Kodin ja mielen detox - KonMari projektin toivepostaus

Nyt on aika tullut tehdä tilinpäätös myös Marie Kondon metodin kanssa. Tämän puolentoista vuoden "maritusprojektin" aikana elämästä lähti paljon asioita ja tilalle tuli parempaa. Postauksessa kerron mitä konkreettista hyötyä siitä oli ja miksi se kannattaa tehdä. Materialistisia hyötyjä suuremmiksi yllättäen tulivat projektin myötä aivan muut jutut. Kuvat on napsittu kotoa tässä pitkin vuotta eivätkä ole mitenkään uptodate, mutta koti ja sisustusesineiden paikat tuntuvat muuttuvan niin tiheään, että ei niissä itsekään pysy perässä enää. Joten hieman jotain suuntaa millaista meillä on nykyään kotona. Mutta sitten se tärkein..

..voiko siivouksen taika tosiaan mullistaa elämäsi :) 

"Varsinainen elämäsi alkaa, kun olet saanut kodin järjestykseen", sanoo Marie Kondo kirjassaan

Kyllä, näin voi kyllä sanoa jossain määrin. Ainakin elämästä on tullut parempaa ja onnellisempaa. Omasta elämästä on tullut paljon syvällisempää, aidompaa, kiitollisempaa, onnellisempaa. En tiedä onko se siivouksen mullistava taika, vai muuten vain tämä viimeisten parin vuoden kasvaminen henkisesti. Kasvamista onneksi tapahtuu ja ihmiset muuttuvat. Joka tapauksessa muutos on ollut merkittävä. Jotain on tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana. Pysähtymistä, läsnäolon taidon oppimista, paljon hyviä asioita. Kotona on mukavampi olla kun kaapit eivät tursua tavaraa. On siistiä. On sellaista tavaraa tai esinettä mitä on ilo katsella ja käyttää. Ja sitä ei ole liikaa.

"Ihminen kykenee aidosti iloitsemaan vain rajallisesta määrästä asioita yhtä aikaa."

Kyllä. Myös tavaroista huolehtiminen on helpompaa. Mitä vähemmän sinulla on vaikka kenkiä kaapissa, sitä parempaa huolta niistä pidät ja sitä enemmän niitä tulee käytettyä. Vaatteitakin löytyy aina päälle, kun vaatteita tursuava kaappi sen sijaan ilmoittaa aina sinne katsoessa "ei mitään päällepantavaa".. Ja kauniita esineitä ja asioita kotona on mukava katsella, kun jokainen tavara mitä kodissa on, on jätetty sinne "tuottaa iloa" periaatteella. Projektin aikana tyhjensin Pelican -varastoni ja hankkiuduin eroon suurimmasta osasta tavaraa, myös valokuvista. Myin kotoa paljon tavaraa pois. En valehtele, jos sanon että olen saanut näistä yhteensä jopa 7000 eur. Varmaan enemmänkin. Olisi pitänyt pitää kirjaa..

"Koti vaikuttaa myös fyysisesti. Kun tilojen järjestäminen on päässyt vauhtiin, moni asiakkaani sanoo laihtuneensa. Ilmiö on hyvin omituinen, mutta kun karsimme tavaramäärää ja käytännössä panemme kotimme detox-puhdistuskuurille, kuuri vaikuttaa puhdistavasti myös kehoomme."

Tähän Marie Kondolla oli useampikin teoria, mutta kiinnostavin niistä on mielestäni tämä:

"Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeen. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä."

Kyllä, ostaminen on pakenemista. Tottakai on kiva hankkia jotain kaunista, mutta tarvitseeko sitä olla aina ja uutta ja koko ajan. Ostaminen ei tuo onnea. Itse uskon siihen, että kodin detox (kun maritat kotisi) vaikuttaa esim. painonpudotukseen itsetunnon ja itsensä arvostamisen kautta. Kun koti on siisti ja tavaraa on karsittu, ympärillä on niitä asioita mistä pidät. Tavaroita jotka tuovat iloa. Arjesta tulee mukavampaa ja onnellisempaa ja on helpompi olla. Ärsykkeitä on vähemmän ja koti on kaunis ja viihtyisä!

Itsellä esimerkiksi lukeminen on lisääntynyt paljon (kun karsin kirjoistakin pois 80%), samoin asioiden priorisointi ja nykyään teen myös sellaisia asioita enemmän mistä tulee hyvä olo. Koska koti on selkeämpi, on elämäänkin tullut enemmän selkeyttä. Olen enemmän panostanut varmasti asioihin, jotka ovat tuoneet lisää onnellisuutta. Oikeaa onnea, ei sellaista hetken onnea mitä materia vaikka tuo. Kun ihmisellä on hyvä olla, tunteita ei tarvitse turruttaa.

Oma teoriani on myös se, että kun käytät sellaisia vaatteita (niitä ei siis tarvitse olla montaa), missä näytät omasta mielestäsi hyvältä ja missä sinulla on hyvä olla, rakastat ja arvostat itseäsi. Kotona ei tarvitse tallustaa pieruverkkareissa ja vanhassa teepaidassa sen pelossa, että kaunis ja pehmoinen neuletakki kuitenkin saattaisi mennä piloille vaikka ruuanlaittopuuhissa. Toki pieruverkkarit tai hyggehousut tai miksi kukakin niitä kutsuu, ovat paras kotivaate ja niihin voi sitten yhdistää sen lempparineuleen ;) 

Mutta miten moni peiliin katsoessaan löytää jotain vikaa tai sättii itseään ties mistä. Ihan turhaan. Käytä kauniita tavaroita, älä vain säilytä niitä kaapissa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se toimii. Minullakin oli ihana torkkupeitto, jota en raaskinut käyttää koska se oli kallis ja olisi voinut mennä huonoksi. Mutta olipa ihana ottaa se käyttöön. Kaapissa oli myös ihania viinilaseja, joita en myöskään raaskinut käyttää etteivät mene rikki. Mitä niillä siellä kaapissa tekee, käyttöön vaan! Arjesta voi pienillä asioilla saada luksusta ja tätä kautta olo paranee ja arvostus itseä kohtaa kasvaa. Painonpudotuskin on helpompaa kun tykkäät itsestäsi. En suosittele ikinä laittamaan jääkaapin oveen jotain kamalaa kuvaa itsestä siinä toivossa, että ruoka jäisi ottamatta kuvaa katsoessasi. Homma toimii päinvastoin. 

"Takertuminen menneisyyteen ja tulevaisuudenpelko.. Heitä menemään kaikki, mikä ei tuota iloa. Jos valintaprosessin aikana kohtaat jotain, mikä ei tuota iloa mutta josta et silti henno luopua, pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi: Onko minun vaikea heittää tätä pois, koska takerrun menneisyyteen vai koska pelkään tulevaisuutta?"

Tämä tuntui alkuksi vaikealta ja sydäntä raastoi jokaisesta vaatekappaleesta tai asiasta luopuminen. Oikeasti se oli alussa ahdistavaa. Kun myin esimerkiksi "entisen elämäni" aikaiset jakkupuvut ja kengät ja laukut sekä korut.. Jätin kaappiin enimmäkseen vain sporttivaatteita koska niitä käytän päivittäin. Ja niiden lisäksi muutaman vaatekappaleen, joita pitää töiden ulkopuolella. Mekkoja ei tarvitse olla kahtakymmentä, muutama riittää. Samoin t-paitoja jätin ehkä viisi tai kuusi. Farkkuja muutamat jne.. Mutta mitä enemmän myin, sitä enemmän olo keveni ja sitä kovemmalla kädellä taas laitoin tavaraa eteenpäin. Kuin taakka olisi pudonnut sydämeltä. 

kaappi saatu isältä, pikkupöytä tädin perintöä, keittiönpöytä lapsuudenkodista, matto on hankittu 2010 ja tuolit ovat uudet

Aikaisemmin marituksesta kirjoittaessani kerroin myös miten hankkiuduin eroon vanhoista papereista ja mapeista, kymmenistä valokuva-albumeista, monista muistoesineistä.. Valokuvien ja papereiden läpikäynti oli vaikeaa ja tunteita herättävää. Siinä vilisee edessä koko elämä. Projektin aikana kävin läpi kaikki vanhat paperit (poltin niistä kaksi Ikean kassillista), valokuva-albumit (heitin puolet pois otettuani niistä ensin muutaman kuvan talteen). Papereiden ja valokuvien läpikäynti kannattaa tehdä. Siinä vilisee silmissä koko tähänastinen elämäsi, kun ensin käyt jokaisen paperin läpi ja mietit pitääkö se säästää, lopulta sitten nuotiolla poltat vanhan kodin kauppakirjoja tai remonttisuunnitelmia tai luottokorttilaskuja missä on mitä älyttömämpiä ostoksia joskus tehty.. 

sängynpääty on hankittu myös maritusrahoilla

Maaret Kallio kirjoitti tällä viikolla Hesarin kolumnissaan siitä, miten käyttäisi aikansa jos tietäisi että kuolee viikon kuluttua. Kyllä sitä itsekin on viime vuosien aikana miettinyt näitä samoja asioita, läheisten menetysten myötä. Pyrin elämään sellaista elämää, kuin eläisin jos tiedän että kuolen pian. Vietän aikaa rakkaiden kanssa, kerron että välitän ja rakastan, pyörin vähemmän kaupoissa ja ostan vähemmän, käytän aikani johonkin oikeasti merkitykselliseen. Aikaa sain joskus kulumaan myös erilaisiin hoitoihin, kynsihuoltoihin, ripsihuoltoihin, shoppailuun..  Myös turha ravaaminen viikonloppuisin ulkona on loppunut, samoin erilaisissa kissanristiäisissä käyminen. Kaikki se on jäänyt ja elämän ovat täyttäneet paljon merkityksellisemmät asiat. Sellaiset asiat jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Sitten joskus jos tekee jotain spessumpaa, siitä todellakin nauttii kun se ei ole normaalia. Vaikkapa se, että ostaa smoothien mukaan. Eilen tein sen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Huomaan, että jotkin asiat mitkä ennen olivat itsestäänselvyys, ovat nyt harvinaista herkkua ja silloin niistä nauttiikin eri tavalla. Se Hanna mikä oli silloin seitsemän vuotta sitten, on todella kadonnut johonkin ja tilalle on tullut ihan eri ihminen. 

Toki kaapissa on vielä niitä käsilaukkuja, mihin olen aikoinani tuhlannut. Enää en tuhlaisi, mutta olen toisaalta iloinen että silloin sen tein. Chanelin laukku on aina ikuinen ja itse asiassa sellaisen laukun arvokin on vielä hyvä kun aika minusta joskus jättää. Vaikka eipä silläkään mitään merkitystä ole. Ja tuo laukku on hankittu silloin, kun jäin Pörssistä pois. Niillä rahoilla. Ikuinen muisto siitä silloisesta elämäntyylistä, joka ilostuttaa nykyäänkin joka kerta kun sen otan olalle. 

No jos nyt listaan vielä konkreettiset asiat, mitä iloa tai hyötyä projektista oli kaiken tuon henkisen hyvänolon ja onnellisuuden ja muun lisäksi.

Mitä konkreettista saavutin marittamalla kodin?

• sain hyvin rahaa kun myin käyttämättömät tavarat pois
• rahoilla hankin joitain uusia huonekaluja kotiin (uuden sohvan, keittiön tuolit, lapselle sängyn, pelipöydän ja -tuolin, pitkään himoamani sängynpäädyn), sellaisia jotka tuottavat iloa ja ovat kauniita ja joita olin pitkään toivonut. 
• olin todella terve koko vuoden (niin flunssien kuin loukkaantumisten osalta)
• paino putosi 5 kiloa 1,5 vuoden aikana
• kuukausimenot vähenivät, kun varastokoppia ei tarvinnut enää maksaa
• minulla on paljon päällepantavaa kaapissa, vaikka siellä todellisuudessa on vaatteista enää murto-osa
• luen enemmän, koska hyllyssä on sellaisia kirjoja enää mitä voin lukea uudestaan ja uudestaan. Sitä kautta myös lukeminen ja kirjojen lainaaminen kirjastosta on lisääntynyt. Kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi. 
• kukat viihtyvät kotonani loistavasti (ennen onnistuin tappamaan kaikki viherkasvit..?)
• koti on helpompi pitää puhtaana, kun tavaraa ei ole liikaa ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa
• projektia tehdessä ja edelleen sen jälkeen, ostokäyttäytymiseni on muuttunut. Harkitsen tarkkaan ja pitkään mihin rahani laitan, tarvitsenko tavaraa todella ja onko se NIIN ihana että se on pakko saada. Eli: rahaa meneekin paljon vähemmän kun en juuri osta mitään itselle
• Ja lopulta, kun tämä iso urakka oli ohi, tuli elämään pieni tyhjiö. Maritukseen saa aikaa nimittäin kulumaan todella paljon kun kuvaat ja myyt ja postitat vaatteita ja tavaroita. Tyhjiön tilalle astui sitten viime kesänä golf, kun minulle ojennettiin mailat lainaksi ja siitä se sitten lähti.

Paljon paljon hyviä asioita tapahtui. Ilman maritusta niitä tuskin olisi tapahtunut, ainakaan näitä konkreettisia ja mitattavia asioita. Henkistä kasvua varmasti on tapahtunut vuosien mittaan ja viimeistenkin vuosien aikana, ilman maritustakin. Mutta pakko vielä loppuun todeta, että tuo golfin peluu on todella tunteita herättävä laji. Viime kesänä ihan pelkästään lajin takia, omien hermojen hillitsemisen takia ja koko tunneskaalan takia mitä kyseinen laji aiheuttaa, olen joutunut käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani ja itseäni ihmisenä taas uudestaan ja uudestaan. Ratsastuksen lopetettuani (20 vuotta sitten), ajattelin että se tempperamenttinen ja tunteellinen minäni oli se nuoruuden minä, mutta sieltä se sama tunteellisuus taas tulikin esiin kun sain mailat käteen. Hahah! 

Mutta vielä tuosta ajasta pitää mainita, tai ajankäytöstä. Usein ihmiset valittavat miten kiireistä elämä on. Minunkin elämäni oli vielä pari vuotta sitten. Nyt se on paljon rauhallisempaa ja seesteisempää. Työt eivät ole vähentyneet, päin vastoin. Lapsen harrastuksiin kuskaaminen ei ole vähentynyt. Oma treenaamiseni ei ole vähentynyt, päin vastoin. Unet ovat pidentyneet ja päiväuniinkin riittää aikaa. Ja golfiin on riittänyt myös aikaa, vaikka sehän vie aikaa aika paljon kun siihen hurahtaa. Ainoa mitä olen vähentänyt on ehkä ne sellaiset "omat menot" joihin saa yllättävästi uppoamaan aikaa. Kiirettä on siis turha syyttää. Kyse on priorisoinnista. Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, kyse on kuitenkin lopulta siitä mitä pidät tärkeänä. Sille löytyy aina aikaa. 

Ja kyllä, vielä yksi konkreettinen juttu. Paidat ovat kaapissa värijärjestyksessä edelleen ja sukat pystyviikattuna. Kirjaa aloittaessani vannoin, että tähän en lähde, mutta vannomatta paras.

Jos et vielä ole "maritusurakkaan" ryhtynyt, suosittelen ryhtymään. Monta hyvää syytä miksi se kannattaa tehdä. Vaikka ensin vähän hymyilyttäisikin kirjaa lukiessa ;) Olisi myös kiva kuulla onko siellä puolen kanssamarittajia ja mitkä teidän fiilikset ovat kirjoista ja tästä metodista. Ja tottakai olisi kiva kuulla teidän ajatuksia mitä postaus teissä herätti. 

Täältä voit lukea vielä ensimmäisen KonMari postaukseni, jos se on jäänyt lukematta! Sieltä selviää myös miten kaikki alkoi.

Ihanaa viikonloppua,
Hanna