Juoksemisesta

Nyt tiet ovat taas sulana ja lenkkipolut suorastaan huutavat juoksemaan. Moni tuttavanikin on innostunut kevään myötä juoksemisesta vaikka olisi sitä koko ikänsä inhonnut tähän asti. Keväiset kadut (onneksi tuo lumikin tuosta vähitellen lähtee taas) houkuttelevat juoksemaan ja juoksu tuntuu muutenkin olevan tosi in juttu. Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen juoksemisesta, jotta te ette tekisi samoja virheitä mitä itse olen tehnyt. Juokseminen on kivaa, mutta ei se kyllä terveydelle ole kovin suositeltava laji etenkään jos homma ei ole hallussa. Eikä kuulemma siltikään :) Mutta juosta nyt kaikki osaavat eikö niin? 

Haluaisin nyt jakaa muutaman ajatukseni teidän kanssa. Kehon lihastasapaino on tärkeä asia. Se vaihtelee ylä- ja alavartalon kesken sekä oikean ja vasemman puolen välillä. Myös kehon etu- ja takapuolen välillä. Jos vaikka pakarat tai takareidet ovat kireät, ne vetävät lantion pois sen neutraalista asennosta. Näin selkävaivat vaikkapa juostessa ovat taattu juttu jos ja kun kireyksiä on takareisissä ja/tai pakaroissa. Lihakset pystytään palauttamaan niiden optimaaliseen pituuteen parhaiten oikein tehdyn syvävenyttelyn avulla ja tässä hengitystekniikalla on tärkeä roolinsa. Siinä missä Pilates ja oman kehon painolla tehtävä treeni vahvistavat syviä lihaksia (näissä kaikki liikkeet lähtevät keskivartalosta ja ne kytketään keskivartaloon), niin syvävenyttely palauttaa kehon sen neutraaliin asentoon.

Itse olen 1,5 vuoden jälkeen taas aloituspisteessä juoksun kanssa. Mulla on kärsinyt selkä juoksemisesta varmaan ihan puhtaasti sen vuoksi että olen laiminlyönyt lihashuollon (koko elämäni?) ja oikeanlaisen treenin (olen luullut että lihaskuntotreeni riittää)! Tällä kertaa juoksen toivottavasti sisäisesti vahvempana, syvät lihakset ovat aivan eri kuosissa Bodyweight trainingin ja MP harjoitteiden ansiosta. Nyt lihakset ovat myös paljon elastisemmat ja pidemmät. Kehon asento on parempi. Tehtävää toki vielä on sen kanssa. Juoksu tuntuukin aivan erilaiselle nyt! Tavoitteena ei ole enää puolikas tai Extreme Run, juoksen koska se on kivaa (vaikka täytyy myöntää että Extreme Run kyllä taas niin houkuttaa). Rakastan sitä oloa lenkin jälkeen. Kun naama punoittaa ja hiki valuu. Ja juokseminen metsässä itsessään on niin terapeuttista.

Kun aloitat juoksemisen, tee se rauhallisesti. Vuorottele hölkkä- ja kävelyosuuksia ja aloita lyhyemmistä lenkeistä. Vähitellen voit lisätä lenkkien pituutta ja juoksupätkiä. Ja ennen kaikkea tee erilaisia treenejä juosten! Ei aina samaa tasavauhtista. Netistä ja lehdistä löytyy hyviä ohjelmia avuksi. Ja kuntosaliharjoittelu tukee aina juoksua. Sen lisäksi/sen sijaan kehotan vahvistamaan kehon syviä lihaksia (Bodyweight training ja Pilates), niitä et pelkän saliharjoittelun avulla saa käyttöön. Syvien lihasten käyttö pitäisi opettaa lapsille jo liikuntatunneilla koulussa. Ja venytellä pitäisi kaikkien! Oikealla tekniikalla. Ihminen on aina kokonaisuus ja niin moni asia vaikuttaa juoksemiseen. Oikea tekniikka ja hapenottokyky eivät riitä, jos voimaa ei tule kehon sisältä. Juoksukoulu ei välttämättä siis ole vastaus rukouksiin. Ehkä tekniikka löytyy kuitenkin ihan jostain muualta? 

Kaikesta voi siis tehdä vaikeampaa? Vai toisaalta asiat voi tehdä hirmu helpoksi kun tietää mitä tekee? Juokseminen on joka tapauksessa tosi kivaa ja se on muutenkin liikkumisessa tärkeää! Että tekee niitä juttuja mistä pitää!