Ajatuksia onnelisuudesta, peloista ja elämästä

En ollut melkein pariin viikkoon käynyt kävelyllä! Kaikki urheilu on tapahtunut sisätiloissa lukuunottamatta lauantain laskettelureissua. Kävely on parasta mitä tiedän. Mieli lepää ja silmä lepää kun kävelee metsässä. Meiltä on Käpylästä onneksi helppo päästä "metsän uumeniin" ja kävellä lähes koko lenkki "luonnossa". Puolentoista tunnin aikana ehtii miettiä niin paljon asioita. Kaikki suuret elämänmuutokseni ja parhaat ideani ovat saaneet alkunsa luonnossa kävelylenkillä. Olen silloin luovimmillani ja ajatus laukkaa. Tänään ajatus laukkasi taas oikein kunnolla ja ilokseni minulla oli puhelimen päässä myös hyvä ystävä, jolta sain hyvää näkökantaa yhteen asiaan. Kiitos Eeva "lenkkiseurasta"! Kävelylenkeillä olen myös keksinyt koko alanvaihtoni aina yrityksen nimeä myöden. Mitään ei ole tarvinnut keksiä väkisin vain asiat vain "tipahtavat eteeni" kun niiden aika on ollut. Tähän olen luottanut viimeiset vuodet, ja elämä on kuljettanut koko ajan oikeaan suuntaan.

Tänään olen miettinyt tosi paljon sitä mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on "vapauttanut" minut tähän tilanteeseen. Ja millä siihen onnellisuuteen ja tasapainoon ylipäätään pääsee.

Uskon että pahin este onnellisuudellemme ovat pelot. Pelkäämme että tekemisemme eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Jos vaikka heittäytyy yrittäjäksi ja alkaa toteuttaa omaa unelmaansa vaikka alussa ajatus tuntuu kaukaiselta ja enemmän hullulta? On oltava vakkarityö ja elanto, että tulee toimeen ja voi ostaa sitä ja tätä. Tai "harrastuksesta ei pidä tehdä ammattia". Tai ylipäätään kaiken pelkääminen. Pelätään vaikka mitä muut minusta ajattelevat. Että jos vaikka mokaa? Ei sitä kannata pelätä ja moka on aina lahja. Kaikki mokaa joskus. Ei se ole vaarallista. Niille pitää nauraa ja jatkaa eteenpäin!

Mä olen pelännyt joskus mitä muut ajattelevat ja tehnyt vain niin mikä on "oikein" ja hyväksyttävää. Luovuin omista unelmistani koska pitää olla "järkevä". Onneksi vihdoin uskalsin tehdä sen hyppäyksen, että alan rohkeasti toteuttaa sitä mitä sydän sanoo. Kyllä sitä aina pärjää ja elämä kantaa.

Olen pelännyt myös luonnossa liikkumista. Olen tehnyt sitä väkisin niin kauan kunnes en enää pelkää, ja seurauksena siitä uskallan näköjään samoilla "viidakossakin" yksin ja sitten voi törmätä vaikka varaaniin niin kuin mulle viimeksi kävi. Olen pelännyt luonnonvesissä uimista ja kaloja, ja kaikkea mikä siellä liikkuu. Siitä huolimatta jokaisella reissulla on pakko mennä sille pakolliselle snorklausretkelle ja pakottaa itsensä veteen. Ylittää itsensä. Viime reissulla uin luonnonvedessä kilometrin ihan kuntoilumielessä! Siis minä!? Pelkäsin myös yksin matkustamista, ja nyt se on parasta ja antoisinta mitä tiedän. 

Nykyään mitä hullummalta ja pelottavammalta joku asia tuntuu, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri se saattaa olla yksi avain onnellisuuteen. Pitää vain rohkeasti katsoa jokainen kortti. Ei siihen kuole.

Kuolemanpelko on myös yksi varmasti suurimmista peloistamme. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelevat, että he voivat "elää ikuisesti" kontrolloimalla syömistään ja kaikkea mitä heidän elimistöönsä voi jotain kautta joutua. Kaikki tehdään mahdollisimman opitimaalisesti mutta aikaa ei jää oikeasti elää! Kukaan ei elä ikuisesti ja me kaikki lähdemme täältä jossain vaiheessa, mutta sen ajan mitä täällä olemme ja elämme voimme elää sen hyvin ja onnellisena. Kohtuus kaikessa, myös kaikessa terveyteen liittyvässä asiassa.

Mikä tällä hetkellä minut sitten tekee onnelliseksi ja mikä on kaikkein tärkeintä? Lapsi ja ystävät, ja se että on hyvä olla. Saa tehdä työtä jota rakastaa ja elämä on mukavaa, eikä ole turhaa stressiä tai eripuraa asioista kenenkään kanssa. Se että on terveyttä! Näin eilen Iltiksen lööpin "huono parisuhde tuhoaa terveyden". En lukenut juttua, mutta jäin miettimään asiaa. Kyllä se niin vain on. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, mutta työn ja parisuhteen pitäisi antaa sitä voimaa, ei viedä sitä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. En yllytä ketään jättämään nyt päivätyötään tai ottamaan avioeroa, mutta kannattaa puntaroida mikä omassa elämässä on sellaista minkä haluaisi muuttaa. Asiat eivät muutu jos niille ei tee mitään. Helppoa se ei aina ole, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ja lopulta kaikki lähtee itsestä. Pitää hyväksyä itsensä ja opetella rakastamaan itseään. Ja lopettaa se turha pelkääminen. Olla onnellinen niistä ihanista asioista mitä sinulla on. Myös suuret menetykset opettavat katsomaan maailmaa eri silmin. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se on mukavampaa kun ajattelee positiivisesti ja uskaltaa elää! Silloinkin kun on vähän vaikeampaa!