Aamulenkki ja häivähdys vuodelta 2008

Aamulla oli ihan pimeää ja sade hakkasi ikkunaa ja tuuli tuiversi. Eilen olin jo päättänyt että tänään on aamulenkkipäivä sillä iltapäivällä on muuta ohjelmaa. Arvatkaa miten teki mieli kääntää kylkeä ja siirtää herätyskelloa tunnilla eteenpäin? Sitten ajattelin että nyt jos mulla ois koira niin koira ei kysyisi sataako vettä vai ei ja huvittaako lähteä ulos. Sateenpitävä puku siis päälle ja ulos. Kävellessä vielä mietin että oispa se aika kiva kun olisi se koirakaveri. Mutta tällä hetkellä koiruli joutuisi vain olemaan niin paljon yksin että vielä ei ole sen aika. Enkä mä tiedä onko kerrostalokaan koiralle kiva paikka? 

Silloin kun lapsi oli vielä pieni ja vaunuissa niin käveltiin joka päivä satoi tai paistoi. Ja talvella myös. Ihme että oli silloin niin hyvässä kunnossakin. Joka päivälle tuli ne reilun tunnin vaunulenkit ja siihen vielä päälle tanssitunnit ja jooga. Ja mä oikeasti niin tykkäsin kävellä vaunujen kanssa pitkin poikin ja tuli jokainen polku Kumpulan ja Käpylän alueella silloin tutuksi. Oishan se hienoa kun ehtisi nykyäänkin tehdä joka päivä sen tunnin kävelyn ja siihen päälle sit muut sporttailut! Mut ihana aamulenkki oli ja kaunis aamu vaikka vähän oli pimeää ja vettä satelikin! Mutta niin kuin sanoin mä tykkään syksystä! Kaunista on! Pakko oli kaivaa itsestä jokin vanha kuva muutaman vuoden takaa ja tällainen löytyi. Siinä on vuosi oltu kotona lapsen kanssa ja useimmiten mulla kyllä oli se tuulipuku eikä mekkoa vaunukävelyillä.

Haikossa taidetaan olla tässä ja lapsi 1-vuotias