Elämäni rakkaus ja uusia tuulia verkkovalmennusten parissa

 

Työt on viime vuosina vieneet niin mennessään, etten ole edes ehkä tajunnut sitä miten paljon aikaani menee työntekoon. Se on elämäntapa samalla. Sinkkuäidille Sulhanen kuvausten aikana, tuli "pakosta" pidettyä päiviä jolloin en pystynyt tekemään töitä. Ja se oli kuulkaa ihanaa! Kuvausten loputtua päätin, että vaikka miten työtäni rakastan, pitää saada sille säännöllisesti vastapainoksi jotain ihan muuta. Sitten aloin miettiä mitä tykkäsin jo lapsena tehdä: leipoa ja ratsastaa. Tänä syksynä olen todella leiponut paljon, ja aloitin myös ratsastuksen uudelleen. 

Harrastuksen uudelleen elvyttämiseen sysäyksenä oli kuvausten aikana tapahtuneet ryhmätreffit miesten kanssa. Vein heidät ratsastamaan. Listalla, mistä aktiviteetteja valitsin, oli yhtenä vaihtoehtona tämä. Se ei ollut ensimmäinen valintani, olisin halunnut viedä miehet ensin RIB veneellä ajamaan. Mutta koska kaikki muut mökkiviikonlopun treffiaktiviteetit olivat vesiurheilua (jetski ja suppailu), piti minun vaihtaa tämä joksikin maalla tapahtuvaan lajiin. Golf olisi ollut myös yksi vaihtoehto, mutta ajattelin että ratsastus olisi kuitenkin myös heille ikimuistoisempaa. 

Kuvausten jälkeen sitten en kuitenkaan heti tarttunut puhelimeen ja soittanut ratsastuskoululle. Vasta kun näin jakson telkkarista, päätin että nyt aloitan ratsastuksen uudelleen. Se on iso osa ollut mun elämää aina. Omasta hevosesta jouduin luopumaan kun muutin Helsinkiin 1999. Ja siihen loppui myös harrastus ja kilpaileminen. 

Inspiraationa harrastuksen uudelleen elvyttämiselle ovat olleet myös treenattavani, joista moni ratsastaa. Olen ollut kiitollinen, että olen saanut heitä valmentaa ja he ovat saaneet treeneistä valtavasti apua omaan lajiinsa. Joten.. tässä sitä ollaan!

Tällä hetkellä käyn kerran viikossa tunneilla, ensi vuoden alusta otan toisenkin tunnin, estepainotteisen. Onnekseni pääsin jo kolmannella kerralla hyppäämään ja se oli niin mahtavaa niin mahtavaa! Täällä mieli lepää. Tallilla unohtuu kaikki muu. Siellä ei tule mietittyä koronaa, töitä, sitä miltä näyttää tai yhtään mitään muutakaan. Täydellinen rentoutumiskeino. Rakastan hevosia!

Ens vuonna toivon pääseväni taas kisaamaan pitkästä aikaa. Menen heti kun opettaja näyttää asialle vihreää valoa!

Koska olen pitkään auttanut ratsastajia henkilökohtaisen valmennuksen puolella, päätin tehdä tästä myös verkkovalmenuksen. Sitä on kovasti toivottu nimittäin. Monipuolista harjoittelua jota voi tehdä myös tallilla. Ratsastajalta helposti jää lihaskuntotreenit ja venyttely tekemättä. Tiedän sen itse, sillä nuorena en harrastanut mitään muuta liikuntaa kuin ratsastusta. Vahvaa corea tässä lajissa todella tarvitaan, jotta selkä pysyy hyvässä kunnossa vielä silloinkin kun ikää tulee. Selkäongelmat ovat hyvin yleisiä 40-50v ratsastajilla. Siihen auttaa monipuolinen harjoittelu ja kehonhuolto. 

Ratsastajan kokonaisvaltainen verkkovalmennus tulee myyntiin maanantaina 2.11. Lanseerauspäivänä on voimassa 24h ajan huikea tarjous: saat 20 eur alennusta valmennuksen hinnasta. Täältä pääset lukemaan siitä lisää!

Mä oon aivan super innoissani, sillä tammikuusta aloitetaan myös kk-tasolla verkkovalmennus ja toivon että saadaan siihen mukaan mahtava porukka. Siellä on luvassa lisää treenejä, motivaatiota ja mahtavaa ryhmähenkeä. Ja yhteinen tapaaminen kesällä 2021 treenin ja kaiken hauskan merkeissä!

Viikonlopun rentoutumiskeinot

Toivottavasti teillä on ollut mahtava viikonloppu. Mä olen ollut ratsastamassa ja ulkoillut koiran kanssa, nukkunut päiväunia, lukenut, levännyt ja vaan ollut. Aloitin pitkän mietinnän jälkeen ratsastuksen uudestaan. Koko lapsuuden ja nuoruuden vietin tallilla ja kun -99 muutin Helsinkiin, myin hevosen ja lopetin ratsastuksen. Sen jälkeen oon satunnaisesti ollut hevosen selässä. Taitohan ei varsinaisesti katoa minnekään, mutta kyllä kaikessa oli muistelemista aika paljonkin kun lauantaina pääsin tunnille. Tänä syksynä olen pyrkinyt käyttämään viikonloput niin, että olen mahdollisimman vähän koneella tai somessa, arkena kun se on mun työtä. Ja olen tehnyt sellaisia asioita mitä lapsena rakastin tehdä: leipoa, järjestää ja nyt ratsastaa. Siinä kolme super rentouttavaa ja ihanaa asiaa. 

Ratsastusta harvoin mielletään kunnon liikunnaksi, mutta sitä se todella on. Iltapäivällä tunnin  jälkeen venyttelin huolella. Muuten en tänään olisi varmaan päässyt kävelemään. Hevosen selässä oli kyllä ihana huomata se, että oma keho oli vahvempi kuin koskaan aiemmin. Nuorena en harrastanut mitään liikuntaa, vain ratsastusta. 

Tami-koiran kanssa tehtiin pitkä ulkoilu eilen. Käveltiin puistoon ja heitin tunnin sille palloa :) Sunnuntai menee siivotessa ja työasioista nollatessa, katsotaan tuleeko sitä valvottua ja katsottua uudet Sinkkuäidille sulhanen jaksot. Ne kun näkyy Dplayssa klo 00.00. Huominen ja tiistai on nimittäin täysin vapaapäiviä syysloman vuoksi!

Nyt viikonloppuna olen miettinyt paljon sitä, että saan todella elää mielekästä elämää. Tehdä työtä jolla on merkitystä, työtä jota rakastan. Ja viettää vapaa-aikaani omien arvojen mukaisesti. Elämä on tosi tavallista ja nautin siitä aivan todella paljon. Jokainen meistä voi olla se paras versio itsestään. Se vaatii rohkeuden lisäksi itsestään huolehtimista ja siihen liittyy myös mielen hyvinvointi. Mitkä asiat sinun arjessasi tekevät sinut onnelliseksi ja mitä asioita toivot siihen vähemmän? 

Ihanaa viikkoa ja ihanaa syyslomaa teille jotka lomailette!

Ratsastustunnilla ja uus heppa

Tänään luki tuntilistassa hevosen kohdalla mulla Wichita. Hän olikin ihan uusi tuttavuus. Ei mitään käsitystä siitä millainen hepo on harjata ja satuloida (syökö se mut elävältä niin kuin naapurikarsinan Vallu näkyi tekevän?). Millainen se on ratsastaa?

Wichita vaikutti oikein leppoisalta tyypiltä ja oli vallan kiltisti kuntoon laitettaessa. Söötti heppa ja paaaljon pienempi kuin jättikokoinen Welmiro. Ja kapeampikin. Tuntui että mulla on kerrankin jalkaa vaikka muille jakaa ja ne ylettyvät hevosen ympärille! Jes! 

Essi piti meille tunnin ja olipahan taas opettelua uuden hepan moodiin ja meininkiin. Ihan erilainen ratsastaa kuin Welmu. Hyvä tunti ja taas sitä oppi paljon uutta. Tai ainakin muistutteli mieleen erilaisia asioita kuinka hevosen voi saada jotenkin kulkemaan. Kotona olin kymmeneltä ja nyt on illallinen syöty ja sitten nukkumaan!

Rimakauhu estetunnilla

Kävelylenkin jälkeen siivosin kotona ja sitten seiskan aikaan piti lähteä kohti Keravaa ja ratsastustuntia. Ei yhtään olisi huvittanut tuonne pimeään ja kylmään enää lähteä, mutta sitten kun olin hevosen selässä ei harmittanut yhtään. Ja hetken päästä kuitenkin taas harmitti..

Hypättiin tälläkin kertaa. Jotenkin viime kerralla meni tosi hyvin ja tänään ei yhtään hyvin. Viime tunnin jälkeen jo näin itseni kevään aluekisoissa hyppäämässä ja ehkä kenttäkisoissakin jo toukokuussa? Mutta hevosilla on vaan erilaisia päiviä niin kuin meillä ihmisilläkin. Ja meidän kemiat ei oikein tänään jättiläisen kanssa kohdanneet ja yhtäkkiä mulle iski vielä rimakauhu. Alon pelätä että tipun (whad!?) ja loukkaan ja duuneista ja mistään ei tuu mitään. Pöh. Väärä asenne. Menen ja ostan turvaliivin seuraavalle kerralle. Kaikki muuten tunneilla käyttävät sellaista ja mä taas olen tottunut käyttämään sitä vain kenttäkisoissa. En kuitenkaan tippunut tälläkään kertaa ja kai sitä taas oppi jotain kun ei niin mainiosti mennyt. Kyllä mä tanssitunniltakin olen lähtenyt joskus itkien pois kun olen niin "huono". Ja sama juttu tänään täällä. Mutta periksi ei anneta koskaan, never ever! No, ensi kerralla menee sitten varmaan paremmin. Niin se yleensä menee! Sain ainakin monta hyvää vinkkiä mitä tehdä parantaakseni suoritusta! Siperia opettaa ja tänään oli kyllä kylmä kuin Siperiassa! Welmu on silti kiva heppa <3 I like!

Estetunnilla jättihepalla

Tänään oli vuorossa estetunti! Vähän alkoi jännittää kun en yhtään tiennyt millaista Welmulla on hypätä. Tai miten isoja esteitä tällä tunnilla hypätään? Jaix! Sen mä tiesin että pienoinen "kuumakalle" on tää jättiläinen.

Tunnin alussa kun hevoset oli verkattu aloitettiin 2 esteestä. Ensin pysty ravissa ja siitä suunnan- ja laukanvaihdolla toiselle esteelle. Seuraavaksi tultiin laukassa ja muutama este taas putkeen. Sitten 4 esteen sarjaa. Oli aivan tosi kiva tunti! Ihana hypätä pitkästä aikaa. Ja miten vaikeeta se oli mutta kuitenkin niin helppoa kaiken tän 15 vuoden tauon jälkeen. Sama kuin pyörällä ajo. Takaraivosta se vaan tulee ja nyt pitää vähän (tai aika paljon) alkaa hienosäätää kaikkea. Tavoitteena on mulla tänä vuonna päästä estekisoihin. Vielä haluan kokea sen kaiken jännityksen mitä kisatessa tulee! Se on mun unelma hevosten kanssa!

Miralle kiitos kuvasta

Ihana ihana Welmiro ja hyvä tunti Ja ennen kaikkea kiva olla Simon tunnilla kun edellisestä onkin aikaa ehkä melkein 20 vuotta? Jee! Mä pysyin selässä ja välillä tuntui vielä että osaakin jotain! Vaikka pari kertaa oli tippuminen lähellä. Kerran kun Welmu veti liinat kiinni kunnon vauhdista esteen eteen ja toisen kerran kun hän "riemastui" ja lähti pukitellen sarjan jälkeen kiitämään. Mutta selässä pysyttiin ja hyvä mieli oli koko ajan! Tunnin jälkeen heppa pesulle ja yöpuulle. Sitten Keravalta kotiin ja nyt onkin kello taas aika paljon! Nati nati! Mä oon onnellinen!

Kaikkensa antanut

Ratsastustunnin jälkeen oli kaikkensa antanut olo. Mun olotila oli vähän sama kuin suloisella Welmirolla tässä kuvassa. Sain hölkötellä taas jättihepalla ja mentiin koulua tänään. Ensi viikolla kuulemma hypätään! Tunnin jälkeen hepo pääsi karsinaansa herkkujen pariin ja mä ajoin vielä Keravalta Helsinkiin ja hakemaan lapsen ja sitten mentiin kotiin. Hyvä päivä. Nati nati!

XoXo

Hanna

Liikuntapäivä

Loppuvuonna Welmun kanssa tunnille menossa 

Ehtiikö perheenäiti liikkua päivässä yli neljä tuntia? Näköjään tänään ehti! 

Aamulla kahvakuulaa ensin ja sitten töihin. Iltapäivällä töiden jälkeen olin puolitoista tuntia liukastelemassa ulkona kävelyllä ja sitten lapsi halusi vielä suoraan päiväkodista lähteä luistelemaan. Kävelyn päälle siis tunti luistelua. Nyt tankkausta että jaksaa ratsastustunnilla vielä. Kaupassa käynti jäi nyt väliin kun tehtiin ex-tempore luistelukeikka mutta kaapista löytyi kanaa ja riisiä sekä tomaattia. Ja siihen vähän sweet chiliä. Näillä mennään - eiköhän niillä eväillä hepan selässä jaksa tunnin verran? 

Ihanaa mä pääsen ratsastamaan taas joulutauon jälkeen! Tää maanantain ryhmä on Simon estevalmennusryhmä ja saas nähdä miten tää tyttö pysyy muiden mukana vai pysyykö lainkaan? Nyt vähän jänskätttää - tosin hyppäsinhän mä silloin syksyllä kerran jo (heti toisella ratsastustunnilla).

Otin muuten huvikseni käyttöön itselle tuon kalorilaskurin maksullisen version (2 viikkoa 1.90 eur). Ihan vain nähdäkseni mustaa valkoisella mitä syön ja syönkö tarpeeksi. Arkisin tulee helposti syötyä liian vähän ja viikonloppuna sitten päin vastoin.

Heppailua tuulessa ja pimeydessä

Tänään olikin ihan kiva keli mennä ratsastamaan. Aika kylmä tuuli ja illalla kun mun tunti alkoi niin tottakai pimeää. Sain Welmun (Welmiron) taas tunnille ja homma alkoi heti loistavasti kun laitoin häntä vesarissa kuntoon ja seinän takaa kuului hitsauksen ääntä. Mikä ihana syy säikkyä! Sitten pihalla pelotti kaikki. Jokainen ihminen ja polkupyörä ja varjo ja valo. Ajattelin että mitähän siitä tulee. Onneksi olin jo sen verran monta kertaa tauon jälkeen käynyt että olin jo päässyt kotiutumaan hevosen selkään sen verran hyvin että pieni pillastuminen ei haittaa. Enemmän vain nauratti.

Kentällä alkutunnista tyyppi säntäsi ihan kunnolla pari kertaa mutta äkkiä se säikkyminen loppui kun päästiin töihin. Mulla aivan hiki valui ja tuntui taas hyvältä. Koko ajan tunti tunnilta saan paremmin tatsia takaisin heppailuun. Jee jee! 

Viikon aamulenkki 2

Tervetuloa uusille lukijoille ja huomenta kaikille!

Ei ollut lunta vielä aamulla maassa kun lähdin kävelylle. 45 minuutin lenkki ja ei ollut kyllä niin kiva keli kuin eilen. Onneksi mulla oli "matkaseuraa" kun puhuin osan ajasta puhelimessa. Yksin ei todella ole helppo kävellä tuulessa ja tuiskussa.

Conrad

Welmiro

Kalenteri tänään näyttää Ratsastustuntia illalla ja nyt voin alkaa taas jännittää minkä hepan saan tunnille! Conradilla ja Welmirolla oon mennyt kaksi kertaa kummallakin ja nyt tekisi mieli koittaa jotain muuta vaikka nää molemmat aivan ihania ovatkin! Yksi tosi kivan oloinen heppa (koulun myyntihevonen myös) oli myös viime viikolla tunnilla ja häntä olisi kiva koittaa tänään! Ehkä Essi lukee mun ajatukset? 

Aamupirtelö napaan ja töihin! Loistavaa päivää kelistä huolimatta <3

Keskiviikon heppailut

Mulla oli taas ratsastustunti tänään Keravan Ratsastuskoululla. Tänään oli neljäs kerta mun 13 vuoden tauon jälkeen ja on tää vaan niin siistiä ja niin vaikeeta! Olen loppuvuoden mun reissuun asti Essin keskiviikon tunnilla ja sitten ensi vuoden alusta aloitan Simon valmennusryhmässä. Katja lähti tallille mun mukaan tänään. Me on Katjan kanssa pienestä asti heppailtu yhdessä ja oli niin siisti mennä tänään yhdessä tallille! Ei päästy harjaamaan ja laittamaan kuntoon mutta kiva oli ennen tuntia fiilistellä muuten vaan. Tunnin jälkeen tunsi taas olevansa elossa. Welmirosta ja musta hieman nousi höyry ja jalat oli ihan muusia! Huippua! Ja kiitos Katjalle kuvista <3

Keskiviikon ratsastus

Ihana ihana tunti tänään! Sain ratsastettavaksi Welmiron. Ihana jättikokoinen heppa. Kaikenlaista suojaa ja välinettä tuli hänelle päälle. Tunti oli ulkona ja taas oli enemmän ja enemmän sellainen olo että tässähän osaa jotain tehdäkin. Oi että miten oon fiiliksissä! Essi on hyvä ope ja taidan hankkia myös Kyra Kyrklundin kirjankin kotiin lukemiseksi.

Illan kruunasi tunnin jälkeen ihanat sushit <3

Ratsastamassa

Oi että oli huippua päästä hevosen selkään! Ajelin Keravan Ratsastuskoululle ja täytyy sanoa että vähän jännitti. Mä olin niin odottanut! Sain tunnille Konrad II nimisen hepan ja oli aika jännää mennä harjaamaan ja satuloimaan ihan vierasta heppaa. Hän oli tosi kiltti onneksi ja kaikki sujui aivan vanhasta muistista. Tunti oli 5-ottelijoiden valmennustunti ja muut tytöt vetivät turvaliiviä päälle. Ajattelin että pitääkö tunnilla nykyään olla sellainenkin? Ennen piti vain kenttäkisoissa käyttää turvaliiviä. Heillä kai piti olla estetunti mutta ei sitten ollutkaan. Oishan se ollut huikeeta heti alkaa hypätä!

Tunnin alussa tehtiin käynnissä erilaisia harjoituksia ja sain hevosen kulkemaan jopa muodossakin. Sitten pitikin käynnistä nostaa suoraan laukka. Hymyilytti kun en ole ratsastanut 13 vuoteen. Kaksi kierrosta ympyrällä ja jalat oli aivan muusia. Jaksoin kuitenkin muiden mukana koko ajan ja sitten saatiin taas huilia välillä. Sinne hävisi hevosen muoto ja kaikki pehmeys mun alta. Ei ollut ihan helpoin ravi tai laukka istua tällä hepalla. Mutta nautin joka askeleesta silti! Ja on tää kyllä vaikeeta! Niin vaikeeta etten muistanutkaan! Essi Horttanainen veti meille tunnin ja oli hyvä ope! KIitos Essille! Oli niin siistiä ja mun sisäinen hevoshullu sai taas vallan! Jee!

Nyt sattuu jalat niin paljon ja huomenna vasta sattuukin. Ja sattuu takuulla enemmän kun puolimaratonin jälkeen! Ja sunnuntaina sattuu sitten vielä enemmän ja sattuu vielä kädetkin kun mennään huomenna seinäkiipeilemään pikkuduudsonin kaa! Huippu weekend luvassa!

Ratsastuskamat vintiltä - paniikki nousee

Kaivoin vintiltä mun saappaat (hmm 20 vuotta vanhat?) ja ne ei kyllä ihan primakunnossa ole. Löytyi myös yhdet MaNu'n ratsastushousut ja hanskat jotka onneksi oli säästänyt. Saappat ois ihan ok mutta ne ei mahdu mulle enää (masennus). Nää alla olevat B Vertigon saappaat ois aivan huippuihanat! Mitä tykkäätte?

Uuden kypärän hommasin Horse Showsta ja se saa nyt olla aluksi tuollainen edullisimmasta päästä oleva versio (39 eur). Mutta sitten tää takki oli aivan must have (myös Horse Show'n tuliaisia). Takin rintamukseen voi vaihtaa logon tilalle oman maansa lipun.  

Arvatkaa jännittääkö mua aivan älyttömästi huominen? En oo ollut hepan selässä 15 vuoteen kuin kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun kävin ratsastamassa mun vanhalla hepalla jonka olin myynyt Kirkkonummelle. Toinen kerta oli jossain lomareissulla missä juttelin yhden kamelin omistajan kanssa ja hän kertoi omistavansa myös hevosia. Heitin tsoukilla voisko sen hevosen tuoda tänne biitsille kun olen aina halunnut ratsastaa tukka hulmuten merenrantaa pitkin. Puolen tunnin kuluttua mulla oli siinä heppa ja sitten mentiin! Ja kolmas kerta oli Yyterin ratsastuskoululla nelisen vuotta sitten. Jotenkin tuntui meno niin vaikealta tunnilla että luovutin ja löin hanskat tiskiin sen kerran jälkeen. Hyvä kun sain potkittua laukannostonkaan omalla vuorollani ja hevonen huiteli minne sattui ja yritti heittää minut jatkuvasti selästään. Hehe. Masentavaa ihmiselle joka on hypännyt 110cm esteratoja ja kisannut kenttää omalla hevosella. Katsotaan miten käy huomenna. Tunti on 5-ottelijoiden joukkueen valmennustunti ja menen sinne joukkoon irtotunnille. Olen tosi tyytyväinen jos pääsen selkään ja pysyn siellä koko tunnin. Siinä tavoitetta!

Takaisin ratsaille

Voi että mä oon aivan täpinöissä nyt! Horse Show järjestettiin tänä vuonna 28nnen kerran ja kuvitelkaa että mä olen silloin ekalla kerralla ollut siellä! Ja miten monena vuotena! Tänään katsomossa iski niin kova hinku päästä itsekin hevosen selkään. Pitkästä aikaa. Oon koko lapsuuteni ja nuoruuteni ratsastanut. Ollut tallilla kaikki päivät. Mulla oli hoitohevosia ja kävin tunneilla. Säästin rahaa että pääsin tunneille ja siinä kesti pitkään. Silloin alkeiskurssi maksoi saman verran kuin tänäpäivänä yksi tunti. Sitten kuusitoistavuotiaana sain oman hevosen Jack Higginsin. Ostin hänet Ypäjältä. Katja oli mun mukana silloin ekan kerran Ypäjällä ja monissa kisoissa ja valmennusleireillä mun ja Jaskan kanssa. Kisattiin kenttää. 1999 kun muutin Helsinkiin jouduin myymään rakkaan kaverin. Sen jälkeen en ole ratsastanut. Kipinä on koko ajan ollut olemassa ja viime syksynä liimasin hevosen kuvan myös mun aarrekarttaan. Tänään se kipinä kyllä taisi syttyä taas.

1994 MaNu'n kuvastossa

Väliajalla kierrettiin Katjan kanssa Horse Shown kojuja ja ihastelin miten teknikseksi on ratsastuskamatkin menneet. Aika hienoja juttuja nykyään. No sitten me törmättiin mun vanhaan valmentajaan. Olipa hauska nähdä. Ja kyllä se vaan nyt niin on että tää tyttö rupeaa taas ratsastamaan. Mun kypärä on ehkä kakskyt vuotta vanha joten se piti päivittää. Saappaat ja housut menee ehkä vielä? Ei nää kuvassa olevat tosin. Ehkä mä vielä joku päivä pääsen kisaamaankin? Oispa huippua! No ehkä ei mennä asioiden edelle. Kun nyt sinne selkäänkin ensin pääsis! Jee jännää!!! Ensi viikolla en vielä pääse mutta sitä seuraavalla on päästävä!

Jack Higgins

Selasin vanhoja valokuvia ja löysin sieltä kasan myös hepastani Jack Higginsistä. Nykyään "Jaska" on jo heppojen taivaassa, mutta ajatukset ovat olleet viime aikoina tosi paljon hevosissa. Johtuneeko tulevasta heppatyttöjen kokoontumisestamme vai mistä.. en tiedä. Intervalliohjelmia on siis jo tullut rakennettua vuosia vuosia sitten, hevoselle. Kisasimme esteitä ja kenttää. Olen aina ollut hevostyttö. Joko sitä jo pystyisi kaivamaan saappaat ja kypärän muistojen laatikosta ja taas uskaltautua hevosen selkään. Se voikin sitten olla menoa se!

Tämä ihana Jack Higgins -heppani tunnetaan ehkä paremmin Valion mainoksen valkoisena hevosena, hän pääsi eläkepäivillään vielä telkkariin.