Makeanhimo. Lasi viiniä. Ruuan sijaan leipää. Omien sudenkuoppien tunnistaminen. Missä kohtaa homma menee niin sanotusti pieleen? Silloin tällöin lasi viiniä ja pieni herkku ei naista tai miestä kaada, mutta entä kun siitä tulee tapa? Pala suklaata paisuu levylliseksi huomaamatta, yksi lasillinen muuttuu puolikkaaksi viinipulloksi.. Mikä sen tekee?
Kyse on pitkälle tavoista ja niiden muuttamisesta. Ja tietysti itsensä ymmärtämisestä. Missä kohtaa pari keksiä muuttuu paketilliseksi? Tunne on helppo tukahduttaa syömisellä. Vuosia sitten muistan sen olotilan, miten joku ihminen sai minut niin raivostuneeksi, että ensimmäinen ajatus oli vain tunkea suu täyteen jotain hyvää. Myös yksinäisyyttäni olen paikannut joskus syömisellä. Syömme yksinäisyyteen, turvattomuuden tunteeseen, mielipahaan, ahdistukseen, väsymykseen. Väsymys on näistä melko yleinen syy siihen, että herkkuja tekee mieli. Tai tekee mieli ylipäätään syödä paljon tai epäterveellisesti. Joskus taustalla voi olla jokin addiktio, joka vain siirtyy toiseen asiaan niin kauan kunnes alkuperäinen syy käsitellään.
Olen viime vuosina oppinut tunnistamaan omassa elämässäni ne hetket, kun kaikki terveelliset ruuat unohtuvat ja tuntuu hyvälle mättää niiden sijaan jotain tosi hyvää. Moni puhuu lohturuuasta. Elämässä tapahtuu jatkuvasti yllättäviä tilanteita, etkä voi hallita asioita. Vaikka yrittäisikin levätä hyvin, välttää väsymyksen ja herkuttelun, voi tulla jotain yllättävää. Läheinen sairastuu, koiralle sattuu jotain tai kaikki asiat vain tuntuvat menevän pieleen. Huono tapa saattaa olla jo poissa, mutta kriisin tullen se palaa. Tai sitten on niitä viikkoja että asiat ovat ihan hyvin, mutta töitä on vain paljon putkeen ja se väsyttää.
Tiedostan omassa elämässäni sen, että keskiviikkona pitäisi hidastaa koska sunnuntaista asti olen painanut töitä siihen asti 12 tuntisia päiviä. Jos keskiviikko tuppaa olemaan myös työntäyteinen, tiedän mitä illalla tapahtuu: en jaksa laittaa ruokaa, syön mitä sattuu ja olen aivan super väsynyt. Alkuviikon työrumba on aina se sama, sitä yritän helpottaa pienillä päiväunilla maanantaisin ja tiistaisin, mutta välillä sattuu odottamattomia asioita ja päiväunet pitää perua. Välillä arki on yhtä hienosäätöä jos haluaa pitää huolta jaksamisestaan ja siitä miten syö. Tietenkään sen ei tarvitsisi olla, mutta olen yrittäjyyden vuosien aikana oppinut sen, että jos haluaa pysyä terveenä ja pystyä tekemään työt, on arkea opittava hienosäätämään. Sitä en aikaisemmin tehnyt, ja nuorempana palkkatöissä olessani ei tullut mieleenkään hidastaa etenkin jos oli jotain mukavaa tiedossa. Sitten tuli pientä flunssaa ja otettiin sairaslomaa. Nyt sitä ei kovin mieluusti tee, sillä kaikki menetetty työ tuntuu tilipussissa. Ja koska kipeänä ei töitä tietenkään tehdä, on ainoa vaihtoehto pysyä terveenä.
Nämä ovat asioita, joista olen paljon aikaisemminkin kirjoittanut. Mutta niin se vain usein menee, että ihmiset eivät kuuntele kehoaan tai tunnista tunteitaan vaan painavat vain menemään. Molemmat laskevat immuniteettia. Sekä liiallinen meneminen ja tekeminen, että tunteiden vaikutus kehoon.
Olen oppinut viime vuosina sen, että kehoa pitää rasittaa sopivasti sen sallimissa rajoissa. Jos minulla ei olisi töitä tai arkea yksin hoidettavana, treenaisin varmasti todella paljon ja kävisin joka päivä avannossa. Mutta kun töitä on paljon ja kaikkea muutakin, ovat kivatkin asiat keholle kuormittavia. Koiran kanssa kävelyt sopivat hyvin tähän elämäntilanteeseen niiden muutaman jumpan lisäksi mitä viikossa teen. Eikä tarkoituksena ole pahoitella sitä, että en saa tehdä asioita joita haluaisin. Päin vastoin. Rakastan liikkua koiran kanssa luonnossa päivittäin, ja monipuoliset treenit jotka viikko-ohjelmaani sisältyvät ovat täysin riittävä määrä. Mutta tottakai kivoja asioita tekisi vaikka kuinka jos olisi aikaa, kuka tahansa meistä tekisi.
Tänään teimme tavallista pidemmän kävelyn Tamin kanssa. Oli niin upea ilma, oli nukuttu pitkään ja vapaapäivä. Tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Se taitaa jo olla pikkukoiran ennätys. Keskiviikkona menin jo yhdeksän jälkeen nukkumaan, eilen sitten vähän myöhemmin. Mutta unta tuli reippaasti yli 9 tuntia molempina öinä. Ja ai miten se teki hyvää. Eilisen illan istuin sohvalla ja katselin sarjaa C-moresta kun oli vapaa ilta. Söin herkkujakin, sopivasti. Relaamista on pitänyt opetella, samoin nukkumistakin. Ja tänään kun minulla on vapaapäivä, tiedostan että kirjanpito on tekemättä edelleen ja tänään siihen olisi hyvää aikaa. Mutta silloin viikon ainoa vapaapäiväni ei olisi vapaapäivä. Joten hammasta purren siirrän kirjanpidon ensi viikkoon ja nautin tästä päivästä tekemällä itselle mieluisia asioita. Keho ja mieli kiittävät tästä päätöksestä.
 |
| Vanhan kaupungin koskella aamuaurinko |
 |
| Viikin pelloilla ja metsissä kuunneltiin lintujen viserrystä |
 |
| Vanhankaupungin lahdella oli lunta ja jäätä |
 |
| maanantain Ilta-Sanomien juttua.. mietin että tuon kuvan voisi teksteineen ihan kehystää omalla seinälle muistuttamaan levon tärkeydestä koska nykyään on niin hyvä balanssi sen kanssa |
 |
| lottovoitto meni muuten toiseen kaupunkiin, onni ei suosinut minua vaikka jopa kerran lottosin viime viikolla sen tädin kehoituksesta jota autoin :D |
29.2 workshoppiin "Makeanhimo hallintaan & virkeyttä arkeen venyttelystä" on vielä early bird hinta tämän ja huomisen päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti