Sports Lady®

Sports Lady®

19.4.2017

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja painonpudotus



Kaivoin viime viikolla yhdelle asiakkaalleni ennen-jälkeen -kuvaa itsestäni vuodelta 2014. Kuvista voi saada inspiraatiota ja toivon että hänen lisäkseen se teitäkin puskee eteenpäin ruokavalion kanssa. Ja ehkä teistäkin joku kaipaa nyt inspiraatiota ja tsemppiä kilojen karisteluun..? Etenkin jos kärsit kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Se on todella kurja autoimmuunisairaus, joka helposti latistaa mielenkin kun mitään ei kehossa tapahdu. Mun piti ensin kirjoittaa vain painonpudotuksesta, mutta koska monelle sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminta on yllätys tai uusi juttu, ajattelin myös pohjustaa koko juttua omalla tarinallani. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta, eli hypotyreoosi on hyvin yleinen sairaus ja siitä kärsii varmasti teistäkin joku? Tai lähipiirissä on ehkä ihminen joka siitä kärsii. Tällä kirjoituksella toivon voivani auttaa myös teitä. Tekstiä saa mielellään laittaa eteenpäin jos koet että siitä olisi jollekin apua. Tämä on oma kokemukseni ja taisteluni tämän sairauden kanssa. 

2010 joulupäivänä ennen "kaaosta"

Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan 2011. Stressi kävi liian suureksi elämää ahdistavien isojen asioiden vuoksi. 2011 keväällä tuli avioero, täysin yllätyksenä minulle. Sitten mun äiti, rakkain ja tärkein ihminen elämässäni, sairastui samana syksynä vakavasti syöpään (ja menehyti sairauteen vuotta myöhemmin). Olin vaihtanut alaakin juuri Pörssistä yrittäjäksi ja hyvinvointialalle. Jäin 3-vuotiaan kanssa kaksin. Tein kahta työtä: ohjasin oman yrityksen asiakkaita ja olin ravintolapäällikkönä CocoVi Barilla. Jokainen pienen lapsen äiti tietää, että lapsiperheen arki saattaa jo yksistään olla uuvuttavaa. Puhumattakaan jos taloudessa on vain yksi aikuinen joka tekee paria työtä ja ajaa jokaisena vapaana hetkenään äitinsä luo toiseen kaupunkiin. Jälkeenpäin mietin miten ikinä edes jaksoin sen pyörityksen. Autoon ei ollut varaa ja talossa ei ollut hissiäkään.. Pää kestää, mutta kehohan silloin sitten pettää. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin mulla 2012 alussa, ja aineenvaihdunta oli täysin pysähdyksissä. Oli shokki miten oma keho turposi kuin ilmapallo. Mutta menin eteenpäin kuin mummo lumessa.. 

Kun kilpirauhasen vajaatoiminta on sen verran kovaa, että aineenvaihdunta ei toimi yhtään ja keho on ihan tiltissä, on vain yksi vaihtoehto: hidastaa tahtia. Työntekoa en kauheasti tuolloin pystynyt hidastamaan (en tajunnut hidastaa enkä kai aloittelevana yrittäjänä olisi oikein voinutkaan että selviän lainoista ja arjen kuluista..), enkä tajunnut että uuvutin sillä itseäni koko ajan. Treenit kyllä muutin jo silloin. Rankoista treeneistä siirryin kevyempiin.. Vasta 2014 tietämillä pysähdyin todella kuuntelemaan kehoa. Se kaipasi enemmän unta. Palautumista. Kehonhuoltoa. Aki Hintsan kirjan luettuani uskoin vihdoin, että ihminen tarvitsee UNTA. Sitä on toitotettu joka tuutista, mutta en vain uskonut. Hän onnistui selittämään asian tarpeeksi uskottavasti. Voittamisen Anatomiasta (lue jos et ole vielä lukenut sitä!) tuli mun raamattu. Aloin nukkua. Aluksi se oli vaikeaa, sillä viime vuosina yöunet olivat menneet stressin takia niin katkonaisiksi. Nukuin 6-7 tuntia yössä ja joka yö 3 aikaan heräsin enkä saanut enää unta. Se johtui kortisolihormonin koholla olemisesta. Koko elämäni olin ollut hyväuninen, eikä unien kanssa ollut koskaan mitään ongelmaa, tai nukahtamisen.. Ensimmäinen askel oli siis nukkuminen. Vuoden verran sitkeästi menin tarpeeksi ajoissa nukkumaan enkä noussut ylös ennen kuin 8, mieluiten 9-10 tuntia oli kulunut nukkumaanmenosta. 2014 mukaan tuli myös syvävenyttely, Method Putkisto, joka alkoi myös vaikuttaa aineenvaihduntaani positiivisesti. Tätäkin korostan jatkuvasti: syvävenyttely todella parantaa aineenvaihduntaa. Siitä on erittäin omakohtainen kokemus. 

Mutta sitten 2014 keväällä mun painonpudotuksen motivaatio lähti yksinkertaisesti siitä, että painoani julkisesti mollattiin ja kilojani arvosteltiin ja päätin näyttää tälle arvostelijalle mistä tuulee. Kyllä sitä täällä blogissakin nälvittiin anonyymisti, eikä se ikinä kivalle tunnu. Varsinkin kun olet alan ammattilainen, ja ulkonäkö on jotain ihan muuta :( Sitä ennen en ollut koittanut pudottaa hetkeen painoa, sillä todella pahan kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi se ei olisi onnistunutkaan. Ja kiloihin oli tottunut jotenkin.. Silloin ei auta vaikka söisit vain salaatinlehden päivässä ja juoksisit 20 kilometriä. Paino ei putoa kun keho on tiltissä. Aloitin itselleni laatimani ruokavalion. "Dieettiin" (mieluummin puhun elämäntapamuutoksesta, mutta jossain tapauksissa voi kyllä käyttää sanaa dieetti tai painonpudotus jos homma on hallussa niin sanotusti muuten) kuului ruokavalion lisäksi aamulenkkejä 3-5 kävellen aamuisin tyhjään vatsaan 60min ajan. Sen lisäksi tein muutaman 30min mittaisen oman kehon painolla tehtävän treenin kotona. Paino putosi 7 viikossa kuusi kiloa! Täältä voit katsoa vanhan postauksen. Ruokavalio jonka itselleni laadin, perustui puhtaaseen ruokaan. Ei lisäravinteita, ei puolivalmisteita. Tuoreita kasviksia (ei pakasteita), kanaa, kalaa, hyviä rasvoja (öljyt, pähkinät, avocado), marjoja. Määrät katsoin tarkkaan ja noudatin ruokavaliota säntillisesti. En napostellut sen ohi ollenkaan. Pari herkuttelupäivää kyllä pidin, eli sain syödä mitä halusin. Tuollaisten cheat päivien kannalla en muuten enää ole ollenkaan, ellet sitten syö sellaista ruokaa mitä olet kaivannut. Ylenmääräinen karkin, pullan tai jätskin mättäminen siihen asti että tulee huono olo on mun mielestä etovaa.  

No siis pahimmillaan mulla nousi paino silloin muutama vuosi sitten jopa 15 kiloa siitä mitä se alimmillaan on joskus ollut (50 kilosta jopa 65:een). Toki laihimmillani se "lähtötilanne" oli melkoisen sanotaanko "riukumainen". Ei lihaksia, pelkkää laihuutta.. En tiedä paljonko se tuossa kuvassa yllä on joka on otettu 2010 (vielä muuten joulupäivänä..), veikkaisin jotain 51-52 kiloa.. Sitten niitä lihaksiakin toki vuosien mittaan tuli, mutta myös sitä itseään kun aineenvaihdunta stoppasi täysin. Se tunne kun mitään ei tapahdu kehossa vaikka miten yrität tehdä oikein asiat.. 


Vuosien myötä kilpirauhaseni vajaatoiminta on tasaantunut ja kehoni on hyvässä balanssissa. Tästä ei parannut hetkessä, mutta toivoa on! Ei pidä luovuttaa. Pitkäjänteisyyttä kyllä tarvitaan. Ensimmäinen lääke siihen oli UNI. Toinen oli VENYTTELY JA KEHONHUOLTO. Tietysti on oltava tarkka omien treenien kanssa (ei liian kovia treenejä liikaa) ja nukkumisen kanssa (riittävästi unta). Painoa en ole pudottanut kolmeen vuoteen, vaikka se noista 2014 ajoista on pudonnut kyllä vielä pari kiloa.. ihan ilman mitään suurempaa eforttia. Ja kroppa on kyllä muuttunut todella paljon myös sen myötä kun aloitin sen tarkan venyttämisen ja huoltamisen. Aineenvaihdunta parantui ja kropan mallikin muuttui täysin Method Putkisto -ohjaajakoulutuksen myötä. Venyttelyn makuun varsinaisesti pääsin vasta 2015 kun tajusin miten se muuttaa ulkonäköä! Ja tärkeää on karsia kalenerista myös niitä omia, kivoja menoja. Sosiaaliset tilanteet ja hauskat jututkin uuvutavat, niiden kanssa pitää myös hiljentää. Kalenterissa on oltavat tyhjää. Tuossa yllä olevassa kuvassa painan noin 58 kiloa (joku sitä kuitenkin miettii, mitä paino nykyään on.. ) No oikeasti painollakaan ei ole niin suurta merkitystä. Välillä saatat painaa enemmän ja välillä vähemmän, mutta vartalo saattaa näyttää hoikemmalta kun olet timmimmässä kunnossa vaikka vaaka sanoisi enemmän. Eli pelkästään painoa ei todellakaan kannata tuijottaa. Mitat ja oma olo kertoo hyvin. Ja kuvat. Oma paino heittelee kilolla parilla sinne sun tänne.

Kolmas ja oikeastaan jopa tärkein asia on PUHDAS RUOKA! Tosiaan nykyisellä ruokavaliolla olen mennyt pitkään. Syön puhdasta ruokaa. Selvitin todella tarkasti mitä pitää välttää ja mitä suosia kun sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Syön nykyään paljon vihanneksia, kalaa (vähemmän kanaa nykyään) ja äyriäisiä, pastaa, riisiä, leipää.. Maitotuotteita en ole käyttänyt enää (paitsi jäätelössä heh). Gluteenia koitin jättää joskus pois, mutta pienet määrät (kourallinen pastaa tai leipä silloin tällöin ei haittaa). Suosin aina luomua ja kotimaista ja mahdollisimman tuoretta ja oikeaa ruokaa. Herkkuja tulee syötyä joskus, mutta kartan sokeria ja valkoisia viljoja. Ruokavalio on mennyt viime vuosina proteiinipainotteisemmasta enemmän hiilaripainotteisemmaksi ja pidän viikossa muutamia kasvisruokapäiviäkin säännöllisesti. Pizzaperjantai meillä on säännöllisesti myös. Herkkuja kun syön, niin ne ovat jäätelö ja joskus suklaa/karkit (noita vähemmän varmaan..). Jätskiä menee meillä kyllä. Ja punaviini on kyllä myös mun herkku. En vahdi tosi tarkkaan mitä syön, mutta toki jonkinlainen roti syömisissä on oltava, ettei homma lähde käsistä. Ennen kaikkea on omaksuttava uusi elämäntapa. Sitä painotan aina asiakkaillekin kun aleteaan pudottamaan painoa. Tällä elämäntavalla eli SIISTI RUOKVALIO + SOPIVASTI HERKKUJA olen pysynyt hyvässä kunnossa nämä edelliset kolme vuotta. Elämää ei voi elää vain todella askeettisesti ja kurinalaisesti, herkkuja pitää olla myös. Ja huom kun niitä syö, niistä pitää NAUTTIA, huonoa omatuntoa ei saa potea. 

Tässä tällainen pieni pohjustus.. Nyt sitten lueskelin omia vanhoja postauksia ja inspiroiduin niistä sen verran, että päätin aloittaa pienen kevätprojektin ja karistaa muutaman kilon. Tosiaan kolmeen vuoteen en ole painoa pudottanut, mutta nyt tekee kyllä mieli tiristää muutama kilo. Tätä samaa on kenties ilmassa teillä muillakin? 

Ja kaikki sen tiedämme, että kun on hyvät ohjeet, on painonpudotus suht helppoa. Jotain muutakin siihen kyllä tarvitaan, muutenhan ei ylipainoa olisi? Motivaatiota, itsekuria, kannustusta, kaverin tsemppiä ja ennen kaikkea positiivisia ajatuksia. Jos ihmisen päässä on vuorokaudessa 60 000 ajatusta ja suuri osa niistä negatiivisia, miten se vaikuttaa? Pitää tykätä itsetään. Jo siinä lähtötilanteessa. Tai missä tahansa tilanteessa. Hyväksyä itsensä ja tykätä itsestään. Mullekin on tosi tärkeää, että voin laittaa ystävälle viestin, että tekisi mieli kaivaa karkit roskiksesta ja syödä ne. Niin tein eilen. Heitin karkit pois, ja illalla tuli niitä ikävä. Vaikka en nyt karkkia syö usein, mutta nuo olivat jääneet pääsiäisestä kun oltiin leffassa lapsen kanssa. Laitoin ystävälle viestin, ja takaisin tuli itkuhymiöitä ja tsemppiä <3 Karkit jäi roskikseen.. Ihminen sitä minäkin olen, vaikka tätä teen työkseni ;)

Kun aloitat painonpudotuksen tai elämäntapamuutoksen, ota lähtötilanne itsestäsi! 

a) kuvat (peilin kautta edestä, takaa ja sivuilta uikkarit päällä)
b) paino sekä
c) mitat
       vyötärö kapein kohta
       vyötärö navan alta 3 cm
       lantio levein kohta
       molemmat reidet levein kohta
       molemmat pohkeet levein kohta
       molemmat käsivarret levein kohta
       rinnan ympärys

Mittoja voit seurata kerran kuukaudessa, vaa'alla kehotan käymään kerran viikossa. Ota tietty päivä viikosta, joka on punnituspäivä. Älä ramppaa vaa'alla.

Jos kaipaat apua ruokavalion kanssa, ota rohkeasti yhteyttä hanna@anttipoika.com. Laadin jokaiselle henkilökohtaisesti ruokavalion, joka tekee sen noudattamisesta helpompaa. Jokaisella meillä on omat mieltymyksemme, oma arkemme ja on mahdollisia allergioita tai asioita joita pitää välttää (maito tai gluteeni esimerkiksi). Henkilökohtaisen ravinto-ohjauksen hinta on 150 eur, ja lisää infoa siitä saat laittamalla meiliä. Kesään on vielä aikaa ja 8 viikossa pudotat kiloja saman verran!

Tsemppiä kaikille painonpudotusjuttujen kanssa. Täällä eletään "päivää 2", who is with me :)

Xo

Hanna


6 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Menee kyllä ihan yli hilseen minulla, että joku on sinua joskus painosi takia nälvinyt, sellaiseen ei ole kyllä koskaan ollut syytä.

    t. Maarit

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Olen ajatellut aina ne ikävät kommentit niin, että sillä henkilöllä itsellään on huono olla kun viitsii alkaa toisten kiloja tai ulkonäköä kommentoimaan. Naisen vartalo on mun mielestä aina kaunis, painosta huolimatta. Ihanaa viikon alkua sinne :)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kiteytit tuon "siisti ruokavalio + sopivasti herkkuja" :)
    Juuri näin itsekin ajattelen...ja koitan noudattaa! Tsemppiä sinulle... ja minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Juuri näin, pitää elämässä olla vähän herkkuja myös :) Ihanaa ja aurinkoista viikkoa!

      Poista
  4. Moi Hanna,

    Teetkö vielä henkilökohtaisia ravinto ohjauksia?:)

    VastaaPoista