Elokuu on alkanut ja syksyä kohti mennään. Oli hyvä kesä. Tuollaisia toppi päällä ja shortsit jalassa lenkkejä ei koti-Suomessa ole paljon voinut tehdä, mutta eipähän olen tarvinnut goretexitkaan päällä kulkea vuoden ympäri. Tänä kesänä erityisen ihanaa lapsen kanssa vietetyn ajan lisäksi on ollut se, että olen voinut nähdä paljon ystäviä. Hyvien ystävien kanssa on käyty hyviä keskusteluja ja "parannettu maailmaa". Onnea on rakkaat, ihanat ystävät. Paljon ollaan keskusteluissa pohdittu ihmisten arvomaailmaa, omia arvoja ja sitä miten nekin ovat vuosien aikana muuttuneet.
Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että elämässä ei olisi kiirettä. Että on aikaa olla lapsen kanssa ja elää enemmän hetkessä. Aikaa liikkua luonnossa. Aikaa pysähtyä. Aikaa kohdata ihmisiä ja pysähtyä vaikka vaihtamaan pihalla kuulumisia naapurin kanssa. Kiire syntyy vääristä valinnoista. Kaikilla on aikaa siihen mitä he pitävät tärkeänä eikö niin? Oma elämä on ollut joskus paljon kiireisempää ja olen itse luonut kiireen itselleni. Juuri muutama päivä sitten totesin ystävälle, että voisin blogin suhteen viritellä enemmän yhteistyökuvioita ja tavata ihmisiä. Mutta siihen menee paljon aikaa. Sen ajan käytän mieluummin siihen, että tapaan omia ystäviä ja sukulaisia. Viime vuosina olenkin nähnyt heitä enemmän kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Aikaisemmin (nyt puhun ajasta 7 vuotta sitten..) saatoin käydä myös erilaisissa "hemmotteluhoidoissa", huollattaa kynsiä, ripsiä, hiustenpidennyksiä. Siihenkin meni valtavasti aikaa. Kun teemme elämässämme valintoja, valitsemme sen mitä pidämme arvokkaana. Aika ei millään riitä kaikkeen. Kiire tulee siitä, että emme osaa päättää mikä on arvokasta ja mikä ei ja lopulta aika ei riitä kaikkeen. Vastaus kiireeseenkin saattaa löytyä arvoista.
Henkisyyttä ja materialistisuutta/minimalistisuutta on tullut myös pohdittua paljon. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, oma arvomaailma muuttunut valtavasti vuosien mittaan ja tällä hetkellä olen onnellisimmillani ikinä. Maallista omaisuutta tai hienoja puitteita ei ehkä samalla tavalla ole kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, mutta ne eivät ihmistä tee onnelliseksi. Enkä ehkä arvosta enää sellaisia juttuja mitä silloin. Olen myös myynyt suuren osan tavarasta pois, sekin oli aluksi vaikeaa, luopua niistä. Mitä vähemmän on tavaraa, sitä kevyempi on myös olo.
Mutta voiko sitten ihminen jolla ei ole pinnallinen arvomaailma, omistaa jotain kivaa ja ehkä arvokastakin jota joku pitää turhanpäiväisenä? Mielestäni voi. Silloin kun osaa suhtautua tavaraan niin, että on valmis luopumaan siitä koska tahansa. Kaikki on meillä vain lainassa. Asenteeni on tavaroihin nykyään sellainen, että voin käyttää niitä, mutta olen valmis luopumaan kaikesta ja olen hyvin tietoinen siitä, että kaiken myös menettää joskus. Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on nyt. Ja osaan olla myös onnellinen muiden puolesta. Olen oppinut luopumaan tavarasta ja sillä ei ole enää sillä tavalla merkitystä, vaikka menettäisin kaiken. Minulle jäisi kuitenkin paljon muuta, tärkeämpää. Ja kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Mitään et saa mukaasi. Ei kukaan muistotilaisuudessa muistele ihmistä mitä ulkoista hänellä oli, vaan millainen hän oli ihmisenä. Kun haalii paljon materiaa ympärilleen ja rikastuu keinolla millä hyvänsä, saattavat keinotkin olla sellaisia, että lopulta ympärillä ei ole enää ystäviä. Tuota tavara-asiaa olen pohtinut paljon tässä vuoden aikana karsiessani kodistamme ylimääräistä tavaraa. Viisi vuotta sitten piti myös tyhjentää oma lapsuudenkoti. Sieltä läpikäymättä oli 7 laatikollista valokuvia, jotka oli pakko käydä läpi tänä kesänä jotta laatikot saatiin varastosta pois. Valokuvien karsiminen on raskainta. Tänä kesänä myös jouduimme tyhjentämään rakkaan tädin kodin. Joskus joku tyhjentää tämänkin kodin..
Mutta voiko tai saako sisäisesti rikas ihminen rikastua myös ulkoisesti. Nykyaikana tuntuu, että ei. Henkilö joka ostaa vaikka luksusauton tai käsilaukun leimataan heti arvoiltaan pinnalliseksi ikään kuin kaikki muu olisi poispyyhittyä. Kuva instassa tai blogissa suorastaan ärsyttää lukijoita kun joku poseeraa hienon auton kyydissä tai olalla keikkuu kiva käsilaukku. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oikeasti rikkaaksi tulee kun löytää sisäisen rikkautensa. Sillä ulkoisella rikkaudella kukin tekee niitä asioita tai hankkii sellaista mikä onnelliseksi tekee. Ja todellinen menestys on nimenomaan sitä sisäistä menestystä. Siihen ei titteleitä tarvita. Sisäinen menestys on sitä, että uskaltaa elää oman näköistään elämää. Sitä osaa kuunnella omia tarpeitaan ja haaveitaan. Sitten kun on helpompi kuunnella niitä, niin voi tehdä valintoja jossa omat lahjat ovat oikeassa käytössä. Ja omat haaveet koko ajan lähempänä. Ja silloin kun oppii olemaan hetkessä ja on sinut itsensä kanssa, voi lopettaa myös turhan juoksemisen. Elää välillä "tylsää" elämää. Ei ole aina pakko mennä jonnekin tai tehdä jotain. Elämässä on muutenkin niin paljon menemistä koko ajan. Viihteeksi riittää ihan pelkkä lepo ja paikallaan oleminen, ettei tee mitään. Ottaa vaikka päiväunet tai kirjan käteen. Silloin uskaltaa elää.
Ihanaa elokuun alkua kaikille <3
Xo
Hanna
Moikka! Laitoin tän kysymyksen jo aikaisemminkin, mutta ei jostain syystä tullut perille (pädillä). Ei liity tähän postaukseen mitenkään, vaan sun ihaniin mehuvinkkeihin (kiitos niistä!!!). Mulla on sama Wilfa-mehupuristin kuin sulla ja mulla on sen kanssa semmoinen ongelma, että jos mehustan pelkästään pehmeitä (esim. greippi, kiwi, kypsä päärynä tms. -yhdistelmä), niin mehua tulee aika vähän ja "mössö" jää vaan pyörimiään siihen koneistoon. Lopulta kaikki tursuaa syöttöaukosta ylös... :) Onko sulla ollut samaa ongelmaa? Jos mehustaa kovia hedelmiä/kasviksia, niin laite on kyllä ihana.
VastaaPoistaKiitos ihanasta blogista ja anteeksi, etten kommentoi useammin :)
t: Emma
Moi Emma! Mulla oli vähän samaa ongelmaa, mutta sitten pilkoin noin kurkut, kiwit yms. pehmeämmät tosi pieneksi. Silloin ne pyörii paremmin ja menee läpi paremmin ja mehustuvat myös paremmin. Kivaa viikonloppua!
PoistaOk, kiitos vinkistä, pitääkin kokeilla noin :)
PoistaOn muuten sama ongelma toisen merkkisellä mehupuristimella..
VastaaPoistaMutta kommentoin myös kirjoitusta, hyvää pohdintaa, ilo lukea.
Heips! Varmaan sama vastaus vois tepsiä sun ongelmaan kun mitä Emmalle äsken vastasin. Ja kiva kuulla, että tykkäsit tästä postauksesta. Sitä onkin luettu tosi paljon! Ihanaa viikonloppua sulle!
PoistaJuu kiitos vinkistä, kokeilen. Sinulla on paljon hyviä kirjoituksia. Hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa!
PoistaToivottavasti toimii. Kiitos paljon ja ihana kuulla 🙏😊 Sinne samoin!
Poista