Viikonlopun rentoutumiskeinot

Toivottavasti teillä on ollut mahtava viikonloppu. Mä olen ollut ratsastamassa ja ulkoillut koiran kanssa, nukkunut päiväunia, lukenut, levännyt ja vaan ollut. Aloitin pitkän mietinnän jälkeen ratsastuksen uudestaan. Koko lapsuuden ja nuoruuden vietin tallilla ja kun -99 muutin Helsinkiin, myin hevosen ja lopetin ratsastuksen. Sen jälkeen oon satunnaisesti ollut hevosen selässä. Taitohan ei varsinaisesti katoa minnekään, mutta kyllä kaikessa oli muistelemista aika paljonkin kun lauantaina pääsin tunnille. Tänä syksynä olen pyrkinyt käyttämään viikonloput niin, että olen mahdollisimman vähän koneella tai somessa, arkena kun se on mun työtä. Ja olen tehnyt sellaisia asioita mitä lapsena rakastin tehdä: leipoa, järjestää ja nyt ratsastaa. Siinä kolme super rentouttavaa ja ihanaa asiaa. 

Ratsastusta harvoin mielletään kunnon liikunnaksi, mutta sitä se todella on. Iltapäivällä tunnin  jälkeen venyttelin huolella. Muuten en tänään olisi varmaan päässyt kävelemään. Hevosen selässä oli kyllä ihana huomata se, että oma keho oli vahvempi kuin koskaan aiemmin. Nuorena en harrastanut mitään liikuntaa, vain ratsastusta. 

Tami-koiran kanssa tehtiin pitkä ulkoilu eilen. Käveltiin puistoon ja heitin tunnin sille palloa :) Sunnuntai menee siivotessa ja työasioista nollatessa, katsotaan tuleeko sitä valvottua ja katsottua uudet Sinkkuäidille sulhanen jaksot. Ne kun näkyy Dplayssa klo 00.00. Huominen ja tiistai on nimittäin täysin vapaapäiviä syysloman vuoksi!

Nyt viikonloppuna olen miettinyt paljon sitä, että saan todella elää mielekästä elämää. Tehdä työtä jolla on merkitystä, työtä jota rakastan. Ja viettää vapaa-aikaani omien arvojen mukaisesti. Elämä on tosi tavallista ja nautin siitä aivan todella paljon. Jokainen meistä voi olla se paras versio itsestään. Se vaatii rohkeuden lisäksi itsestään huolehtimista ja siihen liittyy myös mielen hyvinvointi. Mitkä asiat sinun arjessasi tekevät sinut onnelliseksi ja mitä asioita toivot siihen vähemmän? 

Ihanaa viikkoa ja ihanaa syyslomaa teille jotka lomailette!

Väsymys, harmitus, tunteet, syöminen ja arjen tasapainottaminen

Makeanhimo. Lasi viiniä. Ruuan sijaan leipää. Omien sudenkuoppien tunnistaminen. Missä kohtaa homma menee niin sanotusti pieleen? Silloin tällöin lasi viiniä ja pieni herkku ei naista tai miestä kaada, mutta entä kun siitä tulee tapa? Pala suklaata paisuu levylliseksi huomaamatta, yksi lasillinen muuttuu puolikkaaksi viinipulloksi.. Mikä sen tekee? 

Kyse on pitkälle tavoista ja niiden muuttamisesta. Ja tietysti itsensä ymmärtämisestä. Missä kohtaa pari keksiä muuttuu paketilliseksi? Tunne on helppo tukahduttaa syömisellä. Vuosia sitten muistan sen olotilan, miten joku ihminen sai minut niin raivostuneeksi, että ensimmäinen ajatus oli vain tunkea suu täyteen jotain hyvää. Myös yksinäisyyttäni olen paikannut joskus syömisellä. Syömme yksinäisyyteen, turvattomuuden tunteeseen, mielipahaan, ahdistukseen, väsymykseen. Väsymys on näistä melko yleinen syy siihen, että herkkuja tekee mieli. Tai tekee mieli ylipäätään syödä paljon tai epäterveellisesti. Joskus taustalla voi olla jokin addiktio, joka vain siirtyy toiseen asiaan niin kauan kunnes alkuperäinen syy käsitellään. 

Olen viime vuosina oppinut tunnistamaan omassa elämässäni ne hetket, kun kaikki terveelliset ruuat unohtuvat ja tuntuu hyvälle mättää niiden sijaan jotain tosi hyvää. Moni puhuu lohturuuasta. Elämässä tapahtuu jatkuvasti yllättäviä tilanteita, etkä voi hallita asioita. Vaikka yrittäisikin levätä hyvin, välttää väsymyksen ja herkuttelun, voi tulla jotain yllättävää. Läheinen sairastuu, koiralle sattuu jotain tai kaikki asiat vain tuntuvat menevän pieleen. Huono tapa saattaa olla jo poissa, mutta kriisin tullen se palaa. Tai sitten on niitä viikkoja että asiat ovat ihan hyvin, mutta töitä on vain paljon putkeen ja se väsyttää. 

Tiedostan omassa elämässäni sen, että keskiviikkona pitäisi hidastaa koska sunnuntaista asti olen painanut töitä siihen asti 12 tuntisia päiviä. Jos keskiviikko tuppaa olemaan myös työntäyteinen, tiedän mitä illalla tapahtuu: en jaksa laittaa ruokaa, syön mitä sattuu ja olen aivan super väsynyt. Alkuviikon työrumba on aina se sama, sitä yritän helpottaa pienillä päiväunilla maanantaisin ja tiistaisin, mutta välillä sattuu odottamattomia asioita ja päiväunet pitää perua. Välillä arki on yhtä hienosäätöä jos haluaa pitää huolta jaksamisestaan ja siitä miten syö. Tietenkään sen ei tarvitsisi olla, mutta olen yrittäjyyden vuosien aikana oppinut sen, että jos haluaa pysyä terveenä ja pystyä tekemään työt, on arkea opittava hienosäätämään. Sitä en aikaisemmin tehnyt, ja nuorempana palkkatöissä olessani ei tullut mieleenkään hidastaa etenkin jos oli jotain mukavaa tiedossa. Sitten tuli pientä flunssaa ja otettiin sairaslomaa. Nyt sitä ei kovin mieluusti tee, sillä kaikki menetetty työ tuntuu tilipussissa. Ja koska kipeänä ei töitä tietenkään tehdä, on ainoa vaihtoehto pysyä terveenä. 

Nämä ovat asioita, joista olen paljon aikaisemminkin kirjoittanut. Mutta niin se vain usein menee, että ihmiset eivät kuuntele kehoaan tai tunnista tunteitaan vaan painavat vain menemään. Molemmat laskevat immuniteettia. Sekä liiallinen meneminen ja tekeminen, että tunteiden vaikutus kehoon. 

Olen oppinut viime vuosina sen, että kehoa pitää rasittaa sopivasti sen sallimissa rajoissa. Jos minulla ei olisi töitä tai arkea yksin hoidettavana, treenaisin varmasti todella paljon ja kävisin joka päivä avannossa. Mutta kun töitä on paljon ja kaikkea muutakin, ovat kivatkin asiat keholle kuormittavia. Koiran kanssa kävelyt sopivat hyvin tähän elämäntilanteeseen niiden muutaman jumpan lisäksi mitä viikossa teen. Eikä tarkoituksena ole pahoitella sitä, että en saa tehdä asioita joita haluaisin. Päin vastoin. Rakastan liikkua koiran kanssa luonnossa päivittäin, ja monipuoliset treenit jotka viikko-ohjelmaani sisältyvät ovat täysin riittävä määrä. Mutta tottakai kivoja asioita tekisi vaikka kuinka jos olisi aikaa, kuka tahansa meistä tekisi.

Tänään teimme tavallista pidemmän kävelyn Tamin kanssa. Oli niin upea ilma, oli nukuttu pitkään ja vapaapäivä. Tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Se taitaa jo olla pikkukoiran ennätys. Keskiviikkona menin jo yhdeksän jälkeen nukkumaan, eilen sitten vähän myöhemmin. Mutta unta tuli reippaasti yli 9 tuntia molempina öinä. Ja ai miten se teki hyvää. Eilisen illan istuin sohvalla ja katselin sarjaa C-moresta kun oli vapaa ilta. Söin herkkujakin, sopivasti. Relaamista on pitänyt opetella, samoin nukkumistakin. Ja tänään kun minulla on vapaapäivä, tiedostan että kirjanpito on tekemättä edelleen ja tänään siihen olisi hyvää aikaa. Mutta silloin viikon ainoa vapaapäiväni ei olisi vapaapäivä. Joten hammasta purren siirrän kirjanpidon ensi viikkoon ja nautin tästä päivästä tekemällä itselle mieluisia asioita. Keho ja mieli kiittävät tästä päätöksestä. 

Vanhan kaupungin koskella aamuaurinko

Viikin pelloilla ja metsissä kuunneltiin lintujen viserrystä

Vanhankaupungin lahdella oli lunta ja jäätä

maanantain Ilta-Sanomien juttua.. mietin että tuon kuvan voisi teksteineen ihan kehystää omalla seinälle muistuttamaan levon tärkeydestä koska nykyään on niin hyvä balanssi sen kanssa

lottovoitto meni muuten toiseen kaupunkiin, onni ei suosinut minua vaikka jopa kerran lottosin viime viikolla sen tädin kehoituksesta jota autoin :D

29.2 workshoppiin "Makeanhimo hallintaan & virkeyttä arkeen venyttelystä" on vielä early bird hinta tämän ja huomisen päivän.

"Sinua odottaa viikonloppuna yllätys.."

Viikko vierähti niin nopeasti ja yhtä nopeasti meni koko tammikuu. Tähän viikkoon on mahtunut oikeastaan vain töitä ja sitä kotona olemista. Arkea. Ihanaa sellaista. Viime viikko olikin vähän hurjempi versio. Tamia puri koirapuistossa toinen koira ja viikko meni eläinlääkärissä, pikkukoiraa hoitaessa ja valvoessa. Töiden ja kaiken muun lisäksi. Viime viikolla oli myös lapsen pääsykokeet yläasteelle. Omia treenejä en tainnut tehdä yhtään, venyttelyjäkään. Eikä koiraakaan tullut kävelytettyä, jalan vuoksi. Nyt se alkaa olla kunnossa ja kyllä sitä jo kaipasi itsekin kävelyitä. Sitä on niin tottunut tekemään kolme kävelylenkkiä päivittäin koiran kanssa. 

Tällä viikolla olen sitten ottanut takaisin sitä asiaa, tosin treenejä en ole varsinaisesti tehnyt koska kroppa on tuntunut niin väsyneelle viime viikosta ja tämän viikon töistä. Olen onnellinen siitä miten olen viime vuosina oppinut sitä kuuntelemaan. Mitään ei pidä pakottaa, nykyään jo tuntee ja tietää itsensä milloin on vain hyvä olla. Olla, hengitellä, venytellä. 

Ruokien suhteen olen mennyt ihan normi linjalla, mutta täytyy myöntää että tällä viikolla on nyt ollut pari iltaa, että en ole jaksanut laittaa ruokaa ja olen elänyt ihan leivällä vain. Sitä tulee normaalisti syötyä todella harvoin. Yleensä syön aamuisin puuron tai smoothien, välipalaksi banaanin ja myöhäisen lounaan tullessani kotiin aamupäivän ohjauksilta. Sen voimin jaksan sitten illan tunnit, jonka jälkeen syön vielä päivällisen. Ruuat teen aina itse, alusta loppuun asti. Sämpylöitäkin tuli leivottua pitkästä aikaa, tomaattikeitolle kaveriksi. 

Viikko sitten hain myös ensimmäiset monitehosilmälasit, niihin olen totutellut nyt viikon verran. Kotona se vielä menee, kun olen tottunut täällä käyttämään lukulaseja. Mutta kun pitäisi lähteä ovesta ulos rillit päässä, on se jotenkin ihan outoa. Mutta vähitellen tottuu tähänkin. 

Tänään oli sitten vapaapäivä (melkein vapaapäivä, sillä kohta alkaa vielä Body by Sports Lady verkkovalmennuksen livetreeni) ja kävin ystävän kanssa Pauligin Kulman aamiaisella ja vietettiin kiva aamupäivä kaupungilla kierrellen. 

Ihanaa vaihtelua. 

Kävin tekemässä myös loton, pitkästä aikaa varmaankin vuosiin. Tiistaina nimittäin autoni ikkunaan ärrän edessä koputti vanhempi rouva, jolla oli kainalosauvat. Hän kysyi voisinko heittää hänet kotiin, bussilla olisi hankala mennä kainalosauvojen kanssa ja kelakyyditkään ei toimi. Sanoin, että tottakai voin heittää. Matkan aikana hän ehti kertoa kaikki sairastelunsa, keuhkokuumeesta murtuneeseen nilkkaan. Tämä täti ei olisi kyllä päässyt kovin helposti ilman sitä kelakyytiä kotiin, sillä ylämäkeä kotiovelle olisi bussipysäkiltä ollut useamman sata metriä. Täti kovasti kiitteli minua ja totesi vielä lopuksi: "Viikonloppuna sinua odottaa yllätys. Sinä voitat lotossa". Joten pakkohan se oli lotota. 

Tosin kotiin ajellessa mietin sitä, että oikeastaan olen jo voittanut lotossa kun saan elää oman näköistäni elämää ja kaikki olemme terveinä ja koirakin yhtenä kappaleena. Ja asiat ovat niin hyvin. 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Mä käyn vetämässä vielä jumppavaatteet niskaan ja jumppaan tuossa olohuoneen matolla hetken verkkovalmennusporukan kanssa!

Kaikki on mahdollista

Hei ihanat! En ole kadonnut minnekään, toivottavasti olette seuranneet Instan kautta kuulumisia ja treenivinkkejä. Edellisen postauksen jälkeen aika on vierähtänyt taas kirjan kanssa. 

Sinä onnistut - Elämäntapamuutos ja kuinka toteutat unelmasi 

etenee kovaa vauhtia ja joulukuussa minulla on toivottavasti kädessäni yksi iso unelmani. 

Kirjoitusprosessi on ollut vaativampi ja raskaampi mitä ikinä osasin ajatella. Samaan aikaan, päällekkäin kirjoittamisen kanssa, olen opiskellut. Aloitin helmikuussa kirjoittamaan ja toukokuussa aloitin NLP Practitioner opinnot. Myös kouluttautuminen on ollut, ja on edelleen, henkinen matka, jossa olen itse kasvanut paremmaksi ihmiseksi. Ja tuo matka on vasta aluillaan. Kirja oli melkoisen valmis koulutuksen alettua, mutta työstin sitä kesän ja nyt syksyn olemme viimeistelleet kirjaa kustannustoimittajan kanssa. Kirjan ensimmäinen versio oli hyvin erilainen, ja siihen suoraan sanottunua oksensin kaiken mahdollisen elämästäni. Kauhistutin jopa pari ystävääni, sillä melkein ensimmäisellä versiolla. Kirjassa on omakohtaisia kokemuksiani jonkin verran, mutta pääpaino ei ole niissä. Niiden kautta on jossain tapauksessa helpompi avata asioita mistä kirjoitan. Olen kirjoittanut kirjan lukijalle, kuinka sinä voit toteuttaa elämäntapamuutoksen ja unelmasi ja kuinka minä voin siinä auttaa. NLP Practitioner koulutus oli minulle iso henkisen kasvun paikka ja NLP Master Practitionerin aloittaessani päätin, että otan "rauhallisemmin". En kaiva niitä pahimpia esimerkkejä elämästäni, jotta en olisi taas ranteet auki niin sanotusti taas ensi toukokuuhun asti. Mutta en vain voi olla menemättä syvälle asioihin sitten kuitenkaan :D 

Tänä vuonna olen avannut (lähes) kaikki mahdolliset haavat itsessäni koulutuksen ja kirjan myötä. Antanut tulla ulos kaiken sen mitä siellä on vuosia ollut. Asioita, jotka ovat olleet niin syvällä, että en edes aikaisemmin muistanut sellaisten olemassaoloa. Asioita mitä en ollut tiedostanut ja asioita joiden muistaminen ja käsittely on tehnyt todella kipeää. Ja samalla tiedostan, että näiden asioiden kanssa ollaan vasta alussa. Kaivo on syvä, ja sieltä riittää asioita purettavaksi. Samaan aikaan olen ollut kuitenkin niin inspiroitunut ja innostunut, että olen joutunut jopa tietoisesti itseäni jarruttelemaan liiallisesta innostuksesta. Iloa, onnea, kipeitä asioita ja ihan kaikkea. Koko tunneskaala on käyty tämän vuoden aikana läpi. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna miten viisas olen ollut, kun olen jättänyt ison osan omista menoista pois ja todella rauhoittanut elämäni sellaiseksi, että minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä asioiden äärelle. Pysähtyä vastaanottamaan tunteet. Vaikka välillä on ihan harmittanut, että "ei ole muuta elämää". 

Minulle eteenpäin puskeminen on ollut aina luontaista. Minulle on helppoa päättää jokin tavoite ja alkaa toteuttaa unelmaani. Kun innostus ja inspiraatio tulee, alan toimia. Ja unelmien saavuttaminen edellyttää toimintaa, heti. Minulla on asiasta selkeä visio, on suunnitelma ja strategia. Menen unelmaani kohti täysillä, uskaltaen kuitenkin kokeilla toista lähestymistapaa jos jokin ei toimi. Mutta luovuttaminen ei ole koskaan tullut kyseeseen. Mutta ymmärrän sen, että kaikille se ei ole ehkä yhtä luontaista. Jotta meistä jokaisella olisi mahdollisuus elää sitä oman näköistä elämäänsä, pitää luoda itse elämälleen suunta. Kun suuntaa ei ole, sitä jää helposti elämän kuljetettavaksi, etkä pääse koskaan sinne mistä olet haaveillut. Tärkeää kuitenkin kaikessa tekemisessä on se, että osaa nauttia matkasta. Osaa palkita itsensä pienestäkin saavutuksesta ja nauttii tekemisestä. Se, että saavutat unelmasi, ei tuo onnellisuutta. Onnellisuus tulee matkan varrella. Onnellisuus on kiitollisuutta elämästä ja siitä, että osaa rakastaa itseään ja arvostaa pieniä asioita arjessa. 

Asioilla on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Olen aina luottanut siihen. Asioita ei pidä pakottaa. Kun jollain tasolla tiedostat niitä, alkavat ne elämään alitajunnassasi, ja kyllä tapahtuvat sitten kun niiden aika on. Viikko on aikaa hioa vielä tekstiä ja sitten kirja menee taittoon. Seuraavat viikot tulevat olemaan sitten sen jälkeen elämäni pisimmät. Muistatte varmasti miten lapsena odotetettiin joulua. Etenkin se jouluaatto, jolloin pukkia odotettiin, tuntui kovin pitkältä. En malttaisi odottaa, että saan kirjan käteeni. Pääsen kääntelemään sivuja ja katsomaan tekstiä, omia ajatuksiani elämästä, elämäntapamuutoksesta, unelmista ja kaikesta siitä mitä kuluneiden vuosien aikana on tapahtunut. Nuo viikot aion kuitenkin elää myös matkasta nauttien. Niihin mahtuu ihania töitä, ihania asioita ystävien ja lapsen kanssa ja ihanaa arkea. Syyslomalla pidin pari päivää vapaata, muutoin loma oli hyvin työn ja koulutuksen täyteinen. Syysloman aikaan ajoittui myös mun synttärit, joita juhlistettiin ihan muutaman kaverin kanssa iltapäiväteellä. Jotenkin vielä naurattaa se, että arki on arkea ja tuollaista huppari/verkkari/rillit päässä kotona meininkiä, mutta juhlimaan pitää päästä Kämppiin. Kaksi totaalista ääripäätä, ei mitään siltä väliltä. Tämä synttäripäivä oli kaikista synttäreistä itselle jotenkin merkityksellisin, ehkä kaiken sen vuoksi mitä tässä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. 

Lupaan, että blogi tulee jatkossa päivittymään tiuhempaan. Jahka saan kirja-lapseni maailmalle eteenpäin. Älkää siis ihanat lukijat kadotko minnekään!

/Hanna

P.S. Maanantaina 28.10 alkaa Fitball by Sports Lady verkkovalmennus. 

Täältä voit lukea siitä lisää.

Kotijuttuja, kirjajuttuja ja treenijuttuja

Tämä onkin ollut aikamoinen viikko. Olen ehtinyt tehdä kaikenlaista. Kävin Ikeassa pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta olikin pari vuotta. Shoppailen hirveän vähän nykyään mitään, mutta nyt piti hakea julisteille kehykset. Olen laittanut vähän kotia, pessyt sohvanpäällisiä, sisustanut ja tehnyt taas kodista sellaista paikkaa missä on syksyn tullen ihana viettää aikaa, sytytellä kynttiöitä ja olla ja nauttia. Sohvan päällä on nyt myös suojat, sillä tämä pieni tahmatassu likaa valkoisen sohvan todella hienosti. 

Täytyy kyllä myöntää, että tällä hetkellä on aivan mahdoton matkakuume. En ole ollut reissussa sitten viime vuoden Kroatian reissun jälkeen. Olimme siellä 2018 heinäkuussa lapsen kanssa. Joulukuulle olen varannut lennot Thaimaaseen ja lähdemme sinne melkein kolmeksi viikoksi. Kirja menee joulukuun alussa painoon, joten mikäs sen lokoisampaa sitten kun kruunata vuosi lomareissussa. Töiden tekemiseen ja itsensä kehittämiseen on muuten mennyt tämä vuosi täysin, joten loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vielä pitää siis jaksaa odottaa.

Lokakuussa kuvataan kirjaan kuvat ja ennen kuin kirja pääsee taittoon asti, pitää tekstiä vielä hioa kustannustoimittajan kanssa. Mun ajatukset ovat olleet kirjassa koko vuoden niin tiiviisti, että en malttaisi nytkään pitää siitä yhtään näppejäni erossa. Kuvia varten haluan olla tietysti parhaimmillani, joten aloitan itsekin maanantaina alkavan Aineenvaihdunta käyntiin verkkovalmennuksen. Parissa viikossa iho saa aivan uuden ilmeen, nesteet lähtee kehosta ja turvotus poistuu. Puhdas ruoka ja syvävenyttely tekevät ihmeitä. Ei ollenkaan huono ajatus aloittaa valmennusta syyslomaakaan ajatellen, etenkin jos sinulla on reissua tulossa. Pitää kuitenkin muistaa, että valmennus ei ole mikään parin viikon kuuri. Se on startti elämäntapamuutokseen. Huomaat mitä puhdas ruoka ja venyttely sinulle tekevät, ja motivoidut sitä kautta ottamaan uusia hyviä tapoja arkeesi. Sellaista ruokavaliota noudatan itse täysin, lisänä on vain sitten satunnaisesti herkut (joita on ollut liikaa viime aikoina..) ja joskus leipä..

Tällä viikolla oli keskiviikkoilta poikkeuksellisesti vapaa ja saatiin tehdä iltalenkki valoisalla Tamin kanssa, ihanaa! Tällä viikolla olen käynyt myös tekemässä parit omatkin treenit, edellinen viikko meni vähän flunssaisena ja puolikuntoisena. Treenien puutteen huomasi heti kehossa, tuntui että joka paikka kiristi ja selkä tuntui heti myös jumahtavan. 

Fitball treeni on parasta treeniä keholle, ja kroppa on taas kunnossa omien treenien ansiosta. Seuraava Fitball by Sports Lady® verkkovalmennus alkaa muuten lokakuun lopussa ja sinne voi jo ilmoittautua!

kierrot sivulle ja yhden jalan maastaveto

pystypunnerrus & istumaannousu ja vastakkaisen käden & jalan nostot

lonkan ojennus ja koukistus pallon kanssa + kyykyt pallolla

kahvakuulakävely ja rinnalleveto/työntö kahdella kuulalla

Viikonloppukin on ihan käsillä ja täällä luvassa taas ihan rentoa oleilua vain. Tänään vielä yhden PT-asiakkaan treeni sekä verkkovalmennuksen livetreeni ryhmässä. Sen jälkeen maltan pitää näppini erossa töistä ennen sunnuntai-illan Kumpulan kuulatuntia, mikä jälleen kerran on loppuunmyyty.

Ihanaa viikonloppua!

Xo

Hanna

Hyvää koiranpäivää

Hyvää koiranpäivää. Päivän kunniaksi muutama kuva Tamista tänne blogiin. Hän  on ilostuttanut meidän arkea nyt puoli vuotta ja Tamista on tullut maailman ihanin pieni ystävä. Pentuna hän oli hieman haasteellinen kaveri, mutta oppi hienoksi koiraksi vihdoin kun häntä on kuljetettu paljon mukana ja opetettu paljon asioita. Tami täytti nyt 9 kuukautta muutama päivä sitten. 

Emme osaisi elää enää ilman häntä ja haaveissa on ottaa hänelle pieni kaveri jonkin ajan kuluttua. Oma koira on aina ollut haaveeni ja vihdoin viime syksynä sen sitten toteutimme. Tami on niin rakas <3 

Parasta elämässä lapsen jälkeen <3