Miksi toisilla on parempi itsekuri?

Ensimmäinen työviikko on takana. Ja tämän viikon aikana on myös tapahtunut vaikka ja mitä. Meidän reissusta asti olen kärsinyt pienestä flunssasta ja korvasärystä, mutta sekin alkaa olla selätetty. Sukelsin matkalla altaan pohjaan ja vettä meni korvaan. Pahemminkin olisi kuulemma voinut käydä, onneksi ei mennyt tärykalvo. Nyt on siis otettu hyvin rauhallisesti lomasta lähtien. Sen mitä olen töiltäni pystynyt tekemään. 

Ensi viikolla on myös kirjan julkkarit ja olen aivan täpinöissäni järjestänyt niitä. En voi vieläkään uskoa sitä, että olen myös kirjailija. Ehkä se konkretisoituu ensi viikolla kun avaan tilaisuuden ja saan painetun version kirjasta käteeni ensi kerran. Apua!

Mutta ajattelin kirjoittaa itsekurista. Täälläkin on palattu omiin ruokiin ja herkkujen vähentämisessä on tekemistä kyllä minullakin. Elämä on ikuisia valintoja, itsekuria (joka myös on kuin lihas jota jumpatessaan säännöllisesti vahvistaa) ja hyvien tapojen vahvistamista. Itsekuria on tutkittu paljon, ja on todettu että paras tapa vahvistaa itsekuria on tehdä siitä tapa. Joskus saatat törmätä ihmiseen jolla on "mieletön itsekuri". Hänen kieltäytymisensä asioista saattaa tuntua helpolta, mutta se johtuu siitä että he ovat automatisoineet tavan itseensä. Jotkut ihmiset elävät jopa todella askeettista ja kurinalaista elämää muiden mielestä. He liikkuvat päivittäin, syövät terveellisesti ja tuntuvat olevan yli-ihmisiä. Heidän tahdonvoimansa ja itsekurinsa aktivoituu ilman että he tekevät asian eteen mitään. Heidän mielestään siinä ei ehkä ole edes mitään ihmeellistä saatikka hankalaa. Toiset ovat omaksuneet tavan jo lapsena. Kun olet säännöllisesti vaikka oppinut käymään treeneissä, on siitä tullut tapa elämääsi. 

Mielenkiintoista on se, kuinka itsekuria ja tapojaan voi parantaa tavoitteiden avulla. Tutkimuksissa on todettu, että kun sinulla on tavoite jonka olet kirjannut itsellesi ylös, todennäköisemmin parannat itsekuriasi ja teet asioita jotka johtavat tavoitteen saavuttamiseen. Jos tavoitetta ei lue missään, on epätodennäköisempää että parannat itsekuriasi tai tapojasi koska toimintasi ei varsinaisesti tähtää minnekään. Mitä yksityiskohtaisemman suunnitelman teet, sen parempi. Eli nyt jos et ole kirjoittanut mitään tavoitteita tälle vuodelle vielä ylös, tee se nyt. Kirjoita edes yksi. 

Lomalla luin ihan supermielenkiintoisen kirjan: The Power of Habit - Why we do what we do in life and business. Suosittelen. Se on Charles Dugigg'n kirja ja taisin tilata sen Adlibriksesta (josta voit myös tilata mun kirjan).

Minulla on tosi harvoin tapana istua sohvalla tai katsoa sarjoja. Siihen ei oikein arki anna periksi, enkä ole sitä tyyppiä että tykkäisin edes lojua sohvalla. Keksin aina jotain tekemistä ja puuhattavaa. Muutama vuosi sitten kyllä otin tavoitteeksi itselleni (olisiko ollut 2016), että istun enemmän sohvalla ja katson telkkaria ja lepään. Ja teinkin niin. Se oli hyvä tavoite ja nykyään osaan myös nauttia sohvalla makoilusta kun siihen tulee mahdollisuus. Yleensä viikonloppuisin tulee, ja se on kyllä mainio keino levätä ja palautua viikosta myös. Tänä viikonloppuna on tosin NLP-koulutusta taas (jee), eli sohvalla makoilun voi unohtaa. 

Innolla odotan huomista ja sunnuntain koulutuspäivää. Sitä että saan oppia taas uutta ja kehittää itseäni. Oppia itsestäni ja oppia muista. Ja tietysti on ihana nähdä meidän ihanaa ryhmää. Jee!

Ihana kamala marraskuu

Marraskuu, se on todellakin pimeää aikaa. Kirjoittelinkin vinkkejä kuinka kaamosmasennusta voisi välttää, ja kyllä täälläkin on tehty kaikenlaista sen eteen. Aamuisin olen venytellyt ja meditoinut. Ne ovat tuoneet hyvää oloa ja hyvää mieltä arkeen ja aamuihin. 

Olen laittanut paljon myös erilaisia kasvisruokia. Sellaisia ruokia mitkä lämmittävät, missä on vahvat maut. 

 Mutta totuushan on se, että töitä on ollut kovasti, arjen pyörittämiseen on mennyt oma aikansa. Kirja ja siihen liittyvät jutut ovat tuoneet paljon tehtävää myös kaiken ohelle. Tänä syksynä on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, ja lähes jokainen näistä kirjailijoista on todennut saman: arjen pyörittäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman puolison tukea ja apua. Täällä ei ole ollut vaihtoehtoja, ja sitä voi oikeasti kyllä nostaa hattua itselleen. Täytyy myöntää, että odotan tosi paljon meidän tulevaa lomaa. Kyllä. Lasken päiviä. 

Viime perjantaina kuvattiin Sport lehden juttuun kuvia, tammikuun numerossa on minusta juttua. Siinä on tarinaa elämäntapamuutoksesta ja tarinaa myös minun elämästäni. Kun mietin kahdeksan vuoden takaisia aikoja, tämän syksyinen väsymys on kyllä tiessään, mietin lähinnä sitä miten jaksoin silloin. Mutta tässä ollaan. Ja mitä ihania juttuja ja unelmia on toteutunut tämänkin vuoden aikana. 

Viime viikolla aloitin keskustelut myös todella todella jännittävän projektin osalta ja olen miettinyt tosi paljon lähdenkö mukaan siihen. Se on todella upea juttu, mutta jokaisessa asiassa on aina se yksi puoli: mitä olet valmis antamaan vastineeksi saavuttaaksesi unelman. Asioita ei vain tapahdu eikä niitä suoda toisille enemmän kuin toisille, eivätkä ne aina ole helppoja. Melkein mistä tahansa ihanasta asiasta onkin kyse, on oltava aina valmis miettimään sitä mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen tämän kyseisen asian. Mitään ei saa ilmaiseksi, jos voi niin sanoa. Paljon on pohdittavaa vielä ennen lomalle pääsyä. 

Viime viikonloppuna istuin myös koko päivän lauantaina ja sunnuntaina NLP Master Practitioner koulutuksessa. Käsittelimme sosiaalipanoraamaa ja olin odottanut sitä tosi paljon. Sosiaalipanoraama malli on NLP-viitekehykseen sovellettua sosiaalipsykologiaa. Tämä on hollantilaisen psykoterapeutti Lucas Derksin kehittämä malli, joka on ihmissuhteistamme omassa tiedostamattomassa mielessämme. Se on ikään kuin 3D-kartta mielemme avaruudessa ihmissuhteistamme. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi demohenkilöksi, jolla kouluttajamme Tuula sai demota harjoituksen tekemistä parille. Viikonlopun aikana tuli käsiteltyä siis todella omat suhteeni omiin perheenjäseniin, myös edesmenneisiin. 

Sosiaalipanoraamaa tarkastelemalla voidaan nähdä suoraan mitkä ihmissuhteet ovat ongelmallisia ja saamme tietoa siitä mikä näissä suhteissa ei toimi. Mallin avulla voidaan muuttaa sosiaalisen kokemuksen rakenteita yksilöä ja koko ryhmää paremmin palvelevaksi. Sosiaalipanoraama rakentuu mielessä oman kokemuksen kautta ja se on eri asia kuin todellisuus, tämä ei ole millään tavalla realistinen malli. Opimme viiteen ikävuoteen mennessä kuka ja mikä olen ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Opimme tutut tunteet ja tutut roolit, joita pyrimme toteuttamaan vielä aikuisiälläkin. 

Sosiaalipanoraama työskentelyssä töitä tehdään itsen ja oman mielen ja alitajunnan kanssa. Kun muutos tapahtuu itsessä, se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja siihen miten ne koemme. Eli opittua on jo aikaisemmin se, että vaikuttaa voin vain itseeni ja omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Aiempaa oppia on myös se, että jokaisella ihmisellä oma totuutensa ja todellisuutensa, oma karttansa, elämästä ja kaikesta mitä tapahtuu. Tämä työskentely jotenkin kruunasi kaiken sen mitä NLP koulutuksissa olen oppinut tähän mennessä vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Kun omia alitajuisia malleja lähtee muuttamaan voi parantaa omia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustilanteita. Kun tiedostan miten asiat ja ihmiset ovat mielessäni, voin vaikuttaa omaan olooni ja elämääni. Näitä asioita olen toki työstänyt koko vuoden, mutta tämä oli kyllä mieletöntä. Huh mikä viikonloppu. Eli tässä tuli pureskeltavaa vielä lisää tähän marraskuun meininkiin.

Ensi viikonloppuna on sitten vapaata ja perjantaina pääsen ystävän kanssa viettämään iltaa kultuurin pariin. Muuten onkin sitten tämän viikon jokainen vapaa hetki mennyt levätessä ja kerätessä voimia. Tami söpöläinen on ollut mun kainalossa sohvalla ja nukkunut vieressä. Ihana suloinen koirani joka ilostuttaa meidän lisäksemme myös kaikki vastaantulijat. 

Inspiroituneissa tunnelmissa

Täällä viikko on alkanut todella inspiroituneissa merkeissä. Luntakin tuli vaikka olin jo vähän kesää kohti henkisesti menossa. Pikkukoira oli aamulla lumesta innoissaan ja nautitaan siitä nyt vielä. Oli ihana mennä taas töihin viikonlopun jälkeen. Ja se mikä työstäni tekee mukavampaa joka päivä, on jatkuva itseni kehittäminen. Etsin tietoa treeneihin liittyvistä asioista jatkuvasti, testaan erilaisia liikkeitä ja kehittelen niistä erilaisia yhdistelmiä ja variaatioita niin kahvakuulaan kuin muuhunkin treeniin. 

Viime päivinä olen saanut niin ihanaa palautetta asiakkailtani. Kahvakuulatuntilainen sanoi olleensa toisella kahvakuulatunnilla, jossa ohjaus oli ollut todella erilaista kuin minun tunnillani. Omalta kahvakuulatunnilta saadut opit olivat olleet iso hyöty täällä vieraalla tunnilla ja asiakkaani oli kokenut osaavansa ja tietävänsä nämä jutut hyvin vaikka tekniikkaa ei selostettu eikä korjattu. Toinen asiakkaani taas, PT-ohjattava, oli kokenut onnistumisen tunteita toisen lajin parissa kun valmentaja oli kehunut hänen tekniikkaansa. Molemmat kokivat olevansa hyviä siinä mitä tekivät ja se tekee minut niin onnelliseksi! Ja samalla olen hyvällä mielellä siitä, että harjoittelu tehdään aina mahdollisimman turvalliseksi ohjaamillani tunneilla. Tekniikka on todella tärkeää ja ohjaajalla on mielestäni vastuu opastaa se kaikille niin hyvin, että virheasentoja ei pääse syntymään. Etenkin kahvakuulassa tämä on todella kriittistä kun harjoittelussa yhdistyy kuulan liike ja paino, liike moninkertaistaa kuulan painon. 

Itsensä kehittämiseen ja muutosprosessiin on itselläni liittynyt vuosien mittaan myös lukeminen, jatkuvan tiedonhankinnan ja kurssittamisen lisäksi. Kirjat ovat eri aikoina käsitelleet hieman eri asioita, aina riippuen siitä mikä tuntui olevan sen hetkinen tarve. Välillä luin paljon kirjoja mielen yhteydestä kehon parantumiseen, ajatusten vaikutuksesta osana terveyden ylläpitoa ja niin edelleen. Viime aikoina olen lukenut todella paljon mentaalipuolen asioista joita olen pystynyt hyödyntämään omassa valmennustyössäni. Ja samalla olen itse oppinut asioita jotka ovat auttaneet minua omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Haasteita elämässä on aina ja ulkoapäin tulevia sellaisia et pysty hallitsemaan. Se miten selviät ja jaksat, on kehittää taito opetella muutamaan omaa mielentilaansa ja oppia ymmärtämään muiden käytöstä ja myös omaansa. On hyvä että lukee, mutta kannattaa myös ottaa asioista opikseen ja lähteä toteuttamaan muutosta itsessään sillä tiedolla mitä lukemalla on oppinut. Pelkkä tieto ei auta jos et ota sitä käytäntöön.

Jatkuva uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat niin onnellisuuden kuin menestymisenkin edellytys mielestäni, niin yritykseni kehittämisen kuin oman itseni kehittämisen osalta niin fyysisesti kuin mentaalipuolellakin. Silloin kun parannat jatkuvasti osaamistasi eri osa-alueilla, sinun ei tarvitse olla huolissasi siitä menetätkö työsi tai terveytesi. Elämääsi tulee turvallisuudentunnetta. Sitä samaa turvallisuudentunnetta voit lisätä huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi, jaksamisestasi ja siitä mitä lautasellesi valitset. Elämänlaatu paranee niin paljon!

Tällä hetkellä minulla on meneillään todellinen itseni kehittämisen kausi, olen todella inspiroitunut niin monesta asiasta. Paljon on työn alla kivoja juttuja, ja yksi isompi projekti josta tulette kuulemaan enemmän tuonnempana. Ja toukokuussa aloitan NLP-opinnot. 

Kaikki vastoinkäymiset, epäonnistumiset ja pettymykset sisältävät yhtä suuren tai jopa suuremman menestyksen. Ihmismieli vetää jatkuvasti puoleensa värähdyksiä, jotka harmonisoituvat hallitsevien ajatusten kanssa. Mikä tahansa ajatus, suunnitelma tai idea, jonka pidät mielessäsi, vetää puoleensa samankaltaisia ajatuksia ja kerää näistä ajatuksista suuren voiman toteutuakseen. Tämä voima kasvaa, kunnes siitä tulee lopulta todella hallitseva näiden asioiden suhteen. Täällä ajatuksia ja unelmia, itsensä kehittämistä ja kaikkea mahtavaa on nyt niin paljon, että tietoa tuntuu tulevan joka puolelta ja hyvien juttujen ja oppimieni asioiden määrä vain paisuu ja paisuu. Ja inspiraation ja onnellisuuden määrä kertaantuu. 

Aivan superia viikkoa ja pitäkää itsestänne huolta <3

Todistustenjakojuhla

lauantaina Töölössä

Lauantaina jatkui Method Putkisto -ohjaajien Tieto Taito päivät Töölön Studiolla. Mun flunssa sitten päätti pahentua, perjantaina kun oli tosi kylmä päivä ja Hartwall Arenan kokoustiloissa oli niin kylmä että takkia olisi saanut vetää päälle. Kyllä me siellä jumpattiin ja väänneltiin ja käänneltiin, mutta oli myös luentoa ja paikallaan olemista. Ja myös tiivis päivä kaiken tiedon omaksumisen ja harjoittelun osalta. Itsessään sekin jo veti mehut pois. Koulutustenkin jälkeen oli aivan katki aina, kun on heittäytynyt hommaan 110%:sti.

Hartwall Arenalla perjantaina Marja näyttää ja minä kurkin vieressä :D
(kuva lainattu MP facebookista)

Lauantaina sitten heräsin toisen koulutuspäivän aamuun kuumeisena. Illalla pitäisi hakea todistuskin. Vaikka olinkin aika töttöröö, päätin sinne mennä. Oikeasti olisi mieli vain tehnyt jäädä sängyn pohjalle. Mutta myös toinen koulutuspäivä oli tosi hyvä. Kannatti mennä. Syvennyttiin taas metodiin ja tehtiin mm. aivan mahtava rentoutusharjoitus toisillemme. Se oli ihan mieletöntä. Päivä kaikkine harjoituksineen meni nopeasti ja lounas oli aika myöhään. Sen mä skippasin, ja samoin yhden markkinointia koskevan osuuden iltapäivästä. Oli pakko tulla kotiin lepäämään ja douppaamaan, että jaksaa illan. Ja niinpä mä sitten tokenin takaisin Studiolle. Oisko se sitten voinut olla tietynlaista stressin purkautumiskuumettakin? Että jännitin tai odotin iltaa. En tiedä. Kun menin takaisin, kollegat olivat studiolla täydessä tällingissä ja juhla alkamassa. Bändi viritteli kamojaan ja kohta meillä oli skumpat kädessä.

mun upeita ohjaajakollegoita Leena, Marianne ja Aki

Meidän MP-11 ryhmä oli kyllä aivan mieletön. Niin hyvä henki, hauskaa oli aina ja miten ihana näitä huippuja ihmisiä oli eilenkin nähdä. Meidän 11 ryhmästä valmistuttiin Akin kanssa tänään. Nämä ihanat sain napattua mukaan kuvaan ennen todistustenjakoa. Mikä ilo ja rikkaus ollut saada tutustua näin upeisiin tyyppeihin. 

"Hyvinvoinnin lumotar, sinnikäs uusiutuja, säihkyvä eteenpäin liitäjä - omankartan osaaja ja lukija" sanottiin kun sain todistuksen

No sitten ne todistukset.. Valmistuvat ohjaajat saavat todistukset 2 kertaa vuodessa. Vaikka mun näytöt oli vuosi sitten, oli niitä observointeja ja ohjauksia jäänyt omien töiden takia sen verran roikkumaan, että sain paperin nyt vasta sitten virallisesti käteeni :D Vaikka ohjaamaan olen jo päässyt puolentoista vuoden ajan. Tätä paperia ei todella helpolla anneta kenellekään, ja kyllä olo oli niin voittajan. Onnistuin olemaan itkemättä sen todistustenjakohetken, mutta kun ensimmäinen kollega tuli halaamaan ja onnittelemaan, niin pajatso repesi täysin. Ja siitä sitten jokaisen onnittelun kohdalla tirautin muutamat kyyneleet. Onneksi oli vedenkestävät meikkipohjat, niin sai noita kuviakin vähän otettua. Että jos tämä nainen heittäytyy aina täysillä ja nauraa täysillä, niin kyllä sitä sitten itketäänkin. 

kiitos Mariannelle kuvista

Ohjaajien kunniamainintojen ja valmistuneiden lisäksi juhlittiin myös Marjan 30-vuotisen uran juhlavuotta.

Salme Ruskin ja Marjan kanssa kuvassa

9.1 valmistuneet sekä kunniamainininnan saaneet Method Putkisto ohjaajat

kiitos Pialle kuvista

Juhlan jälkeen mut vietiin Farangiin illalliselle, juhlistamaan iltaa vielä lisää. Ihanat ruuat ja viinit ja huippu ilta. Kiitos <3

"Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään"

- Robert A. Henlein

Farangin hamachi & salmon sashimi coconut lime & Crispy softshell crab ja ihanat jälkkäridrinksut

Mutta nyt on juhlat juhlittu ja paluu arkeen koittanut. Tänään alkaa tunnit ja illalla nähdään kahvakuulajengin kanssa Kumpulassa. On uudet musat ja ope intoa täynnä pitkän loman jälkeen. 

Method Putkisto goes Hartwall Arena - ohjaajien koulutuspäivillä

Tänään olin koko päivän Method Putkisto ohjaajien Tieto Taito päivillä. Koulutuspäivät järjestetään meille ohjaajille pari kertaa vuodessa. Aamulla kyllä ajattelin lähteekö auto edes käyntiin kun oli -26 astetta. No lähti se onneksi ja pääsin ajoissa perille. Perjantain osuus pidettiin Hartwall Arenalla. Oli tosi mahtava nähdä kurssikavereita ja kollegoita. Meidänkin vuosikurssin kollegat ovat eri puolilta Suomea ja ylipäätään meitä ohjaajia on siellä täällä ympäri maata. Oli tosi kiva nähdä kaikkia. Sitä vain uppoutuu omaan arkeen ja työntekoon ja sitten on ihana vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia kun nähdään. Ja  tietysti on mahtavaa saada inspiraatiota ja uutta oppia omaan ohjaamiseen. 

Aamupäivä väänneltiin ja käänneltiin toisiamme. Miten voi vaikuttaa kehon notkeuteen, ketteryyteen ja voimaan.. Upotiin aiheeseen, tutkittiin, vaihdettiin samalla kuulumisia. Saatiin oivalluksia ja jumpattiin itsekin Marjan ohjauksessa. 

Ja kun samoilla koulutuspäivillä on ohjaajia, jotka ovat tehneet tätä upeaa duunia vuosikymmeniä ja sitten meitä jotka olemme tehneet tätä vasta vuosia.. Se, että saa parikseen jossain ihmeteltävässä asiassa vaikka Salme Ruskin tai Marjan itsensä, on valtavan opettavaa. Tänään mulla olikin ilo olla kummankin naisen käänneltävänä ja väänneltävänä. Ja monen muun upean, taitavan kollegan.

Lounaan jälkeen meille luennoimassa olivat Jokereiden fysiikkavalmennuksen vastaava, Jarmo Koivisto sekä Matti Vartiainen (Fysioterapeutti, neurologian ja aivojen erikoisasiantuntija, tutkija...). Puhuttiin fyysisen harjoittelun perusteista ja suorituskyvyn nopeudesta jääkiekossa sekä palautumisesta, unesta, aivotoiminnasta, vireystilasta. Oli todella mielenkiintoinen iltapäivä. Ja mitä kaikkea uutta sai taas irti näistä herroista. Sellaisia asioita, mistä on omaan valmentamiseen ja ohjaamiseen hyötyä. Asioita, joista on omaan harjoitteluun, lepoon, palautumiseen ja kaiken jaksottamiseen hyötyä. Ohjaaja, joka ohjaa viikkotasolla paljon tunteja, on melkeinpä täysin verrattavissa huippu-urheilijaan. Pitää ottaa huomioon myös itse kaikki sellainen palautumisen osalta, mitä ammattiurheilijoidenkin. Lisäksi mua kiinnosti aihe lätkän näkökulmasta myös siksi, että oma lapsi pelaa fudista. Sain vinkkejä myös hänen harjoitteluunsa, palautumiseensa ja muuhun. Ja erittäin mielenkiintoista oli myös luennossa osuus äänen vaikutuksesta ihmisen tasapainoon. Tehtiin myös erilaisia harjoitteita sen tiimoilta. 

kuva lainattu Method Putkisto Töölön Studion facesta

Hieno ja pitkä päivä takana. Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys. Huomenna jatketaan koulutusta ja illalla on luvassa sitten vähän juhlaa :D

Method Putkisto ohjaajakoulutuksen loppuraportti + ennen/jälkeen kuvat

Lupasin kirjoitella teille loppuraporttia Method Putkistosta, aikoja sitten. Mun virallinen valmistuminen on kuitenkin lykkääntynyt, sillä observointi- ja avustustuntien suorittaminen on töiden takia vähän venynyt. Tutkintojen (Method Putkisto ja Method Putkisto Pilates) suorittamiseen vaaditaan lähiopetusviikonloppujen, kirjallisten töiden ja tenttien lisäksi 30 tuntia observointia ja saman verran avustamista tunneilla, lisäksi kymmeniä tunteja omaa harjoittelua ja omia harjoitustunteja, Marja Putkiston tunneille osallistumista.. Tätä kirjoittaessa selasin vanhoja tekstejä. Yhdessäkin kirjoitin, miten 8 tunnin työpäivän jälkeen olin ollut 6 tuntia studiolla observoimassa.. 14 tuntinen päivä.. Ja näitä on ollut. Paljon. Silloin kun aloitin opiskelut, tein myös liikaa töitä. En tajunnut sitä silloin itse. Paljon enemmän kuin nyt.. Pelkkä työpäivä itsessään oli usein 14 tuntinen. Toisaalta työnteollani maksoin arvokkaan koulutuksen. Tällä hetkellä työn määrä on paljon pienempi ja opiskelut on suoritettu. Arvatkaa miten helpottunut olo on! Nyt jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä miten jaksoin.. Ilmeisesti sitä jaksaa mitä vaan kun tarpeeksi haluaa ja on innoissaan.

Alkutilanne, miksi halusin opiskella kehonhallinnan ammattilaiseksi oli se, että olin todella jäykkä. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen kuva on otettu 2 vuotta sitten. Otimme "Ennen" kuvat kun koulutus alkoi. Kuvittelin, että siinä jalkani ovat suorassa.. Silloin olin kärsinyt alaselkäkivuista. Onko se jokin ihme... Jos takareidet ja pakarat ovat noin kireät, vetävät ne lantion pois sen neutraalista asennosta. Selkä kipeytyi kun juoksin. Päätin, että haluan taas juosta ja menin koulutukseen. Kukaan ei olisi uskonut, että voisin olla näin jumissa.. Tiesin, että Method Putkistossa on ratkaisu ongelmiini. Ensimmäisen kerran kun selkä meni parikymppisenä, kuntoutin sitä MP Studiolla ja se auttoi. Kuitenkin lopetin harjoittelun, ei ollut muka aikaa. Ei olisi pitänyt. Vuosi oli silloin 1999. Sen jälkeen olen kyllä joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta joogasta en ole koskaan kokenut saavani vastaavaa hyötyä. Kivaahan se on kyllä.

Takaa otetuissa kuvissa olen melkoisen vinossa vasemmalle. Oikea jalkani sijoittuu luontaisesti myös edemmäksi ennen -kuvassa (vasemmalla). Sama oli huomattavissa myös kaikissa selinmakuulla tehtävissä liikkeissä, missä polvet on koukistettuna ja jalkapohjat mattoa vasten. Olen nyt harjoittelun myötä suoristunut. Nykytilanteessa en myöskään enää kärsi alaselän kivuista (jotka olivat alaselässä oikealla puolella). Jälkeen -kuvassa olen myös hoikemmassa kunnossa. Todellisuudessa kilomääräinen ero kuvissa on vain 3 kg, joten harjoittelun muuttuminen on myös todella muokannut kroppaa. Ennen kuvat on otettu 2 vuotta sitten ja jälkeen kuvat viime viikolla.

Olen aina vieroksunut venyttelyä. Olen nuorena karannut jumppatunneilta ennen venyttelyjä, ettei mene aikaa hukkaan.. Jälkiviisana on hyvä todeta, ettei olisi kannattanut. 

No sitten Method Putkisto ohjaajaksi opiskelut alkoivat 2014 keväällä. Olin intoa täynnä. Samalla olin kuitenkin jo valmiiksi aika lopussa töiden takia. Opiskelu piiputti minua vielä enemmän. En ollut täysin ymmärtänyt miten suureen kokonaisuuteen olin lähtenyt. Minulle oli myös vaikeaa hyväksyä ajatusta (ajapuutteen vuoksi), että pitäisi keskittyä tähän paljon enemmän. Jättää muu harjoittelu. Sitä en voinut työnkään puolesta tehdä. Tähän asti oma harjoittelu oli ollut salitreeniä ja kuulaa. Ja juoksua.. Olin kyllä tosi innostunut ja motivoitunut opiskelusta. Mutta olihan tuo raskasta aikaa kaikin puolin. Kilojakin oli alkanut kertyä, kun stressi ja epäsäännöllinen ruokailu piinasi arkirytmiä. Päivät olivat kohtuuttoman pitkiä. Lapsen iltaisin nukahdettua avasin vielä koneen ja jatkoin paperitöitä ja toimistohommmia. Silloin kun lapsi oli isällään, painoin töitä ja opiskeluja kellon ympäri, lapsen kanssa ollessani sitten vähemmän (normaalin työpäivän verran vain) ja vietin aikaa hänen kanssaan.

Sitten oltiin kesässä 2014. Keväällä olin aloittanut dieetin kun mun ulkonäköä arvosteltiin. Sisuunnuin haukuista ja aloitin dieetin. Söin vähemmän ja tarkemmin omaan tyyliini, ja pudotin 6 kg parissa kuukaudessa. Kroppa oli tottakai muuttunut myös Method Putkiston myötä, mutta ulkoinen muutos tapahtui myös dieetin siivittämänä. Tietysti ulkoista muutosta toi myös lihasten elastisuus, mutta suurin kunnia kuuluu ruokavaliolle. Hierojani totesi kyllä miten kroppani on muuttunut koulutuksen ja muuttuneen harjoittelun ansioista. Lihakset olivat nyt pidemmät ja pehmeämmät, elastisemmat. 

huhtikuu 2014 - kesäkuu 2014

kesäkuussa 2014 Mikkelissä MP Studiolla koulutuksessa

Kesän aikana oli myös taukoa töistä ja opiskelusta ja syksyllä oli levännyt ja loistava olo. Se teki hyvää, olin niin väsynyt kun loma alkoi. Yrittäjän pitkä kesäloma kuitenkin teki tehtävänsä.. Vaikka yrittäjät ei tunnetusti lomaa pidä, on mun työ kuitenkin erilaista. Asiakkaat ovat kesällä kaikki lomalla ja tunnit tauolla. Sinä kesänä vaihdoin salitreenit vallan oman kehon painolla tehtävään treeniin. Treenasin ulkona ja kotona. Salillakin, mutta näillä liikkeillä vain. Se oli luonnollista siirtymää opetella oman kehon käyttöä ja syvien lihasten hallintaa. Niistä mulla ei aiemmin ollut hajuakaan (vaikka luulin että oli), salitreenissä ne vaan eivät tee töitä ja salilla treenaaminen perinteisesti muutenkin on mun mielestä aika tyhjän kanssa. Nykyään tosin treenaan salillakin, mutta teen liikkeet pallon päällä tai tasapainolaudan päällä. Tai käytän TRX:ää.

moppi on hyvä apuväline kotitreenissä

ja lapset luonnollisesti aina mukana :)

Saarisali tuli Kisakalliossa näiden vuosien aikana tutuksi

Loppukesästä, alkusyksyllä 2014 opiskelut taas jatkui. Tulin taas virtaa täynnä koulutukseen. Kävin Kisakalliossa meidän lähiopetuspäivillä, kävin Salme Ruskin minimentorointipäivässä. Vedin tunteja ja treenasin. No harjoittelua oli vuosi takana ja syksyllä 2014 meillä oli ensimmäiset näytöt. Sain alkaa ohjaamaan myös itse. Aloitin ohjaamaan Method Putkistoa heti syyskuussa ja MP Pilatesta seuraavan vuoden alussa. Halusin ensin sisäistää metodin kunnolla, ennen kuin siirryn MP Pilatekseen. 

Töölön Studiolla minimentorointipäivässä syksyllä 2014

Sitten tuli loppuvuosi 2014 ja taas yhdet koulutuspäivät Kisakalliossa. Istuimme jälleen ympyrässä koulutuksen alettua ja kaikki vuorollaan kertoivat mitä kuului. Mun vuoroni tuli, ja kerroin että polvikierukan takaosa oli revennyt liukastuessani kahvakuulatuntia vetäessä Toimelassa, ja samalla oli löytynyt rustovaurio. Purskahdin itkuun. Kauheaa oli sanoa se ääneen. Silloin tajusin sen vasta itsekin, mitä tapaturma oikeasti merkitsi. Siinä vaiheessa jalka oli sellaisessa kunnossa, että en koukistanut sitä senttiäkään.. Sillä polvella ei juostaisi enää koskaan. Juoksun takia juuri tulin tänne, että voisin vielä juosta.. Sain loppuvuoden lääkäriltä armonaikaa katsoa tuleeko se kuntoon vai leikataanko. En antanut leikata. En kyykännyt jalalla puoleen vuoteen. En treenannut mitään jalkoihin liittyvää.. Vaikkakin vedin kaikki kuulatunnit siitä huolimatta, lintsasin vain kyykyt. Päivääkään en ollut sairaslomalla polven takia. Oman kehon painolla pystyin myös tekemään sellaisia liikkeitä, joissa polvi ei rasittunut. Sitten mulla oli aikaa tehdä myös Pilatesta ja Method Putkistoa, kun oma voimaharjoittelu jäi.  

Samana syksynä aloitinkin jo ohjaamaan tunteja. Olin kiitollinen, että mulla oli nyt nämä lajit. Muuten kävin uimassa ja vesijuoksemassa. Tai yritin.. Niitäkään ei aluksi pystynyt tekemään. Pari kertaa tulin altaasta pois kun polvea ei voinut edes sen verran koukistaa, että olisi uimaan pystynyt. Vesijuoksusta puhumattakaan... Sitkeästi kuitenkin kävin uimassa, opettelin käyttämään myös laseja ja uimaan "kunnolla". Joka tapauksessa samalla kun polvi oli tohjona, olin pakosta joutunut keskittymään myös Method Putkistoon ja Piltekseen enemmän. Onko kaikella aina tarkoituksensa? Uskon että oli. No joka tapauksessa se tuotti tulosta. Tällä hetkellä polvi on kunnossa ja pystyn kyykkäämään alas asti ja tekemään hyppyjäkin sillä, vaikka sitä ei koskaan operoitu. Juoksemaankin pystyn, mutta sitä ei suositella enää..

Sitten hypätään helmikuulle 2015, jolloin meillä oli taas yhdet näytöt. Mä olen koulussakin aina ollut hikari. Olen lukenut hulluna, paras keskiarvoni oli 9.7. Voitte kuvitella miten treenasin näyttöihin. Tässä vaiheessa olin muutenkin todennut sen, että toiminnallinen harjoittelu yhdistettynä kehonhuoltoon ja ulkonaliikkumiseen on mulle paras kombo. Salitreenaaminen oli jäänyt kokonaan. Lapsi oli isänsä kanssa matkalla hiihtolomalla ja mä treenasin sillä välin Pilatesta niin paljon, että selkäranka kipeytyi rintarangan kohdalta. Yritin olla mahdollisimman hyvä tulevissa näytöissä. Selkärankaa ei silloin kuvattu, luulin että olin vain treenaamalla liikaa jyystänyt sen kipeäksi. Näytöt oli ja meni.. Toisena päivänä oli Method Putkisto ja toisena MP Pilates. Yläselkä oli aivan tohjona ennen sitä ja sen jälkeen. Näyttöjen jälkeen pidin taukoa tietyistä liikkeistä ja keho tervehtyi. Kevät meni sopivan balanssin löytämisessä taas. Töitä riitti jälleen ja oli kiva ohjata monipuolisesti eri lajeja.

helmikuussa 2015 ennen näyttöjä. Muut istui kahviossa, mun oli pakko käydä vetreyttämässä selkää ajomatkan jälkeen salissa ennen näyttöjä.. 

Seuraavaksi ollaan kesässä 2015. Helmikuun ja kesän välillä olin ohjannut ja harjoitellut. Olin suorittanut kaikki lähiopetuspäivät ja kirjalliset työt. Marjan tunnitkin kesän lopussa. Omaa harjoittelua ja ohjausta on takana enemmän kuin tarpeeksi. Loppukesästä olin Marjan kurssilla taas ja innostuin ja sain lisää inspiraatiota. Pilatesta tuli tehtyä aika paljon silloin, myös treenasin muita treenejä. Parissa kuukaudessa yläselkä meni niin kipeäksi, etten pystynyt enää nukkumaan. Kipu tuntui joka asennossa, myös yöllä. Olin niin kipeä, että ajattelin että varmasti kuolen. Kipu oli välillä vasemman lavan alla, joskus se vaihtoi paikkaa. Ranka kuvattiin. Rintarangasta löytyi 2 hemangioomaa, hyvälaatuista kasvainta. Ne ovat mahdollisesti pitkään olleet siellä, mutta selkärangan rullauksista ne ärtyivät. Menin myös OMT -terapeutille. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Sain toki muutamia hyödyllisiä liikkeitä, mutta siitä ei sen suurempaa hyötyä ollut. Vein hänelle myös rangan magneettikuvat ja terapeutti ei tiennyt edes mikä on hemangiooma. Yksityisellä lääkäriasemalla... Määräsi mua syömään 3x600mg buranaa päivässä. No tämä ei paljon auttanut, lääkekuurin lopetettuani olin kahta kipeämpi. En ymmärrä miksi edes suostuin niitä syömään, kun en ikinä lääkkeitä syö.

Samantien varasin ajan fysiatrille kun kivut vain jatkuivat. Timo Pohjolaiselle, jota oli maanantain Hesarissakin haastateltu jutussa kivunhallinnasta. Hän tutki minut ja ehdotti, että kaularanka kuvataan. Se olikin episodi sitten erikseen. Jos tavallisessa magneetissa sinut työnnetään putkeen ja olet siellä liikkumatta 30 min, nyt oli jotain vielä enemmän.. Kaularangan magneetissa pään päälle laitetaan vielä kehikko.. Kuin haarniska päähän. Toimii hyvin ahtaanpaikankammoisella ihmisellä.. Lopulta kuitenkin pystyin kuvaukseen, meditoimalla. Siitä taisin kirjoittaakin? Kaularangasta löytyi pullistuma ja rappeumaa.. Eipä näistäkään tiedä milloin ne ovat tulleet. Vuosien myötä ihminen yksinkertaisesti kuluu. Taas suljettiin pois tietyt liikkeet mitä en saa tehdä. Kuitenkin sekä rintarankaan että kaularankaan liittyviä liikkeitä on Pilateksessa, joten jonkin verran niitä on tehtävä. Nyt olen löytänyt balanssin niiden suhteen. 

Jokainen vamma, jokainen loukkaantuminen, on tehnyt minusta kuitenkin vahvemman ihmisen. Ja ammattitaitoisemman. En usko, että ongelmat harjoittelusta tulivat. Ne vain ärtyivät tai korostuivat, kun melkein 40 vuotta tietyssä asenossa ollutta kroppaa alettiin ruuvata yhtäkkiä toiseen tyyliin. Eikä kaikilla ehkä ole myöskään niin "huonot lähtökohdat" kuin minulla. Tai toisilla on vielä huonommat. Mutta selkä- ja polvivaivoista kärsii kuitenkin suuri osa ihmisistä. Ja kehon erilaisista epätasapainotiloista. Pystyn sanomaan, että tiedän niistä myös oman kokemuksen kautta melkoisen paljon vaikka en lääkäri olekaan. Ennen kehonhuollon harjoittelua ja ohjaamista olin nuoresta asti kärsinyt alaselän kivuista, välilevyn pullistumasta. Olin venäyttänyt molemmat olkapäät (PT-koulutuksen aikaan), polvikin meni sitten ja yläselän ongelmia tuli ja meni. Aikamoisessa höykytyksessä on oltu vammojen suhteen vaikka en niistä sen isommin ole valittanut koskaan. En ihmettele enää yhtään miten olkapäät revähtivät yksi kerrallaan, kun kehonhuoltoa ei ollut. Tai miksi alaselkä oli kipeä koko ajan. Epätasapainoa kehossa voi olla kummankin puolen välillä ja ylä- ja alavartalon välillä. Ja mun loukkaantumiset on vielä pientä sen rinnalla mitä monella muulla on elämässään ollut. Jälkeenpäin mietittynä olen varmaan nuorena "vinoutunut" kun ratsastin. Mun hevonen oli vasemmalle ratsastettaessa hankalampi, jäykempi. Jouduin käyttämään enemmän voimaa vasemmalla puolella. Mun vasen jalka ja käsikin on vahvemmat, vaikka olen oikeakätinen. Miten mahtavaa olisi ollut jo nuoresta asti omaksua oikeat tekniikat ja kehonhuolto myös itsellä...

Täytyy myös sanoa vielä, että ravitsemuksella on todella suuri merkitys ihmisen jaksamiseen ja kiputiloihin. En varmasti olisi tässä, jossa noudattaisin perinteistä ruokaympyrää tai söisin kuten suurin osa suomalaisista syö. Moni ei edes tunnista kehossaan huonoa olotilaa, jos on aina syönyt samalla lailla. Se on normaali olotila. Itse huomaan sen mitä tietyt ruoka-aineet aiheuttavat. Alkoholista keho tulee niin toksisen kuonaiseksi, että lihasten liikkuvuus rajoittuu ja jalat särkevät. Gluteeni, lisäaineet, maitotuotteet ja sokeri tekevät samaa, nämä kaikki yhdistettynä ovat tietysti katastrofi.. Elämä tähän asti on ollut melkoista opettelemista. Mitä on hyvinvointi? Mun mielestä se on sitä, että jokainen osa-alue (uni, liikunta, ravitsemus ja sosiaaliset suhteet) ovat tasapainossa. Jos katson taaksepäin omaa elämääni 5 vuoden taakse, on ero jokaisella osa-alueella kuin yöllä ja päivällä. 

Anne ja Marja -kouluttajien kanssa Töölön Studiolla

Viime viikon torstaina kuitenkin vihdoin sain päätökseen jokaisen vaadittavan osa-alueen opiskelusta. Uupumaan oli jäänyt observointeja ja avustuksia, joita yhteensä piti suorittaa 60 tuntia. Nyt homma on paketissa. Olen valtavan ylpeä ja iloinen ja huojentunut. Haluan kiittää kouluttajiani Marja Putkistoa, Anne Hirvosta ja Elina Heinisuota. Olen saanut arvokkaita oppeja teiltä ja olen todella kiitollinen kaikesta oppimastani, kaikista vaikeuksista huolimatta. Annen studiolla Malmilla on tullut myös vietettyä paljon aikaa observointien ja avustusten merkeissä, sillä hänellä on ollut tunteja myös silloin, kun minulla on ollut aikaa mennä. Myös päivisin. Annella on kaunis studio ja ihania oppilaita. Ja oli ihana päättää taival hyvään keskusteluun hänen kanssaan. Suosittelen lämpimästi Malmin Method Putkisto Studiota, Annen lisäksi siellä tunteja vetää Tuija. Molemmat ovat huippuja. 

Tällä hetkellä oma harjoittelu on tasapainossa, jokaista osa-aluetta on sopivasti. Samaa asiaa myös sellaset tuntilaiseni ovat sanoneet, jotka käyvät viikottain Kahvakuula/Method Putkisto/Pilates/Oman kehon painolla tehtävä harjoittelu -tunneillani. Jokainen laji tukee toistaan. Unen ja työn määrä on tasapainossa, aikaa on myös omaan elämään. Tiedän mitä kannattaa syödä ja mitä välttää. Ja hyvät ja rakkaat ihmissuhteet vielä kruunaavat koko paketin. Ja se, että niille on vihdoin kunnolla aikaa. Vuosikaudet olen liikaa panostanut vain työntekoon ja lapseen. 

Vielä loppuun haluan sanoa kiitokset mukaville opiskelukavereille, kollegoille. Ihania ja huippuammattilaisia. Jokainen. Osa on saanut jo todistuksen käteen, osalla opiskelut vielä jatkuvat ja mä olen hommasta valmis nyt. Meistä kukin on edennyt omaa polkuaan ja mun polku oli tällainen. Melkoisen pitkä ja kivinen tie, näin jälkeenpäin ajatellen. Antoisa, opettavainen ja hyvinvointia parantava kuitenkin. Innolla ja rakkaudella jatkan jokaisen lajin ohjaamista. Niin kahvakuulan kuin Method Putkistonkin. 

Niin, ja vielä pitää mainita, jos summataan kaikki hyödyt vielä yhteen. Olen kasvanut näiden kahden vuoden aikana ohjaajana ammatillisesti ja pedagogisesti valtavasti, mutta myös sen lisäksi olen kasvanut pituutta lisää parissa vuodessa 2 senttiä. Se on paljon näin lyhyelle ihmiselle. Nyt olen virallisesti 160 cm :) Eilisellä tunnilla sain myös asiakkailtani palautetta, että heillekin oli puolessa vuodessa tullut pituutta lisää :) 

Ja vielä lopuksi.. Erityisesti haluan kiittää ihania ystäviäni, jotka ovat alusta asti olleet tällä matkalla mukana ja tukena. Kiitos kun silloin tulitte harjoitustunneilleni ja kiitos kun olette vielä toimineet harjoitustuntejakin aikaisemmin "koekaniinina" ja koeyleisönä, jotta saatoin valmistautua harjoittelemaan harjoitusasiakkaiden kanssa. Kiitos kahvakuulatuntilaisilleni, jotka tulitte harjoitustunneille toiselta puolelta kaupunkia asti ja annoitte palautteen ohjaamisesta. Keräsin kirjallisen palautteen tunneilta, se toimi "maksuna". Mua ei ole ikinä jännittänyt ohjaaminen, mutta silloin jännitti. Kun vuosien takaa tutut asiakkaat tulevat tunnille, jota juuri aloin vasta ohjaamaan. Moni ystävä on nähnyt kaaren alusta tähän päivään asti, ja mun mielestä on niin ihanaa että saan edelleen ohjata heitä. Heiltä tulee myös se rehellinen ja rakentava, ennen kaikkea myös kannustava palaute omasta kehittymisestä. Heidän kanssaan olen saanut jakaa jokaisen epäonnistumisten, harmitusten ja ilon hetket. Te olette aina kuunnelleet ja tukeneet. Ja iloinneet mukana. Kiitos olette korvaamattomia! Laav juu!

Kuvia eilisestä Pilates tapahtumasta

Eilen olin Marja Putkiston MP Pilates tapahtumassa Töölön Studiolla. Kursseja oli itse asiassa kaksi. Ensimmäinen oli esittelykurssi ja toinen jatkotason syventävä kurssi. Osallistuin molemmille. Täytyy sanoa, että ilta todella ylitti odotukset. Tuli hyviä oivalluksia! Etenkin siihen miten liike ja hengitys lähtevät luonnostaan, eikä Pilatesta tarvitse "jumpata" ja suorittaa tai hengitystä ja muuta miettiä sen enempää. Liike kertoo kyllä! Kaikki me tiedämme, että Pilatesliikkeet eivät ole ihan helppoja ja kevyitä suorittaa, mutta kun ne tekee oikein niin "lattialla läähättäminen" muuttuu kevyeksi ja ihanaksi tekemiseksi, jonka jälkeen kehossa on upea ja hyvinvoiva olo ja vatsa mennyt puolella kasaan. Ai että oli hieno ilta, ja oli ihana nähdä tapahtumassa kollegoita ja ystäviä. Pialle kiitos kuvista! Ja Marjalle kiitos hyvästä kurssista!

Tänään Marjan kurssit jatkuvat Töölön Method Putkisto Studiolla ja sinne mahtuu vielä. Ensimmäinen kurssi on perehtymistä Method Putkistoon. Miksi se toimii? Miksi se on aina in ja miksi se on kerta toisensa jälkeen nostettu vuoden harjoitusohjelmaksi maailmalla? Luvasssa on vyötärölinjan pidentämistä, keskikehon vahvistamista sekä ryhdin parantamista ja ennen kaikkea se liikkumisen vapaus! Lisätietoja täältä. Ehkä nähdään siellä! 

Eilinen todisti jälleen kerran sen, miten upea olo tästä tulee ja miksi valitsin omalle yritykselleni juuri nämä kaksi kehonhuoltomenetelmää!