Minua haastateltiin Sport -lehteen viime vuoden lopulla ja juttu on tammikuun numerossa. Kerron siinä omakohtaisia kokemuksiani kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja mistä kaikki sai alkunsa. Tuntui vähän hassultakin puhua näin vanhoista asioista, koska enää minulla ei ole tarvetta niistä mitenkään aktiivisesti puhua. Mutta toivon, että juttu on herättänyt teissä ajatuksia ja että se auttaisi monia tarkastelemaan omaa elämäänsä (ja etenkin jos sinä olet kärsinyt tästä samasta sairaudesta tai olet samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä olin).
Totean jutussa, että omia kokemuksiaan ei tarvitse lakaista maton alle, mutta niihin ei myöskään tarvitse jäädä kiinni. Ja tämä pätee aivan mihin tahansa asioihin elämässämme, näin uskon. Jos aina kerrot tiettyä tarinaa elämästäsi, jäät sen vangiksi etkä pääse eteenpäin. Muuta siis tarinasi ja muutat elämäsi.
Minua pyydettiin miettimään juttua kolme asiaa mistä en luovu. Ne ovat ulkona liikkuminen koiran kanssa, avanto ja kehonhuolto. Kaikki sellaisia juttuja, mitkä rauhoittavat myös hermostoa ja edistävät palautumista.
Uskon, että moni yrittää liikkua liikaa ja sitten keho tilttaa. Jos sinusta tuntuu, että et palaudu ja keho tuntuu raskaalle, hidasta tahtia. Vähemmän on enemmän. Some antaa usein sellaisen kuvan, että moni (tämän alan ammattilainen) vain treenaa ja urheilee koko ajan. Toiset tekevätkin ehkä niin, mutta heidän arkensa ja työnsä sallivat sellaisen tahdin. Minuakin välillä hengästyttää sellainen meno. Jos lepoa ei tule tarpeeksi, keho ei kestä. Ehkä minustakin saa stoorien perusteella sen kuvan, että olen jatkuvasti koiran kanssa lenkillä. Ja kyllä, käymme ulkona kolmesti päivässä. Meidän lenkkimme saattavat olla 2-3 kilometrin mittaisia ja usein pysähdytään ihmettelemään asioita ja moikkaamaan toisia koiria ja ihmisiä. Kun arki on kuormittavaa, liikunta ei voi sellaista olla. Lomalla on ihan super ihanaa, kun voi tehdä omia treenejä paljon paljon enemmän.
Olen löytänyt omaan arkeeni tasapainon, oppinut tasapainottamaan liikkumisen ja työt ja niihin liittyvät tunnit. Elämästä on tullut myös sen myötä tasapainoisempaa, että voin elää omien arvojeni mukaista elämää.
Törmäsimme reissussa tuttuihin ja he kysyivät minulta mitä harrastan. Mietin hetken ja vastasin että luen, käyn koiran kanssa ulkona ja silloin tällöin avannossa. Töiden puolesta sitten treenaan vähäsen :) Oletus kai on se, että tämän alan ihmisellä on hienoja liikunnallisia harrastuksia. Olisikin varmaan jos aikaa riittäisi. Golf jäi viime kesänä täysin kun koira tuli, mutta sillekin ehkä joskus löytyy taas aikaa. Thainyrkkeilyä ja tanssia haluaisin taas harrastaa, ja ratsastusta, jos niihin olisi aikaa. Elämä on erilaisia vaiheita täynnä ja silloin mennään niiden mukaan. Sen vuoksi en väkisin sovita mitään harrastuksia kalenteriini, että haluan niitä tehdä tai niitä pitäisi olla. Niiden aika tulee vielä varmasti. Tällä hetkellä nautin tällaisesta elämästä. Se on aika yksinkertaista, monen mielestä voi olla tylsääkin. Mutta voin hyvin itse ja nautin siitä mitä teen ja missä olen.
Kalenteria ei siis tarvitse täyttää harrastuksilla ja liikkumisella väkisin, sen takia että on tammikuu. Liikkua on kuitenkin hyvä päivittäin. Se voi olla mitä tahansa liikuntaa, pääasia on että liikutat kehoasi. Kävele, riehu lasten kanssa, siivoa, lähden ystävän kanssa pelaamaan sulkista, luistele (onko tekojäät edes auki kun on näin lämmintä..), tanssi kotona musiikin tahdissa, tee pieni kotitreeni. Mitä vain. Ja mieluusti jotain sellaista mistä itse pidät. Silloin siitä jää toivottavasti hyvä ja pysyvä tapa arkeen. Ja muista myös levätä.
Kuvat Anna Huovinen
