Sunday mood

Täällä viikonloppu on mennyt ihan muissa merkeissä kuin liikkumisen, ja nyt oli ihana lähteä ulkoilemaan. Perjantaina tein kevyen aamutreenin, mutta sen jälkeen olenkin ottanut tosi rennosti. Lepopäiviä on pidettävä, sellaisia päiviä jolloin ei lähde edes kävelylle. Lauantaina tosin venyttelin puoli tuntia, ja se onkin ollut ainoa liikunnallinen aktiviteetti sitten perjantai-aamun. 

Silloin kun mulla on lepopäiviä, haluan tehdä jotain ihan muuta, jotain mikä ei liity liikuntaan tai urheiluun ollenkaan. Parasta nollausta on nähdä ihania ystäviä, käydä teatterissa, taidenäyttelyssä, syödä vähän herkkuja ja vaan olla. Tämä viikko oli siitä luksusta, että olen saanut tehdä noita kaikkia. Teatteri ja taide todella nollaavat pään ja antavat uusia kokemuksia. 

Tämä kävelylenkki meni vähän levon piikkiin vielä. Enemmän se oli ulkoilua ja fiilistelyä, ei kuntoilua hikihatussa. Tällaisista asioista sitä kyllä nauttii. Arjen ja elämän pienet ilot ja hetket on parhaita. Kun aurinko paistaa kauniisti ja jalat liikkuu ja pääsee ihastelemaan tuota luonnon kauneutta kaikilla aisteillaan. Illalla alkaa taas viikon työt Kumpulan kahvakuulatunnilta. 

Jotenkin tällä viikolla olen kokenut blogin kirjoittamisen vaikeaksi. Välillä tulee sellaisia hetkiä. Tälle viikolle tuli kuin tilauksesta Maaret Kallion blogikirjoitus luksusnarinasta. Ihmisillä menee niin hyvin, että on varaa valittaa kaikesta pienestä ja turhasta. Mulle on tällä viikolla suoraan sanottuna tullut somen yliannostus, eikä ole oma luova suoni kukkinut ja tuottanut blogitekstejä. Jos joku ei siellä valita jostain turhasta, niin sitten pröystäillään jollain älyttömillä jutuilla. Tuntuu että ei osata arvostaa sitä mitä itsellä on ja todellisuudentaju hämärtyy. Mutta sellainen tietysti uppoaa. Mutta samalla noiden pröystäilijöiden tarinoita kuunnellessa monelle tulee riittämätön olo. Mikä on todellisuutta? Mikä tekee onnelliseksi?

 

Minut on tehnyt onnelliseksi tällä viikolla

1) lapsen kanssa vietetyt hetket

2) sukulaisten näkeminen serkkutapaamisessa

3) ex-anopin kanssa mukava päivä, hyvät keskustelut ja käynti taidenäyttelyssä

4) sunnuntain auringonpaiste

5) ihanat ja rakkaat ystävät, joista saa energiaa ja hyvää mieltä

6) se tosiasia, että arki on hyvää (en vaihtaisi omaa arkeani mihinkään)

7) olin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kasvohoidossa ja se oli aivan ihanaa! 

Tällä viikolla olen paljon pohtinut asioita ja pohdinta ei ole sitten siirtynyt tänne blogiin kuitenkaan. Vuodet, kriisit, elämän muuttuminen, menetykset.. Ne ovat muuttaneet minua ihmisenä todella paljon, ja se pinnallisuus mitä joskus minussa on ollut on hävinnyt suurempien asioiden tieltä. Osaan arvostaa pieniä asioita elämässä ja arjessa ja ne tekevät minusta joka päivä kiitollisen. Tietysti tykkään kauniista asioista, ja saatan kokea huonoa omatuntoa siitä että ostan jotain turhaa vielä joskus edelleen. Ei tietenkään pitäisi. Mutta kun hankkii harvoin asioita, niistä toisaalta myös osaa nauttia. Sitä sanotaan, että asioilla on aina joku tarkoitus. Se pitää paikkansa. Ne tapahtuvat aina jostain tietystä syystä ja ikävät asiat kasvattavat. Niin se vain on. Millaisen herätyksen ihminen tarvitsee muuttuakseen? Toiset eivät koe sellaista ehkä koskaan ja voivat kohdella muita ihmisiä aina miten haluavat..ja jatkaa sitä omassa kuplassa elämistään hamaan loppuun asti. 

Oli kuitenkin tänään niin ihana kävellä luonnossa ja metsässä ja miettiä taas kaikkea mahdollista. Hengittää raitista ilmaa. Kuunnella kun linnut lauloi. Kokea polun epätasaisuus jalkojen alla ja todeta miten paljon toiminnallisempaa on kävellä metsässä kuin juoksumatolla. Ja päätä ja mieltä lämmitti Ulla-tädin kutoma pipo. Alkoi se runosuonikin tuolla metsässä sitten taas sykkimään.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille. Muistetaan pysähtyä ja arvostetaan sitä kaikkea mitä meillä on <3

Love

Hanna