Miksi me pienennämme itseämme?

Kirjoitin jokin aika sitten blogissa siitä, mikä on olennaista. Tekstissä mainitsin myös sen, miten olin jossain vaiheessa pitkään pienentänyt itseäni. Etten ärsyttäisi muita ulkoisella olemuksellani. Lukijalta tuli toive, että kirjoittaisin aiheesta enemmän. Nyt asiaa on tullut pohdittua sen verran, että on oikea aika avata asiaa paremmin. 

Yksi pienentää itseään mielipiteidensä sanomisten kanssa, toinen taas koittaa olla mahdollisimman huomaamaton ulkonäöllisesti. Moni jättää olematta todellinen itsensä sen vuoksi, että jollain tasolla häpeää sitä mitä on tai mitä ajattelee. Tai että ei halua sanoa asioita tai näyttää joltain, jos on aikaisemmin saanut siitä lokaa päälleen. Petämmekö itsemme, kun haemme huomiota ihmisiltä jotka eivät ehkä arvosta sitä todellista minäämme? Ajaako muiden hyväksyntä ja rauhan hakeminen sen ohi, että rakastaisimme itseämme ja antaisimme itsemme olla juuri sellaisia kuin olemme? Ja mistä me lopulta tiedämme mitä muut meistä ajattelevat? Ajattelevatko he edes mitään vai onko tämä meidän omassa päässämme? Saako kauniista asioista tykätä? Saako samaa sukupuolta oleviin ihmisiin ihastua? Mikä on hyväksyttävää? Tai miksei voisi vain olla juuri sellainen kuin on. Meistä jokainen on ihana ja rakastettava ja tarvitsee vain oikeat ihmiset ympärilleen, jotta se todellinen minuus voisi tulla esiin. 

Olen aikaisemmin pienentänyt omia mielipiteitäni sen vuoksi, että nuorena tuli sanottua mitä sylki suuhun tuo. Mielipiteitä oli kyllä ja jakelin niitä ihan pyytämättäkin. Ulkonäöllisestikin oli kiva laittaa itseään nätiksi ja olla sellainen kuin oli. Tarpeeksi kun siitä sai sitten kuulla, ja niin monta kertaa kun sinut ulkonäön perusteella lokeroitiin tietynlaiseksi ihmiseksi, sitä alkoi pienentää itseään. Että kelpaisi. Molempien asioiden suhteen. Mielipiteiden laukomisen osalta voidaan jopa puhua viisastumisesta, mutta silti jonkun silmissä olet aina "se Hanna joka sanoo suorat sanat". Ulkonäön kanssa koin liian näkyvänä olemisen taakaksi. Jopa eräs rekrytointikonsultii joskus vuosia sitten sanoi minulle, että minusta saa koppavan ja pinnallisen ensivaikutelman. Kysyin miksi, hän vastasi että olen niin nätti ja tyylikäs. En ollut mitenkään super laittautunut edes sillä hetkellä. Farkut, korkkarit, bleiseri, sopivasti meikkiä ja Pradan käsilaukku. 

Näitä asioita olen pohtinut kesän kuvausprojektin aikana. Kun sarjaa alettiin kuvaamaan, en saanut öisin nukuttua. Millainen mielikuva minusta tulisi ihmisille kuin heiluisin mekoissa kiva käsilaukku olalla miesten kanssa treffeillä vaikka puhuisin kuinka kauniisti. Vihaisiko koko Suomen kansa sitä hienoa naista, "pankkiirin vaimoa". Näkisikö kukaan sitä todellista Hannaa? Niin monet kerrat vuosien aikana olen törmännyt sellaiseen, että minut oitis lokeroitiin "hienoksi naiseksi", joka kulkee kalliin käsilaukun kanssa ja "syö vain hummeria ja juo shamppanjaa", eikä hänelle kelpaa tavalliset asiat. Ja kun en ole sellainen. Vai olenko kuitenkin? Onhan minussa myös se puoli että tykkään laittautua ja juoda sitä shamppanjaa, ja sitä olin niin pitkään peittänyt. Etten ärsyttäisi ketään. Minulle oli niin monet kerrat ilkeästi irvailtu myös siitä, jos en joskus ollutkaan täydellinen. 

Lapsena olin kai vähän ruma ja pyöreä, minua kiusattiin. Aikuisena en halunnut enää olla ja silti minua kiusattiin. Mikä ihmisten käytöksessä lopulta mättää? Heidän oma epävarmuutensa. Minusta on aina saanut kovin itsevarman vaikutelman. Sitä varmasti olen aina ollut, mutta sen alla on ollut aina myös se epävarma ja herkkä ihminen. Viime vuosien aikana olen ottanut etäisyyttä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka lokeroivat tai haukkuvat tai eivät halua tutustua siihen todelliseen Hannaan. Ja kuvausten aikana päätin sen, että olen juuri sellainen kuin olen. Joku tykkää ja joku ei. Ja aina on joku joka ei tykkää. Sille en minä taas voi mitään. Mutta jos en voi olla sellainen kuin olen, en koskaan tule onnelliseksi. Päätin olla juuri se Hanna joka olen. Kelpasin tai en. Tämä oli todella vapauttava asia. Päätin että saisin olla myös "hieno nainen", jos halusin olla. Ja miten vapauttavaa oli vain olla oma itsensä. Niin oma itseni en ole ollut kymmeneen vuoteen, mitä tänä kesänä olen ollut. Se on ollut ihanaa. Olen itkenyt, nauranut, repeillyt ja kiroillut. Ja olen ollut myös se tasapainoinen ihminen, rauhallinen. Millaiseksi moni minut varmasti mieltää nykyään. Olen ollut ilman meikkiä ja laitettuna mekko päällä.

Meissä jokaisessa on kuitenkin monia puolia. Minussa on se vanha "pörssi-Hanna", joka tykkää kulkea mekossa ja korkkareissa eikä tykkää mennä mökillä ulkohuussiin. Sitten on äiti, joka tekee lapsensa vuoksi mitä vaan, puollustaa leijonaemon lailla. On valmentaja, joka haluaa auttaa kaikkia ja tuoda hyvää ihmisten elämään. On se eläinrakas Hanna joka lässyttää koirille ja rakastaa hevosia. On yrittäjä, joka ei anna itseään kusettaa ja joka tekee töitä kunnianhimoisesti hullun lailla. On se tempperamenttinen ja tunteellinen Hanna, jonka juuret tulevat Karjalasta ja Porista. Porilainen muija joka kiroilee ja sanoo asiat suoraan. On se Hanna, joka nauraa tyhmille jutuille vedet silmissä tai vetää karvahatun päähän ja hyppää pöydälle laulamaan karokea. On Hanna joka juttelee syvällisiä tai istuu laiturin nokassa aivan hiljaa merelle katsellen. On Hanna joka tykkää bilettää ja Hanna joka menee metsään kuuntelemaan hiljaisuutta. Ja se luotettava ystävä joka auttaa ja kuuntelee aina ystäviään ja asettaa rakkaat ihmiset etusijalle. Hanna joka rakastaa tavallista arkeaan täällä lähiössä.

Rikkautta ovat sellaiset ihmiset ympärillä, joiden seurassa voit olla täysin oma itsesi. He rakastavat sinua sellaisena kuin olet, kaikkine vikoinesi ja hassuine tapoinesi. Sen on tämä kesä myös itselleni osoittanut. Päätin ohjelmaan lähtiessä, kaiken häpeän ja haavoittuvuuden uhalla, olla oma itseni. Lopulta kameran edessä sanoin aivan kaiken sen mitä tunsin ja mitä ajattelin. Editointi jää sitten herran haltuun niin sanotusti. Mitä ohjelmaan leikataan, jää nähtäväksi. Olen ainakin ollut aito, rehellinen ja oma itseni. Pitääkö mennä telkkariin asti, jotta voi avata itsessään monia lukkoja? Voi olla. Perusteellisena ihmisenä kävin ennen kuvausten alkua monia asioita elämästäni läpi. Niin itseni suhteen kuin parisuhteen tai oman isäsuhteeni osalta. Ja siltikin, kuvausten aikana, opin niin valtavasti itsestäni. Opin muista ihmisistä ja parisuhteesta, opin siitä miten tärkeää on olla rehellinen ja sanoa miltä tuntuu, uskaltaa rohkeasti kysyä toiselta asioita ja puhua tiukoistakin asioista. Helpottavaa on myös vähän kiukutella. Miten kukakin riitelee tai millainen on kun suuttuu, ja onko sellainen hyväksyttävää. Tietysti se on. Nykyaikana ei vain tunnu olevan lupa suuttuakaan, sinut voidaan helposti siivota elämästä pois, ihan kuin pahan mielen osoittaminen ei olisikaan sallittua. Vaikka sen pitäisi olla. 

Ja siis pienennänkö itseäni enää? En. Olen sellainen kuin olen. Ja silloin olen onnellinen. 

Mitä muut sinusta ajattelevat?

Tv-ohjelmaa kuvatessa olen pitkästä aikaa saanut itseni kiinni ajattelemasta sitä, mitä muut minusta ajattelevat kun ohjelma tulee ulos. Ja kuinka moni meistä miettii näitä samoja asioita: sitä mitä muut meistä ajattelevat? Olen jopa öisin miettinyt miten saan tuotua siellä esiin sen kuka minä olen, millainen olen ja miten ajattelen? Millaiset arvot minulla on? Olen niin usein vuosien aikana kuullut sen, miten minusta saa erilaisen kuvan ulkokuoren perustella kuin mitä oikeasti olen. Nyt olen taas uuden äärellä, joten haluan ajatella asiaa (mitä muut meistä ajattelevat) ääneen jos joku teistä siitä hyötyisi myös. 

Kerron teille miten minä olen asian viime vuosien aikana ajatellut. Ihan nuoresta asti olen yrittänyt miellyttää muita, miettinyt mitä he minusta ajattelevat. Isoäitinikin aina sanoi: "mitä ihmisetkin nyt ajattelevat?". Ohjelman kuvausten alkaessa hänen äänensä on usein yrittänyt tulla kuulluksi.

Vuosien aikaan olen oppinut sen, että jos omia unelmiaan haluaa toteuttaa, muiden mielipiteitä ei kovasti kannata kuunnella. Tietyissä asioissa kyllä, mutta kukaan ei lopulta tunne sinua ja sinun elämääsi niin hyvin, että olisi kykenevä sinua neuvomaan. Sen mitä itse olen elämässä oppinut, on se että toisia ei pitäisi analysoida eikä neuvoa. Elleivät he itse sitä pyydä. Jos olisin kuunnellut muiden mielipiteitä alusta asti, en olisi tässä. En olisi myöskään tässä, jos olisin antanut toisten ihmisten analyysien minusta vaikuttaa itseeni. Olisin varmasti edelleen samalla alalla kuin ennen enkä olisi päässyt kokemaan kaikkea tätä upeutta, itseni kehittämistä ja kymmenen vuoden yrittäjyyden tuomia asioita. Pitkään, vuosia, minulta kysyttiin jatkuvasti että "onko nyt ollut töitä". Nykyään kysely on loppunut. Olen todistanut ilmeisesti kymmenen vuoden taipaleen aikana, että tällä todella tulee toimeen ja tämä on aivan oikeaa työtä. Ja sitähän se on, täyttä työtä. Helpommalla olisin varmasti päässyt "edellisessä elämässä", mutta ihmisenä en ole sellainen joka menisi sieltä mistä aita on matalin. 

Silloin kun itsellä on luottavainen olo, ei ole merkitystä mitä muut ihmiset ajattelevat. Sinun pitää määritellä itsesi ennen kuin muut sen tekevät. Ei pidä tehdä asioita sen takia, että muut haluavat. Niin moni meistä häpeää sitä mitä on. Tuntee syyllisyyttä siitä, että on tietynlainen ihminen. Tämän olen kuullut ihmisiltä niin monesti. Hävetään omaa intohimoa johonkin itselle rakkaaseen asiaan, koska pelätään mitä muut ajattelevat. Ihan kuin meissä olisi jotain vikaa jos haluamme jotakin itselle rakasta asiaa. Tämä häpeä estää meitä sitten tekemästä meille tärkeitä ja rakkaita asioita, joskus isojakin päätöksiä: alanvaihtoa tai mitä tahansa. Joskus voi auttaa se, että kirjoitat itsellesi listan "siitä mitä muut ajattelevat" eli mitä uskot heidän ajattelevan. Sillä useimmat näistä ovat vain meidän omia uskomuksiamme.

Minulle oli hyvin selvää 10 vuotta sitten, että vaihdan alaa kun tiesin mistä intohimoni tekemiseen syttyy. Mutta minäkin häpesin yrittäjyyden alussa. Sitä, että "kunnollisessa työpaikasssa" työskennelleestä minusta tuli yhtäkkiä "vain jumppa Hanna tai kahvakuula Hanna". Että ihminen määritellään ihmisenä jotenkin sen mukaan mitä hän tekee, paljonko hän tienaa tai missä hän asuu. Millaisella autolla hän ajaa, miten hän pukeutuu? Näistä tuli itselleni toisarvoisia asioita, minua kiinnosti vain se että sain tehdä rakastamaani työtä ja kehittää itseäni valmentajana ja ihmisenä. Mennä eteenpäin. Olin tavallaan junnannut paikallani liian pitkään. 

On kahdenlaisia mielipiteitä. Niitä jotka sanotaan sinulle suoraan päin naamaa, tai niitä joita kuvittelemme itse ihmisten meistä ajattelevan. Jos joku on niin ilkeä, että sanoo rumasti päin naamaa sinulle jotain, emme voi muuta kuin toivoa tälle ihmiselle kaikkea hyvää ja ymmärtää sen, että hän ei ole meidän ongelmamme. Toiset mielipiteet ovat sitten niitä omia uskomuksiamme. Tähän asiaan voit päästä kiinni, jos mietit ovatko toisten mielipiteet sinulle suoraan päin naamaa sanottuja vai ovatko ne uskomuksiasi. Toinen juttu mitä voi miettiä on se, milloin tunnet häpeää tai huonommuutta jostain ja mikä sen aiheuttaa. On oltava ylpeä siitä mitä on ja siitä mitä tekee. 

Miten sitten toisten ihmisten mielipiteet sinua kontrolloivat? 

Jollain on sinusta mielipide. Ensin voit miettiä sitä, kuulitko hänen sanovan sen? Jos et, niin älä välitä. Jos kuulit, niin voit seuraavaksi miettiä tarjosiko hän sitä kaikella rakkaudella? Jos ei, niin älä välitä siitä! Jos taas vastaus on kyllä: hän tarjosi sitä kaikella rakkaudella, voit miettiä oliko mielipiteestä apua? Jos oli, niin mieti asiaa ja päätä itse mikä on parasta. Jos taas mielipiteestä ei ollut apua, siitä ei tarvitse välittää. Jos taas et mielipiteen antajaa tunne ollenkaan, silloin ei mielipiteestä tarvitse todellakaan välittää. Hän ei voi ikinä tuntea sinua täysin. Eli lopputulos on joka tapauksessa: älä välitä!

Tällä hetkellä välitän muutaman ihmisen mielipiteistä, tai oikeammin sanottuna kuuntelen heitä. He ovat ihmisiä, jotka antavat mielipiteensä juurikin sillä rakkaudella. He ajattelevat minun parastani, ja otan heidän mielipiteensä tosissaan. He uskaltavat sanoa mielipiteensä ja tietävät että arvostan niitä, enkä ota itseeni niistä. Mutta lopulta kuitenkin ratkaisen asian aina itse. 

Ohjelman kuvauksista pitää vielä sanoa se, että se on yksi parhaimmista asioista mihin elämässäni olen lähtenyt mukaan. Olen jo näiden parin kuvausrupeaman jälkeen niin kiitollinen siitä millaisten ihmisten kanssa olen saanut viettää aikaa, mitä kaikkea olen oppinut ja mitä olen päässyt kokemaan. Ohjelma on myös mahdollistanut minulle sen ajatuksen, että voin enemmän ajatella myös itseäni. Olen viimeiset kymmenen vuotta panostanut niin täysillä äitiyteen ja yrittäjyyteen, mutta myös omaan hyvinvointiin, että minulla ei ole ollut aikaa parisuhteelle. On ollut pakko levätä, palautua ja saada oma keho tervehtymään ennen kuin saattoi edes ajatella treffeillä juoksemista oman terveyden uhalla. Se aika olisi kaikki ollut pois palautumisestani. Mutta lopulta kyse on arvoista ja siitä mitä pidämme tärkeänä. Kun asia on sinulle tärkeä, löydät sille aikaa. Nyt on aika parisuhteelle ja rakkaudelle. Siihen ei voisi enää olla valmiimpi. Tunnen oman oloni loistavaksi, lapsella on asiat upeasti ja yritys pyörii hyvin. Suurin juttu on varmaankin se henkinen matka minkä olen kuluneiden vuosien aikana tehnyt, se on mahdollistanut niin fyysisen hyvinvoinnin kuin yrityksen menestyksenkin ja ennen kaikkea sen tasapainon ja onnellisuuden arjessa. 

Sunnuntaina sain NLP Master Practitioner paperit käteen ja NLP:ssä yksi parhaimmista oppimistani asioista on ehkä se, että jokainen meistä käsittelee "totuuden" oman maailmankuvansa perusteella. 10% asiasta poimitaan todellisuudesta ja loput 90 % omaa totuuttaan ihminen täydentää oman kokemuksensa, menneisyytensä ja kuulopuheiden perustella. Eli se miten joku sinut kokee, on pitkälle hänen oman kokemuksensa ja menneisyytensä ja hänen uskomustensa mukainen kuva. 

Torstaina jatkuu taas kuvaukset ja niitä odotan aivan innolla!

Ihanaa päivää ja viikon alkua ja annan sinulle mietittäväksi vielä myös seuraavan asian: 

Mitä jos tänään antaisit positiivista palautetta ympärillä oleville ihmisille vielä enemmän? Sinun kauniit sanasi voivat parhaassa tapauksessa pelastaa jonkun päivän, tai jopa elämän. 

Mitä ovat uskomukset? Entä millaiset tunteet lisäävät elinikää ja vähentävät sairastelua?

Ihanaa alkanutta viikkoa! Täällä on työt lähteneet täydellä tohinalla käyntiin. Loma on enää pelkkä ihana muisto ja töitä on painettu tauotta ehkä neljä viikkoa putkeen, ilman vapaapäiviä. Postauksen kuvat ovat kesälomalta, kun ajeltiin ihanan ystävän ja Tamin kanssa Fiskarsiin. Onneksi luvassa on kyllä vuorokauden irtiotto pienen miniloman muodossa viikonloppuna. Tällä viikolla jo tunnit pyörivät täydellä teholla ja viimeinenkin PT-asiakas on palannut arkeen kesän jälkeen. Auto kulkee asiakkaalta toiselle ja tunneilla soi uudet musat. Eilen alkoi myös Aineenvaihdunta käyntiin verkkovalmennus. Ja siitä olen tosi innoissani. Ihana porukka tsemppaamassa toisiaan ja jakamassa fiiliksiään ja kysymässä kysymyksiä, joihin minä sitten päivittäin vastailen ja tsemppailen heitä!

Viime viikonloppu meni taas NLP Practitioner koulutuksessa ja ensi kerta, elokuun lopussa on vika kerta. Sitten saadaan todistukset. Päätin jatkaa opintoja vielä NLP Masterille sillä koulutus on enemmän kuin mitä ikinä olisin voinut odottaa ja toivoa. Sieltä olen saanut niin paljon työkaluja omaan työhöni, ja tietysti omaan arkeeni, että en olisi voinut koskaan edes kuvittella tällaista. Miten upea juttu.

Ajattelin kirjoitella uskomuksista tänään. Ne liittyvät todella paljon hyvinvointiimme ja onnelisuuteemme. Aikaisemmin olen kirjoittanutkin siitä, miten totuutemme kullakin meistä muodostuu. Jokaisella meillä on oma maailmankuvamme, joka muodostuu sen mukaan mitä asioita todellisuudesta poimit tietoiseen mieleen. Uskomatonta mutta totta on se, että todellisuudesta poimitaan VAIN 10% tietoiseen mieleen ja loput 90 % täydentyy omasta maailmankuvasta eli omasta kokemuksesta. Siihen taas vaikuttaa se miten yleistämme asioita, mitä asioita mahdollisesti poistamme mielestämme kokonaan tai kuinka itse muunnamme asioita. Kokemus jostain asiasta voi muuttua, kun ihminen kertoo asiaa eteenpäin. Hän kertoo sen eteenpäin oman maailmankuvansa perusteella ja sen kuullut henkilö taas käsittelee asian oman maailmankuvansa perustella. Eli 90% jälleen omien kokemustensa ja ajatustensa pohjalta. Filtteröimme myös tietoa jota keräämme, ja yksi filttereistä onkin uskomukset. Energiahan virtaa huomion suuntaan. Nappaamme todellisuudesta asioita mitä itse näemme, kuulemme ja tunnemme. Arvomme vaikuttavat siihen mitä todellisuudesta poimimme ja myös uskomuksemme. Tämä on niin herkullinen aihe edelleen, että en voi olla siitä kirjoittamatta. 

Jokaisella on sen oma totuutensa. Joku voi ajatella tätä asiaa niin, että oma käsitys on totta ja oma mielipide paras ja oikea. Tälläiseen TOTUUS -puite ajatteluun kuuluu myös mustavalkoinen joko-tai ajattelu, voittamisen ja oikeassa olemisen tarve sekä käsitys siitä kuka voittaa ja kuka ei. Keskustelua käydään usein VALTA -perusteella esim. tällainen keskustelu voidaan käydä lasten ja vanhempien välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa käydään keskustelua tähän tyyliin. 

Sitten taas jos katsotaan asiaa henkilön kannalta jolla on MAAILMANKUVA -puite, on keskustelu aivan erilaista. Hän ymmärtää tuon edellisen. Eli sen miten kunkin "totuus" muodostuu. Keskustelu on VALTA -keskustelun sijaan hyvää. Silloin kaikkien mielipiteet ja näkemykset ovat tärkeitä, keskustelu on monipuolista ja maailmankuvaa lavennetaan. Osataan tarkastella erilaisia näkökulmia. Tätä keskustelua voidaan yhtä lailla käydä vanhempien ja lasten välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa voitaisiin enemmän käydä keskustelua tähän tyyliin. 

Mutta uskomukset vaikuttavat meihin todella vahvasti. On sitten kyse uskomuksista itsensä suhteen tai toisten suhteen. Ja aina se mitä toistat vahvistuu. On sitten kyse treenistä ja kehon vahvistamisesta, tai omista uskomuksista. Jokaisella on aina aivan erilainen näkökulma omaan elämään ja tämä näkemys voi olla toisella aivan erilainen sinusta. 

Mutta voidaanko ajatella niin että kaikki ajatukset ovat uskomuksia? Mikä on faktaa ja mikä on uskomus? Uskomuksemme mielessämme ovat aina TOTTA. Uskomukset syntyvät kokemuksista. Ne ovat myös yleistyksiä ja sisäisiä sääntöjä itsestä ja muista. Ja uskomukset vahvistavat aina itse itseään. 

Koska uskomukset.. 

- luovat nykyisyyttä

- jäsentävät menneisyyttä

- luovat tulevaisuutta

..ovat ne todella tärkeitä asioita myös hyvinvoinnissamme. Ihminen usein rajoittaa itse itseään ja luulee syyn olevan jossain ulkopuolisessa tekijässä. Esimerkikisi "ei ole aikaa liikkua koska minulla on perhe huolehdittavana", tai joku muu asia estää. Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja luo maailmankuvan jonka mukaan elää.

Uskomukset ovat ajatuksia, käsityksiä ja mielipiteitä, joita pidämme totena ja jotka ohjaavat tunteitamme, toimintaamme, valintojamme, päätöksentekoamme ja elämäämme. Uskomukset voivat olla myös yleistyksiä muista ihmisistä, asioista, maailmasta, tapahtumista, seuraukista tai asioiden merkityksistä. 

Kun ihminen pitää jotain totena,

hän havaitsee vain ne seikat, 

jotka tukevat uskomusta.

Tähän on ihan pakko jakaa teille yksi harjoitus josta voi olla valtavasti hyötyä!

Voit miettiä muutamaa asiaa ja miettiä kuinka ne sinua rajoittavat:

1. MINULLE ON MAHDOLLISTA

2. MINULLE EI OLE MAHDOLLISTA

3. MITÄ SAAN TEHDÄ?

4. MITÄ ON PAKKO TEHDÄ?

Voit myös miettiä:

Millainen minä olen?

Millainen joku toinen henkilö tai muut ihmiset ovat? 

Minkälaista minun elämäni on?

Kaikki nämä uskomuksesi ohjaavat sinun elämääsi tälläkin hetkellä. Sinun jokaista tekoasi ohjaa se, mitä ajattelet siitä mihin pystyt. Tai sinun käytöksesi jotain ihmistä kohtaa riippuu täysin omista uskomuksistasi. Tai päinvastoin. Harjoitukseen ei mene kovin paljon aikaa, mutta se voi olla hyvinkin avartava. Kun huomaat omia uskomuksiasi, on sinun paljon helpompi lähteä muuttamaan niitä ja sitä kautta muuttamaan myös omaa elämääsi ja parantamaan omaa hyvinvointiasi. 

Joku voi omistaa (tai monikin meistä) uskomuksen, että minä olen sokerikoukussa. Tähän uskomukseen nojaten saamme tekosyyn olla välttämättä herkkuja. Koska, sokerikoukku.. Tai en pysty koskaan pudottamaan painoa. Tai en pysty siihen tai tähän tai minun on pakko tehdä sitä tai tätä. 

Joskus taas toisten ihmisten uskomukset sinusta, voivat hallita elämääsi ihan liikaa jos annat siihen mahdollisuuden. Ihmiset usein muuttuvat vuosien myötä, ja joku toinen on saattanut muodostaa sinusta uskomuksensa aivan todella vanhojen asioiden perusteella. Pahimmillaan tällaisten ihmisten kanssa ajan viettäminen myrkyttää sinun hyvinvointiasi, etenkin jos he ovat enemmän TOTUUS -puitteella kuin MAAILMANKUVA -puitteella elämää katsovia ihmisiä ja keskustelu heidän kanssaan ei ole yleensä rakentavaa tai mahdollista ylipäätään. 

Tästä päästään sitten seuraavaan aiheeseen (joka seuraa usein edellä mainitusta tilanteesta).. Tutkimusten mukaan on nimittäin kolme tunnetta, jotka pitkäaikaisina vähentävät hyvinvointia ja lisäävät sairastamista

toivottomuus

keinottomuus/avuttomuus

arvottomuus

Nämä tunteet, etenkin pitkäaikaisina, tuottavat kehoon kielteistä fysiologiaa ja kemiaa. Näiden tunteiden vastakohdat puolestaan lisäävät hyvinvointia, vähentävät sairastavuutta ja LISÄÄVÄT ELINIKÄÄ. 

Tähänkin on olemassa oma harjoituksensa, jolla voit oikeasti parantaa hyvinvoinitasi! Kirjoittelen siitä tosi mielelläni lisää jos aihe teitä kiinnostaa? Itselleni siitä on ollut valtavasti apua. 

Ihmettelettekö vielä miksi pidän NLP:tä niin mahtavana juttuna? Juuri tuo ajatusten ja fysiologian yhteys hyvinvoinnissa oli se tärkeä pointti miksi aloin tätä opiskella. On valitettavasti aina ihmisiä, jotka eivät osaa käydä hyvää keskustelua (jos ovat siihen kykeneväisiä ollenkaan) vaan käyvät sitä valta-periaatteella, ja omien uskomustensa perusteella. Jotta et sairastuta itseäsi tällaisten ihmisten vuoksi, voit aina muuttaa omaa ajatteluasi ja opetella katsomaan asiaa laajemmin. Ei siksi että "luovuttaisit" eikä siksi että sen toisen pitäisi muuttua, vaan siksi että parantaisit omaa hyvinvointiasi ja elämäsi laatua ajattelemalla asioista laajemmin. Ihanaa tiistaita kaikille! Mä lähden nyt töihin takaisin ohjaamaan PT-asiakkaita ja vetämään illan Pilates-tunnin!