Noudatatko ketogeenistä ruokavaliota?

"Noudatatko ketogeenistä ruokavaliota?" 

Sain instan stoorissa tämän kysymyksen eräältä lukijalta yhteen ruokakuvistani. Siitä lähti myös ajatus postauksen tekemiseen. Juttelin myös tuttavani kanssa siitä, että hän oli saanut allergisen reaktion syötyään sitä sun tätä joka ei hänen ruokavalioonsa yleensä kuulu (tämä ei liity siis ketodieettiin). Siitäkin lähti ajatus tämän postauksen tekemiseen. Hän soitti minulle kun muisti minun kertoneen hänelle joskus vastaavaa itseni kohdalla. 

Keto -aiheesta hyppäänkin suoraan erilaisiin ruokavaliokokeiluihin. Itse olen käynyt pitkän tien erilaisten kokeilujen kanssa viimeisten 25 vuoden aikana. Olen koittanut erilaisia dieettejä, ja niitä on ollut paljon. Kovasti muodissa oleva keto ruokavalio on varmasti monilla kokeilussa. Itse en aio sitä kokeilla. Tarvitsen tuhdimpia hiilareita jotta jaksan. Arki on tosi aktiivista tämän työn, koiran ja lapsen kanssa Olen vuosien aikana kokeillut lukuisia erilaisia dieettejä ja ruokavalioita, mutta yhdestäkään sellaisesta ei ole ollut pysyväksi ruokavalioksi. Ruokavalion pitäisi aina olla sellainen jota pystyt noudattamaan lopun elämääsi, myös se millä pudotat painoa. Määrät toki muuttuvat kun paino on saavutettu ja mukaan voi lisätä myös hieman herkkuja ja "tuhdimpia aineksia".

aika perus lounas: lehtikaalia, pinaattia, rucolaa, täysjyväriisiä, paprikaa, tomaattia, kananmunaa, oliiviöljyä..

Kun käytän sanaa ruokavalio, en puhu ruokavaliolla olemisesta dieettaamisena vaan elämäntavastani. Tämän hetkinen ruokavalioni perustuu seuraaviin periaatteisiin: syön aamuisin puuron maapähkinävoilla ja luomukahvin kauramaidolla. Lounas ja päivällinen ovat usein samalla kaavalla rakennettuja: paljon erilaisia kasviksia, kalaa tai kananmunaa, oliiviöljyä ja avocadoa sekä täysjyväriisiä tai qvinoaa. Välipalaksi syön hedelmän tai vihermehun. Joskus aamupuuron kanssa marjoja liotettujen manteleiden kanssa muussattuna. 

Mitä sitten vältän: pastaa, leipää, kaikkea prosessoitua ruokaa, maitotuotteita, karkkia, leivonnaisia, herkkuja, lisäaineita.. Meillä ei ole kaapissa koskaan jugurttia, juustoa, leikkeleitä, rahkoja.. Punaista lihaa en ole syönyt 25 vuoteen, broileriakaan en yli vuoteen (lukuunottmatta paria kertaa). Eläinperäinen proteiini on aika minimissä, maitotuotteiden sisältämä täysin. Macissa tai Hesessä en ole syönyt 8 vuoteen. Jos syön hampurilaisen, syön sen hyvistä raaka-aineista tehtynä. 

lauantain päivällinen B-smokeryssa seitan (vehnägluteenia) burger

Mutta kuitenkin voin näitä joskus satunnaisesti nauttia jos mieli tekee. Ja aina hyvällä omatunnolla. Maitotuotteita lukuunottamatta. Niitä en syö muussa muodossa kuin jäätelön muodossa. Olen ollut niin pitkään syömättä rahkoja, jugurtteja ja lehmän maitoa, että en enää edes pidä mausta. 

Miksi sitten vältän noita yllämainittuja? Sen näkee ensinnäkin ihossa. Huomaan ihon kunnossa välittömästi kun syön leipää tai herkkuja. Näytän vanhemmalta ja väsyneemmältä. Onhan se totta että sokeri vanhentaa. Jos minulla on vaikka kuvaukset, olen taatusti ennen niitä syömättä noita yllämainittuja. Toinen on sitten vatsan toiminta. Kun syön terveellisesti oman ruokavalion mukaan, olo on vatsassakin hyvä ja suolisto toimii hyvin. Niin pahasti en ole pitkään aikaan herkutellut, että olisin suolistoni saanut ihan sekaisin mutta sitäkin on joskus nuorempana saattanut tapahtua.

Mutta miksi kuitenkin joskus saatan näitä syödä? Olen huomannut että liian kova ehdottomuuskin ruokien kanssa kostautuu. Olen joskus ollut pitkään syömättä mitään "epäterveellistä", ja kun sitten joskus ja nimenomaan jouluna olen sellaista syönyt, on elimistö reagoinut välittömästi kun se ei ole tottunut yhtään siihen että laitan suustani jotain muuta kuin puhdasta ruokaa. Eräänä uutena vuotena muistan nauttineeni punaviiniä ja erilaisia juustoja. Seuraavana päivänä naamani on aivan läikikäs. Olen saanut myös allergisia reaktioita lisäaineista kun olen sellaisia nauttinut pitkän tauon jälkeen. 

viime maanantain iltapala

Toteutan itse siis periaatetta kohtuus kaikessa. Kun ruokavalion runko on pääpiirteittäin hyvällä mallilla, voit syödä silloin tällöin mitä huvittaa. Jonkun mielestä ruokavalioni saattaa kuulostaa hyvinkin askeettiselta, mutta se toimi minulle :) Enkä joudu kieltämään itseltäni mitään. Syön sellaisia ruoka-aineita joista pidän ja mitkä tekevät minulle hyvää, joskus myös sellaisia jotka eivät tee. Arki- ja lomasyömiseni eivät poikkea toisistaan. Syön yhtä lailla herkkuja silloin tällöin arkena, kuten lomallakin. Loma ei tarkoita minulle sitä että syön koko sen ajan jotain sellaista mitä en yleensä syö. 

erään päivän aamupala oli kaksi ruisleipää, kurkkua, kananmunaa, paprikaa ja soijakastiketta

Olen myös joskus elänyt sellaista elämää, missä olen syönyt välipalaksi jugurtteja ja leipää. Aamupalaksi tuoremehua sekä fitness -muroja ja rasvatonta maitoa, juonut light -limuja ja syönyt lounaaksi vaikka lasagnea tai makaronilaatikkoa tai perunamuusia ja silakkapihvejä ja kahvin kanssa nauttinut pullaa tai leivoksia. Ainoat kasvikset olivat pari palaa tomaattia ja kurkkua lautasella. Olen myös elänyt elämää, jossa maitorahkaa on mennyt parikin purkkia päivässä. Sen kylkeen hieman sokeritonta mehukeittoa ja lesitiiniä. Lounaaksi ja päivälliseksi parsaa ja kanaa ja pastaa ja aamupalaksi puuroa ja raejuustoa.. Kärsin vuosia siitä, että päänahkani kutisi ja aukesi. Kun lopetin sokerittoman mehukeiton syömisen ja lisäaineet, tämä hävisi. Stressi saattoi vielä vuosia tuoda kutinan takaisin, mutta lopulta edes stressi ei sitä minulla enää aiheuta. Sanoin aina, että saan ikävistä ihmisistä päänahkaan ihottuman :D Tämä piti paikkansa. Tosin nykyään sitä ei onneksi enää tapahdu. 

Tällä hetkellä olen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion jolla voin hyvin ja jaksan, suolistoni pysyy hyvässä kunnossa, en näe nälkää ja voin herkutella kun siltä tuntuu. Erilaisten ruokavaliokokeilujen takia olen nähnyt nälkää, kärsinyt ummetuksesta ja kivuliaista virtsakivistä, menettänyt vastustuskykyni.. Ja mitä kaikkea vielä. Niin, saanut elimistöni niin sekaisin että se ei ole ollut tasapainossa. Kiloja on saanut jotenkin tiputettua, mutta ne ovat tulleet aina takaisin, yleensä kaksin veroin. Ei ole normaalia, että vatsa ei toimi tai että pierettää koko ajan. Mutta kaikkeen tietysti löytyy aina ne omat lääkkeensä jos näin pääsee käymään. Tosin lääkitseminen ei ole ratkaisu vaan ongelman alkujuurille meneminen. Eihän kukaan maalaa homeista taloakaan. Mutta kukaan ihminen ei myöskään syö lopun elämäänsä kanaa ja parsakaalia, punnittuna. 

Tärkeintä on löytää balanssi omaan syömiseen ja se itselle sopivin tapa jolla jaksat ja voit hyvin. Ja suhtautua ruokaan terveellä tavalla, nauttia siitä. Syödä sellaisia ruokia joista sinä pidät ja samalla voit hyvin.