Ratsastamassa

Oi että oli huippua päästä hevosen selkään! Ajelin Keravan Ratsastuskoululle ja täytyy sanoa että vähän jännitti. Mä olin niin odottanut! Sain tunnille Konrad II nimisen hepan ja oli aika jännää mennä harjaamaan ja satuloimaan ihan vierasta heppaa. Hän oli tosi kiltti onneksi ja kaikki sujui aivan vanhasta muistista. Tunti oli 5-ottelijoiden valmennustunti ja muut tytöt vetivät turvaliiviä päälle. Ajattelin että pitääkö tunnilla nykyään olla sellainenkin? Ennen piti vain kenttäkisoissa käyttää turvaliiviä. Heillä kai piti olla estetunti mutta ei sitten ollutkaan. Oishan se ollut huikeeta heti alkaa hypätä!

Tunnin alussa tehtiin käynnissä erilaisia harjoituksia ja sain hevosen kulkemaan jopa muodossakin. Sitten pitikin käynnistä nostaa suoraan laukka. Hymyilytti kun en ole ratsastanut 13 vuoteen. Kaksi kierrosta ympyrällä ja jalat oli aivan muusia. Jaksoin kuitenkin muiden mukana koko ajan ja sitten saatiin taas huilia välillä. Sinne hävisi hevosen muoto ja kaikki pehmeys mun alta. Ei ollut ihan helpoin ravi tai laukka istua tällä hepalla. Mutta nautin joka askeleesta silti! Ja on tää kyllä vaikeeta! Niin vaikeeta etten muistanutkaan! Essi Horttanainen veti meille tunnin ja oli hyvä ope! KIitos Essille! Oli niin siistiä ja mun sisäinen hevoshullu sai taas vallan! Jee!

Nyt sattuu jalat niin paljon ja huomenna vasta sattuukin. Ja sattuu takuulla enemmän kun puolimaratonin jälkeen! Ja sunnuntaina sattuu sitten vielä enemmän ja sattuu vielä kädetkin kun mennään huomenna seinäkiipeilemään pikkuduudsonin kaa! Huippu weekend luvassa!