Marraskuu, se on todellakin pimeää aikaa. Kirjoittelinkin vinkkejä kuinka kaamosmasennusta voisi välttää, ja kyllä täälläkin on tehty kaikenlaista sen eteen. Aamuisin olen venytellyt ja meditoinut. Ne ovat tuoneet hyvää oloa ja hyvää mieltä arkeen ja aamuihin.
Olen laittanut paljon myös erilaisia kasvisruokia. Sellaisia ruokia mitkä lämmittävät, missä on vahvat maut.
Mutta totuushan on se, että töitä on ollut kovasti, arjen pyörittämiseen on mennyt oma aikansa. Kirja ja siihen liittyvät jutut ovat tuoneet paljon tehtävää myös kaiken ohelle. Tänä syksynä on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, ja lähes jokainen näistä kirjailijoista on todennut saman: arjen pyörittäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman puolison tukea ja apua. Täällä ei ole ollut vaihtoehtoja, ja sitä voi oikeasti kyllä nostaa hattua itselleen. Täytyy myöntää, että odotan tosi paljon meidän tulevaa lomaa. Kyllä. Lasken päiviä.
Viime perjantaina kuvattiin Sport lehden juttuun kuvia, tammikuun numerossa on minusta juttua. Siinä on tarinaa elämäntapamuutoksesta ja tarinaa myös minun elämästäni. Kun mietin kahdeksan vuoden takaisia aikoja, tämän syksyinen väsymys on kyllä tiessään, mietin lähinnä sitä miten jaksoin silloin. Mutta tässä ollaan. Ja mitä ihania juttuja ja unelmia on toteutunut tämänkin vuoden aikana.
Viime viikolla aloitin keskustelut myös todella todella jännittävän projektin osalta ja olen miettinyt tosi paljon lähdenkö mukaan siihen. Se on todella upea juttu, mutta jokaisessa asiassa on aina se yksi puoli: mitä olet valmis antamaan vastineeksi saavuttaaksesi unelman. Asioita ei vain tapahdu eikä niitä suoda toisille enemmän kuin toisille, eivätkä ne aina ole helppoja. Melkein mistä tahansa ihanasta asiasta onkin kyse, on oltava aina valmis miettimään sitä mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen tämän kyseisen asian. Mitään ei saa ilmaiseksi, jos voi niin sanoa. Paljon on pohdittavaa vielä ennen lomalle pääsyä.
Viime viikonloppuna istuin myös koko päivän lauantaina ja sunnuntaina NLP Master Practitioner koulutuksessa. Käsittelimme sosiaalipanoraamaa ja olin odottanut sitä tosi paljon. Sosiaalipanoraama malli on NLP-viitekehykseen sovellettua sosiaalipsykologiaa. Tämä on hollantilaisen psykoterapeutti Lucas Derksin kehittämä malli, joka on ihmissuhteistamme omassa tiedostamattomassa mielessämme. Se on ikään kuin 3D-kartta mielemme avaruudessa ihmissuhteistamme. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi demohenkilöksi, jolla kouluttajamme Tuula sai demota harjoituksen tekemistä parille. Viikonlopun aikana tuli käsiteltyä siis todella omat suhteeni omiin perheenjäseniin, myös edesmenneisiin.
Sosiaalipanoraamaa tarkastelemalla voidaan nähdä suoraan mitkä ihmissuhteet ovat ongelmallisia ja saamme tietoa siitä mikä näissä suhteissa ei toimi. Mallin avulla voidaan muuttaa sosiaalisen kokemuksen rakenteita yksilöä ja koko ryhmää paremmin palvelevaksi. Sosiaalipanoraama rakentuu mielessä oman kokemuksen kautta ja se on eri asia kuin todellisuus, tämä ei ole millään tavalla realistinen malli. Opimme viiteen ikävuoteen mennessä kuka ja mikä olen ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Opimme tutut tunteet ja tutut roolit, joita pyrimme toteuttamaan vielä aikuisiälläkin.
Sosiaalipanoraama työskentelyssä töitä tehdään itsen ja oman mielen ja alitajunnan kanssa. Kun muutos tapahtuu itsessä, se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja siihen miten ne koemme. Eli opittua on jo aikaisemmin se, että vaikuttaa voin vain itseeni ja omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Aiempaa oppia on myös se, että jokaisella ihmisellä oma totuutensa ja todellisuutensa, oma karttansa, elämästä ja kaikesta mitä tapahtuu. Tämä työskentely jotenkin kruunasi kaiken sen mitä NLP koulutuksissa olen oppinut tähän mennessä vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Kun omia alitajuisia malleja lähtee muuttamaan voi parantaa omia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustilanteita. Kun tiedostan miten asiat ja ihmiset ovat mielessäni, voin vaikuttaa omaan olooni ja elämääni. Näitä asioita olen toki työstänyt koko vuoden, mutta tämä oli kyllä mieletöntä. Huh mikä viikonloppu. Eli tässä tuli pureskeltavaa vielä lisää tähän marraskuun meininkiin.
Ensi viikonloppuna on sitten vapaata ja perjantaina pääsen ystävän kanssa viettämään iltaa kultuurin pariin. Muuten onkin sitten tämän viikon jokainen vapaa hetki mennyt levätessä ja kerätessä voimia. Tami söpöläinen on ollut mun kainalossa sohvalla ja nukkunut vieressä. Ihana suloinen koirani joka ilostuttaa meidän lisäksemme myös kaikki vastaantulijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti