Bloggaaminen - valetta vai totta?

Tänään ei jaksanut venyä salille töiden jälkeen. Väsytti niin paljon. Kolme yötä lapsen kanssa valvoneena teki tehtävänsä. Sen sijaan että olisin urheillut, niin eksyin lueskelemaan blogeja joita aiemmin en ollut lukenut. Niissä oli puhetta siitä miten bloggaajien elämän ymmärretään aina olevan niin ruusuista ja että bloggaaja antaa elämästään sen kuvan kuinka elämä on niin hienoa. Asia oli noteerattu myös Hesarissa viime viikolla mutta olin missannut koko keskustelun täysin. Okei osa näistä blogeista minne tänään eksyin oli sellaisia ällösiirappisia mun mielestä (sori vaan), enkä yhtään ihmettele että keskustelua aiheesta on herännyt. Ehkä joku ajattelee tästäkin blogista niin :)

Mä olen myös ajatellut tätä monasti, sillä tietenkään en kerro täällä kun mua välillä oikein jurppii, tai miten minulle on tapahtunut niin surullisia asioita. Asioita joiden tapahtumista en olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan. Vaikka paljon kerron täällä asioita niin paljon tottakai jätän kertomatta. Onko se huijausta? Ei mun mielestä. Ja johonkin pitää vetää aina raja. Osa asioista ei kosketa pelkästään minua ja niihin liittyy muitakin ihmisiä. He tuskin haluaisivat että heihin liittyviä asioita täällä puhutaan. Ja kuka niitä sitten lopulta haluaisi lukea? Valituksia, surua ja arjen vaikeutta? Tottakai se tuo sitä inhimillisyyttä, mutta raja on vain vedettävä johonkin Mä aloin lukemaan yhden blogin "todellista reality päivtystä" ja huoh että meinasin nukahtaa. Teksti jäi kesken.

Otetaan esimerkkinä mun aamun päivitys. Olisin voinut kirjoittaa että otti päähän kun ei jaksanut lähteä valvotun yön jälkeen kävelylle. Vähän mua ehkä harmitti etten päässyt kävelylle (kun en ole kertaakaan tällä viikolla päässyt koska olen ollut lapsen kanssa ja töissä) mutta ajattelin että joogaaminen tekee myös hyvää ja kaunista aamua voi ihastella myös ikkunasta. Ja että kävellään sitten taas kun päästään!

Tämä blogi on sitä varten että siellä jaetaan niitä hyviä asioita. Nykyään liian paljon valitetaan ja jaetaan sosiaalisissa medioissa niitä omia murheita ja harmitusta. Mä jaan niitä asioita hyvien ystävien kanssa ja kuuntelen myös vastavuoroisesti heidän murheitaan. Reilu peli. Niiden hyvien asioiden korostaminen voi myös olla tapa suhtautua elämään. Kaikesta saa varmasti ikävää kun niin oikein ajattelee. Ikävistä asioista taas voi yrittää löytää jotain positiivista. Ihminen tekee itsensä vain hulluksi rypemällä niissä negatiivisissa asioissa. Olen monasti kuullut että jonkun mielestä on ihailtavaa se, että näen negatiivisessa asiassa myös jotain positiivista. No ilman sitä positiivisuutta ja sisua en olisi varmasti nyt tässä. 

En tarkoita että pitää tunkea pää pensaaseen kun jotain ikävää tapahtuu, vaan kohdata todellisuus ja yrittää siitä huolimatta löytää siitä myös jotain hyvää ja uskoa siihen että kaikki järjestyy. Kaikilla ihmisillä on lähtökohtaisesti positiivinen aie tekemisissään ja kaikista meissä löytyy hyvää. Ihmisiä ei koskaan pitäisi tuomita, mutta niiden sinulle "ei suotuisien ihmisten" seuraa voit välttää ja olla olematta tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa sinulla ei ole hyvä olla. Toisten ihmisten läsnäolo negatiivisuudellaan ja "erinomaisuudellaan" yksinkertaisesti lamauttaa. Ja blogimaailman tapauksessa taas uskon että sellaisia blogeja ei jaksa kukaan lukea, jotka syövät energiaa. Eikä sellaisia ihmisiaä jaksa myöskaan. Mun mielestä niiden pitää antaa sitä. Ja onneksi on niin paljon sellaista ihanaa luettavaa mistä saa inspiraatiota ja iloa ja energiaa!

Kylläpäs tää nyt meni pohdiskeluksi. Mä olen iloinen että te jaksatte lukea mun juttuja olen aina niin huippuhyvillä mielin kun saan viestejä teiltä miten blogi on onnistunut inspiroimaan liikunnassa tai painonhallintaan liittyvissä jutuissa. Absoluuttista totuutta ei ole olemassa ja kukin näkee maailman sellaisena kuin näkee. Mä kirjoitan täällä asioista niin kuin minä ne näen. Ja autan aina mielelläni kun vain voin. Itse olen saanut tavata niin uskomattoman upeita ja ihania ihmisiä ja olen saanut myös niin paljon hyvää ja minua on autettu.

Mukavaa keskiviikkoa teille ja mä sain nyt lapsen nukkumaan joten saan keskittyä mun hömppäsarjoihin! Ensimmäinen ilta telkkaria tällä viikolla <3