Etna bellissima

Baarissa Etnalla

suomineidon varustus

Kraateri 2000 metrissä

Oli mulla toppatakki kuitenkin

Varasin Etnalle reissun. Katsomaan auringonlaskua. Bussi lähti asemalta neljän jälkeen iltapäivällä. Matka tulivuorelle kesti pari tuntia ja opas innokkaasti puhui koko matkan ranskaksi ja englanniksi. Suurin osa oli ranskalaisia, ja sitten muutama britti ja hollantilainen. Ja sitten yksi suomineito! Mulla oli varvastossut jalassa. Tiedostin lähtiessä että lenkkarit olisi jees ja tiedostin myös sen, että vuorella voi olla kylmä. Niin kuin aina onkin kun mennään kilometrien korkeuteen. Vaihtoehtona olisi ollut lyhyt mekko (jalat jäätyy sääristä) ja lenkkarit, tai pitkä mekko ja sandaalit (varpaat jäätyy). Valitsin jälkimmäisen. 

Sitten bussilla opas kysyi minulta ”Eikö sinulla ole muita kenkiä mukana?”. Sanoin ettei ole. Hän pudisteli päätään ja sanoi, että yritetään keksiä jotain. Bussikuski piti myös minua hulluna. Opas sanoi että kävelemme laavassa. Noilla kengillä siitä ei tule mitään. Ensimäinen ajatus oli, että onko se niin kuumaa että varpaa palaa hehe! Sitä paitsi on vielä niin kylmä, etten selviä? Sanoin että Come on, olen Suomesta. Kestän kyllä kylmää! He olivat eri mieltä. Siinä vaiheessa alkoi huolestuttaa. Okei. Vuorella on kylmä. Siellä on laavaa. Joudumme kävelemään paljon. Mutta en varmasti istu bussissa, vaan menen silti!

Koko lähes kahden tunnin bussimatkan ajan opas selosti kahdella kielellä ympäristöstä ja vuoresta. Suurin osa matkustajista oli ranskalaisia. Sitten oli muutama britti ja hollantilainen. Ja sitten taas Suomi-tyttö. Perillä Etnalla otin baarista yhden espresson ja italiaksi taas puhuen keräsin pisteet kotiin. Samalla ystävällinen opas halusi auttaa ja kysyi minulle kenkiä baarin tytöiltä. Yilmääräisiä ei ollut. Signora bella jäi ilman kenkiä. Bussikuski olisi antanut minulle omat kenkänsä. Sanoin että ei tarvitse. Pärjään kyllä. Olen Suomesta. Tauon jälkeen menimme katsomaan kraateria, joka oli sylkenyt laavaa niin että vuori oli siirtynyt kilometriä alemmas ja vaihtanut jopa paikkaa. Ystävällinen vanhaherra engelsmanni auttoi minua kädestä pitäen alas laskeuduttaessa. Ei paha! Onnistui sandaaleissa!

 

Observatorio

Saimme perusteellisen selostuksen siitä miten tulivuori purkautuu ja mitä tapahtuu. Seuraavaksi bussiin ja ajoime observatoriolle. Täällä ujon oloinen herra otti meidät vastaan ja kävelimme torniin. Mutta kun hän pääsi irti, oli hahmo kuin Mr Bean ja mikä tahansa asiaansa vihkiytynyt ihminen. Varsinainen esiintyjä! Saimme niin mielettömän selostuksen observatorion toiminnasta, että suurin osa jo haukotteli lopussa. Mua hymyilytti! Ihana kun ihminen on innostunut alastaan! Tykkäsin niin paljon! Lisäkysymyksistä oppaamme vain yltyi ja saatiin kuulla aina vain lisää ja lisää aiheesta. Aivan mieletön persoona!

Tämän jälkeen alkoi kävely katsomaan auringonlaskua. Ensimmäisenä tuli opas ja minä porhalsin hänen perässään sandaaleissa ja mekossa. Upeat maisemat!  Ja lopulta upea auringonlasku. Sen jälkeen tuli kiire koska vuorella kun tulee pimeä niin sieltä ei löydä pois. Opas hoputti kaikkia olemaan ripeitä! Laava jolla kävelimme on mustaa ja kun yö on musta niin suuntavaisto menee. Sieltä ei ole selvitty pois jos sinne on pimeällä jääty!

Poistullessa oli pimeää jo

Lopulta kaikki olivat bussissa turvallisesti ja matka jatkui kohti ravintolaa vuorella, missä meille oli varattu vielä illallinen. Istuin pöydässä ranskalaisten ja parin scotin kanssa. Oli mukava jutella. Ja puheenaiheena oli myös tietysti tyttö, joka sandaaleissaan käveli vuorelle ensimmäisenä. Kaikkien epäilyksistä huolimatta! Eikä siellä edes ollut kylmä! Suomen kesä. Mä jo hetken pelkäsin, että kahlataan hangessa!?

Hotellille saavuttiin puolen yön maissa ja menimme ystävällisen vanhanherran kanssa Lontoosta yömyssylle hotellin baariin kuuntelemaan pianomusiikkia. Hän, joka auttoi minua laskutumaan. Istuimme myös bussissa vierekkäin ja olimme samasta hotellistakin vielä! Siinä sitten parennettiin maailmaa aina puoli kolmeen asti yöllä. Miten mahtavaa keskustella viisaan ihmisen kanssa. Tällä reissulla olen paljon tutustunut ihmisiin, ja päässyt sellaisille tasoille keskustelussa että en voi olla kuin kiitollinen. Minulla on ollut ilo keskustella moneen älykkään ihmisen kanssa! Olen oppinut niin maasta kuin kaikesta muustakin. Parhaita matkamuistoja ovat ihmiset ja maisemat!

Tänään olen hengannut altaalla ja kävin syömässä lempiravintolassa vanhaherra engelsmannin kanssa. Kiva saada ruokailuseuraa! 

Ja uuh ihana kaunis Sisilia. Toivottavasti palaan tänne pian! 

Grazie Mille <3