Taistelu kesäisistä puistotunneista

Töölöläisessä on ilmestynyt perjantaina juttu kesäisistä kahvakuulatunneista. Olen ajanut meidän liikunta-alan pienyrittäjien asiaa jo vuosia. Sitä, että saisimme pitää ulkona jumppia. Helsingin kaupunki ja sen virastot ovat vain tehneet tästä todella vaikeaa viime vuosina. 

Tänäkin kesänä halusin pitää tunteja ulkona ja tiedustelin asiaa Rakennusviraston lisäksi myös Liikuntavirastolta, sillä 

ensimmäisen kahvakuulatuntini ulkona olen pitänyt 2010. Sen jälkeen olen joka kesä hakenut luvat ja pitänyt tunnit niin Kaivopuistossa kuin Kumpulassakin kesäisin. Ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien olen pyytänyt kaupungilta siihen luvan.

Rakennusvirasto päätti kuitenkin kolme vuotta sitten periä puiston käytöstä vuokraa. Ensin he ilmoittivat, että puisto pitää vuokrata koko päiväksi jos haluaa pitää kahvakuulatunnin. 500 eur päivävuokralla saisin pitää niin monta tuntia ja pyytää niin monta ihmistä kun haluaisin. Ilmaiseksi saisin puistossa pitää jumpan jos pitäisin sen ilmaiseksi. Tämä sääntö koskee kaikkia puistoalueita Helsingissä joita Rakennusvirasto hallinnoi. Jos haluaisin pitää vain yhden tunnin josta pyytäisin maksua, olisi vuokra silti tuo 500 eur. Herättelin asiasta keskustelua niin Twitterissä kuin blogissankin, ja paikallislehtiin tehtiin tästä myös juttu. Rakennusviraston lautakunta käsitteli asiaa uudelleen ja he päätyivät siihen, että yrittäjä saa hakea puistoon luvan maksutta mikäli pyytää max 5 eur per henkilö.

Tässä tapauksessa yrittäjälle käteen jäävä tulo on todella pieni jos tunnillle tulee vaikkapa 8 osaliistujaa. 40 eurosta menee suoraan yli puolet yrittäjältä veroihin ja kuluihin ja 2,5 tunnin työstä (matkat Kaivopuistoon ja tunnin vetäminen sekä tunnin suunittelu) jää pienyrittäjälle käteen alle 20 eur, eli 8 euroa tunnilta. Vaikka ulkona liikkuminen ja tuntien vetäminen on ihanaa, ei se ole kannattavaa kun miettii että tällä yrittäjän pitää ansaita elantonsa. 

Liikuntavirastosta sain tänä vuonna luvan mennä heidän hallinnoimilleen alueille pitämään tunteja, tietysti sillä varauksella että tilaa on tehtävä myös muille ja jos vaikka koko ranta tai kenttä olisi varattu isoa tapahtumaa varten, silloin emme voisi sinne mennä. Aikaisempina vuosina tällaista lupaa ei ole myönnetty vaikka sitä olen suoraan virastosta aina kysynyt, olen maksanut kentän vuokraa myös Liikuntavirastolle. 

Minun paheeni on rehellisyys. Toisten maille mennessä pitää aina pyytää lupa, etenkin jos olet elinkeinoharjoittaja. Luvan olen aina pyytänyt. Aina olen myös toiminut sääntöjen mukaan. Jos olen luvan saanut sillä ehdolla, että laskutan tunnista 5 eur per henkilö, olen näin tehnyt. Onko se kannattavaa? Moniko niin tekisi? Tämä on kuitenkin pääasiallinen tulonlähteeni. Kesäisin PT-asiakkaat ovat lomalla, yritysten tunnit ovat lomalla ja ainoa tulonlähde saattaa olla puistojumpat. Pienyrittäjän ja keikkatyöläisen (verokortilla) ero on myöskin se, että yrittäjä ei saa sosiaaliturvaa kuukausilaskutuksen ollessa nolla. Keikkatyöläinen saa. Yrittäjälle sanotaan, että laita yritys pois ja mene kortistoon. Siihen ei oma moraalini ole koskaan antanut myöden. En ole ollut päivääkään työttömänä eläissäni. Ja yrittäjänä olen elättänyt itseni jo seitsemän vuotta. Kesää varten pitää laittaa rahaa säästöön. Yrittäjällä ei ole palkallista lomaa, kesälomarahoista puhumattakaan. 

Meitä liikunta-alan pienyrittäjiä on Helsingissä paljon, ja jokaisella on ne omat asiakasryhmänsä ja faninsa. Joku tykkää käydä minun tunneillani, toinen taas kollegan tunneilla. Puistoja ja rantoja on vaikka muille jakaa. Ulkotuntien pitäminen ei ole mikään kultakaivos, sillä meitä saman alan yrittäjiä on useita ja sen lisäksi kaupunki on pullollaan ihania tapahtumia. Voisiko Rakennusvirasto miettiä asiaa uudelleen? Kukaan yrittäjä ei tule ansaitsemaan suuria summia pitämillään puistojumpilla, vaikka he saisivat pyytää mitä haluavat. Totuus on se, että jumppaan ei kiskurihinnoilla tule asiakkaita. Lisäksi jumppiin ihmisten haaliminen ei ole helppoa. Ja vaikka ihmisiä tulisikin paljon, on jo järkevää olla jokin tietty yläraja jotta tunneista tulee laadukkaita ja tuntilaisten tekniikat ovat ohjaajan hallittavissa. Ja voin kertoa, että ennen kuin yhtäkään jumppaa on vielä edes pidetty (joiden kertahinta tänä vuonna minulla on noin 8 eur), olen tehnyt töitä kymmeniä tunteja. Tässä ei pienyrittäjä pääse rikastumaan eikä tämä ole mikään kultakaivos jos joku kaupungin herroista sitä pelkää?

No miksi teen tätä työtä? Voisinhan olla palkkatöissä ja tehdä jotain muuta. Kuitenkin koen tämän työn merkityksekkääksi sillä olen onnistunut ilostuttamaan niin monia ihmisiä ja saanut heidät innostumaan liikunnasta. Olen auttanut satoja ihmisiä elämäntapamuutoksessa ja kiloja on karistettu ja terveyshyötyjä on saavutettu. Kansanterveydellisesti meidän hyvinvointialan ammattilaisten tekemä työ on merkittävää. Ihan valtion kassan menoissakin mitattuna. Kun ihminen liikkuu ja voi hyvin ja on terve, saavutetaan myös mittavat rahalliset hyödyt valtion taholta. Oikeastaan kaupunki voisi maksaa minulle, että pidän jumppia kesäisin ulkona. Mitä mieltä te olette?

Töölöläisen artikkeli on luettavissa täältä. Siinä puhutaan myös paljon muustakin kuin tästä asiasta, mutta halusin tuoda tämä esille vielä laajemmin. 

Täältä löydät myös vuoden 2013 artikkelin puistotunneista.

Ja vielä täältä löydät jutun 2015 vuodelta, kun kaupunki päätti alkaa periä vuokraa puistoista. 

Tiedän, että moni kollegani ei ole edes tietoinen näistä asioista ja moni on pitänyt tunteja ulkona kaikki nämä vuodet pyytämättä lupaa ja määrittämällä itse hintansa. Tieto lisää tuskaa ja kruunu on raskas (mutta kiitos ihanalle toimittajalle, Juha Laitalaiselle, joka minut vuonna 2013 nimesi Kaivopuiston kahvakuulakuningattereksi. Tänä vuonna sain kunnian olla Hietsun kahvakuulakuningatar). 

Kuitenkin haluan ajaa meidän kaikkien asiaa vaikka moni yrittäjä tästä ei olisi tietoinenkaan. Taistelu jatkuu ja toivoisin, että rakennusvirasto ehkä vielä kerran miettisi asiaa pienyrittäjän kannalta? 

Ja vielä loppuun: 

Terveutuloa kesäisiin puistojumppiin. 

Pidän toiminnallisen treenin/kahvakuulatunteja niin Hietsussa kuin Kumpulassakin. Kumpulassa aloitamme 27.5 sunnuntaina. Tästä lisää infoa löydät niin nettisivuilta kuin Facebookin tapahtumastakin. Sitovat ilmoittautumiset sähköpostitse hanna@anttipoika.com.

Viikkoa aiemmin järjestän ilmaistunnin Kumpulassa, jossa kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan niin lajiin kuin minuunkin! Tervetuloa lämpimästi. Tänne ei tarvitse ilmoittautua erikseen. Just be there! Lisää infoa täältä. 

Hietsussa aloitetaan tunnit keskiviikkona 30.5. Lisää infoa löydät täältä. Tai täältä. Sitovat ilmoittautumiset sähköpostitse. 

Miten olen muuttanut harjoitteluani?

Haluatko enemmän vetreyttä kehoon ja lisää voimaa kuitenkaan tuntematta tukkoista olo kropassa? Haluatko välttyä loukkaantumisilta? 

Lupasin kirjoittaa siitä millaista treeniä teen ja miksi. Ja miksi olen jättänyt perinteisen salitreenin. Tämä postaus on ollut työn alla varmaan jo pitkään, mutta vihdoin päätin sen julkaista.

Alkuvuodesta erääseen treenipostaukseen tuli kommentti, jossa kysyttiin voisiko salitreenin muuttaa vallan oman kehon painolla tehtäväksi treeniksi ja lisänä käyttää pieniä painoja. Tulin tosi tosi iloiseksi tästä postauksen kommentista, sillä jotenkin tuo kysymys kiteytti kaiken sen mitä olen itse tässä viime vuosina käynyt läpi ja mistä olen täälläkin kirjoittanut postauksissani. Usein koetaan, että salitreeni laitteissa ja painoilla, perinteinen salitreeni siis, on ainoa tapa parantaa lihaskuntoa. Siispä ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen siitä, miten treenejä muuttamalla kehosta voi saada paljon elastisemman, saada sen jäykkyyden tunteen pois ja kehoon lisää virtaa sen sijaan, että jalat ovat kuin tukit ja olo raskas kuntosaliharjoittelun jälkeen. Asiakkaideni kanssa treenaamme pääosin kotona, ja kaiken tämän saavuttaminen on todellakin mahdollista vaikka et jalallasi astuisi salille. 

Miten treenasin ennen?

Olen aina tykännyt liikkua ja treenata. Parikymppisenä kävin paljon erilaisissa jumpissa ja spinningissä, matalatehoista liikuntaa ei ehkä tullut niin paljon. Olinkin usein kipeä, lämpö nousi 37:ään kun kovia jumppia oli tullut tarpeeksi monta viikkoa putkeen. Yleensä kolme-neljä viikkoa ja sitten olin taas vähän kipeä.. Harrastin myös thainyrkkeilyä. Nekin treenit oli tosi kovia, mutta lopetin lajin kun mustelmia alkoi tulla liikaa ja viimeistään Pörssiin töihin päästessäni totesin ettei niin arvokkaassa työympäristössä kehtaa olla mustelmilla.. Kävin myös salilla. 

Lähempänä kolmeakymppiä tein taas enemmän kävelylenkkejä ja kävin salilla muutaman kerran viikossa. Jumpassakin silloin tällöin. Harjoittelu oli selvästi järkevöitynyt. Venyttelyä ei edelleenkään ollut ohjelmassa.

Kolmenkympin ylittäessä olin äiti ja pienen lapsen kanssa ainoa treenimuoto oli treenata kotona ja käydä vaunukävelyllä vauvan kanssa. Kotona treenasin oman kehon painolla ja kahvakuulalla. Kävin myös pari kertaa viikossa  tanssitunneilla. Tämä oli tosi hyvä yhdistelmä. Edelleenkin puuttui silti kehonhuolto oikein tehtynä.

Sitten menin takaisin töihin. "Tavallisissa töissä" ollessani ennen yrittäjyyttä treeniä tuli viikkoon ehkä kolme-neljä kertaa ja siihen päälle muutama kävelylenkki. 

No sitten 2010 tuli alanvaihto toimistotöistä liikunnan puolelle. Treenitahti alkoi kiihtyä kun aloin yrittäjäksi kun aloin vetää myös kahvakuulatunteja. Omia treenejä tein salilla. Sen lisäksi juoksin. Juoksu on hirveän rankka laji. Jos juoksu ja se tunne minkä siitä saat, tekee sinut iloiseksi, niin anna mennä. Mutta kroppaa pitää huoltaa todella hyvin, jotta pysyt kunnossa. Juoksu on todella kuormittavaa. Moni ajattelee, että kunnolliseen treenaamiseen kuuluu osana juoksu. Minun juoksuni oli juostu, kun liukastuin erään kerran tuntia vetäessä. Koulun lattia oli liukas jossa vedin tuntia. Jalka luisti alta ja polven kierukka repesi. Oli myös kävelyt kävelty hetkeksi sen jälkeen. Tästäkin olen kirjoittanut aikaisemmin, joten en sen enempää sitä tässä avaa. Kuitenkin juoksu sai minut aina tosi jumiin ja tukkoiseksi, enkä siihen aikaan osannut edes venytellä kunnolla. Juostessa selkäkin kipeytyi (koska kireät lihakset). Lisäksi vedin viikossa todella monta kahvakuulatuntia jopa 16kg kuulalla. Matalatehoista treeniä ja kehoa huoltavaa treeniä tuli todella vähän.

Miten muutin harjoittelun:

a) innostuin kehonpainoharjoittelusta 2013 ja muutin täysin oman treenaamisen salitreenistä tähän. Penkkipunnerrustuloskin salilla parantui, kun otin siellä pitkän tauon jälkeen tangon käteeni. Kokeilin paljonko penkistä nousee ja nousihan sieltä paljon enemmän kuin ennen. Ajattele mitä oma keho painaa, sitä kun nostelet on siinä painoa kerrakseen. Oman kehon painolla harjoittelu on ensiaskel paremmin voivaan kehoon.. Oman kehon painolla tehtävät harjoitteet myös parantavat liikkuvuutta aivan eri tavalla. Ja oman kehon painolla tehtävissä harjoitteissa keskivartalon on pakko olla aktivoituneena, muuten liikkeet eivät onnistu. 

b) kouluttauduin Method Putkisto ja Pilates -ohjaajaksi. Aloin venytellä dynaamisin venytyksin säännöllisesti ja paljon. Tämän jälkeen muutokset kehossa ovat olleet mielettömiä. Muutokset ja kehon asento sekä liikkuvuus eivät olleet kuitenkaan helppo nakki. Siinä piti todella tehdä töitä. Ja koska keho oli ollut melkein 40 vuotta tietyssä asennossa, oli se ihmeissään kun rankaan alkoi tulla erilaista liikettä ja kroppaa alettiin venyttää täsmällisesti. Tuli kaikenlaista vaivaa ja isojakin kipuja, mutta en antanut periksi. Keho oli ensin sitä mieltä että tämä ei ole hyvä juttu, vaikka se oli. Kivut aikanaan hävisivät.

c) aloin tehdä treeniä pallon kanssa. Tämä oli ehkä se paras juttu. Ystävä perehdytti minut pallon saloihin, ja olin välittömästi koukussa näihin treeneihin. Keskivartalon tuki parani entisestään. Pallon päällä ei pysy, jos tuki ei ole aktivoituna. Muistan saaneeni Pilatesohjaajakoulutuksessakin kehuja edistymisestäni. Se oli pallon ansiota. Pallon päällä ei pysy jos kehon sisäinen tuki ei ole aktivoituneena. 

e) aloin treenata enemmän myös huoltavaa treeniä. Paljon kuminauhalla tehtäviä liikkeitä, ja pienillä painoilla. Näitäkin voi tehdä pallon päällä polviseisonnassa, joten samalla töitä tekee myös core. Sen lisäksi yhdistin harjoitteluun palauttavia juttuja, kuten vesijuoksun, uinnin, avantouinnin. Golf tuli kuvioihin kesällä 2017.  

Se mitä harjoittelussa pitää ottaa huomioon on tehdä matalatehoista treeniä 80% ja vain 20% saa olla niitä kovia treenejä. Usein salien yhteydessä olevat ryhmäliikuntatunnit ovat hyvä ja inspiroiva tapa liikkua, mutta ne ovat todella rankkoja tunteja. Niitäkin voi harrastaa sopivasti, ja valikoida tunneista erilaisia ja yhdistellä lajeja monipuolisesti. 

Asiakkaidenkin kropat ovat muuttuneet, kun sovellan itsellä testaamaani omaa harjoittelutapaa ja omanlaistani metodia. Kun treeni on toiminnallista ja keskivartalo ja core joutuvat kaikessa hommiin, alkaa vartalon muotokin muuttua. Tästä on paljon esimerkkejä asiakkaissani. He ottavat ennen jälkeen kuvat valmennuksen aikana ja niistä on hyvä todeta, miten kehon muoto muuttuu täysin valmennuksen aikana. Myös niissäkin tapauksissa joissa tavoitteena ei ole pudottaa varsinaisesti painoa. Blogissa ei ole ollut tapana jakaa tällaisia case tyyppisiä postauksia, sillä ne ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita. 

Nykyään omassa treenaamisessa pohja on oman kehon painolla tehtävissä harjoitteissa, mutta olen sitä jalostanut eteenpäin pallon kanssa tehtäviin treeneihin. Ja siihen yhdistän vielä kuminauhaa, pieniä käsipainoja. Tunnit mitä viikottain vedän, sisältävät paljon oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä. Toiminnallisen treenin tunneilla siihen yhdistyy myös käsipainot ja kahvakuulatunneilla kahvakuula. Venyttelystä en tingi koskaan. Sitä tulee viikossa usempi tunti!

Suuri osa on kuitenkin matalatehoista liikuntaa ja mun pallotreeni saattaa kestää vain vartin. Pallotreeni venyttää ja vahvistaa ja vahvistaa corea. Kroppa pysyy hyvässä kunnossa omin keinoin ja myös kaikki kahvakuulatunnit ja toiminnallisen treenin tunnit suunnittelen ja ohjaan niin, että ne ovat mahdollisimman selkä- ja polviystävällisiä (keskityn tosi paljon tekniikkaan ja keskivartalon vahvistamiseen). Tai ylipäätään mietin ja ohjaan aina niin, että kukaan ei saisi selkäänsä kipeäksi sen takia että tulee tunnille. Suuri osa kuitenkin kärsii näistä (selkä, polvi) vaivoista, en ole ainoa. Omien loukkaantumisten kautta olen itse nykyään vahvempi ja viisaampi, ja olen osannut kääntää loukkaantumiset edukseni ja se on tehnyt minusta vain paremman ohjaajan. 

Tällä hetkellä siis treenaan pallon päällä, josta olette varmasti saaneet hyvän kuvan Instagram tilin videoiden myötä. Jos et ole instaa kurkannut vielä, tästä pääset SportsLadyn tiliin! Sen lisäksi kävelen, venyttelen, pyöräilen nyt kesällä, uin (ulkona ympäri vuoden) ja vesikävelen maauimalassa sekä teen porrastreeniä ja vedän kahvakuulaa ulkosalla. Ja golfaan nyt kun kausi taas on alkanut. Kesän tullen liikunta siirtyy täysin ulos ja mikäs sen ihanampaa kuin raittiissa ilmassa kohottaa kuntoaan. 

Millaisia ajatuksia postaus teissä herätti? Toivon, että se kannustaa suuntaamaan ajatusta riittävään lepoon, kehonhuoltoon ja oikeanlaiseen harjoitteluun. Aina ei tarvitse mennä 100 lasissa, päin vastoin. Vähemmän on enemmän. Ihanaa ja aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille <3

Portaat portaat

Vapun jälkeen on elämää ja olipa ihana palata taas työntouhuun! Fillarikin on nyt huollettu ja tänään alkoivat odotetut Herttoniemen "kidutusportaiden" kesätreenit. Näin vehreää ei vielä ole, mutta ei siihenkään kauaa enää mene. Ryhmä on täynnä ja koutsi on aivan intoa täynnä. Tänään on myös ensimmäinen päivä kun talven jälkeen korkkasin pyöräilykauden! Siitäkin olen tosi fiiliksissä. 

Portaissa voi tehdä todella monipuolista treeniä ja itse olen fanittanut porrastreenejä jo vuodet. Koska en enää juokse, saa portaissa tehtyä todella hyvän ja hikisen treenin joka vastaa täysin jouksulenkkiä. Portaissa tehtävään treeniin yhdistän aina oman kehon painolla tehtäviä harjoitteita. Ja portaisiin menen pyörällä ja pyöräilen kotiin. Siinä tulee jo kunnon treeni.

Tänään olikin tarjolla hikisen hauskat treenit. Aurinkokin pilkahti ja kylmä ei varmasti ollut kenelläkään. 

Perjantaina tulee blogiin kauan tekeillä ollut toivepostaus "Kuinka olen muuttanut harjoitteluani". Siinä kerron miksi olen vaihtanut harjoitteluni perinteisestä salitreenistä johonkin muuhun. Mitä kannattaa tehdä jotta saat vetreämmän ja vahvemman kehon? Ja miksi?

Huhtikuun yhteenveto ja ajatuksenvirtaa jaksamisesta

Nyt on tullut aika vähän hidastaa tahtia. Huhtikuu oli todella kiireinen töiden kanssa. Normaalien rutiinitöiden (mitä yrittäjyyteen liittyy) ja ohjausten lisäksi oli aika paljon kaikkea kausiluonteista järjestelyä liittyen tulviin kesän tunteihin sekä tulevan syksyn tunteihin liittyen. Ja samalla ehkä enemmän töitä muutenkin. Sitä ei usein mieti, mutta ennen kuin ensimmäistäkään puistojumppaa tai syksyn tuntia on pidetty, on niiden järjestämiseen ja niihin liittyviin asioihin saattanut mennä kymmeniäkin tunteja aikaa. 

Huhtikuussa on ollut työn alla myös kolmet kuvaukset ja pari isompaa lehtihaastattelua. Niiden tiimoilta on aikaa mennyt myös meikissä tai kampaajalla käynteihin itse kuvausten ja haastattelujen lisäksi. Ylimääräisiä menoja nekin normi arkeen verrattuna. Ja sitten työjuttujen lisäksi on joka viikonloppu ollut jotain kivaa menoa. Yleensä pyrin rauhoittamaan kalenterin niistä kivoista menoista, jotta jää aikaa palautua töiden haasteista. Sitä jaksan teillekin täällä toitottaa aina, että yksi askel parempaan hyvinvointiin on hidastaa tahtia. Silloin pitää karsia myös niitä kivoja juttuja. Nekin rasittavat kehoa ja mieltä, vaikka eihän sitä niin tule heti ajatelleeksi koska kyseessä on kivoja asioita. Itsekään en uskonut tätä asiaa enkä sitä suostunut todeksi myöntämään, ennen kuin kokeilin. On hidastaminen ja lepo vain hienoa. Ei väsytä eikä tarvitse sairastaa. Mutta huh mikä huhtikuu voisi sanoa nyt.  

Huhtikuussa kävin Rigassa, oli lapsen 11-vuotis synttärit, ystävän nelikymppiset ja vielä pieni irtiotto Tallinnassa ja siitä parin päivän päästä toinenkin lasten kanssa. Rigan ja Tallinan jutut sekä synttärit olivat aivan ihanaa vastapainoa ja nollausta työasioille. Ihan pelkästään jo se, että saa laittaa jotain muuta päälle kun jumppavaatteet ja pääsee valmiiseen pöytään syömään ihania ruokia ja saa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Helposti ne työt vaan pyörii mielessä ja tässä ammatissa ja yrittäjyydessä kun hommaa tekee niin intohimoisesti, niin sitä jatkuvasti miettii tietysti työjuttuja. Mielelläänkin. Niistä on siksi hyvä päästä irti hetkeksi. Yleensä nämä irtiotot ovat kyllä paljon pienemmässä mittakaavassa kuin huhtikuussa. Irtiottona voi olla ihan päikkärit tai hyvä kirja ja kupillinen teetä. Sellaista kroppakin kestää pidemmän päälle ja on opeteltava rentoutumaan arjessa. Sellaisia teen usein ja niitä rakastan arjessa. Laajemman kaavan irtiotoissa on kyllä se ihana puoli, että saa parantaa maailmaa parhaassa tapauksessa parikin vuorokautta putkeen ihanan ystävän kanssa. Ja sitten on tällaisia herkkuruokia lautasella, kun lähtee reissuun.. 

Riits Rigassa

Muusun ilallista Rigassa

Kivi Paber Käärid nuudelisalaattia Tallinnassa

Tallinnan herkkukakkua

Telegraaf hotellin herkkuaamiaista

Toukokuussa kalenteri näyttää onneksi hyvin tyhjälle kivojen menojen suhteen. Luvassa on taas sellaista normaalia elämää. Viikot töissä ja lapsen harrastuksissa, viikonloput rauhallisesti kotona. Kokkausta kotona, ei ulkona syömistä. Pitkiä yöunia, päiväunia. Ihan tosi ihanaa! Vaikka ihana oli huhtikuukin kaikkine menoineen ja juhlineen. Ja kyllä niistä on nautittukin. Joka kerta pöytään päästessä on kyllä tullut huokailtua miten ihanaa ruokaa ja miten ihanaa kun joku sen tuo valmiina eteen. Se ei todellakaan ole sitä normi elämää, vaan ihan luksusta kyllä. Silloin sellaista osaa arvostaakin. Mun mielestä on ihanaa vain myös olla ja tuleva kesäkin siellä häämöttää. Kesälle ei ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kesällä voi sitten tehdä juttuja fiiliksen mukaan ja aikaa pitää jäädä myös lepäämiselle. 

Melkoista haipakkaa mulla oli yrittäjyyden ensimmäiset vuodet ja siihen kyllä reagoi kroppa ja mielikin. En tajunnut sitä miten kaikki mukavakin verottaa. Elämä on niin paljon mukavampaa kun lepää. Myös painonhallinta on helpompaa ja kroppa toimii. Tästäkin olen ajatellut kirjoittaa juttua, mutta en tiedä kirjoitanko. Haluaisitteko kuulla sellaisesta? Katselin omaa kuvaani neljän vuoden takaa ja vertasin sitä tämänhetkiseen kuvaan. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, ulkonäöllisesti. Mutta olin tosi väsynyt silloin. Parhaimmillaan tällaiset omat esimerkkitarinat inspiroivat, mutta jos sitä jatkuvasti toitottaa miten hienoa on kun kilot on tiputettu ja fiilis virkeä verrattuna siihen vanhaan olotilaan, voi se myös toimia päinvastaisesti. Inhimillistä on nimittäin se, että meillä jokaisella on erilaisia elämänvaiheita. Toiset vuodet ovat raskaampia kuin toiset. Ja ne väsyttävät ja sen myötä kehokin on erilainen. Välillä voimme olla pienemmän kokoisia, välillä vähän isomman. Välillä harmittaa ja välillä sitä on iloisempi. Mutta painonhallintaan vaikuttaa lepo ja mieli niin vahvasti. Itse olen käynyt sen koko kaaren läpi, ylä- ja alamäkineen. 

Usein mielessäni mietin miten ihmiset jaksavat kiivaan elämäntyylin. Vaativat työt ja vapaa-aikana on kaikenlaista menoa. Joka viikonlopulle on sovittu jotain, pitkälle pitkälle eteenpäin. Siihen päälle kun lyödään vielä elämän haasteet, ja vielä joskus niitä haasteita kun siunautuu yhdelle ihmiselle ihan liikaakin. Useimmat eivät sitten kestäkään. Flunssa pukkaa päälle ja universumi jollain tavalla aina hidastaa kun meno yltyy liian kovaksi. Tulee kiloja ja niitä ei enää saa pois. Pahimmillaan keho reagoin väsymykseen ja stessiin ihan vakavin sairauksin. Sama juttu se täälläkin on, sen takia elän mieluusti rauhallista ja vähän tylsääkin elämää, että pysyn terveenä ja voin hyvin. Jotta pystyn tekemään työt, hoitamaan tunnit ja ohjaukset yrittäjänä sairastumatta. Jotta pystyn nauttimaan arjesta. Näitä asioita ei juuri palkkatöissä tullut mietittyä, mutta kun tässä hommassa sitä pitää ajatella ihan eri tavalla. Kokonaisuutta laajemmassa mittakaavassa. Ja onhan se "tavallista työtäkin" tekevälle ihmiselle mukavampaa kun säästyy flunssilta. Mä olen ollut koko syksyn ja talven todella terveenä eikä ole väsyttänyt yhtään sen ihmeemmin, juuri siitä syystä että olen levännyt. Kuitenkin ympäriltä olen paljon kuullut siitä, miten vaikealta pimeys on juuri tänä talvena tuntunut tai miten paljon on ollut sairaana, flunssassa toisen perään. Lepoa lepoa lepoa siis kehiin. 

Ihanaa toukokuun ensimmäistä teille. Oma lupaukseni tälle kuukaudelle on ottaa todella rennosti töiden ohella. Elää tavallista arkea ja nauttia siitä. Sitten on ihana aloitella kesälomaakin! Tulipa tästä "huhtikuun katsauksesta" vähän pidempi ja syvällisempi mitä olin ajatellut, mutta pitkästä aikaa taas tällaistakin ajatuksenkin virtaa.