Viikko on hujahtanut puoliväliin jo hetkessä ja nyt ollaan niin sanotusti jo sen paremmalla puolella. Töitä, lepoa ja lapsen treeneihin kuskaamista on mahtunut tähänkin viikkoon. Olen paljon pohdiskellut täällä kiireestä, prioriteeteista, stresaantumisesta ja hyvinvoinnista. Lepo ja palautuminen on edellytys kaikelle muulle harjoittelulle ja jaksamiselle yleensä. Elämän on hyvä olla välillä vähän tylsääkin jotta sitä lepoa tulee. Ja pitää muistaa että ne kivatkin menot uuvuttavat. Nyt jos kalenteri onkin täyttynyt jo loppuvuodeksi, kannattaa kriittisesti katsoa sitä uudelleen ja miettiä ovatko kaikki menot pakollisia. Keho sitten lopulta pysäyttää flunssan tai loukkaantumisten muodossa, jos itse ei ymmärrä tahtia hidastaa. Sen olen monet kerrat itsekin kokenut. Universumi kyllä pysäyttää kun vauhti kiihtyy liian kovaksi. Ja jos se ei mitään muuta pysäytettävää kropassa keksi, niin aineenvaihdunnan se varmasti pysäyttää. Liika on liikaa. Itse joudun kiinnittämään vieläkin enemmän huomiota riittävään palautumiseen, sillä viikkoon on tullut muutama tunti lisää. On rankempaa toiminnallista treeniä ja sitten on taas senioreille vähän kevyempää jumppaa. Mutta liikuntaa ja ohjaamista joka tapauksessa, joten lepoa tarvitaan vastaavasti myös enemmän.
Suorituskeskeisyydestä on hyvä pyrkiä pois niin treenien osalta kuin elämässä yleensäkin. Miksi pitää aina olla niin tehokas ja tehdä paljon. Multitaskata kaikkea. Pienten lasten kanssa sen ymmärrän, silloin ei muita vaihtoehtoja ole. Mutta mitäs sitten kun lapset ovat vähän isompia, onko sitä pakko suorittaa ja tehdä hulluna kaikkea mahdollista? Ei ole häpeä ottaa rennosti. Eikä myöskään ole laiskuutta ottaa pienet päiväunet silloin kun siltä tuntuu. Jospa sitä eläisi hetkessä ja olisi välillä vaan. Elämä voi olla paljon mukavampaa kun ei ole aina niin täysillä tekemässä ja suorittamassa kaikkea. Sekin saattaa olla haasteellista, olla sopimatta kaikkea etukäteen.
Suorituskeskeisyydestä olen itse päässyt aika hyvin pois viime vuosina. Sen myötä myös unet ovat parantuneet, keho on levänneempi, aineenvaihdunta toimii ja jaksaminen on aivan eri luokkaa. Aikaisemmin saatoin täyttää kalenterin jo loppukesästä täyteen vuoden loppuun asti. Missä kohtaa oli aikaa levätä? Oli kaikenlaista. Niin työjuttua kuin vapaa-ajan menoakin. Sitten lopetin kalenterin täyttämisen vapaa-ajan osalta ja elämänlaatu parani ja olo oli levänneempi. Viimeisen parin vuoden aikana en ole sopinut etukäteen juurikaan menoja, olen mennyt enemmän jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Ja se on palkinnut olotilassa. Tämän varjopuoli on tietysti se, että monet ystävät rakastavat kalenterin täyttämistä, joten heitä ei sitten näe niin usein ellei sovi jo hyvissä ajoin. Ja vaarana onkin viettää aikaa ihan yksin. Sitä olen tehnyt kyllä paljon viime vuosien aikana. Mutta olen myös levänneempi kuin vuosiin :)
Monelle ihmiselle tulee väsymyksen kierre. Ei palauduta kunnolla vapaa-aikana. On liikaa kivoja menoja, ehkä kosteita illanviettoja, ja sitten onkin taas maanantai. Töiden jälkeen ei ole virtaa enää urheilla. Sohva kutsuu. Samalla syöminenkin on sitten mitä sattuu kun ei tule liikuttua. Tekosyitä piisaa liikkumattomuudelle. Kierre on valmis. Ratkaisu ei siltikään ole vain unohtaa tekosyyt ja lisätä liikuntaa, vaan ensimmäisenä pitäisi rauhoittaa elämää ja palautua ja levätä tarpeeksi, jotta olisi energiaa liikkua. Sitten kun jaksaa liikkua, niin liikunnan myötä vireystila paranee, syömiset usein siistiytyvät kuin itsekseen ja positiivinen kierre taas on valmis. Keho alkaa kaivata liikuntaa ja arjesta tulee kevyempää.
Mitä jos tänä syksynä tekisit vain yhden päätöksen hyvinvointisi eteen? Lepäisit enemmän. Aikuinenkin tarvitsee unta 8-10 tuntia. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että pitkäkestoisen väsymyksen selättää noin vuodessa kun pitää säännöllisesti huolta siitä, että unta tulee vähintään 8 tuntia. Unta palloon siis! Jospa se kaamosmasennuskin sillä helpottuisi ja tästä talvesta ja syksystä tulisi vähän helpompi kuin aikaisemmista :) Tällaisia ajatuksia tälle päivälle. Aurinkoista torstai-iltaa ja taiteiden yötä. Täällä taiteillaan lapsen kanssa kotona ja illalla jumpassa.
Xo
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti