Hei ihanat! En ole kadonnut minnekään, toivottavasti olette seuranneet Instan kautta kuulumisia ja treenivinkkejä. Edellisen postauksen jälkeen aika on vierähtänyt taas kirjan kanssa.
Sinä onnistut - Elämäntapamuutos ja kuinka toteutat unelmasi
etenee kovaa vauhtia ja joulukuussa minulla on toivottavasti kädessäni yksi iso unelmani.
Kirjoitusprosessi on ollut vaativampi ja raskaampi mitä ikinä osasin ajatella. Samaan aikaan, päällekkäin kirjoittamisen kanssa, olen opiskellut. Aloitin helmikuussa kirjoittamaan ja toukokuussa aloitin NLP Practitioner opinnot. Myös kouluttautuminen on ollut, ja on edelleen, henkinen matka, jossa olen itse kasvanut paremmaksi ihmiseksi. Ja tuo matka on vasta aluillaan. Kirja oli melkoisen valmis koulutuksen alettua, mutta työstin sitä kesän ja nyt syksyn olemme viimeistelleet kirjaa kustannustoimittajan kanssa. Kirjan ensimmäinen versio oli hyvin erilainen, ja siihen suoraan sanottunua oksensin kaiken mahdollisen elämästäni. Kauhistutin jopa pari ystävääni, sillä melkein ensimmäisellä versiolla. Kirjassa on omakohtaisia kokemuksiani jonkin verran, mutta pääpaino ei ole niissä. Niiden kautta on jossain tapauksessa helpompi avata asioita mistä kirjoitan. Olen kirjoittanut kirjan lukijalle, kuinka sinä voit toteuttaa elämäntapamuutoksen ja unelmasi ja kuinka minä voin siinä auttaa. NLP Practitioner koulutus oli minulle iso henkisen kasvun paikka ja NLP Master Practitionerin aloittaessani päätin, että otan "rauhallisemmin". En kaiva niitä pahimpia esimerkkejä elämästäni, jotta en olisi taas ranteet auki niin sanotusti taas ensi toukokuuhun asti. Mutta en vain voi olla menemättä syvälle asioihin sitten kuitenkaan :D
Tänä vuonna olen avannut (lähes) kaikki mahdolliset haavat itsessäni koulutuksen ja kirjan myötä. Antanut tulla ulos kaiken sen mitä siellä on vuosia ollut. Asioita, jotka ovat olleet niin syvällä, että en edes aikaisemmin muistanut sellaisten olemassaoloa. Asioita mitä en ollut tiedostanut ja asioita joiden muistaminen ja käsittely on tehnyt todella kipeää. Ja samalla tiedostan, että näiden asioiden kanssa ollaan vasta alussa. Kaivo on syvä, ja sieltä riittää asioita purettavaksi. Samaan aikaan olen ollut kuitenkin niin inspiroitunut ja innostunut, että olen joutunut jopa tietoisesti itseäni jarruttelemaan liiallisesta innostuksesta. Iloa, onnea, kipeitä asioita ja ihan kaikkea. Koko tunneskaala on käyty tämän vuoden aikana läpi. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna miten viisas olen ollut, kun olen jättänyt ison osan omista menoista pois ja todella rauhoittanut elämäni sellaiseksi, että minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä asioiden äärelle. Pysähtyä vastaanottamaan tunteet. Vaikka välillä on ihan harmittanut, että "ei ole muuta elämää".
Minulle eteenpäin puskeminen on ollut aina luontaista. Minulle on helppoa päättää jokin tavoite ja alkaa toteuttaa unelmaani. Kun innostus ja inspiraatio tulee, alan toimia. Ja unelmien saavuttaminen edellyttää toimintaa, heti. Minulla on asiasta selkeä visio, on suunnitelma ja strategia. Menen unelmaani kohti täysillä, uskaltaen kuitenkin kokeilla toista lähestymistapaa jos jokin ei toimi. Mutta luovuttaminen ei ole koskaan tullut kyseeseen. Mutta ymmärrän sen, että kaikille se ei ole ehkä yhtä luontaista. Jotta meistä jokaisella olisi mahdollisuus elää sitä oman näköistä elämäänsä, pitää luoda itse elämälleen suunta. Kun suuntaa ei ole, sitä jää helposti elämän kuljetettavaksi, etkä pääse koskaan sinne mistä olet haaveillut. Tärkeää kuitenkin kaikessa tekemisessä on se, että osaa nauttia matkasta. Osaa palkita itsensä pienestäkin saavutuksesta ja nauttii tekemisestä. Se, että saavutat unelmasi, ei tuo onnellisuutta. Onnellisuus tulee matkan varrella. Onnellisuus on kiitollisuutta elämästä ja siitä, että osaa rakastaa itseään ja arvostaa pieniä asioita arjessa.
Asioilla on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Olen aina luottanut siihen. Asioita ei pidä pakottaa. Kun jollain tasolla tiedostat niitä, alkavat ne elämään alitajunnassasi, ja kyllä tapahtuvat sitten kun niiden aika on. Viikko on aikaa hioa vielä tekstiä ja sitten kirja menee taittoon. Seuraavat viikot tulevat olemaan sitten sen jälkeen elämäni pisimmät. Muistatte varmasti miten lapsena odotetettiin joulua. Etenkin se jouluaatto, jolloin pukkia odotettiin, tuntui kovin pitkältä. En malttaisi odottaa, että saan kirjan käteeni. Pääsen kääntelemään sivuja ja katsomaan tekstiä, omia ajatuksiani elämästä, elämäntapamuutoksesta, unelmista ja kaikesta siitä mitä kuluneiden vuosien aikana on tapahtunut. Nuo viikot aion kuitenkin elää myös matkasta nauttien. Niihin mahtuu ihania töitä, ihania asioita ystävien ja lapsen kanssa ja ihanaa arkea. Syyslomalla pidin pari päivää vapaata, muutoin loma oli hyvin työn ja koulutuksen täyteinen. Syysloman aikaan ajoittui myös mun synttärit, joita juhlistettiin ihan muutaman kaverin kanssa iltapäiväteellä. Jotenkin vielä naurattaa se, että arki on arkea ja tuollaista huppari/verkkari/rillit päässä kotona meininkiä, mutta juhlimaan pitää päästä Kämppiin. Kaksi totaalista ääripäätä, ei mitään siltä väliltä. Tämä synttäripäivä oli kaikista synttäreistä itselle jotenkin merkityksellisin, ehkä kaiken sen vuoksi mitä tässä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut.
Lupaan, että blogi tulee jatkossa päivittymään tiuhempaan. Jahka saan kirja-lapseni maailmalle eteenpäin. Älkää siis ihanat lukijat kadotko minnekään!
/Hanna
P.S. Maanantaina 28.10 alkaa Fitball by Sports Lady verkkovalmennus.
Täältä voit lukea siitä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti