alitajunta miettii miten selviän ja miten tässä käy, vaikka muuten yrität olla reipas ja ajatella positiivisesti ja myös käsitellä niitä kaikenlaisia tunteita. Tämä on opettanut taas valtavasti. Uskon, että asiat tapahtuvat meitä varten, eivät meille.
Ja kaiken tämä vuoksi osaan auttaa myös teitä. Se, että olen itse kokenut olevani omassa kehossani vankina, auttaa minua ymmärtämään muita ja myös neuvomaan keinoja kuinka sieltä pääsee pois. Aina on mahdollisuus. Olosuhteiden uhriksi ei kannata jäädä vaan pitää uskoa siihen että onnistuu. Valmentajana uskon olevani ihminen, joka ymmärtää asiakkaan tilanteen kokonaisuutena. Olen empaattinen, minulla on aito halu auttaa ja on osaamista monella osa-alueella. Ja kokemusta monista asioista, myös omakohtaista kokemusta. Olen tänään keskustellut parin uuden valmennettavaehdokkaan kanssa ja kummallakin heillä (niin kuin aika monella), on ollut PT:stä sellainen mielikuva, että luvassa on jotain aivan kauhean pelottavaa rääkkiä. Onneksi totuus on muuta. Autan työssäni aivan tavallisia ihmisiä jotka haluavat voida paremmin. En kiduta ketään kyykkäämään isoilla painoilla jotta he saisivat persikan mallisen pyllyn. En pakota syömään kanaa ja parsaa enkä tekemään aamulenkkejä tyhjään vatsaan. Elämäntapamuutos onnistuu ilmankin.
Jotenkin tänään taas tuon palautteen luettuani, ymmärsin taas kerran sen kuinka monipuolinen olen valmentajana ja kuinka paljon minulla on annettavaa. Ja kuulkaa tämä inspiraation ryöppy on nyt niin valtava, että en tiedä mistä taas aloittaisin. Olen tehnyt tänään lähes 12 tuntisen työpäivän, käynyt koiran kanssa välillä ulkona. Ja nyt pitää maltaa lopettaa, sillä innostuminenkin uuvuttaa. Huomenna on päivä uusi.
Tein instaan parisen viikkoa sitten postauksen omista selviytymiskeinoistani. Jos niitä täydentäisi tähän nyt vielä lisää, niin lista voisi näyttää tältä (sen edellisen lisäksi). Tämä lista pätee koronan aikana, mutta sitä on hyvä noudattaa muutenkin. Nämä ovat minun näkemyksiäni, ehkä sinulla on vielä paljon muuta hyödyllistä ja ihanaa tähän lisättäväksi!
1. Usko ja luota, kaikki muuttuu hyväksi, sinä selviät!
2. Pidä päivittäiset rutiinit
- herää aamuisin samaan aikaan ja mene sänkyyn ajoissa
- muista liikkua sopivasti
- pysy terveellisissä ruuissa (ne ruokkivat kehon lisäksi myös mieltä!)
3. Minimoi uutiset
- uutisista saat huolta ja ahdistusta
- negatiiviset asiat täyttävät mielesi muutenkin kun huolestut
4. Kiitollisuus
- kirjoitan edelleen joka aamu päiväkirjaani 3 asiaa mistä olen kiitollinen
- tänään ne olivat: ystävän puhelu eilen illalla ja naurut hänen kanssaan, hyvän kirjan lukeminen illalla, lauantaina piknik ystävän kanssa
5. Tee jotain mikä tekee sinut iloiseksi, itsevarmaksi
- pukeudu kivoihin vaatteisiin
- laita tukka ja naama nätiksi
-> olokin tuntuu paremmalle
(Laitoin kivan hatun ja aurinkolasit lauantain piknikille ja kotona stailaan vaatekaapin sisällöllä itseäni ihan huvikseni kesken päivän. Vaatteet ovat tosi vanhoja, mutta niitä tulee harvoin käytettyä..)
6. Vaikka olet eristyksissä, pysy silti muihin yhteydessä
- soita kaverille facetime, vaikka hänellä olisikin mies tai perhe siellä kotona ja etenkin jos ei ole niin suuremmalla syyllä ;) En usko että hän pahastuu.
7. Ole ylpeä itsestäsi, olet selviytynyt hienosti. Kiitä itseäsi ja kiitä läheisiäsi.
8. Iloa tuottavat asiat (edellinen postaukseni)
- toteuta listasi asioita
9. Pidä huolta itsestäsi - kuten sanonta kuuluu: Laita ensin happinaamari itsellesi ja auta sitten muita
- uni
- hyvinvointi
- oma aika
10. Keskity asioihin joille voit tehdä jotain (elämässä on paljon asioita joille emme voi mitään ja niistä on turha murehtia):
- kuinka käyttäydyt muita kohtaan
- mistä tekemisestä saat iloa
Tällä hetkellä olen itse tosi fiiliksissä omista työjutuista. Tänään valmistelin torstain luentoa Body by Sports Lady LIVETREENIT verkkovalmennukseen.
Siellä puhutaan TAVOISTA. Miten ne toimivat? Miten motivaatio ja tavat eroavat? Tiedätkö mitä asioita sinun pitäisi elämässä parantaa? Entä kuinka parantaisit niitä? Minkä takia sinun pitää jatkaa niiden kanssa työskentelyä ja koska sinun pitäisi parantaa huonot tavat?
Livetreenit verkkovalmennuksessa on joka viikko uusi luento, myös seuraavassa, 27.4 alkavassa valmennuksessa. Viimeksi puhuttiin motivaatiosta ja ensimmäinen luento koski ravitsemusta.
Tavoilla ja tunteilla on todella iso merkitys hyvinvointiimme. Olen itsekin listannut tänään luentoa rakentaessani omia huonoja tapojani joista haluan eroon. Mikä niitä triggeröi ja mistä ne johtuvat? Kun ymmärtää kokonaisuuden, on tapojaan helpompi lähteä muuttamaan. Triggereitä et elämästäsi voi koskaan eliminoida, niitä tulee aina. Kyse on rutiinien muuttamisesta ja ymmärryksestä omaa toimintaa kohtaan. Kyse on niiden tiedostamisesta ja myös arvot liittyvät tapoihin ja niiden muuttamiseen.
Ihanaa viikkoa ja pidä itsestäsi hyvää huolta! Ja muista olla ylpeä itsestäsi!
Xo
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti