Terveisiä sairastuvalta. Täällä tämä kaamea tauti jatkuu edelleen. On tässäkin tapa päättää tämä vuosi, mutta tuleepa todella hiljennyttyä asioiden äärelle. Vointi on ollut niin heikko, että olen joutunut pyytämään apua koiran ulkoiluttamiseenkin. Ihana ystäväni kävi viemässä eilen Tamin lenkille, ex-mieheni on auttanut myös koiran kanssa. Aamuisin ja iltaisin ja päivällä olen vienyt koiran lyhyesti ulos, mutta jo 10 minuutin ulkonaolo heikentää olon totaalisesti. Vaikka lääkärissä ei löytynyt mitään hälyyttävää, on olo siitä huolimatta aivan hirveä. En muista että influenssakaan olisi kaatanut minua tällaiseen kuntoon. Diagnoosi oli keuhkoputken tulehdus, virusperäinen sellainen johon ei muuta kuin lepoa. Mutta kroppa ei kestä kyllä pienintäkään rasitusta. Ei yhtään mitään. Keuhkot pistävät ja kurkku alkaa sattua niin paljon, että meinaa oksennus tulla pelkästä kivusta. Tällaista ei ole ollut vielä koskaan, en ainakaan muista. Universumi on todella pysäyttänyt minut. Onneksi netistä voi tilata ruokakassin kotiin, kauppaan ei tarvitse lähteä.
Kotona koiran kanssa ollessa sitä on ollut aikaa omille ajatuksille ja se on tehnyt todella hyvää. On ollut myös aikaa katsoa sarjoja. Ja Netflixistä katsoin eilen Tony Robbins -dokumentin. Hän on elämäntapavalmentaja, joka on tehnyt vuosikymmenten työn ja kirjoittanut useita kirjoja. Todella inspiroiva dokumentti. Sitä voi lämpimästi suositella jos haluat saada vinkkejä siihen miten voit luoda haluamanlaisesi elämän.
Lomalla oli tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta yksi suunnittelemani asia oli järjestää valokuva-albumit. Niitä on siellä täällä pitkin taloa kaapeissa, eivätkä ne ole mitenkään järkevästi katseltavissa. Eilen jo innostuneena kaivoin kahdesta yläkaapista ison kasan albumeja, mutta tämäkin piti keskeyttää samantien sillä vointi huononi välittömästi. Olin jo aikoja sitten suunnitellut järjestäväni kuvat, mutta motivaatiota tälle antaa se, että olen ilmoittautunut "Elämänkaari workshoppiin" ensi viikolla, jossa tutkaillaan omaa elämää valokuvien avulla. Työpajaan pitää ottaa 5-10 kuvaa elämän varrelta ja ne pitää valita intuitiivisesti. Odotan tätä tosi paljon.
Pari vuotta sittenhän "marituksen" yhteydessä kävin läpi ison läjän vanhoja albumeja, otin niistä muutamat kuvat ja albumit heitin pois. Rakastan valokuvia, olen aina tykännyt teettää niitä paljon. Ja nyt niitä on sitten albumikaupalla nurkat täynnä. Lapsen syntymän jälkeisiä kuvia en ole vielä käynyt läpi, kansioita on koti tulvillaan. Icloudissa minulla on 35 000 kuvaa, nekin pitäisi siivota. Valokuvien läpikäyminen on tosi terapeuttista ja samalla rankkaa. Muistan marituksen yhteydessä sen olleen rankimmasta päästä, ja jätin sen viimeiseksi. Näin kelaat läpi koko elämäsi. Vähintään yhtä rankkaa oli käydä läpi vanhat mapit joista poistin kaiken tarpeettoman ja poltin paperit nuotiolla. Säästin vain todella tärkeät paperit.
Luulen, että se suurin psyykkinen työ kuvien suhteen on tehty jo, mutta sitähän ei koskaan tiedä millaisia tunnelukkoja sitä työpajassa tai sitä ennen avautuu kun etsin loput kuvat.
Tällaisia suunnitelmia kuuluu siis minun vuodenvaihteeseeni. Kipeänä kotona, koitan käydä läpi menneisyyttäni kuvien avulla ja samalla suuntaan katseen tulevaan. Oli alunperin erilaiset suunnitelmat, mutta tälläkin on nyt jokin tarkoituksensa. Ystävän piti tulla meille ja uutta vuotta oli tarkoitus "juhlistaa" yhdessä hänen ja Tamin kanssa. Tamilla on hänen ensimmäinen uusivuosi, joten toivon että koira ottaa raketit rennosti. Uuden vuoden viettokin on saanut aivan erilaisen tavan nyt kun on uusi perheenjäsen. Mutta tästä tuli vieläkin erilaisempi mitä olin kuvitellut.
Valokuvista vielä.. Nämä postauksessa olevat kuvat on otettu vuoden päätteeksi, vähän ennen joulua. Halusin otattaa uusia kuvia ihan yrityksen markkinointia varten, mutta yksi syy niiden ottamiseen oli myös se että minä selvisin tästä vuodesta. Kohtuullisen ehjänä, vaikka kaikenlaista tapahtuikin. Ja kuvia otettaessa olin hyvässä fyysisessä kunnossa, mihinkään ei sattunut, olin terve ja vahva. Halusin ikuistaa sen olotilan kuviin. Eniten sen hyvän olon ja terveyden sekä tunteen siitä että keho jaksaa. Samalla se oli pieni hetki itselle, käydä kampaajalla ja heittää aivot hetkeksi narikkaan. Hyvä olo välittyy ehkä kuvista ja osansa asialla on myös taitavalla kuvaajalla.
Päätin myös koota teille suosituimmat postaukseni tältä vuodelta, viime vuoden tyyliiin. Teitä on eniten kiinnostanut painonpudotukseen ja litteään vatsaan liittyvät postaukset. Kokoan ne teille vielä tähän:
Ylivoimaisesti suosituin postaus oli "Rasvanpolttoa edistävä ruokavalio".
Mutta mistä haluaisitte lukea tulevana vuonna?
Instan TOP9 |
Jos suosittujen postausten lisäksi koetan summata omaa vuotta jotenkin. Instagram summasi sen ylläolevan kuvan mukaisesti. Se on ollut kyllä hyvä, mutta kovin mielelläni jätän myös muutamat sen aikana tapahtuneet asiat myös taakseni. Olen joutunut pettymään muutaman ihmisen osalta ja se on tehnyt kipeää, etenkin jos olet tuntenut kyseisen ihmisen todella pitkään. Olen ollut myös kipeänä tänä vuonna melko paljon, mutta uskon että siihen vaikuttaa (koiran ja menetettyjen yöunien lisäksi) omat tunteeni. Vuosi ei ole ollut helppo. Ensi vuodesta toivon tasaisempaa vuotta.
Tosi tosi paljon kaikkea hyvää on mahtunut kyllä tähän vuoteen. Ihania reissuja sekä ihanaa aikaa rakkaiden ystävien ja lapsen kanssa. Ja syksyllä meille tuli pieni koiranpentukin jota on monta vuotta harkittu. Mutta se mikä on parasta on arki. Sen varaan on hyvä rakentaa elämä. Kun arki on hyvää, ei lomaakaan odota niin kuin kuuta nousevaa ja elä vain lomien toivossa. Tällä hetkellä olisin varmasti super pettynyt jos näin olisi kohdallani, onhan tämä jo toinen loma putkeen minkä vietän sairaana.
Tosi tosi paljon kaikkea hyvää on mahtunut kyllä tähän vuoteen. Ihania reissuja sekä ihanaa aikaa rakkaiden ystävien ja lapsen kanssa. Ja syksyllä meille tuli pieni koiranpentukin jota on monta vuotta harkittu. Mutta se mikä on parasta on arki. Sen varaan on hyvä rakentaa elämä. Kun arki on hyvää, ei lomaakaan odota niin kuin kuuta nousevaa ja elä vain lomien toivossa. Tällä hetkellä olisin varmasti super pettynyt jos näin olisi kohdallani, onhan tämä jo toinen loma putkeen minkä vietän sairaana.
Omat uuden vuoden lupaukseni näyttävät tältä:
Otan vuoden 2019 vastaan tasapainoisena, hidastan tahtia, olen rauhan ja rakkauden hillitty ilmentymä sekä olen vapaasti se mikä olen.
Tässä ovat tavoitteeni tulevalle vuodelle. Yhdellä virkkeellä sanottuna. Enemmän ne ovat henkisen puolen lupauksia. Nauratti kirjoittaa tuo sana "hillitty", sillä oikeasti luonteeni ei ole sellainen ollenkaan. Temperamenttisen ja herkän ihmisen ei ole helppo aina ollut hillitty, silloin kun tilanne sitä vaatisi.
Uskon että vuosien mittaan olen saavuttanut sen pisteen, että mikään ei ole estänyt minua elämästä unelmaani, tai estänyt minua menestymästä. Tiellä on ollut paljonkin asioita, mutta tahdonvoimalla ja ystävien tuella on niistäkin esteistä selvitty. Ehkä se mikä on estänyt minua elämästä ansaitsemaani elämää, ovat juuri nuo ikävät asiat ja niistä seuranneet ikävät ja surulliset tunteet jotka sitten ovat sairastuttaneet lopulta myös kehon. Olen sietänyt paljon asioita, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Ja myös omaa ajatusmallia muuttamalla voit parantaa elämänlaatua.
Ensi vuodelle on luvassa paljon ihania töitä ja asiakkaita ja kaikkea mahtavaa juttua muutenkin. Tiedän sen!
Jotta voit toteuttaa unelmasi, sinulla on oltava tavoite. Kirjoita ylös itsellesi vaikka yksi virke. Mitä toivot elämältä. Tulet nimittäin sellaiseksi kuin ajattelet. Se on ollut mottoni ihan blogin alkuajoista asti. Teksti oli monta vuotta blogin bannerissakin, jostain syystä poistin sen sieltä jossain vaiheessa. Tämä on kuitenkin näiden kahdeksan blogivuoden aikana ollut juuri se kantava ajatus, mille olen kaiken perustanut:
You become what you believe -
not what you wish or want,
but what you truly believe
Vuosi 2019 tuokoon teille kaikille paljon rauhaa ja rakkautta ja uskaltakaa olla juuri sellaisia kuin olette! Siinä on pohja jolloin painonpudotus ja treenaaminenkin onnistuvat paremmin. Tästä tulee hyvä vuosi!
Rakkaudella,
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti