Porista matka jatkui maanantaina Tahkolle. Oli melkoinen ajomatka, ja tietysti heti perille päästessä piti saada monot jalkaan ja päästä mäkeen. Ehdinkin laskea kolmisen tuntia.
Mäkeen oli aivan mahtava päästä pitkästä aikaa ja vauhtikin kiihtyi ja Mustapekkakin piti laskea vaikka se ei ollut valaistu. Muut kivat rinteet olivat kiinni, en ymmärrä miksi Panoraman tuolihissi suljetaan neljältä.. Tai ymmärrän, mutta tylsää se on kun ei sinne päässyt. Eli piti eka ilta mennä eturinteitä. Huonostihan siellä Mustapekassa sitten meinasi käydä, kun ei pimeässä nähnyt kaikkia lumikasautumia ja liukkaita kohtia. Oikea jalka lipesi liukkaalla ihan kunnolla alas kovassa vauhdissa. Varsinainen spagaati, josta myös vauhdissa korjasin itseni kokoon ja jatkoin matkaa kaatumatta. Vähän juili tuo sisäreisi. Olisi varmasti revähtänyt, jos venyttelypuoli ei olisi ollut kunnossa. Meidän "vanhojen" ihmisten ongelma on se, että ei venytellä ja päästellään menemään täysillä, niin kuin aina ennenkin. Sitten sitä saattaa jotain sattua, ja usein tarinalla ei ole niin onnellinen loppu. Eli taas hyvä esimerkki siitä, että kannattaa venytellä säännöllisesti! Säästyt monilta loukkaantumisilta.
Toisena laskupäivänä tuli laskettua kuutisen tuntia ja oli se vaan niin mahtavaa taas. Hiihtolomalla Tahko on rauhallinen, kun aikuisten biletys puuttuu. Ei mulla mitään sitäkää vastaan ole, mutta rauhallisesti tällä kertaa.
Tänään kerkesin vielä rinteeseen aamupäivällä, ja sitten pitikin lähteä ajamaan kohti Helsinkiä. Huomenna vähän töitä ja sitten lomailua vielä muutama päivä. Ihanaa hiihtolomaa kaikille. Olkaa varovaisia ja muistakaa se venyttely!
