Blogi 7 vuotta

Ihanaa viikon alkua! Viime viikko mennä hujahti ja yhtäkkiä pääsin tajuamaan, että blogihan täytti viime viikon tiistaina 7 vuotta! Onko siitä jo niin pitkä aika? Jotenkin aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu että niistä ajoista on ikuisuus. 

Päätin jo blogin aloittaessani, että tämä tulee olemaan kanava joka antaa tsemppiä ja vinkkejä lukijoille. Tsemppiä siihen, että kuka tahansa voi toteuttaa omia unelmiaan. Vaihdoinhan itsekin alaa ja hyppäsin tuntemattomaan. En ole halunnut jakaa täällä negatiivisia postauksia tai lietsoa omaa harmitustani teille. Positiivisuus, omien unelmien seuraaminen ja muiden tsemppaaminen ei tarkioita kuitenkaan sitä, että oma elämäni olisi pelkkää vaaleanpunaista hattaraa (niinkuin edellisen postauksen hame vaikkapa..). Elämään kuuluu niin ilot kuin surutkin. 

Elämän sanotaan menevän seitsemän vuoden sykleissä ja kun katson taaksepäin omaa seitsemän vuoden taivaltani, on siinä ollut aikamoista kriisiä toisensa perään. Paljon hyviä hetkiä, mutta paljon erittäin raskaita vuosia. Oma keho on niiden vuosien aikana kokenut melkoisia muutoksia, suuntaan jos toiseen. Vuosien aikana sitä on myös viisastunut (toivottavasti), nöyrtynyt, oppinut kiitollisuutta.. 

Sanotaan, että vuosien 35-42 välilllä kupla niin sanotusti puhkeaa. Sitä ennen kaikki on sujunut vielä hyvin ja helposti, mutta yhtäkkiä elämä muuttuu ja kriisejä alkaa ilmaantua. Hyvin nopeasti niin kävi sitten itsellekin blogin aloitettuani. Ensin tuli avioero, sitten sairastui ja menehtyi äiti, tuli muuttoa, tuli alanvaihtoa toimistotöistä hyvinvointiin, tein kahta työtä CocoVi Barilla ja oman yrityksen parissa, oli jatkuvaa eteenpäinpuurtamista ja selvitymistä ilman tukiverkostoa. Keho reagoi erilaisin kiputiloin ja kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Onneksi matkan varrella on ollut paljon rakkaita ystäviä ja elämä on jotenkin tuntunut aina tuovan jonkun pelastavan enkelin elämääni kun sellaista olen tarvinnut. Olen vuosien aikana kohdannut upeita ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin matkallani. Puolestani minä olen aina yrittänyt auttaa muita. Uskon vahvasti siihen, että ystävällisyys on juuri sitä, että auttaa muita silloin kun he sitä tarvitsevat, ilman että odottaa vastapalvelusta toiselta. Hyvä tulee aina hyvän luo. Edelliset seitsemän vuotta ovat olleet melkoista haipakkaa, ja onneksi ymmärsin keskittyä lopulta omaan hyvinvointiin ja rajoittaa kaikkea menemistä muutama vuosi sitten. Yrittäjyys on ollut melkoista opettelua. Se on ihanaa, mutta myös välillä suoranainen helvetti.

Tänä syksynä on ollut ensimmäistä kertaa hyvä olo kropassa moneen vuoteen. Mistä sitä hyvää oloa saan kiittää? Ensin varmaankin riittävästä lepäämisestä ja riittävän pitkistä yöunista. Hyvää oloa on tuonut myös arvomaailman muuttuminen. Nykyään priorisoin riittävän levon lisäksi läheisille ja rakkaille pyhitettyä aikaa. Sen sijaan, että juoksisin kaiken maailman kissanristiäisissä tai täyttäisin kalenteriani kaikella mahdollisella, vietän aikaa mieluummin rakkaiden kanssa. Hyvät ihmissuhteet ovat todella tärkeitä. Tässä vuosien varrella on myös selvinnyt hyvin ne todelliset ystävät. Heitä ei ole montaa, mutta he ovat sitäkin rakkaampia ja läheisempiä. Pitkästä aikaa olen nauranut paljon, ja itkenytkin paljon, nähnyt mitä ihmeellisimpiä unia (oli vaihe etten muista moneen vuoteen nähneeni mitään unia..), nauttinut elämästä ja läsnäolosta.

Hieman huvittuneena olen selannut myös vanhoja blogitekstejä menneiltä vuosilta. Blogi on kasvanut mukanani ja teksteissä näkyy se (toivottavasti positiivinen) kehityksen kaari, mitä tässä vuosien mittaan on tapahtunut. Blogin kirjoittaminen on ollut aina ihanaa ja olen sen antanut mennä omalla painollaan. En ole väkisin kaupallistanut blogia, ja viime aikoina en ole tehnyt edes yhteistyöpostauksia blogiin liittyen. Sekin on tietoinen valinta.

Blogi tulee edelleen keskittymään (niin kuin 8.11.2010 teille lupasin) treenaamiseen, ravintoon, kauneuteen ja kaikkeen muuhun mitkä hyvinvointia lisäävät. Kotitreeniohjeita löydät edelleen blogista, ja niitä löytyy seitsemän vuoden taipaleelta vaikka kuinka, kun haet treenejä tunnisteesta "Kotitreeni" sivun oikeasta laidasta. 

Haluan myös kiittää teitä ihania lukijoita, jotka olette (osa alusta asti) olleet mukana tällä matkalla. Kiitos myös kaikista kommenteistanne niin Instaan, Faceen kuin tänne bloginkin puolelle. Jokaisesta kommentista tulee aina hyvä mieli, ja saan vähän vastakaikua sieltä toiseltakin puolelta. Jotta osaisin vieläkin paremmin teitä palvella, laittakaa ehdotuksia mistä aiheesta haluaisitte lukea tulevaisuudessa!

Omaa sydäntään kannattaa aina kuunnella ja syvällä sisimmässäsi tiedät mikä sinulle on hyväksi. Ja itseensä pitää aina uskoa. Sinä päätät millainen on oma totuutesi ja voit valita seuran jonka kanssa aikaasi vietät. Voit katsoa maailmaa joko niin, että näet siinä mahdollisuuksia tai katsella sitä rajoittunneesti, jolloin vertaat itseäsi muihin ja toteat, että hyvähän tuon on itseään toteuttaa kun sillä on sitä tai tätä. Kaikilla meillä on mahdollisuus ja pitää vain uskoa itseensä, että olet juuri niin upea ja ihana ja että pystyt mihin vain! 

Love,
Hanna
Sports Lady